" Miksi sä olet mun äiti"
Kysyisin teiltä kokeneemmilta kokemuksia aiheesta.
Meillä on vahvatahtoinen esikoinen 4,5v. Hän on viime viikkoina keksinyt että minä olen tyhmä ja kurja äiti kun en ole kuten hänen mumminsa. Mummin kanssa on kivaa, kun mummi leikkii ja antaa keksejä ja on todella siis minunkin mielestä aivan mahtava tyyppi.
Hän sanoi eilen toistamiseen että haluaisi vaihtaa äitiä ja pahoitteli että isä oli löytänyt minut hänen äidikseen eikä jotain kivempaa äitiä. Sanoin että se ei olisi mahdollista koska silloin häntä ei olisi olemassa, vaan joku toinen lapsi, joka veti vähän hiljaiseksi. Kysyin häneltä, että kenet hän haluaisi äidikseen. Hän sanoi, että X:n, eli taannoisen 17v hoitajan joka kuulemma oli kiva kun leikki hänen kansaan koko ajan (eikä myös saanut minkäänlaista otetta tytöstämme, kuten harvat muutkaan hoitajat).
Itse olen kotona kolmen pienen lapsen kanssa ja välillä tuntuu että esikoisen mielestä ruoho todella on vihreämpää aidan toisella puolella.
Loukkaa hirveästi kun hän puhuu näitä asioita. Olen kertonut hänelle kuinka se loukkaa ja ensimmäisellä kerralla hän sanoi pian ihan spontaanisti " mutta äiti enhän mä sanonut etten mä susta tykkäisi" ja halasi minua.
Yritän leikkiäkin hänen kanssaan, mutta vain jakamaton täysiaikainen huomio olisi ilmeisesti riittävää hänelle. Minulla on aika tiukka kuri, pakko olla jotta asiat pysyisi näin monen pienen kanssa edes jotenkin kasassa ja jaksamisen kanssakin on välillä ollut tekemistä. Käymme kerhoissa ja harrasteissa ja kehun ja kannustan lapsiani, mutta kieltoja ja yhteenottojakin päiviin mahtuu.
Onko tätä vain siis kestettävä, vai voisiko asialle tehdä jotain? Jatkuuko tämä läpi lapsuuden? Kuvittelin jotenkin että nämä tyhmä äiti-jutut tulisivat vasta murkku-iässä...
Kommentit (4)
Meilläkin lapset välillä ilmoittaa, että eivät haluaisi tämmöstä
äitiä tms. Jossain vaiheessa tuli tuota " tyhmä äiti" - juttua, siihen
puutuin, koska meillä ei saa ketään nimitellä.
Mutta saavat siis vapaasti sanoa, jos tuntuu siltä, että haluaisivat
jonkun muun äidikseen. Yleensä kysyn, että miksikäs niin ja saavat
sitten kertoa, mikä harmittaa. Saavat kertoa mikä mieltä painaa.
Vastaus riippuu sitten siitä, mistä valittavat. Jos esim. sanovat,
etten leiki tarpeeksi, saatan sanoa, että " ihan totta, en ole kova leikkimään, enemmän pelailen ja luen teidän kanssa. Varmaan teitä ottaa pattiin, kun en viitsi teidän kanssa leikkiä" .
Ja saavat ihan vapaasti sanoa, että tykkäävät enemmän mummista
tai tädistä tai kummin kaimasta kuin minusta. Ja noita juttuja
yleensä kommentoin sanomalla jotain tyyliin " sehän on mukava,
että tykkäät kovasti xxx:stä" .
Ei lapsen sanomisista kannata loukkaantua. Minusta lapsen ja aikuisen suhde on sillä lailla " epätasa-arvoinen" , että lapsella on oikeus sanoa semmoisia juttuja, mitä taas aikuinen ei. Eli lapsi saa ilmaista harmistuksensa sanomallla " en tykkää sinusta" , mutta vanhempi ei saa lapselle semmosta sanoa.
Minä ainakin ajattelen, ettei minun lapsilla ole mitään velvollisuutta minusta ylipäätään tykätä. Minulla sen sijaan on oikeus JA velvollisuus heitä rakastaa parhaani mukaan. Ja minusta on hyvä, että lapsi kokee
voivansa rehellisesti ilmaista minulle tunteitaan, niitä negatiivisiakin.
Kuten sanottu, jo pienille voi opettaa, että ketään ei saa nimitellä tyhmäksi ja niin edelleen.
Toinen juttu sitten on, että lapsi ilmaisee asioita lapsen tavalla eli " hoitajatyttö leikki minun kanssa - oli siis kiva- olis kiva äiti" . Ei lapsi sillä tarkoita muuta kuin että olipa kiva hoitaja eihän lapsi osaa ajatella eikä tarvitsekaan, että mimmonen tuo hoitaja olisi äitinä.
Eli tämän pitkän löpinän tarkoitus oli sanoa, että jos vaan voisit ajatella
asiaa jotenkin eri tavalla ja olla loukkaantumatta, niin olisi varmaan
hyvä sekä sinulle että sinun lapsellesi.
Tuota valitusta on meilläkin kuultu kautta maailman sivun.
Sitä on suoltanut ulos esikoinen, eka kausi taisi olla tosiaankin noihin aikoihin, seuraavan kerran koulun alun aikana ja nyt pilkistää murkun " sä pilaat mun elämän" -vaihe.
Sitä ovat suoltaneet ulos seuraavatkin enemmän tai vähemmän mutta huomaan että temperamentilla on paljon tekemistä tuon kanssa: " pehmeämmillä" lapsilla noita on paljon vähemmän ja vastapainoksi paljon enemmän ' mä rakastan sua / sä oot maailman paras' -juttuja.
Viimeisellä lapsella on jo parivuotiaanakin ollut " mä haluun toisen" -kuvioita, etenkin tosi kivan hoitopäivän tai lastenhoitajan jälkeen. Ja ovat isovanhemmatkin jo muutaman kerran vetäneet pidemmän korren...
Sanoit pitäväsi tiukkaa kuria. Hyvä! Olen ihan samaa mieltä siitä, että se auttaa päivien läpiviemisessä ja hommat hoituvat. Lapsellekin on tärkeä tietää miten jutut hoituvat ja missä ovata normaalielämisen rajat.
Lisäilona siinä on se, että ajan mittaan ei tartte enää pipoa kiristää niin kovin vaan voi antaa vähän vapauksiakin. Meillä niitä on sidottu ikään, elämänvaiheisiin, harrasteisiin, yms, jolloin kasvamisella ja fiksuuntumisella on puolensa ja vanhempien suosio säilyy taattuna ;-) Ja koko ajan säilyy vakiona se " kavereilla on enemmän" -kuilu eli se ei pääse repeämään kovin leveäksi.
Kiitos näistä valtavan lohdullisista sanoista!!!
Nyt on helpompi olla loukkaantumatta ja ajatella asiaa lapsen näkökulmasta. Tuntuu vain välillä niin vaikealta olla se aikuinen joka on kaiken tämän yläpuolella, kestäen loanheiton jne kaiken sen jälkeen mitä lastensa eteen tekee. Mutta kaiketi tämä on keskeinen osa äitiyttä ja lohdullista kuulla että se saattaisi olla vain kehitysvaihe. Ajattelin jo että olen tehnyt jotain peruuttamatonta...
Meillä se ilmeni niin, että minun äitini eli mummo oli maailman paras ihminen, kun tyttö oli n. 4 v.
Kun oltiin kylässä mummolla, tyttö alkoi kutsua mummoa äidiksi. Tietysti korjasin, ja sanoin, että minä olen äiti ja mummo on mummo. Tyttö ratkaisi asian, niin, että alkoi kutsua mummoa mummoäidiksi ; )
Mummo oli siis kaikkein paras tuossa iässä ja minä tylsä äiti, joka pitää kuria ja säännöstelee herkkuja ja mummo leipoo ja laittaa ja mitä kaikkea kivaa milloinkin.
Eli ihan normaalia ja ei kerro siitä, etteikö tyttö pidä sinusta. Joku ihme vaihe vaan kehityksessä ja ohi menee. Nykyään mummo ei ole mitään, kun on niin vanhanaikainen ja sitä saa hävetä kaupungilla...; )
Tyttö on nyt teini ja halaa hyvät yöt ja sanoo rakastavansa minua.