Millaisella nettopalkalla kannattaa PK-Seudulla tehdä töitä, jos on tarkoitus elää hyvin, ja esimerkiksi ostaa asunto (ei kerrostalo)

Sinä et pysty koskaan ostamaan Helsingistä asuntoa ellet voita esimerkiksi lotossa. Realistisempi vaihtoehto onkin ottaa jostain lainaa ja hankkia asunto sillä rahalla mutta tarvitset lisäksi tuhansia euroja käsirahaa sekä ainakin 2000 euron nettotulot. Niin, hyvin harva suomalainen ostaa asunnon itse sillä lainanmyöntäjä sen normaalisti käytännössä maksaa.

Jos yksin asut ja elät, niin varmaan 2500e netto

Vierailija kirjoitti:

Sinä et pysty koskaan ostamaan Helsingistä asuntoa ellet voita esimerkiksi lotossa. Realistisempi vaihtoehto onkin ottaa jostain lainaa ja hankkia asunto sillä rahalla mutta tarvitset lisäksi tuhansia euroja käsirahaa sekä ainakin 2000 euron nettotulot. Niin, hyvin harva suomalainen ostaa asunnon itse sillä lainanmyöntäjä sen normaalisti käytännössä maksaa.

Täh? Kummallisessa maassa elämme, jos tällaiseen perustarpeeseen lottovoiton tarvitsee.

Kommenttisi henkii näköalattomuutta

Ei kannata alle 2500e

Meidän kunnassa saat vuokrayksiön rivarista hiukan päälle kolmellasadalla. Töitäkin löytyy. Siinä pääset tienaamaan rahaa säästöön ja jos vielä hingut pk-seudulle sen jälkeen, niin sitten tyhmästä päästäsi kärsii jälleen koko ruumis. 

Ihmisillä on aivan outoja ajatuksia nykymaailmassa. Miksi ihmeessä yksineläjän pitäisi saada palkkaa, jolla pääsee (isompaan, tuskin sä yksiötä himoitset?) epäkerrostaloasuntoon kiinni pääkaupunkialueella, jos hänellä ei ole jotain erityisominaisuuksia, joista maksettaisiin niin paljon? Siihen on syynsä, miksi niiden hinta on mitä on. Niistä kilpailevat ihmiset, joilla on pitempi työhistoria, pankkia ilahduttavasti takuita, perittyä omaisuutta tai puoliso. Mutta sinun pitäisi päästä näiden ohi hiippailemaan ihan vain siksi, että sinulla on kerrostaloa isompi ego, eli luonnevika? 

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa saat vuokrayksiön rivarista hiukan päälle kolmellasadalla. Töitäkin löytyy. Siinä pääset tienaamaan rahaa säästöön ja jos vielä hingut pk-seudulle sen jälkeen, niin sitten tyhmästä päästäsi kärsii jälleen koko ruumis. 

Ihmisillä on aivan outoja ajatuksia nykymaailmassa. Miksi ihmeessä yksineläjän pitäisi saada palkkaa, jolla pääsee (isompaan, tuskin sä yksiötä himoitset?) epäkerrostaloasuntoon kiinni pääkaupunkialueella, jos hänellä ei ole jotain erityisominaisuuksia, joista maksettaisiin niin paljon? Siihen on syynsä, miksi niiden hinta on mitä on. Niistä kilpailevat ihmiset, joilla on pitempi työhistoria, pankkia ilahduttavasti takuita, perittyä omaisuutta tai puoliso. Mutta sinun pitäisi päästä näiden ohi hiippailemaan ihan vain siksi, että sinulla on kerrostaloa isompi ego, eli luonnevika? 

Mulle riittää noin 60 neliötä, eli iso kaksio

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et pysty koskaan ostamaan Helsingistä asuntoa ellet voita esimerkiksi lotossa. Realistisempi vaihtoehto onkin ottaa jostain lainaa ja hankkia asunto sillä rahalla mutta tarvitset lisäksi tuhansia euroja käsirahaa sekä ainakin 2000 euron nettotulot. Niin, hyvin harva suomalainen ostaa asunnon itse sillä lainanmyöntäjä sen normaalisti käytännössä maksaa.

Täh? Kummallisessa maassa elämme, jos tällaiseen perustarpeeseen lottovoiton tarvitsee.

Kommenttisi henkii näköalattomuutta

Elämme sellaisessa maassa jota täälläkin moni hehkuttaa ja syvemmälle haluavat.

Sellaisessa jossa ammattiliitot ja työehtosopimukset ovat boomereiden haikailemaa viimevuosituhatta ja jossa köyhtyvä yhteiskunta maksaa yhä useamman ja yhä suuremman osan heidän toimeentulostaan.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008798758.html

Vihreät oksat vähenevät kiihtyvää vauhtia.

5k netto tms. vähemmällä elää toki muttei hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asut ja elät, niin varmaan 2500e netto

Ap haluaa omistusasunnon, mikä ei voi olla kerrostalossa, niin silloin ei taida tuo summa riittää, jos lainaa tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yksin asut ja elät, niin varmaan 2500e netto

Ap haluaa omistusasunnon, mikä ei voi olla kerrostalossa, niin silloin ei taida tuo summa riittää, jos lainaa tarvitsee.

No paljonko sitten muka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa saat vuokrayksiön rivarista hiukan päälle kolmellasadalla. Töitäkin löytyy. Siinä pääset tienaamaan rahaa säästöön ja jos vielä hingut pk-seudulle sen jälkeen, niin sitten tyhmästä päästäsi kärsii jälleen koko ruumis. 

Ihmisillä on aivan outoja ajatuksia nykymaailmassa. Miksi ihmeessä yksineläjän pitäisi saada palkkaa, jolla pääsee (isompaan, tuskin sä yksiötä himoitset?) epäkerrostaloasuntoon kiinni pääkaupunkialueella, jos hänellä ei ole jotain erityisominaisuuksia, joista maksettaisiin niin paljon? Siihen on syynsä, miksi niiden hinta on mitä on. Niistä kilpailevat ihmiset, joilla on pitempi työhistoria, pankkia ilahduttavasti takuita, perittyä omaisuutta tai puoliso. Mutta sinun pitäisi päästä näiden ohi hiippailemaan ihan vain siksi, että sinulla on kerrostaloa isompi ego, eli luonnevika? 

Mulle riittää noin 60 neliötä, eli iso kaksio

Ap

Mun miehellä on tämä sama valuvika päässä. Hän nuorena suri kun ensimmäisten työpaikkojen palkka oli niin kurja, että rahat menivät kaikki urheiluharrastuksen takia isoon ruokalaskuun. Unohtaa vieläkin noista ajoista ruikuttaessaan, että itsehän hän valitsi asua yksin eikä hoitanut naisvihaansa, jonka takia ei osannut arvostaa ketään. Ikätoverit menivät parisuhteisiin ja maksoivat yhdessä vuokrat ja lainat. Tietenkään yksinäinen ei voi tienata kaksiota pk-seudulta ellei keskitä tarmoaan asiaan niin että hankkii hyvät tulot riittävän nuorena ja tinkii muusta. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Valintoja! 

Mies lähti Ruotsiin, paiski hommia niin paljon että sai rahoituksen yritykseensä, teki hulluna töitä sen eteen ja opetteli ihmiseksi. Nyt hänellä on talo ja perheentapainen. Mutta ei pk-seudulla. Haaveet toteutuivat vaikka vain puoliksi, mutta nykyisin hänellä on ympärillään ihmisiä joita arvostaa, jotka arvostavat takaisin, eikä pinna ole enää koko ajan kireällä eikä paras kaveri ole metsä vaan kotoakin löytyy rauha, vaikka elämä on edelleen kiireistä ja vastoinkäymisiä tulee. Aiemmin hän tuijotti keittiön ikkunasta vihaamansa naapurin tölliä ja narskutti hampaansa paskaksi. Nykyisin hän ei juuri edes muista naapuria, joka on ihan yhtä paska jätkä edelleen ellei jopa pahenemaan päin. 

Oletko sä valmis tekemään mitään pitemmällä tähtäimellä parantaaksesi tilannettasi?

Ei ennenkään ostettu Helsingissä ensiasunnoksi omakotitaloa. Minäkin 90-luvulla säästin asp:n, jolla sai yksiön Vantaan perukoilta. Siitä sitten rivariin Helsinkiin ja lopulta kerrostaloon Helsingin keskustaan. Samalla rahalla olisi saanut sen omakotitalonkin.

Säästämistä riitti kuitenkin pariksi vuosikymmeneksi, vaikka nettopalkkani jo silloin 90-luvulla oli euroiksi muutettuna noin 1600€/kk.

Miksi sinun pitää asua pk-seudulla? Muualla pärjää vähemmällä ja saa asunnonkin halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa saat vuokrayksiön rivarista hiukan päälle kolmellasadalla. Töitäkin löytyy. Siinä pääset tienaamaan rahaa säästöön ja jos vielä hingut pk-seudulle sen jälkeen, niin sitten tyhmästä päästäsi kärsii jälleen koko ruumis. 

Ihmisillä on aivan outoja ajatuksia nykymaailmassa. Miksi ihmeessä yksineläjän pitäisi saada palkkaa, jolla pääsee (isompaan, tuskin sä yksiötä himoitset?) epäkerrostaloasuntoon kiinni pääkaupunkialueella, jos hänellä ei ole jotain erityisominaisuuksia, joista maksettaisiin niin paljon? Siihen on syynsä, miksi niiden hinta on mitä on. Niistä kilpailevat ihmiset, joilla on pitempi työhistoria, pankkia ilahduttavasti takuita, perittyä omaisuutta tai puoliso. Mutta sinun pitäisi päästä näiden ohi hiippailemaan ihan vain siksi, että sinulla on kerrostaloa isompi ego, eli luonnevika? 

Maalaisilla ne luonneviat on.

Hanki puoliso, jolla on jo omistusasunto ei-kerrostalosta - näin sillä nettopalkalla ei ole niin suurta merkitystä. Kannattaa kuitenkin mennä töihin niin mahdollisuudet puolison löytämiseen paranevat.

Yleensä puhutaan kyllä brutosta mutta 2500e nettoon tarvitset 4000e bruton. Tuolla yksineläjä jo maksaa asumisen ja elämisen hyvin. Asuntolainaa et todennäköisesti saa kuin yksiöön tai vanhaan kaksioon jossain lähiössä.

Yksinelävä, joka haluaa omistusasunnon pk-seudulta (ei Hki) tarvitsee vähintään 3200e nettona. Toki omituista puhua netosta, bruttoa useimmiten käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Yksinelävä, joka haluaa omistusasunnon pk-seudulta (ei Hki) tarvitsee vähintään 3200e nettona. Toki omituista puhua netosta, bruttoa useimmiten käytetään.

Mistä sinä tuon 3200€ keksit? Vaikkapa Vantaalta saa yksiön 100.000€:lla ja siihen riittää paljon pienemmätikin tulot. 20 vuoden maksuajalla tuota maksaa vastikkeen lisäksi 471€/kk, eli yhteensä noin 600€/kk. Siihen riittää varmasti 1500€:n netto, eli 2000€:n bruttotulot.

Vierailija kirjoitti:

Yksinelävä, joka haluaa omistusasunnon pk-seudulta (ei Hki) tarvitsee vähintään 3200e nettona. Toki omituista puhua netosta, bruttoa useimmiten käytetään.

Mistäs työstä tuollaisen saisin?

Ap

Mikkopp kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kunnassa saat vuokrayksiön rivarista hiukan päälle kolmellasadalla. Töitäkin löytyy. Siinä pääset tienaamaan rahaa säästöön ja jos vielä hingut pk-seudulle sen jälkeen, niin sitten tyhmästä päästäsi kärsii jälleen koko ruumis. 

Ihmisillä on aivan outoja ajatuksia nykymaailmassa. Miksi ihmeessä yksineläjän pitäisi saada palkkaa, jolla pääsee (isompaan, tuskin sä yksiötä himoitset?) epäkerrostaloasuntoon kiinni pääkaupunkialueella, jos hänellä ei ole jotain erityisominaisuuksia, joista maksettaisiin niin paljon? Siihen on syynsä, miksi niiden hinta on mitä on. Niistä kilpailevat ihmiset, joilla on pitempi työhistoria, pankkia ilahduttavasti takuita, perittyä omaisuutta tai puoliso. Mutta sinun pitäisi päästä näiden ohi hiippailemaan ihan vain siksi, että sinulla on kerrostaloa isompi ego, eli luonnevika? 

Maalaisilla ne luonneviat on.

Juu löytyy niitä täältäkin. Luonnevikaiset kuitenkin voivat paremmin talossa kuin laatikossa ja välillä töissä ettei tarvitse olla yötä päivää siinä laatikossa.