Hovimäki ja elämä 1800-luvulla
Hovimäki-sarjan myötä sitä aina palaa ajattelamaan, että millaista elämä olisi ollut1800-luvulla. Aina pukeuduttiin parhaimpiin, kirkkoon mentiin silinteri päässä. Oli mahdollisuus tehdä bisnestä.
Nälkä- tai koleravuosina en olisi varmaan halunnut elellä, mutta tyyliin 1870-1900-luvun alkopuolilla kylläkin. Olisin varmaan ollut vähän kuin Erkki Seppä Hovimäki-sarjastai tai sitten se Axel Inberg.
Kommentit (15)
Terveydenhoidon puutteet rassasivat niin rikasta kuin köyhää. Ihan sama kuinka hieno kartano sisustuksineen ja tanssiaisineen oli, kun karies mädätti hampaat ja ihmiset sairastivat haavoja ja tulehduksia ilman antibiootteja.
Mitenköhän sitä olisi pärjännyt ilman nettiä? Ja sähköä.
Olisin voinut olla kuin Johanna kartanossaan. Vava ei sopeutunut syrjäisen maalaiskartanoon, ja Hannakin valitteli kartanon armona ollessaan miten elämä siellä on yksitoikkoista, metsien keskellä. Se olisi minulle aivan ihanaa idylliä! 💖
Elämä ei ollut helppoa, mutta ilon aiheitakin oli ja yhteiskunta oli valtavan paljon yksinkertaisempi.
Ei silloin elänyt kartanoissa kuin about yksi prosentti väestöstä Lopulle 99% se elämä oli aika ankeaa ja lyhyttä silloin.
Hovimäki oli ihana sarja ja kirjat myös loistavia
Elämähän tuolloin oli todellisuudessa Via Dolorosa.
Ei terveydenhoitoa, ei hammaslääkäriä.
Ihmiset olivat tosi yksinkertaisia ja alistuvat kohtaloonsa olla ensin Ruotsin kuninkaan, sitten tsaarin alamaisia sanan todellisessa merkityksessä.
Naiset olivat miesten omaisuutta. Ensin isänsä, sitten aviomiehensä, eikä rakkausavioliitot olleet kovin yleisiä.
Aviomiestä piti miellyttää, vaikka olisi ollut pää kainalossa. Ei olut ehkäisyä ja lapsia saattoi tulla yli kymmenen, joista vain muutama ehkä saavutti aikuisiän.
Menetyksiä, kipua ja kärsimystä. Toisaalta pienistä asioista iloittiin ja kuoleman pelkoa tuskin tunnettiin, koska ihmisillä oli lapsenusko Jumalaan.
Ei vesijohtoa. Ei sähköä. Ei Autoa. Ei nettiä. Ei lääkkeitä.
Ei lapsilisiä. Ei sosiaaliturvaa....Töitä kyllä oli liikaakin...
Vierailija kirjoitti:
Hovimäki oli keksittyä tv-draamaa. Suurin osa kansasta oli rutiköyhää, eikä omistanut edes maata. Elämä oli edelleen julmaa ja raskasta.
No niinhän se kuuluu ollakin. Sitä tuntee ihminen siten elävänsä oikeaa elämää.
Suomen ilmastossa vanha aika oli erityisen rankkaa. Esimerkiksi brittein saarilla asia oli aika eri työn määrässä. Esimerkiksi 1500-luvulla tavallisen työmiehen työviikko oli Britanniassa vain 20 tunnin tienoilla jaettuna koko vuodelle. Sillä jo pysyi hyvin elossa.
Ennen 1700-luvun loppua Suomessa ei myöskään ollut yksinäisiä irtolaisia ja siten erittäin köyhiä yksilöitä juurikaan. Perhekunnat asuivat käytännössä aina samassa pihapiirissä, mikä helpotti selviytymistä. Torpparilaitosta ei vielä ollut virallisesti. Irtolaisväki ja maankiertäjyys oli lailla kielletty.
Yksilöiden väliset onnellisuus- ja toimeentuloerot alkoivat kasvaa vasta 1700-luvun loppuun mennessä kun ideologinen kapitalismi valtasi oppineiston mielet.
Kapitalismi toi ja tuo toki hyvääkin, mutta etenkin nykyään helposti unohtuu vaihtoehdot ja varjopuolet.
Äidin mummo oli pyykkäri 1800-luvulla, isoäidin vanhemmat asui jossain pienessä pirtissä ja viljeli jonkun muun maita, tekivät lapsia suunilleen kerran vuodessa ja lähettivät ne rengeiksi ja piioiksi kunhan kävelemään oppivat. Ei kaikki asuneet kartanoissa, minun suku ainakin oli niitä rikkaiden palvelijoita ja en todellakaan haluaisi elää heidän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Hovimäki oli keksittyä tv-draamaa. Suurin osa kansasta oli rutiköyhää, eikä omistanut edes maata. Elämä oli edelleen julmaa ja raskasta.
Hyvää siinä on historialliset faktat, mutta onhan se romantisoitua ajankuvaa. Kovaa oli elämä aatelisillakin, saati sitten muulla väestöllä. Ja olisikohan se oikeasti ollut mahdollista, että sarjassa keittiömamsellista, papinrouvan kautta noustaan vielä ylemmälle tasolle. Hyvä sarja ja mulla dvd llä koko hoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hovimäki oli keksittyä tv-draamaa. Suurin osa kansasta oli rutiköyhää, eikä omistanut edes maata. Elämä oli edelleen julmaa ja raskasta.
No niinhän se kuuluu ollakin. Sitä tuntee ihminen siten elävänsä oikeaa elämää.
Olen tavallaan samaa mieltä että elämän ei kuuluisi olla liian mukavuuksilla kyllästettyä. Ihminen on parhaimmillaan hieman selkä seinää vasten, silloin pysyy nöyrempänä ja joutuu tekemään asioiden eteen jotain, mikään ei olisi itsestäänselvyys. Ihmiskuntaa kun riivaa iankaiken epäterve ylpeys, ahneus ja kaikkivoipaisuuden tunne. Me olemme kuitenkin luonnonvoimien rinnalla ikuinen kakkonen, ja suhteemme luontoon olemme menettäneet. Jos ihmisellä on kaikkea mitä se TODELLA tarvitsee, eikä yhtään enempää, veikkaan että meininki olisi toista. Silloin sitä osaisi nauttia ja olla kiitollisempi pienistäkin asioista ja ehkä ihmiset olisivat myös yhteishenkisempiä. Nykyään ei olla, koska on yllin kyllin kaikkea, emmekä ole enää toisistamme riippuvaisia samalla tavalla kuin köyhinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Ei vesijohtoa. Ei sähköä. Ei Autoa. Ei nettiä. Ei lääkkeitä.
Ei lapsilisiä. Ei sosiaaliturvaa....Töitä kyllä oli liikaakin...
Oli kaivot, tuli ja kädet. Oli hevoset, kirjekyyhkyt ja kansanparantajat. Oli läheisten hyväntahtoisuus. Töitä oli, koska kaikki oli tuotettava itse, ja ruoka oli arvokasta. Silloin ei valitettu, koska oli enemmän hyväksymistä ja vähemmän haluamista.
Hovimäki oli keksittyä tv-draamaa. Suurin osa kansasta oli rutiköyhää, eikä omistanut edes maata. Elämä oli edelleen julmaa ja raskasta.