Lue keskustelun säännöt.
eronneet...
09.10.2006 |
miten te ootte selvinnyt siitä. mulla harkinta aika päättyy kuukauden päästä ja miehellä uusi. sanoi, ettei oo koskaan rakastanut mua ja rakastaa uutta. meillä kaksi lastakin 3 ja 5 vuotiaat. oon ihan rikki. itkin koko eilisen illan ja en voinut yöllä nukkua. taas sama homma itkusta ei tule loppua. oisin halunnut, että mies ois tullu takasi.
mistä voin saada apua? kun pelottaa, etten kohta töihin selviä.
Kommentit (6)
Sitten pistät miehen maksamaan, eli ota kaikki mahdollinen taloudellinen hyöty irti.
No niin. Nyt sulla on sitten joka toinen viikko mahdollisuus antaa aikaa itsellesi ja ehkäpä todelliselle rakkaudelle. Kun lapset ovat joka toinen viikko isällään, voi olla ettei uusi hoito sitäkään kauaa kestä. Eli ei sitä tiedä vaikka ukko palaisi häntä koipien välissä kun alkuhuuma haihtuu.
Saa vaan nähdä oletko silloin jo löytänyt paremman!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mäkin itkin ekat kaksi kuukautta:( Mulla oli kans töitten kanssa yhessä vaiheessa tilanne, että ei oikein voinu ottaa lomaa (tai olis tietty) Heti erottua oli onneksi pitkä kesäloma. Mutta sen jälkeen... muut lomalla ja vieläpä yksi toinenkin sairaslomalla. Mutta kun tilanne rauhottu, niin hain sairaslomaa. Olin kyllä niin loppu, kesken töitten piti välillä pidätellä itkua. Asiakkaitten edessä se oli vähän ikävää. Samalla sain mielialalääkkeet. liekö lääkkeet vaiko aika vaikuttanu, mutta samalla loppu jatkuva itkeminen.
Nyt tekee häijyä viedä lapsia vanhaan kotiin, jossa on jo uusi emäntä. Meidän yhdessä ostama koti ja sitä rataa...
Se auttoi, en tiedä, miten olisin muuten selvinnyt. Perheterapeutille voi mennä vaikka ero olisi ihan selvä ja vaikka ei toista saisi mukaan. Suosittelen.
Mutta itkuitta ei erosta selviä, niin se vain on. Ja vain itkun kautta voimistut itse ja pikkuhiljaa löydät uuden alun elämällesi.
Jää vaikka sairaslomalle jos siltä tuntuu ja lepää.
Oletko lukenut Bruce Fisherin kirjan, jälleenrakennus kun suhteesi päättyy?
Tsemppiä!
Rankkaa se on. Mulle sano ex ihan samaa, ettei ole ikinä (muka) rakastanut. Se oli kaikkein vaikeinta päästä yli. Ihan kuin kaikki hyvät muistot olisi pois pyyhitty tai tahrittu. Myöhemmin paljastu uusi eukko kuvioissa, siitäkin valehteli.
Pari vuotta jo kulunut ja alan olla selvillä vesillä. Toki vieläkin tulee välillä paha mieli, mutta harvemmin ja harvemmin ja se menee nopeemmin ohi.
Tämän parin vuoden aikana olen vihannut, halveksinut, ja kaikki muutkin mahdolliset tunteet. Ikävä oli ihan siinä alussa. En nyt voi väittää, että vieläkään olisin täysin selvinnyt. Halveksin sitä ukkoa meinaan aika lailla, vaikka sitä en tehnyt suhteemme aikana.
ammattiapua kannattaa hakea. Siitä oli minulle korvaamaton apu.
täytyy yrittää vaan jaksaa...väkisin ajatuksen menee siihen, että mietin, että nyt ne varmaan rakastelee jne.
ei oikein voi ottaa saikkuakaan, kun on semmoinen työ ja saahan se työ ajatuksia muualle..lapset minun piti antaa isälle koska olen niin rikki, että itken koko ajan ja ei sekään ole lapsista kivaa katteltavaa.