Lokakuun päivänsäteet vko 34

Jännä kun nämä parisuhdeuutiset menee täällä(kin) laidasta laitaan:) Onnea kihlautuneille ja tsemppiä määitte! Meillä menee tällä hetkellä taas hyvin, välillä kesän mittaan tuntui masentavalta, oli pelkkää äksyilyä ja kinaamista. Meillä on ollut muutenkin välillä aika vuoristorataa yhdessäolo, ihan hilkulla on ollut erokin muutama vuosi sitten. Yhdessä on kuitenkin päätetty pysyä ja vaikea on enää kuvitella mitään asiaa, mikä sen voisi muuksi muuttaa. Tuntuu, että pohjimmaisetkin pohjamudat on jo koluttu...



Neuvolassa kävin eilen. Kaikki oli ok. sf-mittakin oli tasan keskikäyrällä nyt kun oli taas oma terkkari mittaamassa. Kävin siellä ylimääräisessä ultrassakin viime viikolla kun lääkärin mittauksen mukaan oli tipahtanut alimmalle käyrälle. Hemoglobiinikin on pysynyt yllättävän hyvänä, eikä ole rautaa tarvinnut syödä lainkaan. Ihme sinänsä, kun normaalioloissakin mulla on yleensä matala hgb ja molemmissa edellissä raskauksissa on täytynyt rautaa syödä. Kaikenlaista pientä vaivaa on kyllä alkanut olla. Viime viikolla selkä oli pari päivää tooosi kipeä. Jotenkin tuntuu, että kävelystä kipeytyy, joten täytynee jättää kävelylenkit väliin. Uimassa kävin pari päivää sitten ja se tuntuu ihan hyvältä. Iltaisin on välillä tosi levottomat jalat, tänään kävin ostamassa magnesiumia, jospa se auttaisi.



Esikoinen on ollut kolme päivää kuumeessa. Tänään alkaa vähän helpottaa, huomenna voisi ehkä jo laittaa kouluun. Toivottavasti tauti vaan ei tartu...



Tänään tein pitkästä aikaa kaalilaatikkoa (esikoisen herkkuruokaa...) ja olipas kyllä hyvää!! Suosittelen lämpimästi kaikille.



Jaksamisia kaikille,

ellu333 32+3

Mulle sanottiin, että obsidan imeytyy huonommin ruoan kanssa, ja mieluiten pitäisi olla melkein pari tuntia molempiin suuntiin syömättä. Itselläni ainakaan väsymys ei hellittänyt ja hb ei noussut, kun otin obsidanin aina ruoan kanssa.

Kun rupesin ottamaan yöllä vessareissun yhteydessä, niin seuraavalla neuvolakäynnillä oli jo hb normaali. Enää ei väsytäkään niin paljon.



T: elwa 31+

Määitte: paljon voimia, hyvä että pystyt siitä täällä puhumaan.



Nyt tuntuu että täälläkin olis masu laskeutunut, vauva painaa hirveesti tuonne alapäähän, ei kovin mukava tunne. Minäkin taidan kokeilla tuota rauta valmistetta, otan kaksi obsidania päivässä eikä tunnu auttavan, hirvee voimaton ja väsynyt olo koko ajan, lisäksi heikotus jatkuu ja kun joutuu seisomaan kauemmin nii alkaa vatsa kiristämään ja painamaan hirveesti ja sitte sumenee silmissä.

Toissailtana kuurasin kylppärin lattiasta kattoon, puolessavälissä alkoi selkä särkemään mutta pakkohan se oli siivota loppuun, yö oli tuskanen ja eilinen vielä kaameempi. Viime yönä nukuin tosi huonosti, näin omituisia unia, heräilin vähän väliä ja olo oli tuskasnen masussa, nyt en ole varma että supisteliko vai oliko se vaan unta.

Vauva potkii ihan hirveesti ja tuntuu että tulee vatsasta läpi, mulla on aika pieni masu tai isolta tää minusta tuntuu kun pieni kokonen olen, mut masu on hirveen pinkee ja tuntuu ettei veny enää yhtään tästä. Potkut tuntuu tosi ikäviltä ja vauva heittää kuperkeikkaa koko ajan. Ultrassa mulle sanottiin, että mulla on ihanne masu, jos olisi siinä opiskelija paikalla niin sen opetella tunnustelemaan vauvaa vatsan päältä, kun niin selvästu tuntuu vauva siellä.

Esikoisella on päiväkoti lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka onkin iso ryhmä ja outoja naamoja mut on siellä onneks muutama tuttukin. Minun ei tarvinnu olla mukana kun ekana päivänä, sitten hän halusi jo jäädä yksin sinne ja on kyllä nauttinu ku on eri tavalla tekemist ja kavereita, eihän minusta mihinkään touhuihin enää ole. Surettaa kyllä viedä hänet sinne, ikävä tuli heti eikä tienny oikein mitä tekis, mut onneks on lyhyet päivät ja pitkä viikonloppu. Nyt taidan mennä hetkeksi makoilemaan enen ku pitää taas lähteä ulkoilemaan.



äitykkäinen 32+0

Kylläpä täällä tapahtuu... on kihlauksia, kosintoja, riitoja ja kärhämää. Meillä on aika seesteistä odotusaikaa. Mies on ihanan innoissaan ja oikein huomaavainen. Mulla on sellanen vahva perheolo.



Olen ottanut pari kuuria juuri tuota nestemäistä rautaa. Se kuuluu kyllä myös apteekin valikoimaan. Imeytyy hyvin ja on vatsaystävällistä ja ihan hyvän makuistakin. Suosittelen. Auttaa väsymykseen.



Hikottelusta on juteltu. Mäkin tunnen toisinaan rytmikästä napsuntaa, lienee se hikka. Kuinka paljon teillä masuasukit liikkuvat? Kyllä tää möyrii ja toisinaan potkiikin, mutta pitkiä aikoja on joskus ihan rauhallistakin. Olen ajatellut että silloin se nukkuu. Sanotaan että vilkkain aika alkaisi viko 32 eteenpäin.



Viiru 30+4

Pissa puhdas, verenpaineet hyvät. Vauva ja maha on laskeutunut, joten SF mittakin oli edellisestä32 cm laskenut 31 cm:iin. Terkka sanoi, että synnytys lähestyy. Virallisestihan olen syyskuinen, mutta kun vääntelivät tuota LA:ta edes takaisin lokakuun ja syyskuun välillä niin jäin sitten lokakuisiin kirjoittelemaan.



G rv 35

Mun täytynee kokeilla tuota nestemäistä rautaa. Oon hemoglobinin laskun jälkeen syönyt nyt 2 viikkoa Retaferia 2 tablettia päivässä, mut edelleen voisin nukkua ties monetko torkahdukset päivässä. Ainoa hyvä puoli tuossa raudassa on ollu se et mun toista kuukautta vaivannut ummetus loppui kuin seinään. Ja ah,sitä autuutta mikä siitä seurasi! :D Mut ei oo kiva kun muutenkaan en öisin nuku. Aina ei oo edes varma onko nukahtanut välissä vai hätkähtänyt kunnolla hereille just siinä unen ja valveen rajamailla. Silmiä painaa ihan hirveästi mut kunnon uni ei vain tule. :(



Viiru kyseli vauvan liikkumisesta. Tämä toukka ainakin myllää ihan riittävästi ja välillä vähän enemmänkin. Välillä oikein sattuu kun tuntuu et maha on ihan piukka ja jalasta vois melkein ottaa kiinni tuosta päältä. Mulla on muutenkin maha aika arka. Siis jos tuo mein kissa vaikka kävelee yli tai vähänkin nojaan johonkin niin et masu ottaa vastaan,niin sattuu. Ei nyt pahasti,mut kuitenkin.



No,ei mee kauaakaan kun päästään ihmettelemään et joko kukin on lähtenyt synnyttämään kun ei päiviin kuulu mitään. :D Mikäs sen mukavampaa!



Halirutistuksia jokaiselle!





Määitte & Mini08 32+6

Ja kiitokset kaikille onnitteluista! Mäkin aina välillä valitan kaikesta ja napisen tuolle miespuoliselle, mutta kun suurempaa kuvaa tarkastelen ja toisten juttuja täälläkin luen, niin meillä on asiat tosi hyvin ja paljon hellyyttä ja rakkautta. Tässä kun vaan kotona on ja järjestelee, niin maailma kutistuu kummasti. Ja kun kaikkia asioita en pysty tekemään enää, en esim uskalla kiipeillä tuoleille tai kantaa paljon laatikoita, niin kun toinen tulee töistä, onkin mulla jo lista valmiina erilaisia tehtäviä... Joskus hormonimyrskyn yms jälkeen (hmmm...20n vuoden päästä?) tämä varmaan jo naurattaa. Tämä palsta on oikein hyvä suhteellisuuden tajusta muistuttaja!



Määitte: hyvä että voit tänne kirjoittaa ja purkaa tunteita! Todella kurja kuulla, että mies puhuu rumasti yms. Tässä ollaan kuitenkin niin herkässä vaiheessa ja haavoittuvaisia, että varmasti ne sanat jäävät mieleen piiiiiiitkäksi aikaa ja haavoittavat todella syvästi. Onneksi sinulla on lapsi, jolta saat hellyyttä ja arvostusta! Vaikka se ei tietysti miehen tukea ja rakkautta korvaakaan... Miehet on kyllä välillä kamalia pässejä!



Raudasta: teen myös kuten elwa eli otan Obsidanin yöllä vessareissun yhteydessä tyhjään mahaan ja sen kanssa yhtä aikaa otan 20mll Kreuter Blutsaftia, neuvolatädin suositus. Vatsa on toiminut todella paljon paremmin ja hemoglobiinikin, joka on siis ollut pitkään n 100, on nyt ihan pikkuisen noususuunnassa.



Vauvan liikkeistä: ennustaako sikiön yövilkkaus vauvan yövalvomisisa???? Koska meillä vauvan liikkeet painottuvat iltaan ja yöhön, viime yönä 2n maissa oli kohdussa niin vilkasta että todella ihmettelin! Koko maha vaan hyllyi ja hytkyi ja hurja myllerrys kesti hyvinkin melkein puoli tuntia. Päivisin saatan välillä huolestuakin, kun on niin hiljaista ja rauhallista...



Kaikille paljon aurinkoisia hymyjä!



Saneline 33+0

Moikka.



Sanelinelle onnea ja Määittelle tsemppiä!!!



Ja vau millä tahdilla tänne ilmestyy tekstiä. 1 päivä lukematta ja hyvä kuin perässä pysyy..



Meillä perhetilanne todella stabiili. Huomiota ja hellyyttä saa jonkin verran automaattisesti ja pyytämällä enemmän. Mies on kyllä raskauden kulussa mukana todella hyvin.. Ollaan oltu 7 v yhdessä, mutta susiparina edelleen. Mies sanoi, että kosiminen on miehen juttu ja hän tekee sen sitten kun kokee ajankohtaiseksi ja omalla tavallaan. Sen jälkeen (taisi olla 2003), asiasta ei ole keskusteltu. :)



Mulla ollut vähän itkuherkkä päivä. Tänään oli uuden esimiehen kanssa e/a palaveri, jossa käytiin läpi nykyistä ja tulevaa työtilannetta. Todella kannustava tyyppi ja tiedän, että mua odotetaan kovasti töihin takaisin, sitten olen valmis sinne palamaan. Pidetään sitten ensi keväänä palaveria tarkemmin milloin ja minkälaisiin hommiin palaan.. Hyvällä fiiliksellä siis jään viikon päästä pois.. Mutta siis todella itkeskelin koko 2h palaverin aina silloin tällöin. Olin vaan niin herkkänä.. Pomoni (mies) suhtautui muhun hyvin ja pyysin laittamaan itkuherkkyyden 90% raskauden piikkiin. Lupasin, että sitten olen taas palannut ja täydessä touhussa, en asiakaskäynneillä pillitä kuin pikkulikka.



Illalla kävi vielä kylässä mun ystävä, joka muuttaa 500 km päähän viikon päästä. Harmittaa todella kun tärkeä ihminen muuttaa kauas.. Pillitettiin kimpassa, toinen raskaushormonien ja toinen (lapsi 6 vko ja koliikki) äitiyden herkistämänä. Ja ulkonakin tuli vettä taivaan täydeltä.. Byääh..



Muuten olo ok ja työt maistuu, vaikka pientä stressiä ja luopumisen tuskaa alkaa olla ilmassa. Odotan kuitenkin äippälomaa innolla.. Saatan käydä pari päivää syyskuun alussa perehdyttämässä uutta työntekijää, jos olo on ok, saan sitten pitää äippäloman päälle näitä ylimääräisiä työpäiviä vapaana. Olen miettinyt, että kun olo on ok ja virtaa on, miksen kävisi vielä pari ylimääräistä päivää omilla ehdoilla. Vai olenko työnarkomaani?



Rintapumpuista: onko kenelläkään oikeasti hyvää sanottavaa Ainun käsikäyttöisestä pumpusta vai pelkkää negaa?



Vointeja!!!!



Ksia ja T 33+3



Ps. Eilen oli Taysin synnytysvalmennus. Se oli ok. Ajattelin mennä kohta tsekkaamaan Kuopion Yliopistollisen Keskussairaalan sivun, jossa on kuulemma nähtävillä videoitu synnytys. Hiukkasen kiinnostaa kun sitä on ensikertalaisen odotuksineen melko pihalla..

Kiitos kommenteista tuosta nestemäisestä raudasta, menen sitä ostamaan varmaan vielä tänään. Mulla ei ole vieläkään noita yöheräilyjä joten en voi rautaa silloin ottaa. En ikinä herää vessahätään tai muuhun yöllä, joskus tosi harvoin suonenvetoon. Onneksi:)



Parisuhteista on kirjoiteltu paljon; meillä on tasaista, hiukan on alkanut harmittamaan kun miestä ei näe kuin sen tunnin päivässä jos sitäkään. Aiemmin ei haitannut mutta nyt kaipaisi häntä kotona enemmän.. miten mahtaa olla vauvan syntymän jälkeen?? Tottakai hän isyysloman pitää ja on silloin kotona mutta eipä siitä talon rakentamisesta kauheen pitkiä lomia pidellä että päästään muuttamaankin. Mutta arvostan häntä yli kaiken kun jaksaa ja haluaa meille talon itse rakentaa. Ihana mies. Tosi hyvin on edistynyt rakennus ja runkoa jo rakentaa, ensi viikolla asennetaan kattotuolit paikoilleen.

No asia poukkoili mutta piti vaan sanoa että hyvin menee. Mies odottaa vauvaa kovin ja osallistuu hyvin kaikkeen.

Seksi meillä on jäänyt jotenkin pois muutama viikko sitten kun tuli sitä verta hiukan ja musta tuntuu että mun alapäässä on jotkin tuntoaistit lähteneet kokonaan pois! Ei siis tunnu juuri miltään enkä saa orgasmia juuri mitenkään.. tosiaan tuntuu tuo alapää sellaiselta puutuneelta. Mieli tekisi mutta siihen se sitten jää.. No täytyy viikonloppuna edes kokeilla josko siitä mitään tulisi!! Ja maha alkaa tosiaan olemaan tiellä!



Eilen tuli Vauvattaresta se verho pinnasänkyyn ja tosi kivannäköinen on. Se kiinnitetään kattoon, siinä on sellainen beige katos josta lähtee ns. hyttysverkkoa alas asti.



Meillä on kanssa vatsassa ollut tooosi vilkasta, yöllä en liikkeisiin herää mutta päivät ja illat vauva vatkaa tuolla mahassa aika täysillä! Välillä tuntuu aika ilkeältä kun lykkää pepaansa tuohon vatsanahkaan..:)



Hurjan kuuloista kun Geleelle oli sanottu että synnytys lähestyy..:) sulla tietty noita viikkoja onkin muita enemmän mutta tosiaan pian se on muillakin edessä! Mulla esikoinen meni 8 pv yli lasketun ajan joten yritän psyykata itseäni että menee lokakuun puoleen väliin ennen kuin tämä täältä tulee. Miten muilla aiemmat vauvat, ovatko syntyneet etuajassa vaiko miten?



Aamukammassa enää 5 pv! En mitenkään innolla odota äippäloman alkua:)



katjaäippä ja masukki 33+3

"Rintapumpuista: onko kenelläkään oikeasti hyvää sanottavaa Ainun käsikäyttöisestä pumpusta vai pelkkää negaa"



En tykännyt Ainun pumpusta, kyllä silläkin nyt jotain irtosi. Nyt tilasin Aventin käsikäyttöisen jota on kovasti kehuttu.



G rv 35

Tsemppiä Määitelle, yritä jaksaa ja keskittyä vain sinuun, vauvaan ja esikoiseesi! Ettei mene ihan koko raskaus sumussa ja murheissa :( Helppohan se on sanoa, että älä mieti niitä, mutta yritä kuitenkin! :)



Täällä esikoinen meni melkein kaksi viikkoa yli, syntyi rv 41+6 ja TOIVON TODELLA, että nyt tulee aikaisemmin! Ei ollut mitään mukavaa tuo odotus enää noilla viikoilla, vaikka muuten helppo raskaus olikin!



Isyyspakkaus melkein valmis, odottelen enää netistä tilaamiani juttuja siihen. Saan annettua sen jo tänään tai viimeistään maanantaina! Saa nähdä mitä tuo ukko tykkää :) Mies on nyt ollut todella ihana. Alussa oli vaikeeta, meillä oli ihan hirveitä riitoja alkuraskaudessa, ovet paukkui ja erostakin puhuttiin. Jotenkin päästiin sen yli ja nyt menee ihan kivasti! Seksiä ei vieläkään ole juurikaan, mutta ehkä kestän sen. Hän auttaa minua hirveästi ja tekee täällä kotona oikeastaan kaiken, ei antaisi minun tehdä mitään. :)



Joku (anteeksi, en muista kuka) kyseli, että meinaako vauvan liikevilkkaus ilta-aikaan sitä, että se olisi myös syntyessään yövirkku. Toivottavasti ei!! Onko jollain muulla parempaa tietoa? Tämäkin vauveli nimittäin potkii paljon enemmän illalla/yöllä, kun päivästä...



Jalat ja kädet ovat turvonneet aika paljon tässä viime päivinä. Maanantaina on neuvola, saa nähdä mitä hän sanoo. En kyllä ole syönytkään tässä nyt ehkä ihan niin ihanteellisesti kuin olisin voinut.



Minullekin sanottiin siellä synnytyspäivystyksessä, että vauva on laskeutumassa. Aika hullua, nyt jo! No eihän tässä pitkä aika siihen laskettuun aikaan edes ole...



Mukavaa viikonloppua kaikille!



Lillian ja tirppa, 34+2

Jos ilta-/yövilkkaus viittaa yövirkkuun vauvaan, niin meillä taidetaan sitten valvoa kaikki yöt. Muljaa nimittäin mahassa yötä päivää, mutta iltaisin ja nukkumaanmennessä erityisesti. Ja öisinkin, mihin vällllä tule heräiltyä. Onneksi mies on iltavirkku ja on luvannut olla öisin valveilla jos tarvii :)



Parisuhteessa on välillä hyvin, välillä paremmin. Enimmäkseen ketuttaa tosiaan se, että koen olevani yksin vastuussa kotitöistä. Miehen mielestä kun ei tarvii esim. täyttää/tyhjentää tiskikonetta joka päivä. Itse taas mieluummin tiskaan joka päivä, enkä kerran viikossa 7 kertaa kun kaikki mahdolliset astiat haisevat tiskialtaassa ja pöydällä. Sama pyykin kanssa. Nykyään tosin saa itse pestä omat vaatteensa (ainakin suurimmaksi osaksi), kaivelen likaisten joukosta pelkästään omani ja lasten vaatteet pesuun. Soveltaisin tätä mielelläni myös imurointiin ym, mutta menee vähän hankalaksi... Enkä tosiaan ole mikään siivousintoilija, mutta kahden ison koiran taloudessa on mun mielestä pakko imuroida edes pari kertaa kuukaudessa.



Seksiä voisi mun puolestani olla paljon enemmän, mutta miestä lähinnä kiinnostaa ehkä kerran kuussa. Ilmeisesti mun maha jollain tavalla häiritsee, eikä krooninen väsymys vuorotyöstä juuri auta asiaa. Eikä yhteisen ajan puute. Ja vaikuttaa tietysti sekin, että koululaisen mennessä nukkumaan on itsekin jo aika väsyksissä. No, toivottavasti se puoli joskus paranee.



Menipä taas avautumiseksi, sori...



Meillä esikoinen syntyi tasan laskettuna päivänä, enkä tätäkään odottele syntyväksi kovin monta päivää alle tai yli. Eihän sitä tosin ikinä tiedä, mutta saisi nyt ainakin lokakuun puolelle mennä. Edellisessä odotuksessa muista nolleeni viimeiset pari viikkoa niin loppu ja kettuuntunut olotilaani, että odottelin pelkästään milloin pääsee mahasta eroon.



Katyez 30+2

vielä.. meillä on tällä hetkellä tuon rakennusurakan takia sanaton sopimus että mä teen kaikki kotityöt. Mies ei tee mitään, koska ei kotona koskaan edes ole. Tällä hetkellä toimii hyvin enkä valita, mutta toivon ettei jää päälle.. jos uudessa kodissa yrittää jatkaa sitä niin stoppi tulee ja huomaakin ettei hänelle puhtaita vaatteita kaappiin enää olekkaan viikattu!

Ruuan laitto kuuluu aina mulle, mutta muuten haluan että kotityöt jaetaan suhteellisen tasan. Niin kuin meillä ennenkin rakennusprojektia. Meillä oli ennen nykyistä koiraa rottwaileri, josta lähti ihan hirveästi karvaa, nykyään tuntuu että pääsee niin helpolla kun nykyinen koira on nypittävää mallia josta ei irtoa karvaa!

Huomenna illalla on työkaverin luona "naisteilta" ja lupasin käydä siellä, ainakin syömässä:) ja sunnuntaina miehen kanssa leffaan kun poikakin lähtee etelään.



katjaäippä ja masu 33+3

Tänään on ollu tosi huono päivä, kaitpa tää johtuu tästä kauheasta väsymyksestä. Vein tytön aamulla päiväkotiin ja jäin hänen kanssa sinne kun yksin ei halunnut jäädä, olisin halunnu lähteä heti takasin kotiin. Jotenkin tuntuu että siellä isojen puolella on aivan eri meininki kun alakerrassa pienten puolella, tietenkin kun lapsia on enemmän ja ovat isompia ja hoitajatkin ovat erilaisia. Tänään ei tytön paras kaveri ollut hoidossa ollenkaan, eikä hänellä juurikaan muita kavereita vielä ole siellä isojen puolella. Siellä hän pihalla huusi muita tyttöjä leikkimään, eikä kukaan halunnut tulla, ja surkeena kysy että miksi kukaan ei tule leikkimään.

Yksi poika, joka oli hyvä kaveri pienten puolella, ei halua leikkiä kun on saanut uusia kavereita ja niillä on poikien leikit johon ei meidän tyttö mahdu mukaan. Suretti hirveesti kun hän poikien perässä siellä meni ja nää juoksi karkuun minkä ehtivät ja sit tuli hirveen paha mieli ja tyttö tuli kysymään että miksi ne ei halua mua mukaan. Kyllä siinä itteä alko niin paljon itkettämään, onneks oltiin perähuoneessa ettei hoitajat huomanneet kun pillitin siellä. Ne oli kuitenkin niin hyviä kavereita keväällä pienten puolella. Tarkotus oli tulla kotiin syömään kun ei hän ensin halunnu jäädä sinne mut sit piristyi kun löysi toisen tutun tytön jonka kanssa suju leikit ihan kivasti.

Ja sitten vielä kun niitä lapsia on tosissaan aika paljon siellä pihallakin ja kun tuo meidän tyttö on niin hullu kiipeilemään et häntä tarvis koko ajan vahtia. Välillä joutuu pulaan eikä pääsekkään alas, eikä siellä telineillä ollu ketään hoitajaa vahtimassa, niin vähän huolestuttaa, täytyy jutella siitä hoitajan kanssa. On vaan kauhee syyllisyys koko ajan kun itse oon kotona ja hirvee ikävä tyttöä. Ens viikolla varmaan eri meininki kun on paras kaveri siellä taas leikkimässä. huoh mitä tekstiä, ei saa varmaan mitään selvää.

Tän päiväkodin alottamisen jälkeen tuntuu et stressi on lisääntyny ja mieli on tosi herkässä, lisäksi vatsassa tuntuu pahalta ja yöt on ihan hirveitä. Tapellaan tytön kanssa myös enemmän iltasin kun hän ei tottele kotona yhtään mitään ja molemmat ollaan hirveen väsyneitä ja kinataan. Minä taidan vielä pahentaa asiaa kun en osaa lopettaa ja rauhottaa tilannetta yhtään. Oon tosi huono äiti ollu nyt viime aikoina, ainakin tuntuu siltä. Nyt pitäsi vielä jaksaa huomenna aamulla lähteä turkuun kun miehellä taas hommia siellä eikä yhtään kiinnostais, toisaalta tytölle mukava nähdä serkkuja ja sunnuntaina mennään synttäreille. Mukavaa viikonloppua kaikille.



äitykkäinen 32+1

Minulla tyttö nyt 4½-vuotias ja olen kokenut ihan saman. Tai siis en ihan, mitään ryhmän vaihtoa ei ole ollut, mutta päiväkotia jouduimme vaihtamaan reilu vuosi sitten ja alku oli todella hankalaa. Perhepäivähoidossa kun on ihan eri kuviot kuin päiväkodissa. Meillä oli kerran tuo ihan sama tilanne, olin paikalla, kun tyttö pyysi montaa eri kaveria leikkimään ja kukaan ei halunnut. Sitten menin kyyneeleet silmissä (en ollut edes raskaana, olen todella herkkä ja minua on kiusattu koulussa, joten varjostan jotenkin omia kokemuksiani tyttööni) kysymään hoitajalta, että onko tytölläni ketään kavereita, johon hän totesi harmissaan, että ei oikein ole. Eräänä toisena aamuna taas, kun vein tyttöä hoitoon, niin yksi poika tuli oikein varta vasten ilmoittamaan minulle eteiseen, että " "Annalla" ei ole yhtään kaveria, kun se kiusaa kaikkia". Tästä tuli ihan kamala olo ja nieleskelin kyyneleitä koko matkan kouluun. Tyttäreni ei siis ole mikään kiusaaja, todella villi vaan ja leikit ovat rajuja, mistä taas tuon ikäiset tytöt ei niin innostu enää, kun leikkivät mielummin kotia ja prinsessoja.



Tilanne on sittemmin korjaantunut ihan silläkin, että kerroin hoitajille kuinka tärkeää minulle on, että he ohjaisivat tyttöä leikkimään muiden kanssa, eikä hän aina jäisi aamuisin kököttämään yksin nukkekodille tms. Ei tuon ikäisiä tietenkään voi eikä tarvitsekaan pakottaa leikkimään keskenään, mutta kyllähän he pientä kannustusta tarvitsevat. Kyllä tyttö nykyäänkin on silloin tällöin yksin, mutta hän kyllä tykkääkin välillä olla... Puhu paljon hoitajille pahasta olostasi, älä välitä mitä sinusta ajattelevat! Kyllä se tilanne siitä korjaantuu pikku hiöjaa, aivan varmasti! :)



Pitkä sepostus, ei muuta nyt!



Lillian 34+2

Aivan todella kiireinen työviikko takana ja taaperon kaitsentaa siihen päälle ja vielä pitäisi levätä mahan vieressä jossain välissä? Ehdin kyllä vielä lukea melkein kaikki jutut, mutta se kirjoittaminen...



Parisuhderintamalla on monenlaista kuulumista ollut, niin iloja kuin suruja. Meillä on kyllä ihan tasaisen mukavaa ollut, ei mitään valittamista ja oma mielikin on pysynyt suhteellisen tyynenä viime aikoina. Taaperolle meinaa aina välillä hermo palaa kun tottelee mua todella huonosti, kielloista jankkaaminen rasittaa.



Paah, laskin että laskettuun päivään olisi 43 päivää jäljellä. Mahan kova kumpu hankaloittaa kaikkea toimintaa niin ettei millään jaksaisi enää odottaa. Kova hinku olisi päästä jo synnyttämään. Taaperoa on hankala nostaa, puhumattakaan jostain käsien ja naamanpesusta ruokailun jälkeen.



Luulen että keskitynkin tämän loppuajan päivien laskentaan;) Oikeesti olisi töitä enää ensi viikko, mutta en ole vielä edes ilmoittanut koska jään pois töistä. Katsotan nyt miten olo kehittyy, paljon on hommia vielä ainakin.



Omaan napaan kuuluu vilkasta liikettä, mitään valittamista olotilassa ei tuon raskaan mahan lisäksi ole.



Rintapumpuista vielä: Mulla ei ole kokemusta kuin Aventista ja se on kyllä todella hyvin toiminut, valitettavasti Ainun pumpusta en ole hyvää kuullut, mutta omaa kokemusta ei toki ole.



Todella merkillepantavaa on että ennenaikaisia synnytyksiä ei vielä ole, tosin alkuunhan meissä lokakuisissa oli todella monta keskenmenoa. Että nyt on menty paljon paremmalla onnella. Viikkojahan alkaa lähes kaikilla olemaan jo turvallisesti sen suhteen että vauvalla olisi hyvät mahdollisuudet selvitä:) Olkaamme onnellisia siitä!



33+5

Eilen oli neuvola ja ei mitään ihmeellistä sielläkään. Sf -mitta oli jo yli yläkäyrien mutta vauva on yhä niin ylhäällä ja mutkalla niin että peppu ja selkä kaarella aika ylhäällä (ei siis selvästi raivotarjonnassa muttei ihan poikittainkaan) joten ahdistaa ja nostaa mittaa. Lisäksi kun noita vatsanpeitteitä on entuudestaan niin ei taida tuo mitta olla niin tarkka kuin voisi olla. Oma terkka oli taas kesän ja lomien jälkeen paikalla ja oli tosi aktiivinen kuulemaan miten voin ja kertoili myös tämän paikkakunnan sairaalan sektiokäytänteistä kaiken minkä vain tiesi. Tuli vähän helpottuneempi olo.



Meillä liikutaan ja hikkaillaan niin aktiivisesti että ei kyllä ainakaan toistaiseksi ole ollut minkäänlaista epäselvyyttä siitä että ollaanko siellä hengissä ja hereillä....



Meillä sujuu parisuhderintamalla oikein hyvin. Meillä oli se vaikea ajanjakso noin 1½ vuotta sitten ja silloin puhuttiin jopa erosta. Soudettiin ja huovattiin ja puhuttiin (tai miä pakotin miehen puhumaan) -ainakin puoli vuotta meni ennen kuin valoa tunnelin päässä näkyi ja päätettiin kuitenkin vielä yrittää kun tuntui sille että enemmän oli plussia sillä että jäätäisiin yhteen kuin että erottaisiin. Sen riitelyjakson jälkeenhän tästä vauvastakin vielä päätettiin. (Anoppi kun tokaisi silloin että onko tää nelonen vahinko, niin mieheni totesi äidilleen vaan että ei kun ehkä kaikista halutuin ja paras asia meidän liitossa, silloin tuli tippa linssiin).

Seksielämäkin on ollut nyt aktiivisinta sitten alkuaikojen seurustelun. Tiedän kyllä ettei jatku ikuisesti ja on kyllä pikkusen hiipunut parin kuukauden takaisesta mutta hyvä näin.



Mutta mutta...mukavaa viikonloppua kaikille!



tanni

lillian33: Olipa kamala varmasti kuulla toisen lapsen suusta tuollaista että oma tyttö kiusaa, kiva että teillä on nyt mennyt paremmin. Meillä viihtyy myös välillä yksin eikä kavereita tarvii aina olla. Luulenpa että ajan kanssa tutustuu niihin uusiin tyttöihin. Harmittaa vaan kamalasti tytön puolesta, kun hän on tosi sosiaalinen tapaus ollut aina ja puistoissa leikkii kaikkien kanssa, suurinosa lapsista katsoo pitkään ja kääntää selkänsä kun hän yrittää pyytää leikkimään. Sit hän ihmettelee et mikä on hänessä vikana kun kukaan ei halua leikkiä, onneks hänellä on kuitenkin yks hyvä kaveri päiväkodissa ja puistoissa muutama. Ehkä just sen takia tää tuntuukin nyt pahalta kun pienten ryhmässä melkeinpä kaikki oli kavereita ja heistä muodostui pieni tiivisryhmä ja nyt sit niitä kavereita ei ole.



Mulla on ihan kamala olo taas kerran, anteeksi nyt oikeesti kun valitan aina, lupaan lopettaa heti kun saan vauavn kainaloon:). mut kun miehellekkään ei voi valittaa kun lähti taas jonnekkin. Pääsisinpä jo synnyttämään, nyt on oikeesti sellanen olo. Vihloo niin pahasti tuonne alas ja tuntuu tosi kamalalle nuo vauvanliikeet, nyt kun ilmeisesti on jo laskeutunu, en ole kyllä varma mut niin erilaiselta tuntuu. Sitten yöllä kun makaa, niin mitenkään päin ei voi olla kun johonkin painaa ja sattuu. Vaikka kaikilla meillähän tuntuu olevan samat vaivat, en tiiä miten tää mulla tuntuu nyt niin vaikeelta kestää. Täytyy tiistaina koittaa puhua tästä neuvolassa, vaikka onkin sijainen. kävelemisestä ei tuu mitään kun henki ei kulje niin ei, ja sohvalla ei voi istua kauaa eikä tehdä mitään muutakaan.



Meilläkin on ollut todella vaikeeta parisuhteessa, nyt menee ihan hyvin. Minä ja tyttö muutettiin jopa omaan asuntoon vähäksi aikaa ja miehellä oli uus naisystävä ja mulla joku tyhmä juttu mistä nyt ei olis ikinä tullu mitään.Mieskin sanoi että se oli enemmänki sellanen, kun ei osannu olla yksin ja kiva kun oli joku jolle puhua. Tekstailtiin kyllä ahkerasti ja aluksi mies oli se kylmempi osapuoli ja teki selväksi, että tää oli nyt tässä ja sitten kun aloin tottua ajatukseen enkä enää tekstaillu miehelle niin usein ja olin muutenki etäisempi ja kun mies huomasi että mulla on nyt ihan oikeesti oma elämä tytön kanssa, johon hän ei voi hirveesti vaikuttaa, niin tuli katumapäälle ja alotettiin alusta meidän suhde, siis ihan siitä että mies tuli välillä meille syömään ja käytiin treffeillä yms.ja aika pian sit muutettii takasin kotiin tytön kanssa, siitä on nyt sit pari vuotta aikaa ja ollaan kyllä oltu ihan eritavalla onnellisia kuin ennen. Meillä on vaan aina ollu ongelmia tuon puhumisen kanssa, mä en helposti saa suutani auki ja mies tuskastuu kun en puhu jos on paha olla, oon yrittäny kovasti enkä vieläkään oikeen osaa, oon kyllä tekstaillu mut eihän se sama ole. Ei me koskaan lakattu toisiamme rakastamasta, se vaan piti jotenkin löytää se rakkaus ja se tunne että on oikeen ihmisen kanssa yhdessä, että ollaan ihan varmoja meidän suhteesta, koska sitä me ei oltu ennen sitä eroa.

Nyt täytyy kai mennä laittamaan jotain ruokaa.



äitykkäinen 32+2

On joo taas jäänyt kirjoittelut vähän vähiin, niin laitetaas nyt jotain kuulumisia. :)



[b]Parisuhteesta[/b]: Meillä menee kyllä sillä rintamalla ihan mukavasti, vaikka välillä vähän tuleekin saatua itkuraivareita turhistakin asioista. Suurin osa noistakin johtuu siitä että minä olen melkoisen aktiivinen ja tykkään touhuta kaikenlaista ja mies taas on enemmän sohvankuluttaja-tyyppiä. Seksiäkin on, tosin ei ehkä niin aktiivisesti kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin jotain. ;) Kurjaa kuulla että kaikilla ei niin ruusuisesti suju, toivottavasti kuitenkin kaikki kääntyy parempaan päin.



[b]Sanelinelle[/b] onnittelut kihlauksen johdosta.



[b]Raudasta[/b] oli puhetta, ja niinpä täälläkin jouduttiin rautakuurille kun hb oli tippunut 97. Ostin apteekista sellaista nestemäistä Ferronol-nimistä rautaliuosta, sitä oon nyt lipittäny kerran päivässä. Raudan imeytymiseen vaikuttaa kalsiun ja kofeiini ainakin. C-vitamiini taas tehostaa sitä.



( . ) Lisäsin tuonne kuvagalleriaan uuden masukuvan, tosin sekin parin viikon takaa. Pitäisi tässä ottaa uusia kuvia kunhan ehtii. Möyrintää, potkuja, ihmeellistä tärinää jne. tuolta kuuluu. Välillä pungetaan takamusta niin kovasti että ihan kipeetä tekee. Viime neuvola kerralla ei ollut vauveli ihan vielä kääntynyt, saa nähdä miten sitten ensi keskiviikkona kun on taas neuvola.



Tänään pesin vauvanvaatteita ja ajattelin että pitää varmaan lähteä vähän kirppikselle joku päivä katselemaan lisää noita.



Supisteluja on ollut harvakseltaan, joten mie oon ahkerasti touhunnut täällä kotona sitten, kun ei ole mitään kummallisia vaivoja. Pilkoin tänäänkin ison kasan puita, revin mansikkamaan auki ja kokeilin uutta puutarhajyrsintä. Huomenna pitäs raivata kukkapenkkejä ja ehkä leikata ruohoa, kun tuntuu että sekin kasvaa koko ajan. Onneksi on hyvä olo, että voi noita kaikkia hommia hoidella.



Mutta nyt saunaan. :)



AngelEyes ja masukki 32+4