Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä äitejä joiden odotusarvo oli että kaikki lapseen liittyvä on negatiivista (mutta tietty sen arvoista)
10.05.2022 |
Raskaus, pikkulapsen hoito.. kaikki. Edessä työtä ja tuskaa. Ajattelitko näin? Yleensä vaan näitä pilvilinnoissa purjehtivia kuulee ja näkee. Kuinka lopulta kävi?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut. Pilvilinnoissa purjehtivia en tunne.
Elämä on elämää. Siihen kuuluuu negatiivisia ja positiivisia asioita. Jos ajattelee, että kaikki on negatiivista, niin varmasti se sitten onkin.
Okei. Ehkä muotoilen eri tavalla: koen että olen realisti jos ajattelen näin. Silloin pienetkin positiiviset asiat tuntuu isoilta.
Jos ajattelee että kaikki on ihanaa niin pienetkin negatiiviset asiat tuntuu isoilta.
Olen esim tehnyt todella raskasta ruumiillista työtä. Olen ottanut sen vastaan kaikkine karmeuksineen ja ollut siinä menestyksekäs. Kun taas monen positiivarin olen nähnyt valittavan ensimmäisestä päivästä lähtien ja lopettavan neljäntenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut. Pilvilinnoissa purjehtivia en tunne.
Elämä on elämää. Siihen kuuluuu negatiivisia ja positiivisia asioita. Jos ajattelee, että kaikki on negatiivista, niin varmasti se sitten onkin.
Okei. Ehkä muotoilen eri tavalla: koen että olen realisti jos ajattelen näin. Silloin pienetkin positiiviset asiat tuntuu isoilta.
Jos ajattelee että kaikki on ihanaa niin pienetkin negatiiviset asiat tuntuu isoilta.
Olen esim tehnyt todella raskasta ruumiillista työtä. Olen ottanut sen vastaan kaikkine karmeuksineen ja ollut siinä menestyksekäs. Kun taas monen positiivarin olen nähnyt valittavan ensimmäisestä päivästä lähtien ja lopettavan neljäntenä.
Miten se on realismia, että olettaa kaiken olevan negatiivista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut. Pilvilinnoissa purjehtivia en tunne.
Elämä on elämää. Siihen kuuluuu negatiivisia ja positiivisia asioita. Jos ajattelee, että kaikki on negatiivista, niin varmasti se sitten onkin.
Okei. Ehkä muotoilen eri tavalla: koen että olen realisti jos ajattelen näin. Silloin pienetkin positiiviset asiat tuntuu isoilta.
Jos ajattelee että kaikki on ihanaa niin pienetkin negatiiviset asiat tuntuu isoilta.
Olen esim tehnyt todella raskasta ruumiillista työtä. Olen ottanut sen vastaan kaikkine karmeuksineen ja ollut siinä menestyksekäs. Kun taas monen positiivarin olen nähnyt valittavan ensimmäisestä päivästä lähtien ja lopettavan neljäntenä.
Miten se on realismia, että olettaa kaiken olevan negatiivista?
Esim maratoni on hyvä esimerkki tästä. Hyvä valmistautua siihen että se on rankkaa. Yritin juuri muotoilla tuon negatiivisen sillä tavalla kun tarkoitin, negatiivinen siis ehkä huono sana sille mitä hain.
Aattelin että on ihanan harmonista saada iso perhe pienillä ikäeroilla, kolme menee siinä missä kaksi, leikitään ja nauretaan näteissä vaatteissa koko perhe.. No yksi moniallerginen, yksi nepsy ja totaalisen feilannut isähahmo teki kaikesta ihan erilaista. Olisin voinut olla realistisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni purjehdin vanhemmuuden myrskyisään satamaan vailla odotuksia jo ihan raskauden alusta asti. Toivoin vain kovasti, että lapsemme olisivat terveitä.
Helpon ja vaikean raskauden ero on valtava ja väliin mahtuu monenmoista muuta. Samoin ero helpolla ja vaikealla vauvalla, helpolla ja vaikealla taaperolla (esim. voimakasta uhmaa/ei uhmaa) jne. Eikä sitä kai voi ennakkoon tietää mitä kohdalle sattuu. Samassa perheessäkin voi lasten erot olla kuin yöllä ja päivällä.
En ole varma vastasiko tämä kysymykseesi? En siis liihotellut vaaleanpunaisissa hattaraunelmissa, enkä asennoitunut odottamaan vuosikausien raadantaa ja nororipulien pesemiseen seiniltä ja katosta syksystä kevääseen mutta saavani viimein tyytyväisen olon, kun lapsi joskus muuttaa omilleen. Ajattelin, että tulee mitä tulee, tehdään parhaamme ja se riittää.
Jos kaikki lapsiin liittyvä on omassa mielessä negatiivista, mitkä ovat sitten ne syyt tehdä lapsia? Miksi se siis olisi "sen arvoista"?
Itse näen lapsen hankinnassa vain negatiivisia puolia. Jos jotain positiivista löytyykin, negatiiviset puolet kumoavat ne. Tästä syystä en ole tehnyt lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en analysoinut etukäteen, että mitähän mahtaa olla tulossa, kun eihän sitä voi etukäteen tietää. Ajattelin, että tulee mitä tulee. Lapsiin en ole ikinä ollut pettynyt, väsynyt kyllä olin monta vuotta kun olivat pieniä. Toisaalta aivan ihania aikoja ja hetkiä olen saanut heidän kanssa elää, ja itse koen, että jotkut melko pelottavat ja ahdistavatkin tilanteet ovat kokonaisuudessa hävinneet jonnekin muistojen takavasemmalle. Montaa päivää en vaihtaisi pois.
Todella paljon olisi jäänyt vilpitöntä iloa ja naurua kokematta ilman lapsia.
En ajatellut. Pilvilinnoissa purjehtivia en tunne.
Elämä on elämää. Siihen kuuluuu negatiivisia ja positiivisia asioita. Jos ajattelee, että kaikki on negatiivista, niin varmasti se sitten onkin.