Minkälaista on opiskella nuorten kanssa korkeakokulussa, jos on itse jo nelikymppinen?

Vierailija kirjoitti:

Tuskaista voi olla nelikymppisenä apukoulussa eli AMK:ssa - siellä kun on se pöljempi aines.

Ensimmäinen koulukiusaaja ilmoittautui

Korkeakouluissa on yleensä nykyään joka luokalla eri ikäisiä ihmisiä. Et varmasti ole mikään silmätikku tai poikkeus. Itsekin opiskelen nyt reilu 30 vuotiaana taas yliopistossa ja meidänkin luokassa kyllä laidasta laitaan eri ikäisiä. Yleensä siinä vaan tahtoo kuitenkin käydä niin, että varsinkin perheelliset tai muualla asuvat sitten keskittyvät vain opintoihin eivätkä niin ole porukassa mukana sitten muuten. Itsekin olen jo yhden korkeakoulututkinnon suorittanut ja bileeni bilettänyt, joten en jaksa enää. Keskityn itsekin siis saamaan opinnot purkkiin.

Mulla kokemusta asiasta. Ei mitään ongelmaa. Olin aivan yllättynyt siitä, miten luontevasti solahdin joukkoon. Ei ne kaikki muut tule suoraan lukiosta, joukossa on hyvinkin eri ikäisiä, jopa vanhempia kuin sinä. Opiskelu jo sinällään virkistää ja nuorentaa aivoja, ja oma asenne on tärkeä. Kun suhtautuu muihin tasa-arvoisesti, niin saa samanlaista palautetta. Ei siis kannata ainakaan pyytämättä alkaa luennoimaan nuoremmille, miten ne asiat pitää oikeasti tehdä :) 

Ammattikorkeassa on lähes joka koulutusohjelmassa niin paljon ryhmätöitä ja projekteja, että on aika mahdotonta "jäädä porukan ulkopuolelle". Nuorempien kanssa tulee kyllä juttuun vaikka mitään syvällisempiä ystävyyssuhteita ei heihin päin välttämättä muodostuisikaan. Ammattiin opiskeleminen on kuitenkin se pääpointti sekä sinulla että muilla. 

Siellä on kaiken ikäisiä ihmisiä, ja lisäksi nuoret keskimäärin nykyään ovat tosi ihania ja vastaanottavaisia kaikille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Mukana voi olla muitakin vanhempia. Sinne vaan. Tärkeintä on olla oma itsensä.

Eräs tuttu kertoi, että vanhemmat naiset olivat ryhmässä hyötyneet nuoremman miehen koodausosaamisesta.

Tuon toisen kappaleen voisi likaisella mielikuvituksella tulkita tavalla jos toisellakin...

😏

Ei sole poka mikhän. Sinne vaan reippaasti, kyllä se hyvin sujuu. Ikä on vaan nro.

Itse kävin AMK:n nuorena, ja siellä oli myös ns. aikuisopiskelijoita, osa sinua vanhempiakin. Ihan hyvin soluttautuivat joukkoon, ja heidät otettiin mukaan pari- ja ryhmätöihin. Ystävystyinkin yhden vanhemman naisen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse opiskelen amk:ssa sairaanhoitajaksi ja meidän ryhmässä on kaksi 40+ ikäistä joilla entuudestaan yliopistokoulutukset. 

Jos heillä olisi ollut älliä, niin olisivat lukeneet itsensä lääkäreiksi. Vissiin jotain sukupuolentutkimuksen tms. humanistisen hukkakoulutuksen suorittaneita jos pitää hoitsuksi itsensä alentaa?

Amkista en tiedä mitään, kun korkeakoululla tarkoitetaan yleensä yliopistoa. Siellä on aikuisopiskelijoille omat ryhmät ja muutenkin hyvä meno, kun on kaiken ikäisiä opiskelijoita. Yliopistolla se on rikkaus.

Amkissa vissiin on "luokat", tyyliä ylä-aste, joita yliopistolla ei ole. Voisin kuvitella, että tommosessa ympäristössä jää helpommin ulkopuoliseksi, jos kaikki muut on 20 vee ja joudut katselemaan niitä samoja tyyppejä. Yliopistolla jokainen tekee omaan tahtiin ja valitsee omat kurssinsa, joten naamat vaihtuu koko ajan, joka on oikeastaan aika kivaa. Tapaa erilaisia tyyppejä, joiden kanssa saa aikaan tosi mielenkiintoisia keskusteluja.

Minä olin jo vanhempi nainen opiskellessani.

Aina sai nuorta, jäykkää elintä. Nautin.

Ryhmätyöt sujuneet erinomaisen hyvin, opiskelijaelämästä olen jäävännyt itseni mm. iän vuoksi. M40 dippa-kikkailija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkinen ikäsi taitaa olla lähempänä 20 kuin 40, jos tuollaista mietit. Ihan aikuisten oikeasti: me nelikymppiset olemme jo ohittaneet sen iän, jossa joukkoon kuuluminen oli tärkeämpää kuin opintosuoritukset.

Nyt unohdat, ettei korkeakoulu ole mikään lähihoitajakoulu. Opiskeluaikana luodut verkostot ovat vähintään yhtä tärkeitä työllistymisen kannalta kuin tutkintotodistus. Ei verkostoja = ei töitä.

Minä tiedän aika paljon niin verkostoitumisesta kuin työnsaannista. Voi olla, että joillakin aloilla verkostoituminen on tarpeen - mikä sellainen ala on? Omalla alallani työpaikkojen saantiin on vaikuttanut enemmän opintomenestys kuin verkostot, eikä kyse ole hoitoalasta.

Itse tein opiskeluaikana hyvällä menestyksellä ryhmätöitä ja jopa yllättäen ilmoitettuja paritenttejä hyvällä menestyksellä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Kaikkia en edes tavannut. Ja minä jos joku olen todella sosiaalisesti kömpelö enkä tutustu helposti ihmisiin.