Mikä on erikoisin paikka, jossa olet käynyt ulkomailla?
Oletko esim. vahingossa harhaillut outoon/vaaralliseen kortteliin, löytänyt groteskeja tilataideteoksia sisältävän yksityisen puiston tai eksynyt pyhään lehtoon?
Kommentit (426)
Luultavasti pelottavin ja siksi erikoisin kokemus oli matka yöjunalla Edinburgista Lontooseen 80-luvulla. Matkustin kahdestaan toisen nuoren naisen kanssa. Junaan tuli kovaäänisiä ja levottomia jalkapallofaneja. Yritettiin nukkua penkillä, kun he mölysivät siellä. Menin sykkyrään silmät kiinni, mutta aika huonosti tuli nukuttua. Jälkeenpäin matkatoverini sanoi pelänneensä heidän käyvän kimppuumme, minä taas ajattelin, että jos olemme ihan hiljaa, niin antavat meidän olla rauhassa.
Muutoin on yllättävää, miten eri paikat voi kokea eri tavalla kuin etukäteen luulisi. Esim. Italiassa kävin isossa tippukiviluolassa, josta sanottiin, että siellä voi tulla kylmä ja että kävelykierros on pitkähkö. Olen melkoinen vilukissa, joten etukäteen vähän epäilytti. Mutta siellä tuntui lämpimältä ja kävely sujui nopeasti.
Puolassa suolakaivosretkellä jännitti, kun kuulin, että portaat alas ovat pitkät ja hissi ylös on tupaten täynnä ja voi tuntua siksi tukalalta, mutta niistäkään ei tullut silloin ongelmaa.
Lontoon little russiassa ei kyllä tehnyt mieli poistua bussista
Vierailija kirjoitti:
Tää ei oo varsinaisesti erikoisin ulkomailla oleva paikka, mutta erikoinen tilanne silti pohjoismaiselle ihmiselle. Olin Tunisiassa hiihtolomamatkalla Yasmine Hammamet-nimisessä turistikohteessa mun äidin, molempien isosiskojeni ja äidin puolen mummon kanssa hiihtolomalla vuonna 2007, ja paikallisessa ruokakaupassa joku sen kaupan myyjänainen alkoi huutaa kuin sireeni jotain arabiaksi, kun äitini otti puoliksi auki olevasta vitriinistä myynnissä olevan juustonpalan. Seisoin siellä ihan suu ammolla mun äidin kanssa, että mitä ihmettä nyt tapahtuu.:D Joku sen kaupan miesmyyjä tuli rauhoittelemaan sitä naista siinä ja lopulta äiti sai ostettua sen juustonpalan siitä kaupasta. Noin ei vissiin sais tehä siellä Tunisiassa.
T: se M28 joka on kirjoittanut tähän ketjuun jo aiemmin
Joo, tämä on sitä suomalaista itsepalvelukulttuuria. Muualla usein pitää pyytää myyjältä sitä tuotetta. Suomalaiset ei sitä tajuu vaan menevät sorkkimaan sormineen joka paikkaan. Usein paikalliset ajattelevat että likaat tai varastat ne tavarat.
Vaikka kadulla istuisi maassa joku paljain jaloin aavikolta tullut rähjäisessä kaavussa oleva ikivanha ukkeli, joka myy muutamaa limeä pakkilaatikon päältä, niin älä mene sorkkimaan sen sitruksia vaan pyydä nätisti. Etenkin jos ukkeli myy kaktusviikunoita, ei missään nimessä kantsi mennä omin sormin sinne (tulee piikkejä käteen).
Petroskoissa majoittuminen paikallisessa opiskelija-asuntolassa. Oli kyllä kokemuksen arvoinen, niin ränsistynyttä taloa ei varmaan ole Suomessa missään.
Vierailija kirjoitti:
Sointulan saari Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Vielä 1960-luvulla suurin osa asukkaista puhui suomea äidinkielenään.
Olen itse ollut käymässä siinä viereisellä saarella joka on intiaanireserveetti (tai ensimmäisten kansojen reservi kuten Kanadassa englanniksi sanotaan).
Kun sanoin olevani suomalainen, luulivat useimmat että olen Sointulasta tullut vaan naapuriin. Piti selittää, että "Ei, vaan ihan oikeasta Suomesta, tuolta Pohjoisnavan lähettyviltä".
Kreetan matka oli aika metka.
Lukuisia aivan uskomattomia juttuja. Yövyin ensimmäiset 3-4 yötä vanhassa sikakopissa, josta puuttui katto ja joka oli täynnä nokkosia. Sen jälkeen mandariinilehdossa, jossa oli paljon pudonneita mandariineja. Kulkukoira vain ystävystyi liiaksi, joten oli lähdettävä sieltäkin. Minulla oli jo varattuna upea vähän yli tonnin matkapaketti, mutta kaverini halusi väkisin vängätä minulle "halvemman" järjestelyn (yli 2 tonnia). Päätin kerrankin kokeilla, miten käy, kun antaa "kohtalon" johdattaa ja muiden päättää. Rankka oli reissu, mutta kommelluksia tuli enemmän kuin yhdeksi normaaliksi elämäksi.
Aika hurjaa oli myös intin talvileirillä. Tukka oli aamuisin jäätynyt maahan kiinni, ja ainoat suomäkelpoiset olivat lumi ja intin näkkäri (täynnä hiuksia). Kevyttä kuitenkin tuokin Siperiaan tai moniin vankiloihin verrattuna.
Venäjän Kaliningradin laivastotukikohdassa 2003. Ruosteiset venäläiset sota-alukset tupruttivat mustaa savua ja satama-altaissa veden pinnalla kellui öljyä ja roskaa.
Olin Turussa laivastossa armeijassa ja teimme tällöin kutsuvieraina vierailun Baltiskin tukikohtaan. Ikimuistoinen kokemus joskaan ei pelkästään positiivisessa mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Sedlecin luukirkko Tshekin tasavallassa. Kaikki paikat täynnä luita ja pääkalloja.
Menin Kapusiinimunkkien kryptaan Roomassa. Oli kyllä hyytävä. Ulospäin se näytti tavalliselta kirkolta.
Sulttaani Ahmedin moskeijan eli Sinisen moskeijan minareetin ylimmällä parvekkeella, jonne ei turistit pääse. Mutta minä pääsin, koska olin suomesta ja henkilö, joka minulle esitteli moskeijaa oli naimisissa suomineidon kanssa. Minulla vapisi polvet vielä seuraavana päivänä kiipeilyn jälkeen. Aivan kauhee paikka ahtaassa, pimeässä tornissa ja vielä sekin, että ikivanhat portaat olivat kaikkea muuta kun ehjät. Korkeat, jopa sain konttailla välillä. Melkein pyörryin kun ykskaks ovi avautui ja olinkin isojen kupolien yläpuolella.
Tuttavani kävi aikoinaan Budapestissä eli Unkarissa. Jälkeenpäin hän valitti että siellä oli "turvatarkastuksia" koko ajan. Eli kuulemma jokaikinen kerta kun hän matkusti vaikkapa ratikalla niin sinne tuli lipuntarkastajia jotka tarkastivat jokaikisen matkustajan tosimontakertaa! Jokaikisessä ratikassa ynnämuussakulkuneuvossa tieskuinka monta tarkastajaa tarkastamassa kaikki matkustajat tieskuinkamonesti! Se oli tuttavastani tosi harmillista, suorastaan ihmeellistä, aivan kauheeta. No, itse kun kävin Budapestissä niin en huomannut mitään vastaavaa, minua ei tarkastettu varmaan kertaakaan, minä tykkäsin siitä kuinka tosi klassisen kaunis se koko kaupunki oli. Varmaan ainoa kaupunki koko maailmassa jossa olen ihastellut arkkitehtuuria (minä olen arkkitehtuuri-idiootti eli useimmiten en tuollaisia rakennusjuttuja huomaa ollenkaan).
Mutta myöhemmin kävin Venäjällä Karjalassa tai siis tarkemmin Laatokan järven ympärillä. Siellä tajusin mistä tuttavani puhui! Siellä kun matkustin melkein millä hyvänsä bussilla joka vei minut kaupungista toiseen, niin kaupunkien välillä sotilaat tms pysäyttivät bussin ja tarkastivat kaikki matkustajat. Pyysivät matkaliput, passit,... kyselivät, kuulustelivat,... jee! Olipahan aikamoista ajanhukkaa! En edes tiedä ketä ne tarkastajat olivat! Sotilailta ne näytti. Mutta oliko ne kuitenkin vain poliiseja? Vai tavanomaisia bussien lipuntarkastajia? Häh? Mutta kuitenkin hyvä juttu: noita pysätyksiä ja kuulusteluja ja kaikkien asiakirjojen tarkastamisia tapahtui vain kun matkusti bussilla kaupungista toiseen. Missään milloinkaan muulloin sitä ei tapahtunut. Eli enimmäkseen oleiluni Laatokan ympärillä oli positiivinen, eivät nuo tarkastajat sitä lomaani onnistuneet pilaamaan.
Mutta vielä myöhemmin kun kävin Israelissa! Tsiisus se oli kamalaa! Kun olin kävelyllä kaupungissa niin ketkä hyvänsä sotilaat tms saattoivat pysäyttää minut ja kuulustella. Ja kun olin kävelyllä autiomaassa niin sama juttu! Kun olin kävelyllä hiekkarannalla niin sama juttu! Kun olin kävelyllä... ihan missä hyvänsä niin aina sama juttu! Se oli ihan sairasta! Ei Israelissa voi viettää aikaa, koska kun siellä aikaa vietät, eli vaikkapa yhden päivän kuljet katsellen maisemia siellä täällä, niin sen yhden päivän aikana sinut pysäytetään ja kuulustellaan ainakin kolme kertaa. Ja ihan se ja sama oletko siellä kävellen vai bussilla vai junalla vai otatko aurinkoa loikoillen rannalla vai... ihan jokatapauksessa ne sotilaat tulevat sinua kuulustelemaan! Ei siellä voi olla ollenkaan! Tuo koko maa on täysin oleksimiskelvoton!
Eli vastaukseni aloittajalle: Israel.
Olin lukion kesäkurssilla Moskovassa opiskelemassa avaruuslentojen fysiikkaa. Päästiin käymään johtokeskuksessa ja avaruushallinnon ylimmän johdon kokoushuoneessa. Kaikki olisi halunnut istua Puten tuolilla mutta eivät antaneet. Samalla reissulla saatiin liveyhteys kansainväliselle avaruusasemalle.
Vierailija kirjoitti:
Budapestin alla oleva joku ääriköyhien tunneliverkosto. Sakki asui siellä pahvilaatikoissa ja meitä todella pelotti siellä.
Yritettiin väistää jotain työmaata ja mitä ilmeisimmin eksyimme reitiltä.
Vai Bukarestissa?
Etelä-Koreassa parikymmentä vuotta sitten. Oli niin erilainen kuin muu maailma joissa olen vieraillut.
Laboratori Nazionali del Gran Sasso - ihan mielenkiintoinen paikka, täyttä jänniä vekottimia. Piti vain olla ajattelematta, että pään päällä on 1,5 km kiveä ja että alue on tunnettu maanjäristyksistä. Muutama vuosi tuon jälkeen läheinen L'Aquila kärsi aika pahasti järistyksessä - hyvä ettei sattunut juuri ko. vierailun aikana.
Sveti Stefan oli kanssa aika jännä aikamatka juuri silloin kun Montenegro oli ilmoittanut, ettei se enää haluakaan leikkiä Jugoslaviaa Serbian kanssa kahdestaan. Paikat olivat vielä aika rempallaan ja täynnä jugo-nostaligiaa - tosin hienoja EU:n rahoittamia moottoriteitä jo löytyi. Oli yllätävä nähdä sisämaan puolella vielä Kosovon sodan aikaan pommitettuja siltoja - viereen oli rakennettu uusi ja vanha pomminreikineen oli jätetty paikoilleen rapistumaan. Negatiivista oli se rahastus oli jo opittu - mm. pizza Budvassa taisi maksaa enemmän kuin siihen aikaan Suomessa hyvässä ravintolassa.
Yleinen wc Hampurissa, haju oli hirveä, ovelta pois. Ja muu, eräs peltikuja.
Alpit autolla ja ukkonen siellä.leirintäalueen wc Italian Bolzano, kirkonkellot soi aamulla Vettä lattialla pari senttiä ja lattiassa reikä tarpeille.
Itäsaksa heti kaatumisen jälkeen.
Norjan vuoristo Oslo Bergen autolla.
Ajoin Hong Kongissa kaksikerroksisella bussilla. Kaameeta kyytiä. Vastapäätä paikallinen äiti leikkasi sylilapsensa varpaankynsiä.
Kävelin 30v. sitten Virolaisen kaksoiskaupungin rajalta latvian puolella olevaan puolikkaaseen. Kun pyysin, niin pääsin. Rajavartijat ottivat passin pois siksi aikaa. Onneksi pääsin takaisin. Pitivät hulluna.
Ruotsissa pizzeria junaradan kyljessä keskellä ei mitään!
Reeperbahnilla olen käynyt monenmonta kertaa. Olen nainen enkä nähnyt maksullisia. Melko tavallista porukkaa, lähikujilla kai sitä pro-toimintaa.
Oon kyllä seikkaillut etenkin saksassa ja Ruotsissa Off the beaten track. Paljon tullu vastaan just ravintolat tai kaupat kaukana kaikesta. Joku paikallinen sano mennään sinne ja sinne ja sit kruisailtiin pikkuteitä aina vaan kauemmas sivilisaatiosta. Kuin sadussa se rafla oli siellä. Yleensä menetin toivoni ja sanoin käännytään, ei täällä voi olla mitään. Esim kerran jotai puolenyön aikoihin vasta perillä, iso festivaalialue missä ridakilpailut, olutteltat jne. WTF!? Matkalla ei näkyny taloja eikä autoja, kesti monta tuntia ja mentiin myös lossilla. Ei ollu mikään muu kuin tuo alue ja kuulemma lähes 24/7 meno siellä kun o joku juttu siis. Siis ratsastuskilpailut yöllä!
Oon myös ryöminyt ulmin kirkontornin ylimpään kohtaan mitä ei kyl suositella ilman valjaita. Sillon en kyl tienny mikä on ylöspäin tai alaspäin ja todella tunsin lentäväni enemmän kuin lentsukassa.
Suomessahan vastaava on Seilin saari, sinne lähetettiin mielisairaat.