Nykyajan työelämä on sairasta

Suomessa joka käänteessä haukutaan venäjää, eikä ole hoksattu että tämä koko maa on yksi pienois-venäjä.

Työelämä joka on kuin suoraan neuvostoliitosta on todella hyvä esimerkki tästä. Mikään ihme että tällainen rytölän läjä pärjää muun euroopan ja maailman kanssa, vaan ollaan kaikessa ylivelkaantunutta mutasarjaa.

Tämä maa tarvitsisi samanlaisen "puhdistuksen" kuin venäjäkin tarvitsisi. Oppia voidaan hakea Saksasta tai vaikka Japanista. Nämäkin oli joskus aikoinaan todella hirveitä valtakuntia, mutta parantuivat.

Se vain vaatii JOKAISEN ihmisen syvällistä asennemuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pelkkää pätkätyötä, nollasopimuksia, kilpailua, kiirettä, henkilöstövajausta. Vakituiset paikat menevät epäpäteville sukulaisille ja muille hyvävelikerhon jäsenille. Työpaikkailmoituksissa haetaan jotain superkonetta, vaikka työ olisi yksinkertaista puurtamista. Nykyajan työelämässä mikään ei riitä.

Ja kun työvoima on ainoa asia mikä nähdään kulueränä. Yhtään ei huomioida sitä, että hommat tulisi nopeammin ja paremmin valmiiksi

A) motivoimalla työntekijöitä positiivisesti

B) luopumalla hidastavista ja typeristä käytännöistä, jotka haittaa sitä työntekemistä

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pörssiyhtiöt ovat ihan pahimpia, yhtiökokous on päättänyt että voittojen on lisäännyttävä vuosittain vähintään 5% ja kaikki muu joustaa että tämä saavutetaan... täysin mielipuolista touhua!

Totta. Aina saavutettiin tavoitteet ja tästä kerrottiin jossain sivulauseessa. Koska tärkein asia oli korostaa, että pystymme vielä parempaan. Oravanpyörästä putosin pois pari vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa joka käänteessä haukutaan venäjää, eikä ole hoksattu että tämä koko maa on yksi pienois-venäjä.

Työelämä joka on kuin suoraan neuvostoliitosta on todella hyvä esimerkki tästä. Mikään ihme että tällainen rytölän läjä pärjää muun euroopan ja maailman kanssa, vaan ollaan kaikessa ylivelkaantunutta mutasarjaa.

Tämä maa tarvitsisi samanlaisen "puhdistuksen" kuin venäjäkin tarvitsisi. Oppia voidaan hakea Saksasta tai vaikka Japanista. Nämäkin oli joskus aikoinaan todella hirveitä valtakuntia, mutta parantuivat.

Se vain vaatii JOKAISEN ihmisen syvällistä asennemuutosta.

Totta joka sana. Etenkin kyllä tarvitaan johdon panosta. Mutta kun johtoa harvemmin haittaa että työntekijöillä on huonot oltavat

Voi uittu mitä pskaa taas

Ei ennen ollut mikään ongelma selvitä 8-16 päivistä. Ihme vinkujia te säkkituolisukupolvet.

Tämä toimii.

Onneksi itsellä on hyvä työpaikka. Työ on ajoittain vaativaa ja vaatii joustamista, mutta asiat voisivat olla näköjään paljon huonomminkin.

Niin, vois olla enemmän bold&beautifullia

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pörssiyhtiöt ovat ihan pahimpia, yhtiökokous on päättänyt että voittojen on lisäännyttävä vuosittain vähintään 5% ja kaikki muu joustaa että tämä saavutetaan... täysin mielipuolista touhua!

Pörssiosakkeita voi ostaa käytännössä kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä.

Kilpailutukset ja rahanahneus = firman kohonneet katevaatimukset ajaa siihen että henkilöstöä vähennetään. Etuisuuksia vähennetään. Porukat vetää äärirajoilla erityisesti asiantuntija työtehtävissä (ylemmät toimihenkilöt, koskijohto ja johto) joilla ei ole työaikaa. Päivät venyy helposti 10-12 tuntisiksi ja viikonloppuisinkin paikkaillaan edellisviikon tekemättömiä töitä, puretaan s posteja ja valmistaudutaan jo seuraavan viikon asiakastapaamisiin tai jatkuvaan raportointiin tms. Tätä ei kukaan jaksa loputtomiin.

Kilpailu on kovaa myös henkilötasolla, ne jotka pyrkivät johtoon etenevät kyynärpäätekniikalla keinoja kaihtamatta. Kollegoita dissataan avoimesti, puukotetaan jopa selkään saadakseen itsensä näyttämään pätevämmältä, ns koulukiusaaminen jatkuu työpaikkakiusaamisena, karkean narsis..set persoonat jyräävät muut ja vanhanaikaiset johtajat johtavat pelon ja vaientamisen kulttuurilla. 

Työpäivät toimistolla (ja eteenkin palavereissa) ovat yhtä teatteria. Esitetään kivaa, positiivista, zemppihenkistä kaikkien kaveri kollegaa. Tue 100% firman strategiaa ja toista englanninkielisiä business sanoja jotta vaikutat pätevämmältä. 

Ai niin, ja esihenkilön kanssa pitää olla aina samaa mieltä että ei joudu hänen hampaisiinsa. Älä missään tapauksessa sano omaa mielipidettäsi ja näkemystäsi vaikka se perustuisi 10 vuoden kokemukseen jostain asiasta jos mielipiteesi on pomosi näkemyksestä poikkeava. Opettele olemaan hiljaa.

Just näin, kuulostaapa tutulta.

Korona-ajan etätyö oli jossain määrin juhlaa kun ei tarvinnut päiviä istua kilpailuhenkisten kollegoiden kanssa samassa tilassa.

Lieneekö eristäytymisen seurausta että ihmiset alkavat olla nykyisin avoimen ilkeitä toisille, ihan kun meiltä olisi hävinnyt käytöstavat, vai onko porukka niin stressaantunutta että ollaan menettämässä järkemme.

Viimeaikainen ilmiö työyhteisössö on ollut myös jonkinasteinen psykologinen sodankäynti vaikka me olemme työkavereita, ei kilpailijoita, niin jotkut ottavat sen roolin että vähän sieltä vähän täältä lynkataan toisia, dissataan, jätetää huomiotta jopa pyritään shabotoimaan toisen onnistumista tms. Ihan käsittämätöntä yläaste touhua.

Positiivisuus on kadonnut työpaikalta ja työn tekemisestä, valitettavasti. Odotan sitä aikaa kun duuniin olisi taas kiva mennä joka aamu.

VaRsInkIn nUorEt NaiSeT.

Huoh. Itse te sen ns uuuuupumuksen itsellenne tehty sillä pätemisellä, pakkosuorittamisella, selkäänpuukotuksella ja työpaikan missikisoilla.

Te akat ette VAAN PYSTY ottamaan rennommin. Tunnustakaa se. Aina on pakko suorittaa.

En tiedä sairaasta mutta oudoksi on muuttunut.

Meidän firmassa jotkut nuoret, tyyliin 25-30v eteenkin naiset ovat valtavan herkkähipiäisiä (huom ei tietenkään kaikki, en yleistä). Olen itsekin nainen tämä ei siis ole sukupuolittunut kommentti.

Työajasta menee puolet siihen että HE loukkaantuvat millon mistäkin, jos joku sanoo yhtään napakkaan HEILLE jotain tai HE vaan ihan jostain olemattomasta jutusta kokevat (keksivät) että HEITÄ on kohdeltu asiattomasti tai loukattu niin HE kipittävät nillittämään johtajalle tai työsuojeluvaltuutetulle epäasiallisesta kohtelusta.

Ja sit taas keskustellaan ja palaveerataan, lopputulos oli se että joku loukkaantu vaan siitä että hänen tahtotilaansa ei noteerattu tarpeeksi eikä saanut tahtoaan läpi.

Joku hr rekry neitokainen koki eräässä projektissa epäasialliseksi ja loukkaavaksi häneen kohdistuneen ihan aiheellisen kysymykse, koska hän oli tehnyt jotain väärin ja toisen jutun jätti tekemättä sovitussa aikataulussa. Tästä huomautettiin tai annettiin ihan pieni palaute, niin jo taas oli nillittämässä johtajalle että häntä on loukattu. Ja taas asiaa puidaan että kuka sano ja mitä ja miks ja kenelle ja sit pyydellään anteeksi ja selitellään ja jaxuhalitaan jne...

meillä ois muutakin tekemistä.

Voi hyvää päivää.

Jos ja kun teen jatkossakin tiukkaa businesta, jossa aika on rahaa ja homman pitää hoitua niin varjelkaa mua näiltä joka asiasta loukkaantuvilta ja hämmentyviltä prinsessoilta.

Töissä ollaan töissä, ei puimassa sitä miltä MINUSTA nyt tuntuu tai tuntuuko miltään, mitä tynteita tää MINUSSA herätti ja miten MINÄ koin asian, siis asian missä ei ollut mitään koettavaa.

Pitää vaan opetella että kaikki asiat, sanomiset, tunteet tms ei kohdistu minuun, kaikki ei pyöri työpaikalla minun ympärillä. Ei pidä tramatisoida kaikkea. Toisesta korvasta sisään - toisesta ulos ja keskitytään työhön ja mahdollisimman hyvään lopputulokseen, ei itseemme. Näin päästään kaikki vähemmällä draamalla eikä stressaannuta vaan työt sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta. Pelkkää pätkätyötä, nollasopimuksia, kilpailua, kiirettä, henkilöstövajausta. Vakituiset paikat menevät epäpäteville sukulaisille ja muille hyvävelikerhon jäsenille. Työpaikkailmoituksissa haetaan jotain superkonetta, vaikka työ olisi yksinkertaista puurtamista. Nykyajan työelämässä mikään ei riitä.

Ja kun työvoima on ainoa asia mikä nähdään kulueränä. Yhtään ei huomioida sitä, että hommat tulisi nopeammin ja paremmin valmiiksi

A) motivoimalla työntekijöitä positiivisesti

B) luopumalla hidastavista ja typeristä käytännöistä, jotka haittaa sitä työntekemistä

Samaa mieltä A ja B kohdista.

Itse olen isossa globalissa monipalvelualan firmassa ja herranjestas että täällä osataan täyttää kalenterit jonniin joutavilla palaverikutsuilla. Ne toki liittyy tietysti työhön, ei me harrastuksista siellä puhuta, mutta täällä luullaan, että päällikkötason ja keskijohdon työ on pelkästään toimistolla (tai koneen ääressä) istumista. Ei ymmärretä yhtään että jos hyppään palaverista toiseen, teamsista toiseen n 7 h päivässä, jossain välissä yritetään yleensä lennossa haukata jotain syötävää että jaksaa, niin millon se muu työ tehdään?  Millon teen aseuraavan asiakastapaamisen materiaalit, seuraavana päivänä ehkä joku massiivisen raportin dead line, millon hyväksy 150 odottavaa laskua joista osa tiliöitäväkin, millon kirjotan 3 edellisen kokouksen muistiot (jos muistan yhtään mitä niissä puhuttiin ja sovittiin).

---> Illalla ja seuraavana viikonloppuna.

Eli kun lähden toimistolta, käyn ehkä kaupassa, syön jotain etten näänny, käytän koiran 1/2 h ulkona avaan koneen ja aloitan ns toisen (ainakin puolikkaan) työpäivän. 

Sairaspersoonainen johtaja (n) buustaa kokoajan enemmän ja enemmän kaikkea lisää, lisää lisää. Hänen ei tietenkään itse tarvitse tehdä näitä asioita, hän vaan johtaa strategian mukaan, hän ei tajua että mikään niistä aiemmista tekemisistä ei poistu meiltä, vaan jokainen on lisävaatimus entisen päälle.   Hän pakottaa meidät pitämään kvartaaleittain jotain ihan tyhjänpäiväisiä toimialamiittinkejä, kehityspalavereita tukiyksikön kanssa, jopa pakotetusti kerran kuussa vapaata keskustelua ns "teams aamukahvilla" (johon muutamia kertoja / - kollegoita lukuun ottamatta ei kellään ollut aikaa). On kokouksia ja niihin valmistautumisia eri työryhmillä. Johtaja jopa sanoo jonkun kokouksen jälkeen, että hän antaa meille "kotiläksyjä".... siis voitteko kuvitella 2020 luvulla käytetään työpaikalla tällaisia termejä.

Ilman taukoja toistuvia peräkkäisiä teams palavereja kun on 4 tai 5 peräkkäin ettei ehdi edes kahvia välillä hakea, saati wc:ssä käydä, on pää jo niin sekaisin ettei enää edes muista mikä sen ekan teamsin aihe oli.

Nykypäivän ylisuorittamisen ja työnarkomanian ihannointi ajaa siihen että ihmiset uupuu parissa vuodessa. Ei kenenkään aivot kestä tällaista myllytystä. Siihen kun päälle on vielä

ert narsistinen esihenkilö joka johtaa pelon, vaientamisen ja väheksynnän kulttuurilla, etsii virheitä ja puutteita mistä pääsee huomauttamaan, jopa julkinolaa sopivan pienenkin tilaisuuden tullen, niin jokainen järkevä ihminen tietää miten tässä käy. Johtaja ei ymmärrä, tai ei välitä.

Työelämä on niin yhteiskunnan kuin yksittäisenkin ihmisen turva ja perusta. Töissä vietetään elämästä todella iso osa. Siksi työelämän pitäisi olla vakaata, ennustettavaa ja kohtuullisen mukavaa, jos yksilö ei ihan erikseen ja omasta halustaan kaipaa vaihtelua ja vaarallisia tilanteita.

Mutta ei, nykyinen työelämä on pelkkää muutosta, epävarmuutta ja stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on semmoinen täysin tunnepuoleen perustuva ooninki, että jossain vaiheessa alkoi halutun voiton määrä olla epärealistisen korkea ja siksi ei esim. "pysty" palkkaamaan tarpeeksi väkeä, kaikki tehdään kiireellä hökeltäen ja epärealistisen halvalla. Ja koska suomalainen on perinteisesti "työ-uskovainen" niin nielee kaiken pskan ehdottomana totuutena ja luonnonlakina.

Minulla on sellainen ooninki, että osuit kommentillasi naulan kantaan!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä sairaasta mutta oudoksi on muuttunut.

Meidän firmassa jotkut nuoret, tyyliin 25-30v eteenkin naiset ovat valtavan herkkähipiäisiä (huom ei tietenkään kaikki, en yleistä). Olen itsekin nainen tämä ei siis ole sukupuolittunut kommentti.

Työajasta menee puolet siihen että HE loukkaantuvat millon mistäkin, jos joku sanoo yhtään napakkaan HEILLE jotain tai HE vaan ihan jostain olemattomasta jutusta kokevat (keksivät) että HEITÄ on kohdeltu asiattomasti tai loukattu niin HE kipittävät nillittämään johtajalle tai työsuojeluvaltuutetulle epäasiallisesta kohtelusta.

Ja sit taas keskustellaan ja palaveerataan, lopputulos oli se että joku loukkaantu vaan siitä että hänen tahtotilaansa ei noteerattu tarpeeksi eikä saanut tahtoaan läpi.

Joku hr rekry neitokainen koki eräässä projektissa epäasialliseksi ja loukkaavaksi häneen kohdistuneen ihan aiheellisen kysymykse, koska hän oli tehnyt jotain väärin ja toisen jutun jätti tekemättä sovitussa aikataulussa. Tästä huomautettiin tai annettiin ihan pieni palaute, niin jo taas oli nillittämässä johtajalle että häntä on loukattu. Ja taas asiaa puidaan että kuka sano ja mitä ja miks ja kenelle ja sit pyydellään anteeksi ja selitellään ja jaxuhalitaan jne...

meillä ois muutakin tekemistä.

Voi hyvää päivää.

Jos ja kun teen jatkossakin tiukkaa businesta, jossa aika on rahaa ja homman pitää hoitua niin varjelkaa mua näiltä joka asiasta loukkaantuvilta ja hämmentyviltä prinsessoilta.

Töissä ollaan töissä, ei puimassa sitä miltä MINUSTA nyt tuntuu tai tuntuuko miltään, mitä tynteita tää MINUSSA herätti ja miten MINÄ koin asian, siis asian missä ei ollut mitään koettavaa.

Pitää vaan opetella että kaikki asiat, sanomiset, tunteet tms ei kohdistu minuun, kaikki ei pyöri työpaikalla minun ympärillä. Ei pidä tramatisoida kaikkea. Toisesta korvasta sisään - toisesta ulos ja keskitytään työhön ja mahdollisimman hyvään lopputulokseen, ei itseemme. Näin päästään kaikki vähemmällä draamalla eikä stressaannuta vaan työt sujuu.

Kiitos. Omallakin työpaikallani suurimmaksi stressin aiheeksi on noussut uudehkö työntekijä, joka etsii kaikesta kritiikkiä itseään kohtaan. Hän hakee oikein tikulla kaivaen löytääkseen kateutta, syrjintää, ahdistumisen aiheita. Kuin kaikki työpaikalla tehty, sanottu tai sanomatta jätetty liittyisi juuri häneen. Hänen vuokseen ennen mukavaan työpaikkaan menemisestä on tullut hyvin stressaavaa.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin pörssiyhtiöt ovat ihan pahimpia, yhtiökokous on päättänyt että voittojen on lisäännyttävä vuosittain vähintään 5% ja kaikki muu joustaa että tämä saavutetaan... täysin mielipuolista touhua!

Pörssiosakkeita voi ostaa käytännössä kuka vaan.

Voiko niitä myös käytännössä kaikki ostaa sellaisella omalla pääomalla, että omistuksessa on jotain järkeä ja että niillä oikeasti tienaa jotain eikä harmita sitten ja tunnu missään jos kaikki meneekin kankkulan kaivoon. Epäilen...

Katsoin juuri Theranoksen sosiopaattijohtaja Elizabeth Holmesista kertovaa sarjaa. Eipä hänen johtamansa työpaikka juuri eronnut suomalaisista työpaikoista, joissa olen ollut. Tosin Elizabethilla olikin syytä olla raivohullu pomo, koska tiesi että joutuisi miljardivelkoihin ja oikeuteen jos laite ei toimisi. Jotenkin outoa, että suomalaisen julkisen puolen työpaikan pomo on yhtä hirveä, kun eihän häntä vankila uhkaa?

Mietin sitä, että jos Suomeen tulisi jenkkiläinen yrityslainsäädäntö, voisiko tämä rentouttaa yrittäjiä eikä tarvitsisi jatkuvasti pelätä konkurssia ja fasistisoida työntekijöitä? Tarkoitan siis sitä lakia, että yrittäjä saa konkurssin tehneen yrityksen velat anteeksi eikä joudu henkilökohtaiseen velkahel..ttiin loppuelämäkseen?