Te, joilla parisuhteenne alkoi naisen aloitteesta. Kertokaa, miten suhteellanne nykyään menee.

Vierailija kirjoitti:

Jämänaiset tekee vaan aloitteita, eikös se niin mene?

Kaksi suhdetta on ollut, joihin olen tehnyt aloitteen. Molemmat miehet ovat ajatelleet ettei ole minuun mitään mahdollisuuksia.

Kaikki suhteet joissa itse olen ollut hyvin aloitteellinen ovat päättyneet nopeaan. Elämäni kahdessa pitkässä suhteessa aivan ensimmäinen aloite on tullut mieheltä, niissäkin olrn tosin ollut esim. ensimmäiseen suudelmaan aloitteentekijä. En ole mikään kainovieno, mutta en nykyään enää usko naisen aloitteisiin, valitettavasti. Tai ehkä miesmakuni on sellainen ettei naisen aloite tuota pysyvää tulosta, ken tietää?

Minä yli 50 vuotias ( mies) ja ihastuin välittömästi, kun näin ensimmäisen kerran uuden naistyöntekijän samalla työpaikalla ja olin täysin varma, ettei kannata edes yrittää, koska hän oli kyseisen työpaikan kaunein nainen ja en todellakaan näytä miltään komealta Gigololta, vaan ulkonäköni on lähempänä Sormusten herran Örkkiä.

Muutama vuosi myöhemmin, hän kutsui minut kotiinsa, mutta "vain työkaverina" ilman mitään taka-ajatuksia.
Minä keräsin koko päivän rohkeutta, antaakseni hänelle yhden suudelman ja näyttääkseni mitä tunnen häntä kohtaan.
Yllättävää oli se että hän "vastasi" suudelmaani, suutelemalla minua vielä pidempään kuin minä suutelin.

Siitä alkoi seurustelu, jonka arvelin kestävä maksimissaan 6kk tai viimeistään saman vuoden loppuun mennessä, kunhan hän oppii tuntemaan minut paljon paremmin...

Olemme olleet naimisissa jo 8 vuotta enkä ole katunut hetkeäkään, paitsi sitä, ettemme tavanneet paljon aikaisemmin.

Emme juurikaan riitele, koska me puhumme asiat selviksi, kun toisella on jotain huomautettavaa ja sanottavaa.

Ollaan erottu. En koskaan oikein ollut herran makuun, mutta vässykkä tuli pakotetuksi pitkään suhteeseen. Onneksi tajusin vapauttaa ressun.

Olin aloitteellinen, mutta miehen kiinnostus lopahti. Työn kautta tutustuttiin, "tapailimmekin" aikamme. Sitten samalle työpaikalle tuli nuori, kaunis harjoittelijatyttö ja mies meni kuin noiduttuna hänen peräänsä. Enää en aloitteita tee, opin kerralla läksyni.

Nötkötti kirjoitti:

Minä yli 50 vuotias ( mies) ja ihastuin välittömästi, kun näin ensimmäisen kerran uuden naistyöntekijän samalla työpaikalla ja olin täysin varma, ettei kannata edes yrittää, koska hän oli kyseisen työpaikan kaunein nainen ja en todellakaan näytä miltään komealta Gigololta, vaan ulkonäköni on lähempänä Sormusten herran Örkkiä.
Muutama vuosi myöhemmin, hän kutsui minut kotiinsa, mutta "vain työkaverina" ilman mitään taka-ajatuksia.
Minä keräsin koko päivän rohkeutta, antaakseni hänelle yhden suudelman ja näyttääkseni mitä tunnen häntä kohtaan.
Yllättävää oli se että hän "vastasi" suudelmaani, suutelemalla minua vielä pidempään kuin minä suutelin.
Siitä alkoi seurustelu, jonka arvelin kestävä maksimissaan 6kk tai viimeistään saman vuoden loppuun mennessä, kunhan hän oppii tuntemaan minut paljon paremmin...
Olemme olleet naimisissa jo 8 vuotta enkä ole katunut hetkeäkään, paitsi sitä, ettemme tavanneet paljon aikaisemmin.
Emme juurikaan riitele, koska me puhumme asiat selviksi, kun toisella on jotain huomautettavaa ja sanottavaa.

Ihanaa:))))))

Aloitteen tehnyt nainen vastaa:
- Tapasimme yhteisessä harrastuksessa. Hän oli ohjaaja, minä se harrastaja.
- Tein aloitteen aika nolosti, sillä kirjoitin kirjeen ihan kuin joku teini. Jännitti vain liikaa. Ajattelin, että en menetä mitään, jos kuitenkin tuon ilmi sen, että pidän hänestä kovasti ja olisi joskus kiva käydä vaikka kahvilla yhdessä.
- Olemme olleet yhdessä kohta 9 vuotta. Olemme naimisissa (3 vuotta) ja meillä on yksi lapsi (kohta vuoden). Minä myös aikoinaan kosin.
- Suhteessamme oli pari ensimmäistä vuotta alun hurman jälkeen melko paljon opettelua elämään yhdessä ja riitoja sen myötä. Kun parissa vuodessa oppi toisaalta omat ja toisaalta toisen rajat sekä sopi yhteiset pelisäännöt, on sittemmin mennyt paljon helpommin. Toinen uuden opettelun paikka on ollut toki lapsen saaminen. Meillä on yhdessä hauskaa ja mieheni on hyvin rauhallinen, luotettava ja vilpitön ihminen sekä hyvä ja rakastava isä lapsellemme. Kukaan ei ole toki täydellinen, mutta tässä suhteessa on kuitenkin sen verran hyvä olla, että on hyvin vaikea enää kuvitella elämää ilman toista. Uskon, että mieheni kokee samoin.

En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt miksei kukaan muu ollut häntä kelpuuttanut.