Opitko lukemaan ennen kouluikää? Mikä sinusta myöhemmin tuli?
Wappuna akateemisessa kaveriporukassa tuli puheeksi lukeminen ja selvisi, että jokainen meistä oli oppinut lukemaan ennen koulua. Aikaisimmat jo 3-4 v iässä. Jäin miettimään ennustaako varhain lukemaan oppiminen akateemista koulutusta vai onko porukkamme vain poikkeava. Milloin itse opit lukemaan ja mihin koulutuspolkusi vei?
Kommentit (126)
Oli muuten sairaan turhauttavaa lukea tavuttain koulussa, kun osasi jo lukea suoraan! Sellaista ei onneksi enää nykyään ole. Aakkosetkin opetellaan käyttöjärjestyksen eikä aakkosjärjestyksen mukaan.
Taisin oppia eskarissa pikku hiljaa, menin vanhempana päiväkotiin. Pitää tämän palstan perusteella kiertää kaukaa akateemiset ihmiset, ihme lällättelijöitä.
Viiden vanhana opin lukemaan. VTM ja diplomaatti minusta tuli.
Ihan samapa tuo on. Mutta se oli ttumaista olla amiksessa kun osasi jo kaikki asiat mitä siellä tehtiin. Oli puuduttava 3 vuotinen.
Opin vasta koulussa ekaluokan syksyllä, vuosi oli 1986. Minulla on lievä lukihäiriö joka näkyy kirjoittamisessa, esim. useamman konsonantin yhteenliittymät (stressi, strutsi) pitää yhä sanoa mielessä ääneen, jotta saan kirjaimet oikein. Lukeminen kyllä sujuu supernopeaa, pystyn silmäilemään ja muistamaan lukemaani kohtuullisen hyvin.
Kirjoitin E:n paperit ja olen FM ja KM.
Opin lukemaan hieman alle neljän vanhana. Filosofian maisteri, IT-alalla projektipäällikkönä nykyisin
Opin lukemaan ihan sujuvasti 5-vuotiaana, minusta tuli maisteri.
Opin 4-vuotiaana. Ammatillista intohimoa ei ollut, mutta ihan hyvä duunari. Ja kirjailija.
Opin itsekseni lukemaan 5-6 vuotiaana.
Olen käynyt ammattikoulun visuaalisella alalla ja sen jälkeen tehnyt erinäisiä töitä, uramahdollisuuskin media-alalla oli, ekonomien kanssa. Mutta koin sen arvomaailmaani vääränä, joten jättäydyin pois/vaihdoin työpaikkaa. Saan vähemmän palkkaa mutta olen onnellisempi!
Aloitin työt 16 vuotiaana koulun ohessa, työttömänä en ole ollut koskaan.
En ole varma minkä ikäisenä opin lukemaan, mutta joka tapauksessa luin sujuvasti jo ennen kouluikää. Ehkä oin joskus viiden vanhana, veikkaisin. Opiskelen papiksi.
Opin vasta koulussa ekalla luokalla. Koulutukseltani olen FT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-80 luvulla ekalla luokalla harjoiteltiin ihan A-AA-AI-IA-AS-SA jne...
Ei taidettu silloin vaatia, että pitäisi osata lukea ennen koulua. Nykyään vaaditaan enemmän, lukemisen perusteet pitäisi osata jo ja testejä tehdään eskarilaisille.Lukemista aletaan opetella jo eskarissa nykyään. Itse menin kouluun -84, ja vain yksi luokkalaiseni osasi lukea ennestään, hänkin vain isoja kirjaimia. Silloin pidettiin jopa haitallisena, jos lapsi osasi lukea kouluun mennessään, kun pelättiin, että lapsi tylsistyy. Ihan aloitimme opinnot opettelemalla aakkosia, niitäkään ei moni osannut ennestään.
Lapseni aloitti koulun 2000-luvulla ja silloin vielä pidettiin haitallisena jos lapsi osasi lukea. Näillä lapsilla oli sitten vaikeuksia kirjoittamisessa.
Jostain luin että itsekseen lukemaan oppineilla on vaikeuksia tavutuksen kanssa jos eivät ole käyneet sitä tavujen lukemis-vaihetta läpi. Ja lisäksi lapsi voi oppia silmäilevän lukemistyylin eli semmoinen keskittynyt pikkutarkka lukeminen on haastavaa. Tämän huomaan itsestäni, kun opin jo aika nuorena lukemaan. Luen tosi nopeasti, mutta myös huolimattomasti ja joskus kun pitäisi vaikka opintoja varten tankata niitä yksityiskohtia niin ei olekaan niin helppoa. Tosin opiskelutaidot jäi muutenkin vähän kehnoksi kun ei ennen lukion kakkosluokkaa tarvinnut nähdä mitään vaivaa minkään eteen...
Silmäilevä lukutyyli on tehokkaampi kuin pikkutarkka. Osasin lukea jo ennen koulua ja muistan ekalla luokalla ihmetelleeni, miksi miut lukevat nikotellen tavuittain. En hoksannut, että siitä olisi jotain hyötyä ja luin aina suoraan. Ei opettaja vaatinut minua tavuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa lukemaan oppivat saavat nopeasti kiinni jo ennen koulua lukeneet.
Osa saa, osa ei.
Opin lukemaan 4- tai 5-vuotiaana, ja minusta tuli tohtori (en sano alaa, koska meitä on sen verran vähän, terveydenhoitoala kuitenkin). Lapset eivät oppineet lukemaan ennen kouluikää, loppuvuonna syntyneitä poikia. Koulumenestys on kuitenkin ollut hyvää, toinen lääkiksessä ja toinen kauppakorkeassa.
4-vuotiaana, Aku Ankan avustuksella.
Assistentti.
En osannut lukea kouluun mennessä. Kaipa minä ekaluokan loppuun mennessä jo osasin. Kolmannella kävin vielä tukiopetuksessa, koska lukemisen kanssa oli ongelmia. Olen nyt talouspäällikkö.
5-vuotiaana osasin lukea tavallista tekstausta. Mutta mulle opetettiin kirjaimet ties kuinka pienenä. Joten 4-vuotiaasta opettelin kirjoittamaan yksittäisiä sanoja.
Leikkikoulussa tädit ihmettelivät sujuvaa lukemista. Ekalla koulussa tuijotin ulos ikkunasta ja ikävystyin. Meitä lukutaitoisia oli kourallinen, kuten tavallista hitaimpien tahtiin mentiin.
Musta on tullut lukija, kirjoittaja, suomentaja.
Opin nelivuotiaana, diplomi-insinööri tuli.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkihan oppivat lukemaan ennen kouluikää. Jos ei opi, on jotain vialla.
En oppinut eikä minua myöskään opetettu lukemaan ennen koulua. Opin vasta ekalla ja olen aina ollut hidas lukija. Olen FM (luonnontieteet) ja aineenopettaja sekä hallinnontutkinnon suorittanut. Sain työpaikan ennen kuin oli paperit ulkona. Vanhemmat eivät olleet akateemisia, kansankoulun käyneitä. Käytin paljon aikaa iltaisin opiskeluun jo peruskoulussa yläkoulun puolella ja lukiossa tein monta tuntia päivässä koulutöitä. Valmistuin lukiosta hyvillä arvosanoilla (itse kirjoitukset keskinkertaisena C-M:n tasoa) ja yliopistosta sitten kiitettävin arvosanoin kaikista kolmesta.
Miksi kukaan oppisi lukemaan ennen kouluikää, jos ei edes opeteta? Ja miksi tarvitsisi opettaa, kun ekaluokkahan on sitä varten. Ennen sitä voisi keskittyä vaikka pitkönteisyyteen, sosiaalisiin taitoihinnja opetella perusasiat koulukuntoiseksi.
Opin aakkoset 4-vuotiaana ja lukemaan vähän ennen kuin täytin 5. Olen ns. "heikkolahjainen" eli älyllisen kehitysvamman ja normaaliälyn välimaastossa oleva henkilö jolla on melko hyvät kielelliset taidot ja sen lisäksi autistinen ja mielenterveysongelmainen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivä työkyvyttömyyseläkelläinen. Opin lukemaan vahinkossa koska minulle luettiin paljon ja opetettiin samalla kirjaimia jolloin opin ne ja koska seurasin kirjoissa olevia tekstiä samalla kun minulle luettiin niin opin lukemaan. Ehkä siihen vaikutti sekin kun isoveljeni oli ensimmäisellä luokalla koulussa ja minä joskus salaa tutkin hänen aapistaan mistä myös opin lukemista.