Lue keskustelun säännöt.
Miten parisuhteen muodostamisesta aikuisena tuli näin vaikeaa?
Täällä näyttää olevan jo ketju parikymppisistä, mutta oma ihmettely kohdistuu nyt sellaisiin 40-50 -vuotiaisiin.Olen (N, 50+) ollut nyt sinkkuna muutaman vuoden ja haussa on parisuhde. Treffiäpit ja deittisivustot testattu, livessäkin käyty (koronaa ennen ja koronan jälkeen), mutta huonolla tuloksella.Ravintoloissa on ollut enimmäkseen varattuja, Tinderissä ym. vain seksiseura haussa.Varsinkin nyt viime vuosina on tullut selkeä trendi, että miehet eivät näytä haluavan parisuhdetta. Kaikki tuntuvat haluavan vai seksiseuraa, FWB, FB, ONS, mitänäitänyton.Varsinkin Tinderissä on ilmiönä, että mies SANOO haluavansa parisuhdetta, mutta juttelun alettua onkin kiinnostunut vain pelkästä seksiseurasta. Ei missään nimessä mitään pysyvää, vakituista, jotain kestävämpää.Ja mietityttää että MIKSI?Onko sormet palanu niin pahasti, että ei enää parisuhde kiinnosta?Onko maailma muuttunut niin, että tämän ikäluokan miehet eivät enää halua kumppanuutta, yhdessäoloa, ehkä jopa yhdessäasumista?
Kommentit (2361)
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin vielä parisuhteen, mutta kaikki tapaamani naiset ovat vaikuttaneet olevan niin kiireisiä, ettei heillä taida olla edes aikaa sellaiselle. Tai siis omasta mielestään heillä on, mutta jos kuukaudessa ehtii näkemään 1-3 kertaa (ei välttämättä edes vuorokautta kerrallaan), niin mitä sellaisesta voisi ylipäätään edes syntyä.
- Monella on vielä 40-50v lapsia kotona, tai sitten hoidetaan lastenlapsia.
- Työ ja ura vie mennessään, heilutaan suunnilleen työnarkomanian partaalla.
- Työn lisäksi aikaa vieviä harrastuksia, oma vapaa-aikakin on kalenteroitu.
- Naisystävien kanssa on joka viikonloppu jokin bilereissu tai jokin ristiinnaintireissu Lapin tuntureissa. Jos naisella on lapsia, niin nämä tietenkin lapsivapaina viikonloppuina. Kun on lapset kotona, niin silloinkaan ei voi tietenkään nähdä, koska lapset.
- Lasten harrastuskuskaukset tai seurojen talkoohommat/jne.
Tuota listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, sillä kaikki on nähty tässä vuosien saatossa. 😁 On minullakin menoja ja oma elämä, mutta silti olisi mukava nähdä naisen kanssa sen 1-2 kertaa viikossa edes muutaman tunnin ajan. Mutta harvassa on he, joilta se onnistuu..
Yksinkertaisesti: hyvin harvalla naisella on aikaa parisuhteelle, vaikka halua saattaisikin olla!
Itselläni on tismalleen sama kokemus miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä ei pysty arvostamaan enää. Joku 50 tai 60 villityksessä oleva käyttäytyy kuvottavasti eikä sytytä millään tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tapasin nykyisen mieheni vuosi sitten, itse olen 46 ja hän 54. Molemmilla pitkät liitot takana, lapset tehtynä. Seksiä on lähes päivittäin, paljon enemmän kun edellisessä suhteessa.
Suhteenne perustuu seksiin. Onnea vaan. Ei tule kestämään kauaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehiä ei pysty arvostamaan enää. Joku 50 tai 60 villityksessä oleva käyttäytyy kuvottavasti eikä sytytä millään tavoin.
Huonointa käytöstä sain alle 30-vuotiaana miehenä baareissa tuon ikäisiltä naisilta.
Väkisin lääppimistä (mm. posken nuolemista kielellä), perseen puristelua, väkisin suutelua, kourimista munista. Naureskelua sen jälkeen.
Monellakaan 50+ naisilla baarissa ei ole enää mitään häpyä.
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.
Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen markkina-arvo laskee tasaisesti 35 ikävuoden jälkeen, kun taas miehellä se pysyy suhteellisen samana eläkeikään asti; mies on suhteellisesti yhtä suosittu pariutumispoolissaan kuin aikaisemminkin.
Kyllä se miehenkin markkina-arvo laskee. 35- vuotias mies on vielä hyvännäköinen, mutta 50- vuotias todellakaan ei.
Kannattaa opetella lukemaan. Jos 25-vuotiaasta keskivertomiehestä on kiinnostunut vaikkapa 0,3% naisista, samanikäisellä naisella prosenttiluku on jotain 75. 60-vuotiaasta miehestä on edellenkin kiinnostunut 0,3%, mutta 60-vuotiaasta naisesta ei taatusti ole kiinnostunut 75 prosenttia miehistä. Tämä on fakta.
Miehet ovat oppineet kaiken elämästä jo 50-vuotiaana ja ovat valmiita hautaan. Samanikäinen nainen kuvitellee edelleenkin, että mies haluaisi suhteeseen kuten 25 vuotta sitten. Kortit on kuitenkin jaettu uudelleen; miehen libido on heikentynyt, eikä naisen miellyttämiselle eli parisuhteelle ole enää mitään tarvetta, koska myöskään seksille ei ole enää samanlaista tarvetta kuin nuorempana. Kun avausviestissä kysyttiin, miksi mies ei halua parisuhdetta, tässä on vastaus. Pahoittelut siitä, jos totuus ei miellytä.
Ja kuitenkin mieheni ystäväpiirissä lähes kaikki ovat parisuhteessa. Osalla nykyinen parisuhde on alkanut +/- 50 vuotiaana. Omista miespuolisista ystävistäni tulee mieleen yksi, joka on kai ollut koko ikänsä naiseton ja on edelleen ja kaksi, joista en ole varma, ovatko parisuhteessa.
Elämme siis varmaan eri kuplissa. Mutta mielenkiintoinen tämä ilmiö, että palstalla on tällä hetkellä kaksi ketjua, joissa miehet todistelevat, kuinka miehiä ei enää kiinnosta pariutuminen. Toisessa puhutaan nuorista miehistä, tässä keski-ikäisistä. Jotain tarvetta tämäkin palvelee ja veikkaan, että itänaapurin tarpeita ainakin ;-)
Vierailija kirjoitti:
Ap, seurustelu ON seksisuhde. Tapailu on kaunis tapa ilmaista, että seksisuhteeseen ei olla jämähdetty vuosiksi. Lähtökohtaisesti suhde on "seksuaalinen", Tinder ei sitä muuta, se vain helpottaa suhteen alkamista kun mahdollistaa sonnan (blaa blaa) skippaamisen; ellei itseään/toista erityisen paljon arvosta (tai ole erityisen epätoivoinen), suhde ei jatku. Toisin sanoen, Tinderin kautta kai ollaan pian sen "sonnan" äärellä, jonka perinteisempi tutustumistapa olisi ennaltaehkäisevästi paljastanut. Oletan!
Luulen, että suomalaiset naiset eivät niin usein vaadi mieheltä korkeaa elintasoa tai edes elintasoa, ja ovat siten huolettomia käyttämään nuoruutensa/vanhuutensa seksisuhteisiin; pieniin mukavuuksiin. Eli naisissa ja miehissä ei kai ole niin suurta eroa siinä asenteessa, että suhteessa olemisesta voidaan hyötyä yksilöllisesti. Ero kai n vain siinä, Suomessakin, että naisella hyvältä näyttäminen yleensä vaatii iän myötä enemmän työtä ja rahaa, kuin miehellä vaatii.
Kyllähän monen seurusteluun kuuluu myös seksitön vaihe. On ihan hyväkin seurustella ilman seksiä muutama kk että näkee millainen toinen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kysyn: onko kukaan viisikymppinen pystynyt muodostamaan toisen viisikymppisen kanssa parisuhdetta, jossa olisi aktiivinen ja molempien osapuolten mielestä hyvä seksielämä?
Toki. Nythän se vasta hyvää onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Tuollainen suhde sopisi itsellenikin, mutta miksi sen pitää olla "FWB"? Miksi ei voi nimittää sitä vaikka seurusteluksi? FWB:stä tulee juuri se vaikutelma, että haluaa pidättää itsellään oikeuden tapailla muitakin, koska "mehän ollaan vaan ystäviä". Itse haluaisin sellaisen suhteen, jossa kummallakaan ei ole ketään muita kierroksessa, vaikka suhde ei muuten niin tiivis olisikaan.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista kuinka tässä tulee esille suhdemallien kirjo. Yhdessä ääripäässä on hedonistinen kukasta kukkaan hyppiminen ilman mitään sitoumuksia ja toisessa yhteinen jaettu elämä avioliittoineen, yhteisine koteineen, ystävineen jne.
Näiden ääripäiden väliin mahtuu lukematon määrä erilaisia kumppanuus-, parisuhde-, FWB- ja ties-mitä-malleja. The devil is in the details, sanoo amerikkalainen, ja parisuhteessakin on näitä soviteltavia yksityiskohtia aivan rajattomasti.
- Pitääkö tapailusuhdekumppani pyytää mukaan työpaikan avec-tilaisuuksiin?
- Entä oman äidin 80-vuotissyntymäpäiville tai oman tyttären häihin?
- Onko tapailusuhdekumppanina velvollisuus osallistua kumppanin iäkkäiden vanhempien mökinsiivoustalkoisiin, kun muita miehiä ei ole tarjolla ja jonkun se mökin kattokin on paikattava - ja tähän on turha väittää että naiset ovat aivan yhtä osaavia korjaushommissa, paitsi jos on saanut kumppanikseen Vilja Schepelin.
Tällaisiin juttuihin kytkeytyy niin paljon tunteita, odotuksia ja velvollisuuksiakin, että on siinä luovimista. Voi vain kuvitella sitä loukkaantumisten ja mielensäpahoittamisten määrää, jota tällaisilla tilanteilla saa aikaan: Ei, en halua lähteä parhaan ystäväsi ja hänen miehensä kanssa iltaa istumaan, koska minä en välitä sinun ystävistäsi pätkääkään.
Minusta tuo amerikkalainen malli sopii parinmuodostukseen kypsemmällä iällä. Eli parinmuodostuksesta tulee eräällä tavalla koko tukiverkoston asia. Vanhemmat, sisarukset, sukulaiset, ystävät, naapurit ja työtoverit aktiivisesti vinkkaavat potentiaalisista kumppaneista ja järjestävät treffejäkin sekä niitä isompia sosiaalisia tilanteita (= kypsemmän iän mökkibileitä), joissa sinkut pääsevät törmäämään toisiinsa.
Ketjun ensimmäinen vastaaja sanoo tavanneensa kumppaninsa yhteisten ystävien kautta. Juuri näin! Keski-iässä ystävät jo tuntevat sinut ja tietävät, minkä tyyppinen sopii ja ketkä kaksi eivät sovi toisilleen. Varttuneille sinkuille matalan kynnyksen arkisen luontevat sosiaaliset tilanteet ovat paljon miellyttävämpi ja luontevampi tapa tavata uusia ihmisiä kuin yömyöhään ravintoloissa roikkuminen, jossa on jo se turvallisuusriskikin, tai pariutumissovellukset eli seksihakusovellukset.
Suomessa vaan on tämä kulttuuri, että toisen yksityisyyttä ja yksityisasioita kunnioitetaan äärimmäisyyksiin asti, missä on hyvät puolensakin, mutta mikä pahimmillaan myös tarkoittaa sitä, että suomalainen jättää suomalaisen, jopa ihan läheisensä, yksin sinne neljän seinän sisälle, koska meidän kulttuurissa ei ole soveliasta tupata ja puuttua. Sinkulta voi kuitenkin ihan suoraan kysyä, että sopiiko sinulle, jos me ystäväpiirissä pidetään silmiä auki ja esitellään sinulle sopivan oloisia sinkkuja. Hyvässä lykyssä se kälyn veljen hyvä ystävä kolahtaa siellä yhteisissä grillikaudenavajaisissa, jos vaan on hoksattu molemmat sinkut kutsua sinne samoihin juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmaa vielä. Eiköhän se tosiaan isolta osin niin mene, että 45+ miehillä testosteronitaso laskee, eikä seksi tai sen jahtaaminen pyöritä elämää samaan tapaan kuin vielä 30+ miehillä. Vanhempana mies laskee naisen tapaan plussat ja miinukset, mitä parisuhde elämään tuo. Ja kuten kaikki aikuiset tietää, parisuhteen täytyy olla todella hyvä ja toimiva, että se menee ohi hyvästä ja toimivasta yksinelosta. Ja kun ikää on tarpeeksi, omat särmät ja outoudet vain lisääntyy, joten ei se ihme ole, että niiden sovittaminen yhteen toisen särmiintyneen ja omanlaisekseen kasvaneen keski-ikäisen kanssa tuntuu mukavaan ja hallittavaan elämään verrattuna vaivaloiselta ja riskaabelilta.
Ja kun työelämä loppuu on edessä yksinäiset päivät.
Meinaatko, että vittumainen, kärttyinen ja nalkuttava vaimo on parempi kuin ei mitään?🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Tuossa mainitut ajanviettotavat eivät kuulosta yhtään huonoilta, mutta tunnepuoli ja luottamus tökkisivät kyllä pahasti tuommoisessa väljässä kaveriseksi- ja hengailusuhteessa. Erillissuhde, jossa ovat myös tunteet ja uskollisuus mukana, kiinnostaa näin naisena enemmän, ja sellainen minulla oikeastaan onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kappas yllättäen pyhää ideologiaa ei saanut tälläkään kertaa arvostella. Jatkakaa sensurointia samalla kun kummastelette miksei miehiä naiset kiinnosta, miksei avioliittoja solmita eikä lapsia synny, ihmetelkää niin että suoni katkeaa päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on seonneet tähän taso-paskaan ja kuvittelevat, että voivat poimia rusinat pullasta ja pokata kauniita naisia vain seksintarpeeseensa, koska DiCapriokin voi.
Heidän pitäisi ymmärtää, että kyllä tavismiehelle paras tae seksistä on se oma vakituinen mamma kainalossa.Nyt puhut palturia, parisuhde ei ole tae seksistä.
On se kuitenkin paras tae.
Ja vitu t
Irtoseksiä saa vielä huonommin/harvemmin.
Okeiolen saanut viimeisen parin vuoden aikana enemmän seksiä kuin koko viisi vuotisen liittoni aikana. :D Irtiseksiä saa Suomi24 alle vartissa, jos siltä tuntuu.
Sama tilanne. Erottuani 15v kestäneestä avoliitosta, sain seuraavien kahden vuoden aikana enemmän seksiä kuin koko avoliiton aikana. Ja samalla tuli koettua kaikki mitä seksissä olen ikinä halunnut kokea. Kiitos tinder ja muut treffipalstat.
Sittemmin löytyi nainen jonka kanssa haluan olla loppuelämäni. Kaikki sujuu, vain yhteenmuutto ei ole mahdollinen vielä aikoihin. Nyt vain toivon että tämä juttu kestää siihen asti että lapset kasvaa isoiksi ja se tulee mahdolliseksi.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Tuollainen suhde sopisi itsellenikin, mutta miksi sen pitää olla "FWB"? Miksi ei voi nimittää sitä vaikka seurusteluksi? FWB:stä tulee juuri se vaikutelma, että haluaa pidättää itsellään oikeuden tapailla muitakin, koska "mehän ollaan vaan ystäviä". Itse haluaisin sellaisen suhteen, jossa kummallakaan ei ole ketään muita kierroksessa, vaikka suhde ei muuten niin tiivis olisikaan.
N46
Moni mies tietää täsmälleen, miten mielenkiintoista on luovuttaa seksuaalisuutensa yhden naisen käyttöön vuosikausiksi. Nainen kehuu ystävilleen, miten seksi paranee vaan vuosien myötä ja mies pyörittelee henkisesti tuskasta päätään, ettei mikään voisi olla puuduttavampaa, kuin syödä samaa ruokaa joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Tuollainen suhde sopisi itsellenikin, mutta miksi sen pitää olla "FWB"? Miksi ei voi nimittää sitä vaikka seurusteluksi? FWB:stä tulee juuri se vaikutelma, että haluaa pidättää itsellään oikeuden tapailla muitakin, koska "mehän ollaan vaan ystäviä". Itse haluaisin sellaisen suhteen, jossa kummallakaan ei ole ketään muita kierroksessa, vaikka suhde ei muuten niin tiivis olisikaan.
N46
Moni mies tietää täsmälleen, miten mielenkiintoista on luovuttaa seksuaalisuutensa yhden naisen käyttöön vuosikausiksi. Nainen kehuu ystävilleen, miten seksi paranee vaan vuosien myötä ja mies pyörittelee henkisesti tuskasta päätään, ettei mikään voisi olla puuduttavampaa, kuin syödä samaa ruokaa joka päivä.
Kylläpä on tunnekylmää touhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP-kysymykseen palatakseni:
Vanhempia miehiä ei enää paneta ihan koko ajan ja siksi ne ei tarvitse kotiinsa omaa vaki-naista. Niin alkukantaiselta kuin tämä kuulostaakin, siinä saattaa olla vinha perä.Näinhän se taitaa olla.
Joskus saattaa olla hauska tapailla jotakuta naista, mutta ei enää edes viikottain.
Joku FWB -suhde omanikäiseen naiseen olisi paras vaihtoehto, jos nyt ero tulisi. Voisi tavata ehkä pari kertaa kuussa, viettää hauska ilta yhdessä, jonka jälkeen hyvää seksiä. Nukkuisimme sylikkäin. Aamukahvien jälkeen yhteisen ajan viettoa lounaaseen asti; vaikkapa kävelylenkki, piipahdus taidemuseossa tai -galleriassa, tai jotakin muuta virkistävää, jonka jälkeen kävisimme lounaalla jossakin kivassa paikassa. Iltapäivällä molemmilla alkaisi olla jo jotakin omaa tekemistä, joten lähtisimme eri teille.
Tuollainen suhde sopisi itsellenikin, mutta miksi sen pitää olla "FWB"? Miksi ei voi nimittää sitä vaikka seurusteluksi? FWB:stä tulee juuri se vaikutelma, että haluaa pidättää itsellään oikeuden tapailla muitakin, koska "mehän ollaan vaan ystäviä". Itse haluaisin sellaisen suhteen, jossa kummallakaan ei ole ketään muita kierroksessa, vaikka suhde ei muuten niin tiivis olisikaan.
N46
Tämänhän voi sopia jokainen omassa suhteessaan molempien toiveiden mukaan. Minusta tuntuu, että iso ongelma tässä on erilaiset määritelmät tai niiden pelko. Mä en oo koskaan nähnyt kovin tarpeelliseksi määritellä ihmissuhdetta onko se nyt sitten seurustelua, tapailua, parisuhde, FWB vai mikä. Mutta aikuisiällä tapaamalleni miehelle tämä oli ihan hirveän tärkeää, ja hänelle parisuhde tai seurustelu olivat jotain mitä halusi välttää viimeiseen asti.
Luulen, että tässä oli lähinnä se pointti ettei halua kasata itselleen mitään velvollisuuksia, ei se että haluaa paneskella muitakin (mies itse ehdotti että harrastetaan sitä vaan keskenämme, se oli jo ihan mukavuuskysymys että saattoi jättää ehkäisyn pois kokonaan ;) )
Hänen käsitys parisuhteesta ilmeisesti oli sitä, että sitten on velvollinen näkemään aina kun toinen tahtoo, vastaamaan viesteihin sekunnissa, menemään toisen tylsiin sukujuhliin, kuskaamaan ja auttamaan kaikessa, raportoimaan kaikki menonsa ja tekemisensä sekä järjestämään aikataulunsa toisen mukaan. Mulle pitkään sinkkuna olleena tuollainen ei ollut lainkaan luontevaa, enkä muutenkaan ajattele parisuhdetta tuollaisena. Ei siis ollut mitään aikomustakaan velvoittaa miestä yhtään mihinkään.
Viihdyttiin yhdessä, harrastettiin seksiä, käytiin reissuissa, luonnossa, tapahtumissa, syömässä, leffassa jne. Toisen elinympyrät tuli pikkuhiljaa tutuiksi. Jossain vaiheessa mies ilmoitti että on muuttanut mielipidettään parisuhteista ja haluaa että olemme parisuhteessa. Kyllä se minulle sopi, tosin en nähnyt hirveästi eroa suhteessamme ennen tuota ilmoitusta ja sen jälkeen. Vieläkään ei siis asuta yhdessä enkä vaadi mieheltä raporttia päivän päätteeksi mitä on tehnyt ja missä mennyt. Usein hän kuitenkin itse haluaa päivästään kertoa :)
Jollain tavalla tuo määrittely tuntui kuitenkin olevan tärkeää tehdä ja huonoja kokemuksia kerännyt mies suojasi itseään tarvitsemansa ajan sillä, ettei halunnut kutsua suhdettamme parisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran on pitkässä suhteessa ollut ja eronnut, minkä ihmeen takia ikinä haluaisi saman virheen toistaa? Tavoitteena on saada niin paljon seksiä kuin mahdollista ilman sitoutumista.
Moni nainen ei halua seksiä miesten kanssa, joilla on ollut satoja kumppaneita ja joilla on paljon seksitauteja.
Onneksi kaupat myy dildoja ja kelasta saa tarvittavat tuet.Moni nainen on itse ollut satojen kumppaneiden kanssa. Ja miksi hitossa niistä keskusteltaisiin seksikumppaneiden kanssa?
Minua yököttäisi nainen jonka rakoa on rassannut liian moni mies. Tuntuu, että jokainen vastaantulija virnuilee. En huolisi autoa joka on ollut liian monella, sama pätee naiseen.
Niin tätähän kutsutaan esineellistämiseksi. Nuoret, varokaa tätä ajattelutapaa. Vaikka se hetken tuntuisi järkevältä, ihminen ei ole kuluva esine kuten auto joten ne eivät ole vertailukelpoisia.
Ap, seurustelu ON seksisuhde. Tapailu on kaunis tapa ilmaista, että seksisuhteeseen ei olla jämähdetty vuosiksi. Lähtökohtaisesti suhde on "seksuaalinen", Tinder ei sitä muuta, se vain helpottaa suhteen alkamista kun mahdollistaa sonnan (blaa blaa) skippaamisen; ellei itseään/toista erityisen paljon arvosta (tai ole erityisen epätoivoinen), suhde ei jatku. Toisin sanoen, Tinderin kautta kai ollaan pian sen "sonnan" äärellä, jonka perinteisempi tutustumistapa olisi ennaltaehkäisevästi paljastanut. Oletan!
Luulen, että suomalaiset naiset eivät niin usein vaadi mieheltä korkeaa elintasoa tai edes elintasoa, ja ovat siten huolettomia käyttämään nuoruutensa/vanhuutensa seksisuhteisiin; pieniin mukavuuksiin. Eli naisissa ja miehissä ei kai ole niin suurta eroa siinä asenteessa, että suhteessa olemisesta voidaan hyötyä yksilöllisesti. Ero kai n vain siinä, Suomessakin, että naisella hyvältä näyttäminen yleensä vaatii iän myötä enemmän työtä ja rahaa, kuin miehellä vaatii.