Nykyajan työelämä on sairasta

Vierailija kirjoitti:

Ei ennen ollut mikään ongelma selvitä 8-16 päivistä. Ihme vinkujia te säkkituolisukupolvet.

Tervetuloa nykyaikaan. Entisajat oli erilaiset.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä meni rikki noin kymmenen vuotta sitten. Sen huomasi.

Itse asiassa se hajoaminen on alkanut jo 1990-luvun alun lamavuosista.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä sairaasta mutta oudoksi on muuttunut.

Meidän firmassa jotkut nuoret, tyyliin 25-30v eteenkin naiset ovat valtavan herkkähipiäisiä (huom ei tietenkään kaikki, en yleistä). Olen itsekin nainen tämä ei siis ole sukupuolittunut kommentti.

Työajasta menee puolet siihen että HE loukkaantuvat millon mistäkin, jos joku sanoo yhtään napakkaan HEILLE jotain tai HE vaan ihan jostain olemattomasta jutusta kokevat (keksivät) että HEITÄ on kohdeltu asiattomasti tai loukattu niin HE kipittävät nillittämään johtajalle tai työsuojeluvaltuutetulle epäasiallisesta kohtelusta.

Ja sit taas keskustellaan ja palaveerataan, lopputulos oli se että joku loukkaantu vaan siitä että hänen tahtotilaansa ei noteerattu tarpeeksi eikä saanut tahtoaan läpi.

Joku hr rekry neitokainen koki eräässä projektissa epäasialliseksi ja loukkaavaksi häneen kohdistuneen ihan aiheellisen kysymykse, koska hän oli tehnyt jotain väärin ja toisen jutun jätti tekemättä sovitussa aikataulussa. Tästä huomautettiin tai annettiin ihan pieni palaute, niin jo taas oli nillittämässä johtajalle että häntä on loukattu. Ja taas asiaa puidaan että kuka sano ja mitä ja miks ja kenelle ja sit pyydellään anteeksi ja selitellään ja jaxuhalitaan jne...

meillä ois muutakin tekemistä.

Voi hyvää päivää.

Jos ja kun teen jatkossakin tiukkaa businesta, jossa aika on rahaa ja homman pitää hoitua niin varjelkaa mua näiltä joka asiasta loukkaantuvilta ja hämmentyviltä prinsessoilta.

Töissä ollaan töissä, ei puimassa sitä miltä MINUSTA nyt tuntuu tai tuntuuko miltään, mitä tynteita tää MINUSSA herätti ja miten MINÄ koin asian, siis asian missä ei ollut mitään koettavaa.

Pitää vaan opetella että kaikki asiat, sanomiset, tunteet tms ei kohdistu minuun, kaikki ei pyöri työpaikalla minun ympärillä. Ei pidä tramatisoida kaikkea. Toisesta korvasta sisään - toisesta ulos ja keskitytään työhön ja mahdollisimman hyvään lopputulokseen, ei itseemme. Näin päästään kaikki vähemmällä draamalla eikä stressaannuta vaan työt sujuu.

Minä-Minä -sukupolvi, jota on kotona palvottu ja joilla ei ole käytöstapoja eikä velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia vain! Tietenkään ei ihan kaikkia koske kuitenkaan!

Työpaikat on pilalla, mutta siellä pystyy ottamaan rennomminkin kun ei liikaa välitä näistä kusipäistä. Jos on ongelmia jonkun kanssa, asia kannattaa käydä selvittämässä vapaa ajalla hieman väkivaltaa käyttäen.

Vierailija kirjoitti:

Työmaalle kun menee kannattaa laittaa suunsa kiinni,  ei puhua mitään päivän aikana,

tehdä vaan työnsä kuin robotti.  Tällä keinolla pärjäsin hyvin isossa naislaumassa.

Kokeilkaa vaihteeksi miesvoittoista työpaikkaa. Lauma hysteerisesti kirkuvia miehiä kiukuttelee toisilleen ja siinä sitten yrität rauhoitella niitä ja tehdä työt. Sina vaan joku ukoista saa meltdownin. Niin ja siihen päälle saat naisena ne normaalit kommentit tyyliin nainen ei ansaitse edes tuolia millä istua vaan naisten paikka on lattialla. Niimpä tässä odotan vaan eläkkeelle pääsyä - joko vanhuus- tai mielenterveys, kumpi ensin vaan tärppää.

Sehän peilaa tätä sairasta yhteiskuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmaalle kun menee kannattaa laittaa suunsa kiinni,  ei puhua mitään päivän aikana,

tehdä vaan työnsä kuin robotti.  Tällä keinolla pärjäsin hyvin isossa naislaumassa.

Kokeilkaa vaihteeksi miesvoittoista työpaikkaa. Lauma hysteerisesti kirkuvia miehiä kiukuttelee toisilleen ja siinä sitten yrität rauhoitella niitä ja tehdä työt. Sina vaan joku ukoista saa meltdownin. Niin ja siihen päälle saat naisena ne normaalit kommentit tyyliin nainen ei ansaitse edes tuolia millä istua vaan naisten paikka on lattialla. Niimpä tässä odotan vaan eläkkeelle pääsyä - joko vanhuus- tai mielenterveys, kumpi ensin vaan tärppää.

Kaikkein parhaimmalla työpaikallani ei ollut kuin naisia, meitä oli noin 50. Hyvin toimi ja oli mukavaa. Yksikin mies tuo työpaikalle heti aivan ihmeellistä kyräilyä ja blokkiutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työmaalle kun menee kannattaa laittaa suunsa kiinni,  ei puhua mitään päivän aikana,

tehdä vaan työnsä kuin robotti.  Tällä keinolla pärjäsin hyvin isossa naislaumassa.

Kokeilkaa vaihteeksi miesvoittoista työpaikkaa. Lauma hysteerisesti kirkuvia miehiä kiukuttelee toisilleen ja siinä sitten yrität rauhoitella niitä ja tehdä työt. Sina vaan joku ukoista saa meltdownin. Niin ja siihen päälle saat naisena ne normaalit kommentit tyyliin nainen ei ansaitse edes tuolia millä istua vaan naisten paikka on lattialla. Niimpä tässä odotan vaan eläkkeelle pääsyä - joko vanhuus- tai mielenterveys, kumpi ensin vaan tärppää.

Itse jäin työkyvyttömyys eläkkeelle (50v) kun työt ei napanneet.

Ensin ajattelin työttömäksi jäämistä mutta siitä maksetaan 6 kertaa vähemmän kuin eläkkeellä ollessa.

Yt neuvotteluita olin aina toivonut ja odottanut mutta parempi ja kannattavampaa on näin. :)

Nyt voi tarvittaessa säädellä työssäkäyntiä ja ei ole sidottu mihinkään työpaikkaan tai työyhteisöön jos ei miellytä kun perustoimeentulo on turvattu.

Riippuu työpaikasta.

Oma työpaikka on sellainen missä saa poikkeuksetta pyytämällä vapaata, olettaen että samalla ajankohdalla ei ole useita muita vapaalla. Voi tulla ja lähteä töistä joustavasti kunhan vain ilmoittaa asiasta ja työilmapiiri on mainio. Jopa jokainen palkankorotus jota olen pyytänyt, on johtanut korotukseen.

Isohko kotimainen firma.

Kannattaa sairastaa

Perusta yritys, saat määrätä itse tahdin ja valita työkaverit.

Mä oon duunari ja nykyään itsenäinen!

Kyllä se oli kivaa joskus 15v sitten kun meni töihin. Ei ollut liikaa työkuormaa ja oli paljon työkavereita. Sai jopa bonuksia hyvin tehdystä työstä. Vuosien mittaan homma "tehostui", bonukset meni pois, työkaverit vähenivät ja lopulta itse sai tehdä useamman tyypin hommat.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä meni rikki noin kymmenen vuotta sitten. Sen huomasi.

Paikallinen sopiminen mahdollistaa tämän ilmaisten ylitöiden teettämisen, eli kiitokset voimme lähettää Sipilän hallituksen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on niin yhteiskunnan kuin yksittäisenkin ihmisen turva ja perusta. Töissä vietetään elämästä todella iso osa. Siksi työelämän pitäisi olla vakaata, ennustettavaa ja kohtuullisen mukavaa, jos yksilö ei ihan erikseen ja omasta halustaan kaipaa vaihtelua ja vaarallisia tilanteita.

Mutta ei, nykyinen työelämä on pelkkää muutosta, epävarmuutta ja stressiä.

Just näin.

Tuohon päälle kun vielä lisätään ilkeämielisen ja autoritäärisen esihenkilön niin jopahan on loistava duunipaikka jossa viihdytään.

Kaikkien yritysten strategiassa on tt hyvinvointi, perehdytys, koulutusmahdollisuudet ja arvostava kohtelu ym ym korulauseita. Kukaan ei mainosta että maillä on tappotahtinen työmoraali ja narsistiset perfektionistit johtajina jotka janoaa alaistensa nöyryyttämistä jenkkityyliin kaikkien edessä nolaten.

Niin. Luin Klaus Schwabin kirjasta että yleisimmäksi kuolinsyyksi odotetaan nousevan itsemurhat mielenterveysongelmien vuoksi vuoteen 2030 mennessä lännessä. Aika sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pelkkää pätkätyötä, nollasopimuksia, kilpailua, kiirettä, henkilöstövajausta. Vakituiset paikat menevät epäpäteville sukulaisille ja muille hyvävelikerhon jäsenille. Työpaikkailmoituksissa haetaan jotain superkonetta, vaikka työ olisi yksinkertaista puurtamista. Nykyajan työelämässä mikään ei riitä.

Ja kun työvoima on ainoa asia mikä nähdään kulueränä. Yhtään ei huomioida sitä, että hommat tulisi nopeammin ja paremmin valmiiksi

A) motivoimalla työntekijöitä positiivisesti

B) luopumalla hidastavista ja typeristä käytännöistä, jotka haittaa sitä työntekemistä

Samaa mieltä A ja B kohdista.

Itse olen isossa globalissa monipalvelualan firmassa ja herranjestas että täällä osataan täyttää kalenterit jonniin joutavilla palaverikutsuilla. Ne toki liittyy tietysti työhön, ei me harrastuksista siellä puhuta, mutta täällä luullaan, että päällikkötason ja keskijohdon työ on pelkästään toimistolla (tai koneen ääressä) istumista. Ei ymmärretä yhtään että jos hyppään palaverista toiseen, teamsista toiseen n 7 h päivässä, jossain välissä yritetään yleensä lennossa haukata jotain syötävää että jaksaa, niin millon se muu työ tehdään?  Millon teen aseuraavan asiakastapaamisen materiaalit, seuraavana päivänä ehkä joku massiivisen raportin dead line, millon hyväksy 150 odottavaa laskua joista osa tiliöitäväkin, millon kirjotan 3 edellisen kokouksen muistiot (jos muistan yhtään mitä niissä puhuttiin ja sovittiin).

---> Illalla ja seuraavana viikonloppuna.

Eli kun lähden toimistolta, käyn ehkä kaupassa, syön jotain etten näänny, käytän koiran 1/2 h ulkona avaan koneen ja aloitan ns toisen (ainakin puolikkaan) työpäivän. 

Sairaspersoonainen johtaja (n) buustaa kokoajan enemmän ja enemmän kaikkea lisää, lisää lisää. Hänen ei tietenkään itse tarvitse tehdä näitä asioita, hän vaan johtaa strategian mukaan, hän ei tajua että mikään niistä aiemmista tekemisistä ei poistu meiltä, vaan jokainen on lisävaatimus entisen päälle.   Hän pakottaa meidät pitämään kvartaaleittain jotain ihan tyhjänpäiväisiä toimialamiittinkejä, kehityspalavereita tukiyksikön kanssa, jopa pakotetusti kerran kuussa vapaata keskustelua ns "teams aamukahvilla" (johon muutamia kertoja / - kollegoita lukuun ottamatta ei kellään ollut aikaa). On kokouksia ja niihin valmistautumisia eri työryhmillä. Johtaja jopa sanoo jonkun kokouksen jälkeen, että hän antaa meille "kotiläksyjä".... siis voitteko kuvitella 2020 luvulla käytetään työpaikalla tällaisia termejä.

Ilman taukoja toistuvia peräkkäisiä teams palavereja kun on 4 tai 5 peräkkäin ettei ehdi edes kahvia välillä hakea, saati wc:ssä käydä, on pää jo niin sekaisin ettei enää edes muista mikä sen ekan teamsin aihe oli.

Nykypäivän ylisuorittamisen ja työnarkomanian ihannointi ajaa siihen että ihmiset uupuu parissa vuodessa. Ei kenenkään aivot kestä tällaista myllytystä. Siihen kun päälle on vielä

ert narsistinen esihenkilö joka johtaa pelon, vaientamisen ja väheksynnän kulttuurilla, etsii virheitä ja puutteita mistä pääsee huomauttamaan, jopa julkinolaa sopivan pienenkin tilaisuuden tullen, niin jokainen järkevä ihminen tietää miten tässä käy. Johtaja ei ymmärrä, tai ei välitä.

Kuvailustasi tuli mieleen psykoosi osaston ja lastentarhan sekoitus.

Onnekseni en enää joudu alentumaan moiseen hyväksikäyttöön.

Kyllä minäkin nyt sanoisin entisenä sote alan työntekijänä, että jospa koittaisitte naiset mennä sinne töihin ihan hoitamaan vain sen työnne, kun työaika on 37t ja 25min viikossa. Se ei rasita ketään, se turha paskan jauhaminen, työkavereiden kyräily, selkäänpuukotus, tyhjää täynnä olevat palaverit ym sivutoiminta kuluttaa eniten, ei se työ. Jätätte sen turhan sosialisoinnin pois kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä.

Kilpailutukset ja rahanahneus = firman kohonneet katevaatimukset ajaa siihen että henkilöstöä vähennetään. Etuisuuksia vähennetään. Porukat vetää äärirajoilla erityisesti asiantuntija työtehtävissä (ylemmät toimihenkilöt, koskijohto ja johto) joilla ei ole työaikaa. Päivät venyy helposti 10-12 tuntisiksi ja viikonloppuisinkin paikkaillaan edellisviikon tekemättömiä töitä, puretaan s posteja ja valmistaudutaan jo seuraavan viikon asiakastapaamisiin tai jatkuvaan raportointiin tms. Tätä ei kukaan jaksa loputtomiin.

Kilpailu on kovaa myös henkilötasolla, ne jotka pyrkivät johtoon etenevät kyynärpäätekniikalla keinoja kaihtamatta. Kollegoita dissataan avoimesti, puukotetaan jopa selkään saadakseen itsensä näyttämään pätevämmältä, ns koulukiusaaminen jatkuu työpaikkakiusaamisena, karkean narsis..set persoonat jyräävät muut ja vanhanaikaiset johtajat johtavat pelon ja vaientamisen kulttuurilla. 

Työpäivät toimistolla (ja eteenkin palavereissa) ovat yhtä teatteria. Esitetään kivaa, positiivista, zemppihenkistä kaikkien kaveri kollegaa. Tue 100% firman strategiaa ja toista englanninkielisiä business sanoja jotta vaikutat pätevämmältä. 

Ai niin, ja esihenkilön kanssa pitää olla aina samaa mieltä että ei joudu hänen hampaisiinsa. Älä missään tapauksessa sano omaa mielipidettäsi ja näkemystäsi vaikka se perustuisi 10 vuoden kokemukseen jostain asiasta jos mielipiteesi on pomosi näkemyksestä poikkeava. Opettele olemaan hiljaa.

Just näin, kuulostaapa tutulta.

Korona-ajan etätyö oli jossain määrin juhlaa kun ei tarvinnut päiviä istua kilpailuhenkisten kollegoiden kanssa samassa tilassa.

Lieneekö eristäytymisen seurausta että ihmiset alkavat olla nykyisin avoimen ilkeitä toisille, ihan kun meiltä olisi hävinnyt käytöstavat, vai onko porukka niin stressaantunutta että ollaan menettämässä järkemme.

Viimeaikainen ilmiö työyhteisössö on ollut myös jonkinasteinen psykologinen sodankäynti vaikka me olemme työkavereita, ei kilpailijoita, niin jotkut ottavat sen roolin että vähän sieltä vähän täältä lynkataan toisia, dissataan, jätetää huomiotta jopa pyritään shabotoimaan toisen onnistumista tms. Ihan käsittämätöntä yläaste touhua.

Positiivisuus on kadonnut työpaikalta ja työn tekemisestä, valitettavasti. Odotan sitä aikaa kun duuniin olisi taas kiva mennä joka aamu.

Olisko ihmiset jo niin tottuneet ilkeilemään somessa anonyymeinä, ja se käytös on siirtynyt uudeksi normaaliksi kasvokkain kohdatessa. Koronaeristys oli todella juhlaa ja toi työrauhan.

Työilmapiiri on monessa pääsette uskomattoman huonoon kuntoon, vaikka se vaikuttaa niin suuresti yrityksen tulokseen. Sairas ilmapiiri tulee kalliiksi monilla osa-alueilla, ja en ymmärrä miksi siihen ei puututa. Saikut, hyvien tekijöiden menettäminen savustamalla, motivaatiokato, tulos kärsii, tehokkuus jne.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä meni rikki noin kymmenen vuotta sitten. Sen huomasi.

Joo tämä, kun vuokratöistä, nollasoppareista, määräaikojen ketjutuksista, halpatyöstä, ilmaistyöstä, työ"kokeilusta" ja entistä röyhkeämmäksi käyvästä ihmisten hyväksikäytöstä tuli normaalia.

Kenen mielestä ja mistä lähtien on NORMAALIA vuokrata ihminen? Sä vuokraat asunnun, voit vuokrata jonkun tavaran, mutta ei ihmistä pitäisi voida vuokrata. Se on täysin vastoin ihmisarvoa.