Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään kokemusta siitä että lapsi kehittäisi tyhjästä kiukuttelua, koska haluaa kiukutella?
02.05.2022 |
En tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Kerron esimerkin: ollaan vietetty mukava aamu, kaikki on mennyt hyvin, sovitaan että lähdetään ulkoilemaan paikkaan, joka on lapselle (täytti juuri 4-v.) mieluinen. Ennen kuin edes aletaan pukemaan tai edes on otettu sukkia esille, lapsi alkaa jankkaamaan että siniset sukat ei käy koska ne on siniset, vihreät sukat ei käy koska niissä on raitoja, harmaat sukat ei käy koska niissä ei ole raitoja. Vaikka kaikki piti olla hyvin ja kaikki nuo sukat on ennen ongelmitta käyneet. Sitten alkaa kiukuttelemaan että hän ei itse suostu pukemaan mutta äiti ei saa myöskään auttaa pukemisessa (vaikka yleensä tykkää itse pukea ja mielellään myös välillä ottaa apua pukemisessa vastaan, yleensä siis pukeminen ei ole mikään ongelma).Eli ihan kuin järjestäisi ihan tyhjästä tahallaan kiukun voidakseen kiukutella. Ja tavalla, jossa etukäteen kiukuttelee siitä että mikään vaihtoehto ei voi käydä eli jo ennalta asetelma on se että tilannetta ei voi edes ratkaista.Kun yritän selvittää onko jokin muu asia pielessä niin kuulemma ei. Enkä keksi mikä olisi koska tunnelma on ollut kiva ja kaikki on siihen saakka mennyt mukavasti ja tiedossa on lapselle mukavaa tekemistä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään, ap, juutu mihinkään yksittäisiin tilanteisiin. Ei niissä välttämättä ole mitään suurta psykologista selitystä taustalla. Ehkä lasta vähän väsyttää, vatsaa kolottaa tai siitepölyallergia pikkuisen ärsyttää tai hyvä leikin juoni juuri unohtuu.
Minä olen aikuinen, ja edelleen välillä jurppii aivan selittämättömästi. Toki hillitsen itseni.En juutukaan. Vaan minulla on hätä siitä onko lapsellani huonosti jokin sellainen asia jota en tajua mutta joka pitäisi tajuta. Ap
Kuulostaa normaalilta. Tutustu uhmaikään. Varmaan youtube ja netti täynnänsä ohjeita.
https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/uhmaika-tunteiden-hallinnan-harjoitte…
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei yksinkertaisesti halua lähteä, muttei osaa sanoa sitä. Ei pitäisi olla niin vaikea ymmärtää.
Ei ole kyse siitä ja se lähteminen oli vain esimerkki. Ja kyllä meillä lapsi saa sanoa jos ei halua lähteä ja se huomioidaan ja lapsi tulee kuulluksi. Välillä sanookin että ei jaksaisi lähteä, ja silloin mietitään että tehdäänkö jotain muuta mitä jaksaa tilalla vai ollaanko vain. Ap
No, jos näin on, niin mietipä itsesi kautta. Oletkos koskaan lupautunut lähtemään jonnekin, mutta lähdön hetkellä alkaakin tuntua, että eipä huvittaisikaan, ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin? Jo pukeminen ärsyttää. Asia voi olla ihan yksinkertaisesti näin, tarvitsematta filosofoida sen enempää "onko tyhjä tyhjää vai onko tyhjä täysi".
Älkää juuttuko siihen lähtemiseen, se oli vain esimerkki. Yhtä hyvin tuota voi tapahtua kesken kivan leikin, kun pitäisi mennä keittiöön syömään jäätelöä, ollessa pissalla tai mitä vain.
Ap
Voi hyvänen aika. Jos on kiva leikki kesken, niin mikä pakko juuri silloin on sitä jätskiä pakottaa syömään? Voisikohan sitä niin kuin mitenkään siirtää vaikka puolella tunnilla eteenpäin, vai kaatuuko maailmasi? Toki jos olet joku aikataulupakkomielteinen äiti, niin eihän siinä sitten muuta voi kuin tratti lapsen kurkkuun ja tuuttaat ne jätskit sinne kellosta katsoen. Tätäkö hait vai mitä? Miksi ongelmoit jostain nelivuotiaan jätskin syömisestä aikataulussa? En nyt ymmärrä kyllä yhtään tuota ongelmaasi.
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä lapsen pitää vain antaa tuolla tavalla kiukutella sydämensä kyllyydestä niin paljon kuin haluaa, vaikka se estäisi muun perheen normaalin tekemisen kuten ulos lähtemiset, isomman lapsen läksyihin keskittymisen, nukkumaan menon, aikuisen ruoanlaiton tms. Miksi? Miksi lapsen pitäisi antaa tuolla tavalla kiukutella ja pyörittää koko muuta perhettä sillä tahallisella kiukuttelulla?
Lapsella on oikeus ilmaista kaikenlaisia tunteita. Lasta ei saa pakottaa pitämään niitä sisällään tai selittää, että toisten tunteiden ilmaisu olisi huonompi asia kuin toisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sinäkään, ap, juutu mihinkään yksittäisiin tilanteisiin. Ei niissä välttämättä ole mitään suurta psykologista selitystä taustalla. Ehkä lasta vähän väsyttää, vatsaa kolottaa tai siitepölyallergia pikkuisen ärsyttää tai hyvä leikin juoni juuri unohtuu.
Minä olen aikuinen, ja edelleen välillä jurppii aivan selittämättömästi. Toki hillitsen itseni.En juutukaan. Vaan minulla on hätä siitä onko lapsellani huonosti jokin sellainen asia jota en tajua mutta joka pitäisi tajuta. Ap
Kiukun perimmäinen syy selviää ehkä vasta lapsen ollessa isompi ja pystyessä paremmin analysoimaan itseään. Tai sitten lapsi kasvaa siitä yli ja koko asia unohtuu. Nyt riittää, että olet ihan tavallinen empaattinen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimi näin: ota oikean käden sormien väliin tukko pilttisi hentoja niskavilloja.Tiukalla puristusotteella niskavilloista kiinni pitämällä nostat piltin 2 cm irti lattiasta, ravistat vähän tarvittaessa, katsot lempeästi silmiin ja sanot että nyt on sinisten sukkien päivä, sovitaanko näin. Tämän jälkeen päästät irti ja tiputat piltin lattialle. Toimii. Pahoittelen kappalejaon puuttumista, ei se ole ehkä edes tarpeen.
PLIIS,ÄLÄ Lisäänny, laita siis pili solmuun!
VÄKIVALTA on laissa kielletty!
no annetaan sitten lempeämpi neuvo: tuuppaa pilttisi sinne mistä se on maailmaan tullutkin. Siellä on hyvä olla, myös ilman sukkia kuulemastikken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä lapsen pitää vain antaa tuolla tavalla kiukutella sydämensä kyllyydestä niin paljon kuin haluaa, vaikka se estäisi muun perheen normaalin tekemisen kuten ulos lähtemiset, isomman lapsen läksyihin keskittymisen, nukkumaan menon, aikuisen ruoanlaiton tms. Miksi? Miksi lapsen pitäisi antaa tuolla tavalla kiukutella ja pyörittää koko muuta perhettä sillä tahallisella kiukuttelulla?
Tässähän ei ollut nyt muun perheen häiritsemisestä kyse millään tavalla. Luetun ymmärtäminen.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi purkaa turhautumistaan siihen, että kaikki asiat eivät olekaan hänen kontrolloitavissaan. Lopulta hän oppii näiden harjoitusten kautta hyväksymään sen, että maailma ei pyöri hänen määräämällään tavalla eikä siitä tarvitse joka kerta erikseen pillastua.
Oooooooh, mikä asiantuntija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kivat asiat voi myös jännittää, vaikka haluaisikin mennä puistoon ja jännitys puretaan sitten keksimällä syitä ja viivyttelyitä lähtöön. Ei noin pieni osaa feikata, kyllä kaikkeen on syynsä. Tuon ikäisen kanssa voi jo keskustella, että huomaan että lähtö jännittää, mitä toivoisit että tehtäisi jotta ei jännittäisi ja ratkaisu voi olla ihan hassun helppo että vaikka saa pillimehun puistoilun jälkeen tai lapsen pitää saada tietää kauanko siellä ollaan, mitä leluja mukaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei yksinkertaisesti halua lähteä, muttei osaa sanoa sitä. Ei pitäisi olla niin vaikea ymmärtää.
Ei ole kyse siitä ja se lähteminen oli vain esimerkki. Ja kyllä meillä lapsi saa sanoa jos ei halua lähteä ja se huomioidaan ja lapsi tulee kuulluksi. Välillä sanookin että ei jaksaisi lähteä, ja silloin mietitään että tehdäänkö jotain muuta mitä jaksaa tilalla vai ollaanko vain. Ap
No, jos näin on, niin mietipä itsesi kautta. Oletkos koskaan lupautunut lähtemään jonnekin, mutta lähdön hetkellä alkaakin tuntua, että eipä huvittaisikaan, ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin? Jo pukeminen ärsyttää. Asia voi olla ihan yksinkertaisesti näin, tarvitsematta filosofoida sen enempää "onko tyhjä tyhjää vai onko tyhjä täysi".
Älkää juuttuko siihen lähtemiseen, se oli vain esimerkki. Yhtä hyvin tuota voi tapahtua kesken kivan leikin, kun pitäisi mennä keittiöön syömään jäätelöä, ollessa pissalla tai mitä vain.
ApVoi hyvänen aika. Jos on kiva leikki kesken, niin mikä pakko juuri silloin on sitä jätskiä pakottaa syömään? Voisikohan sitä niin kuin mitenkään siirtää vaikka puolella tunnilla eteenpäin, vai kaatuuko maailmasi? Toki jos olet joku aikataulupakkomielteinen äiti, niin eihän siinä sitten muuta voi kuin tratti lapsen kurkkuun ja tuuttaat ne jätskit sinne kellosta katsoen. Tätäkö hait vai mitä? Miksi ongelmoit jostain nelivuotiaan jätskin syömisestä aikataulussa? En nyt ymmärrä kyllä yhtään tuota ongelmaasi.
Tuossa taidettiin tarkoittaa sitä, että kiukku voi yllättää kesken leikin tai jätskiä hakiessa tai pissalla. Ei siis kesken leikin jätskiä hakiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei yksinkertaisesti halua lähteä, muttei osaa sanoa sitä. Ei pitäisi olla niin vaikea ymmärtää.
Ei ole kyse siitä ja se lähteminen oli vain esimerkki. Ja kyllä meillä lapsi saa sanoa jos ei halua lähteä ja se huomioidaan ja lapsi tulee kuulluksi. Välillä sanookin että ei jaksaisi lähteä, ja silloin mietitään että tehdäänkö jotain muuta mitä jaksaa tilalla vai ollaanko vain. Ap
No, jos näin on, niin mietipä itsesi kautta. Oletkos koskaan lupautunut lähtemään jonnekin, mutta lähdön hetkellä alkaakin tuntua, että eipä huvittaisikaan, ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin? Jo pukeminen ärsyttää. Asia voi olla ihan yksinkertaisesti näin, tarvitsematta filosofoida sen enempää "onko tyhjä tyhjää vai onko tyhjä täysi".
Älkää juuttuko siihen lähtemiseen, se oli vain esimerkki. Yhtä hyvin tuota voi tapahtua kesken kivan leikin, kun pitäisi mennä keittiöön syömään jäätelöä, ollessa pissalla tai mitä vain.
ApVoi hyvänen aika. Jos on kiva leikki kesken, niin mikä pakko juuri silloin on sitä jätskiä pakottaa syömään? Voisikohan sitä niin kuin mitenkään siirtää vaikka puolella tunnilla eteenpäin, vai kaatuuko maailmasi? Toki jos olet joku aikataulupakkomielteinen äiti, niin eihän siinä sitten muuta voi kuin tratti lapsen kurkkuun ja tuuttaat ne jätskit sinne kellosta katsoen. Tätäkö hait vai mitä? Miksi ongelmoit jostain nelivuotiaan jätskin syömisestä aikataulussa? En nyt ymmärrä kyllä yhtään tuota ongelmaasi.
Tuossa taidettiin tarkoittaa sitä, että kiukku voi yllättää kesken leikin tai jätskiä hakiessa tai pissalla. Ei siis kesken leikin jätskiä hakiessa.
"kun pitäisi mennä keittiöön syömään jäätelöä" sanatarkasti. Eli hyvin voi olla kesken muun tekemisen.
Tuohan on todella hyvä merkki, jos kiukku tulee siitä että leikki pitää keskeyttää jäätelön syönnin takia. Lapsella on selvästi jo nuorella iällä tarve tehdä asia loppuun, vaikka se vaatisi hetkellisen nautinnon siirtämistä. Vastaa hieman klassista vaahtokarkkikoetta (joka toki sekin on kyseenalaistettu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä "teini-paiskoo-ovea" -jankkaaja? Fetissi tehdä aloituksia, jossa lapsi/nuori kokee silmitöntä raivoa. Onko ap:llä vaikeuksia ilmaista aggressiota, joten jakaa mielikuvia niistä toisen henkilön (lapsen/nuoreb) kautta? Tämä ei ole vitsi, on olemassa ihmisiä, jotka ovat kyvyttömiä raivokkuuteen - mutta ovat sitäkin "passiivisagressiivisempia". Aloittaja sopii tähän kuvaan.
Ap:n fantasioita agressioista. Houkuttelee teitä agressionsa pyörittelyyn, kun pukenut fantasiansa lapsen muotoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei yksinkertaisesti halua lähteä, muttei osaa sanoa sitä. Ei pitäisi olla niin vaikea ymmärtää.
Ei ole kyse siitä ja se lähteminen oli vain esimerkki. Ja kyllä meillä lapsi saa sanoa jos ei halua lähteä ja se huomioidaan ja lapsi tulee kuulluksi. Välillä sanookin että ei jaksaisi lähteä, ja silloin mietitään että tehdäänkö jotain muuta mitä jaksaa tilalla vai ollaanko vain. Ap
No, jos näin on, niin mietipä itsesi kautta. Oletkos koskaan lupautunut lähtemään jonnekin, mutta lähdön hetkellä alkaakin tuntua, että eipä huvittaisikaan, ja olisi ollut kivempi jäädä kotiin? Jo pukeminen ärsyttää. Asia voi olla ihan yksinkertaisesti näin, tarvitsematta filosofoida sen enempää "onko tyhjä tyhjää vai onko tyhjä täysi".
Älkää juuttuko siihen lähtemiseen, se oli vain esimerkki. Yhtä hyvin tuota voi tapahtua kesken kivan leikin, kun pitäisi mennä keittiöön syömään jäätelöä, ollessa pissalla tai mitä vain.
ApVoi hyvänen aika. Jos on kiva leikki kesken, niin mikä pakko juuri silloin on sitä jätskiä pakottaa syömään? Voisikohan sitä niin kuin mitenkään siirtää vaikka puolella tunnilla eteenpäin, vai kaatuuko maailmasi? Toki jos olet joku aikataulupakkomielteinen äiti, niin eihän siinä sitten muuta voi kuin tratti lapsen kurkkuun ja tuuttaat ne jätskit sinne kellosta katsoen. Tätäkö hait vai mitä? Miksi ongelmoit jostain nelivuotiaan jätskin syömisestä aikataulussa? En nyt ymmärrä kyllä yhtään tuota ongelmaasi.
Tuossa taidettiin tarkoittaa sitä, että kiukku voi yllättää kesken leikin tai jätskiä hakiessa tai pissalla. Ei siis kesken leikin jätskiä hakiessa.
Näin. Saatoin kirjoittaa epäselvästi, mutta kyseessä oli tosiaan lista eri asioita. Ei siis niin että kesken kivan leikin olisi pakko mennä syömään jäätelöä. Vaan että kiukku yllättää esim. kesken kivan leikin tai vaikkapa silloin kun ollaan aikeissa mennä keittiöön syömään jätskiä. Yritin siis kuvata mukavia ja mieluisia tilanteita, joissa ihan yllättäen tulee kiukku joka käytännössä estää sen kivan asian.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi purkaa turhautumistaan siihen, että kaikki asiat eivät olekaan hänen kontrolloitavissaan. Lopulta hän oppii näiden harjoitusten kautta hyväksymään sen, että maailma ei pyöri hänen määräämällään tavalla eikä siitä tarvitse joka kerta erikseen pillastua.
Kiitos, tämä on ymmärrettävä selitys. Miten minun kannattaisi toimia noina hetkinä? Paitsi tietenkin pysyä itse rauhallisena, niin siis aina jo teenkin.
Usein on tilanne, että joku asia täytyy vain saada tehtyä, ollaan vaikka saatettu sopia tapaaminen lapsen kaverin (ja tämän äidin) kanssa ulos retkelle lähipuistoon tms kivaa (mistä lapsi tykkää) eikä sitä voi perua viime hetkellä tuollaisen kiukkukohtauksen takia. Vaan jotenkin ne vaatteet pitää saada päälle vaikka lapsi yhtäkkiä heittäytyy lattialle huutamaan en pue itse äiti ei saa pukea. Joo aikuinen päättää lähdetäänkö vai ei ja jos päättää että lähdetään niin silloin lähdetään. Mutta jospa se jotenkin onnistuisi ilman että on pakko väkisin pukea? Lapsi kuitenkin tekee tahallaan mahdottomaksi kaiken muun.
Ap
Ainakin kannattaa ennakoida. Sanoa hyvissä ajoin etukäteen, että kohta nämä leikit/jutut pitää lopettaa ja kohta aletaan pukemaan. Ja jättää niin paljon aikaa pukemiselle, että ei oo heti pakko itse pukea lasta jos ei suostu pukemaan.
Meidän 4-vuotiaalla oli talvella pitkä jakso just tuota. Mutta nyt helpottanut. Ja tuo on hyvä, että antaa kolme vaihtoehtoa vaatteista, valitse näistä. Mutta vaikka tekisi kaiken aina näin, valmistelisi ja pysyisi kärsivällisenä, niin silti se menee välillä siihen kiukkuamiseen. Kyllä se siitä helpottaa. Meillä pukeminen on helpottanut. Vielä vaatteiden valitseminen on kyllä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä lapsen pitää vain antaa tuolla tavalla kiukutella sydämensä kyllyydestä niin paljon kuin haluaa, vaikka se estäisi muun perheen normaalin tekemisen kuten ulos lähtemiset, isomman lapsen läksyihin keskittymisen, nukkumaan menon, aikuisen ruoanlaiton tms. Miksi? Miksi lapsen pitäisi antaa tuolla tavalla kiukutella ja pyörittää koko muuta perhettä sillä tahallisella kiukuttelulla?
Siksi, koska kyseessä on lapsi, joka elää yhtä tärkeimmistä kehitysvaiheistaan. Muu perhe sopeutuu sen aikaa. Eihän kukaan herranjestas ala "kouluttaa" itkevää vauvaakaan, vaikka se itku saattaakin usein häiritä ja haitata muita perheenjäseniä. Ihan sama on uhmaiän kanssa.
Tuo uhmaiän haasteellinen vaihe menee melko nopeasti yleensä ohi, kunhan vanhempi pysyy noissa kiukkutilanteissa itse rauhallisena, johdonmukaisena, ja ns. ottaa sen lapsen kiukun vastaan. Se ei toki tarkoita sitä, että uhmiksen annettaisiin terrorisoida koko perhettä! vaan se vanhemman tehtävä on hoitaa tilanteet niin, ettei uhmis esim. kuormita sisaruksiaan. On paljon hyviä neuvoja, joilla noita kiukkukohtauksia voi koettaa ennakoida ja välttää, mutta jonkin verran niitä tulee aina, ja pitääkin tulla.
Joku 4vee ei todellakaan kiukuttele "tahallisesti". Hän kiukuttelee, koska ei osaa muuta. Jos siellä kotona vallitsee sotatila sen uhmiksen kanssa 24/7, niin silloin yleensä vika on jossain muualla kuin siinä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa.
62 jatkaa.
Ja nuo kiukkuamiset ja oman tahdon voimakkaat ilmaisut ajoittuu monesti just siirtymävaiheisiin. Eli kun lopetetaan jonkun tekeminen ja pitää siirtyä tekemään jotain muuta. Oli tiedossa sitten kivaa tai ei niin kivaa tekemistä. Se on se siirtymä mikä aiheuttaa sen, ei se tulossa oleva tekeminen.
Mut onhan se tympäisevää kun kiukutaan ja pistetään hanttiin just silloin kun ois kivaa tulossa.
Vaatteiden valintaa on helpottanut se, että vaatteet on lapsen ulottuvilla. Hän saa itse hakea mieluisat sukat ja muut.
62 & 64
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä lapsen pitää vain antaa tuolla tavalla kiukutella sydämensä kyllyydestä niin paljon kuin haluaa, vaikka se estäisi muun perheen normaalin tekemisen kuten ulos lähtemiset, isomman lapsen läksyihin keskittymisen, nukkumaan menon, aikuisen ruoanlaiton tms. Miksi? Miksi lapsen pitäisi antaa tuolla tavalla kiukutella ja pyörittää koko muuta perhettä sillä tahallisella kiukuttelulla?
Siksi, koska kyseessä on lapsi, joka elää yhtä tärkeimmistä kehitysvaiheistaan. Muu perhe sopeutuu sen aikaa. Eihän kukaan herranjestas ala "kouluttaa" itkevää vauvaakaan, vaikka se itku saattaakin usein häiritä ja haitata muita perheenjäseniä. Ihan sama on uhmaiän kanssa.
Tuo uhmaiän haasteellinen vaihe menee melko nopeasti yleensä ohi, kunhan vanhempi pysyy noissa kiukkutilanteissa itse rauhallisena, johdonmukaisena, ja ns. ottaa sen lapsen kiukun vastaan. Se ei toki tarkoita sitä, että uhmiksen annettaisiin terrorisoida koko perhettä! vaan se vanhemman tehtävä on hoitaa tilanteet niin, ettei uhmis esim. kuormita sisaruksiaan. On paljon hyviä neuvoja, joilla noita kiukkukohtauksia voi koettaa ennakoida ja välttää, mutta jonkin verran niitä tulee aina, ja pitääkin tulla.
Joku 4vee ei todellakaan kiukuttele "tahallisesti". Hän kiukuttelee, koska ei osaa muuta. Jos siellä kotona vallitsee sotatila sen uhmiksen kanssa 24/7, niin silloin yleensä vika on jossain muualla kuin siinä kasvavassa ja kehittyvässä lapsessa.
Jotkuthan haluavat kouluttaa kaikkia perheenjäseniään, jopa aikuista puolisoaan, vaikka itse olisi se ainoa koulutuksen tarpeessa oleva.
Aika kankea käsitys, että kaikki itku ja harmitus johtuisi uhmaamisesta.
Itselläni on useampi lapsi, ja minut on yllättänyt se, kuinka erilaiset hermostot sisaruksillakin voi olla. Toiselle tiettyjen vaatteiden pukeminen voi olla aivan fyysisesti todella epämiellyttävää, nälkä tuntua kipuna jne. Tällainen lapsi ei saa pakottamisesta turvaa, vaan päinvastoin.