Lue keskustelun säännöt.
Tekisi mieli perua koko kummius..!
10.10.2006 |
Kuopuksemme kummit eivät ole olleet kiinostuneita AINOASTA kummilapsestaan ollenkaan.
Lapsemme on kohta puolitoistavuotias, ja kummit ovat nähneet häntä yhteensä 7 kertaa. Ja suurin osa niistäkin kerroista on ollut " pakollisia" , synttäreitä, joulu tms. Ja kaiken lisäksi asumme noin 1km päässä toisistamme, ja kummit ovat sukulaisia. Olen lähetelleyt kaiken maailman nimipäiväkortteja kummeille ikäänkuin kummilapsensa lähettäminä yms. Ei mitään.
joku aika sitten olimme kylässä yhteisellä sukulaisella, ja toinen kummeista (ovat siis pariskunta) tuli sinne. Hän ei edes kunnolla tullut tervehtimään kummilastaan, saati että olisi kysellyt mitä kuuluu, tai ottanut syliinsä tai mitään. Tämä yht. sukulaisemme sitten yritti hienovaraisesti sanoa, että eikös olekkin kummilapsesi kasvanut ja puhuukin jo ja blaa blaa blaa. Ei näköjään voinu vähempää kiinnostaa..
En todellakaan ole minkään lahjojen tms. perään tässä asiassa, mutta voisi sitä nyt edes JOTENKIN muistaa. Joulunakin kävivät melkein ovelta heittämässä paketin, kun oli kova kiire HongKongiin ostoksille, vaikka tapaamisesta oli sovittu viikko aiemmin. Ensimmäisen vuoden yritin pitää heihin päin yhteyttä, he kun ovat lapseton pariskunta, niin ajattelin, että heistä olisi varmaan mukava olla paljon yhteydessä ainoaan kummilapseensa. Ei näköjään.
Jos he eivät olisi niin läheisiä sukulaisia, peruisin koko kummiuden, mutta en halua mitään " sotaa" suvun kanssa. Olen vaan ajatellut, miltä mahtaa lapsesta vanhempana tuntua, kun siskon kummit varmasti muistavat aina, ja hänen eivät.. olen pahoillani lapseni puolesta..
Onko muilla kokemuksia " olemattomista kummeista" ?
---------------
(niin, ja kaikkein paras juttu on, että toinen kummeista ei vaivautunut edes saapumaan ristiäisiin..)
Kommentit (28)
Sinun syistäsi, vaan kysyin yleisellä tasolla. Pölö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos on painavia syitä, niin silloin voidaan asiasta keskustella ja minulle kirkkoherra lupasi, että erottaminen on mahdollista.
Usein ja mielellään näin ei toki toimita.
Vierailija:
Minä itse en odota edes kummeilta mitenkään erikoisia ainakaan, jos asuvat kauempana.. pääasia, että kuitenkin muistavat kummilapsensa kun näkevät.. voi kummiudesta olla lapselle elämässään tulla jotain merkittävämpää myös elämänsä myöhemmässä vaiheessa.. esim kun muuttaa uudelle paikkakunnalle, lähemmäs kummejaan tms ..
Lasteni kummit asuvat 200-400 km:n päässä meistä enkä odotakaan että kävisivät kerran kuussa tapaamassa. Internetin kautta lähinnä pidetään yhteyttä, lähettelen kuvia ja vaihdetaan kuulumisia, niitäkin yleisistä asioista, ei ainakaan toisia kummeja (lapsettomia) varmaan kiinnostaisi minuuttiaikataulu miten meidän Jeppe pissii ja kakkii.
Vanhempana sitten varmaan on enemmän kummeistä seuraa kun voi yökyläillä ja käydä kalassa ja sellaista. Ylipäätään tuo kummius ei ole mikään iso juttu mielestäni, omat kolme kummilasta olen muistanut syntymäpäivinä ja jouluna ja kyselen kuulumisia, isompina sitten ovat tosiaan yökyläilleet ja ollaan käyty jossain puuhamaailmoissa tai lintsillä.
toimii sitten väärin, kirkollislaissa ei puhuta kummin erottamisesta mitään. Tästähän tulisi hyvä juttu iltapäivälehtiin!
käsityksiä. Monille se on aika muodollinen juttu, eikä kenelläkään ole ajatuksena, että pitäis jotain ihmesuhdetta luoda siihen kummilapseen.
Mulle ei ainakaan kummit olleet mitenkään läheisiä enkä heitä osannut elämääni sen enempää kaivata.
Ap, mun mielestä sun lapsella on ihan huippukummit, kun käyvät noin usein ja tuovat lahjojakin. Ehkä sulla on vähän epärealistiset odotukset. Tosi monet ihmiset sitä paitsi eivät ole ollenkaan kiinnostuneita muiden lapsista. Mulla on paljon ystäviä, jotka kyläillessään sanovat meidän lapsille hei ja siinä se. Ei heitä kiinnosta lasten jutut, puhumattakaan leikkimisistä tai kirjan lukemisista. Ihmiset ei vaan kehtaa kieltäytyä kummiudesta, vaikka heitä ei niin kiinnostaisikaan.
Sun lapsi ei siitä sen kummemmin kärsi, jos et tee itse siitä hirveää numeroa. Ja tommoset " onpa teidän kummilapsi kasvanut, eikös olekin" - jorinat, sais kyllä mulla karvat pystyyn, eikä mitenkään kiinnostusta lisäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en edes veljelleni...sisko kelpasi eskoiselleen, kuopukselle en edes minä.
Vierailija:
jos on painavia syitä, niin silloin voidaan asiasta keskustella ja minulle kirkkoherra lupasi, että erottaminen on mahdollista.
Usein ja mielellään näin ei toki toimita.
Kummia ei voi erottaa missään tapauksessa!
Joko kirkkoherra on puhunut pötyä tai sinä olet jostain syystä ymmärtänyt väärin.
Kummeja voi lisätä vain erittäin painavista syistä tapauskohtaisesti.
Mutta usko pois eivät ole mitään edellämainutta luokkaa, eikä edes, että " kummi ei tapaa lasta tarpeeksi" .
Näin on minulle kirkkoherra sanonut ja ilmanmuuta uskon häntä enemmän kuin av-mammoja.