Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään kokemusta siitä että lapsi kehittäisi tyhjästä kiukuttelua, koska haluaa kiukutella?
02.05.2022 |
En tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Kerron esimerkin: ollaan vietetty mukava aamu, kaikki on mennyt hyvin, sovitaan että lähdetään ulkoilemaan paikkaan, joka on lapselle (täytti juuri 4-v.) mieluinen. Ennen kuin edes aletaan pukemaan tai edes on otettu sukkia esille, lapsi alkaa jankkaamaan että siniset sukat ei käy koska ne on siniset, vihreät sukat ei käy koska niissä on raitoja, harmaat sukat ei käy koska niissä ei ole raitoja. Vaikka kaikki piti olla hyvin ja kaikki nuo sukat on ennen ongelmitta käyneet. Sitten alkaa kiukuttelemaan että hän ei itse suostu pukemaan mutta äiti ei saa myöskään auttaa pukemisessa (vaikka yleensä tykkää itse pukea ja mielellään myös välillä ottaa apua pukemisessa vastaan, yleensä siis pukeminen ei ole mikään ongelma).Eli ihan kuin järjestäisi ihan tyhjästä tahallaan kiukun voidakseen kiukutella. Ja tavalla, jossa etukäteen kiukuttelee siitä että mikään vaihtoehto ei voi käydä eli jo ennalta asetelma on se että tilannetta ei voi edes ratkaista.Kun yritän selvittää onko jokin muu asia pielessä niin kuulemma ei. Enkä keksi mikä olisi koska tunnelma on ollut kiva ja kaikki on siihen saakka mennyt mukavasti ja tiedossa on lapselle mukavaa tekemistä.
Kommentit (67)
Meidän perheeseen kuuluu lapsi, joka käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin ap:n lapsi. Ainut ero on vaan se, että tämä meidän lapsi on jo 10v. Hän on aina ollut muutaman vuoden ikäisensä henkisestä kehityksestä jäljessä.
Ongelmia syntyy tyhjästä, ja ne ovat useimmiten päättömiä ja sellaisia että niitä ei voi ratkaista mitenkään. Eli just tuollaisia "en voi laittaa sukkaa jalkaan mutta sinä et voi myöskään auttaa mutta haluan sukan jalkaan". Usein näitä tulee silloin, kun lasta jännittää jokin asia, tai silloin, kun hänellä on muuta henkistä kuormaa ja huolta. Joskus näitä "kohtauksia" tulee kyllä aivan puun takaa kesken mukavan hetken.
Minusta tuntuu, että tälle meidän perheen lapselle ei ole tarpeeksi opetettu rajoja ja pettymysten sietoa. Mutta siis, ymmärrän ap:n ongelmaa hyvin. Välillä tuntuu, että ongelmia ja kiukkua tehdään aivan turhaan. Useimmiten se vielä tuntuu siltä, että lapsi yrittää pyörittää koko muuta perhettä ja estää kiukuillansa muidenkin mukavat jutut. Rasittavaa se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sanoa että nyt ei saa kiukutella.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheeseen kuuluu lapsi, joka käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin ap:n lapsi. Ainut ero on vaan se, että tämä meidän lapsi on jo 10v. Hän on aina ollut muutaman vuoden ikäisensä henkisestä kehityksestä jäljessä.
Ongelmia syntyy tyhjästä, ja ne ovat useimmiten päättömiä ja sellaisia että niitä ei voi ratkaista mitenkään. Eli just tuollaisia "en voi laittaa sukkaa jalkaan mutta sinä et voi myöskään auttaa mutta haluan sukan jalkaan". Usein näitä tulee silloin, kun lasta jännittää jokin asia, tai silloin, kun hänellä on muuta henkistä kuormaa ja huolta. Joskus näitä "kohtauksia" tulee kyllä aivan puun takaa kesken mukavan hetken.
Minusta tuntuu, että tälle meidän perheen lapselle ei ole tarpeeksi opetettu rajoja ja pettymysten sietoa. Mutta siis, ymmärrän ap:n ongelmaa hyvin. Välillä tuntuu, että ongelmia ja kiukkua tehdään aivan turhaan. Useimmiten se vielä tuntuu siltä, että lapsi yrittää pyörittää koko muuta perhettä ja estää kiukuillansa muidenkin mukavat jutut. Rasittavaa se on.
Miten opetetaan pettymysten sietoa?
Tuskin se mikään tietoinen päätös on, että lapsi vain haluaa kiukutella. On sitä aikuisellakin välillä sellaisia päiviä, että mikään ei huvita. Ei kai tuossa auta kuin todeta, että nytpä oletkin huonolla tuulella, mutta sukat pitäisi nyt laittaa jalkaan ettei myöhästytä tms. Ja voi olla, että hetken päästä lapsi jo ilahtuu jostain asiasta eikä sitten enää kiukutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheeseen kuuluu lapsi, joka käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin ap:n lapsi. Ainut ero on vaan se, että tämä meidän lapsi on jo 10v. Hän on aina ollut muutaman vuoden ikäisensä henkisestä kehityksestä jäljessä.
Ongelmia syntyy tyhjästä, ja ne ovat useimmiten päättömiä ja sellaisia että niitä ei voi ratkaista mitenkään. Eli just tuollaisia "en voi laittaa sukkaa jalkaan mutta sinä et voi myöskään auttaa mutta haluan sukan jalkaan". Usein näitä tulee silloin, kun lasta jännittää jokin asia, tai silloin, kun hänellä on muuta henkistä kuormaa ja huolta. Joskus näitä "kohtauksia" tulee kyllä aivan puun takaa kesken mukavan hetken.
Minusta tuntuu, että tälle meidän perheen lapselle ei ole tarpeeksi opetettu rajoja ja pettymysten sietoa. Mutta siis, ymmärrän ap:n ongelmaa hyvin. Välillä tuntuu, että ongelmia ja kiukkua tehdään aivan turhaan. Useimmiten se vielä tuntuu siltä, että lapsi yrittää pyörittää koko muuta perhettä ja estää kiukuillansa muidenkin mukavat jutut. Rasittavaa se on.Miten opetetaan pettymysten sietoa?
Kohtaamalla pettymyksiä. Aina ei ole kivaa ja aina ei saa omaa tahtoaan läpi. Tämä kannattaa sisäistää mahdollisimman varhain, niin ei sitten ole muiden keskuudessa se vaikea aikuinen tai äippä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä samaa. Psykologi sanoo, että siirtymätilanteet on hankalia lapselle.
Ohjeeksi antoi, että pitää olla lempeästi lapsen tukena eikä vielä odottaa omatoimisuutta. Oppii sitten aikanaan.
Eli lapsi ei "yritä haastaa riitaa", vaan vetkuttelee kun ei osaa tehdä jotain ripeästi ja omaehtoisesti.
No kyllähän ne kivatkin asiat herättää lapsessa tunteita? Sun lapsi nyt vaan voi olla herkempi myös niille kivojen asioiden herättämille tunteille, ja kun se "hyvä" tunne kasvaa tarpeeksi isoksi, lapsi ei enää osaakaan käsitellä sitä. Ja tämä purkautuu sitten kiukkuna. Lapsi siis ikään kuin "nollaa" tilanteen sillä kiukulla välillä.
Vaikuttaa siltä AP, että olet kiltti, ja lastasi ja hänen mielipiteitään huomioiva äiti. Ja niin pitääkin olla. Mutta siinä voi myös olla "osasyy" noihin vähän erikoisissa tilanteissa ilmeneviin kiukkukohtauksiin. Jos olet oikein keskusteleva ja neuvotteleva vanhempi, tämä voi olla lapsesta vähän turvatonta, ja provosoida tuota kiukkua. Lapsi ns. testaa sinua, pysytkö rauhallisena ja jämäkkänä (=turvallisena aikuisena) hänen isojen tunteidensakin kanssa, jos arjesta muuten tuota jämäkkyyttä sinulta vähän puuttuu.
Mutta oli kiukun syy mikä hyvänsä, se hoituu sillä, että vanhempi pysyy tilanteessa rauhallisena, lapsi ei saa kiukulla periksi asioita, arki on ennakoitavaa ja ennustettavaa, eikä liian kuormittavaa, ja lapsi saa riittävästi unta. Vanhempi määrittää isommat raamit, ja lapsi saa tehdä omaa toimintaansa koskevia valintoja. Tsemppiä, kyllä tilanne on vuoden päästä jo muisto vain! (Ja kun tästä olette selvinneet, edessä on ns. eskariuhma, joka tulee monelle siinä 6-7 ikävuoden paikkeilla :D)