Uuden miehen esittely lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti löysi uuden! Se on lapset tilipäivä!

Jee! Ei enään makaroonia ja kepsuttia! 🥳

Päästäänkö me mäkkäriin?? Viekö kiltti setä meidät syömään taas kuten viimekerralla, kun söitte sen kanssa niin paljon että ähisitte yöllä ja sanoit "voi hyvä luoja kun tuntuu hyvältä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti löysi uuden! Se on lapset tilipäivä!

Jee! Ei enään makaroonia ja kepsuttia! 🥳

Päästäänkö me mäkkäriin?? Viekö kiltti setä meidät syömään taas kuten viimekerralla, kun söitte sen kanssa niin paljon että ähisitte yöllä ja sanoit "voi hyvä luoja kun tuntuu hyvältä"

Ei tainnut ähinä johtua ylensyönnistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko edes sotkea mukaan? Tapailette vaan kahdestaan silloin, kun on mahdollista. En ymmärrä miksi pitää väkisin vääntää jotain perhekuviota.

On tässä kohta vuosi niin mentykin. Ei miehestä ole lapsille mitään toista iskää tulossa tai emme ole muuttamassa yhteen. Mutta miksi minulla uutta tärkeää ihmistä ei voisi heille esitellä? Ihme ajatus. Ihan normaalia, että ihminen löytää uuden kumppanin eronkin jälkeen ja jatkaa elämäänsä.
Ap

Niin. Oma reaktiosti paljastaa että jotainhan siinä on kun äidin kaverin tapaaminen on niin jännittävä juttu. Mikä siinä jännittää. Kai teillä muutenkin on käynyt vieraita tai olette käyneet kahvilassa tuttujen kesken. Isot lapset huomaavat jos äitiä jännittää ja äiti on kummallinen, tilanteessa jossa ei pitäisi olla mitään outoa. Mikä siinä on niin jännää ja ihmeellistä, miksei se ole kuin mikä tahansa tutun näkeminen?

Miten voit olla noin yksinkertainen, ettet ymmärrä? Uuden miehen esittely lapsille on ihan sama asia kuin uuden miehen esittely vaikkapa sun vanhemmille. Kyllä ne vaan tuppaa vähän jännittämään (eikä se uusi mies niiden sun vanhempienkaan kanssa ole muuttamassa yhteen, ettei tarvitse olla sellaisia suunnitelmia, että jännittää). Jos taas otat vaikka jonkun kaverisi mukaan vanhempiesi luo, niin ei se nyt jännitä samaan tapaan.

Miksi ihmeessä esittelisit jonkun hoitosi minun vanhemmille? Emme halua tutustua mihinkään wt yh:seen.

Vierailija kirjoitti:

Äiti löysi uuden! Se on lapset tilipäivä!

Satun olla miestä parempituloisempi ja varakkaampi... On hassua, millaisia ajatuksia meistä lapsellista naisista onkin 😁 (en sano yh:sta, kun lapsillani on myös isä, jonka luona ovat puoliksi).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä on mun viikon hoito. Olkaa kiltisti tai äiti on puutteesta kärttyinen kunnes löytää seuraavan höynäytettävän.

Mites se onki aina juuri se yh-äidin seksielämä mikä herättää aina näin paljon paheksuntaa (lue kateutta) 😂😂🤭 Onhan se kamalaa jos joku saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on mun viikon hoito. Olkaa kiltisti tai äiti on puutteesta kärttyinen kunnes löytää seuraavan höynäytettävän.

Mites se onki aina juuri se yh-äidin seksielämä mikä herättää aina näin paljon paheksuntaa (lue kateutta) 😂😂🤭 Onhan se kamalaa jos joku saa.

Sanos muuta.

Kieltämättä ollut vilkkaampaa sinkkuaikana ja nyt seurustellessa, kuin vuosiin sitä ennen 😎 antaa kateellisten vaan huudella! 😁

Täällä joku kirjoitti olevansa 7-vuotiaan lapsen äiti ja odotusajan mammaryhmän (netti) äideistä on eronnut 35/40. Eli uusperheitä on ja tulee halusitte tai ette. On se kuitenkin sen verran leimaavaa, että sitä ei halua huudella vaan perhe on vaan minä, mieheni ja (minun) lapset. Olemme olleet yhdessä jo vuosia. Itse en valinnut avioeroa vaan lasteni isä ei jaksanut perhe-elämää vaikka oli terveet ja mukavat lapset ja meillä ihan tasaista elämää kaikin puolin. Yksin ei voi liittoa jatkaa. Ap:lle tsemppiä. Pyydä vaikka mies vaan kylään.

Mikä ihmeen juttu tämä on, että lapset ja uusi kumppani pitäisi pitää täysin erossa toisistaan? Pitäiskö lapsille antaa kuva, että äitillä ei ole enää mitään muuta elämää kuin käydä töissä ja odotella lapsia kotiin isältään?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen juttu tämä on, että lapset ja uusi kumppani pitäisi pitää täysin erossa toisistaan? Pitäiskö lapsille antaa kuva, että äitillä ei ole enää mitään muuta elämää kuin käydä töissä ja odotella lapsia kotiin isältään?

Varmaan aika moni asia vaikuttaa tuohon. Lasten ikä ja suhtautuminen, minkä ikäisiä lapset olivat vanhempien erotessa ja miten ottivat sen, millaiset välit lasten isään (siis lähinnä onko riskiä, että ex heittäytyy hankalaksi, jos uusi mies tulee lastenkin elämään), naisen omat halut, tarpeet ja tilanne (esim. jos arki töiden ja lasten kanssa tosi täyttä, niin ei välttämättä ole aikaa miehelle kuin vain lapsivapaina), uuden miehen vastaavat (haluaako lapsiarkeen mukaan vai vaan odottelee, että lapset kasvaa, kuinka usein haluaisi tavata, haluaisiko muuttaa yhteen jne.).

Mutta tosi usein unohdetaan, että sen uuden miehen ja lasten välinen suhde voi olla myös rikkaus sille uudelle miehelle ja lapsille. Esim. itse olen eronnut, kun lapset oli ihan pieniä, eli ei ole mitään erosta johtuvia traumoja, eikä lapset edes muista aikaa, kun olisin ollut heidän isänsä kanssa yhdessä. Isä on siis lasten elämässä kyllä, mutta tuskin lapset mitenkään erikoisesti suhtautuisivat mun mahdolliseen uuteen mieheen.

Jos uusi mies olisi lapsirakas, hauska ja positiivinen tyyppi, voisihan lapsetkin tykätä hänen seurastaan, ja jos mies tykkäisi lapsista, voisi hänkin viihtyä mun lasten seurassa. Näissä nettikeskusteluissa ei oikein koskaan tuoda tätä näkökulmaa esille. Viihtyyhän monet esim. kummilastensa seurassa, niin miksi eivät kumppanin lasten seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsia tekee, pitää niistä pitää huolta eikä pakottaa mukaan uusperhekuvioon.
Lapsia ei ole pakko hankkia.

Pidät ukon omassa asunnossaan,et siis haalaa häntä lastesi kotiin. Niin.

Taas yksi epätoivoinen yritys saada elättäjä toisen siittämille lapsille. Ihan naurattaa näiden yh mammojen uusperheet. :D

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yhdessä saunaan

Tää oli varmaan vitsiksi tarkoitettu mutta mä olen ollut tuossa tilanteessa! Olin lapseton nainen, 30+ ja olin seurustellut kuukauden erään isämiehen kanssa. En ollut tavannut lasta. Sitten tuli isä viikonloppu ja sovitusti tämä 8v poika isälleen, jonne myös minä. Syötiin, tunnelma oli vaivautunut, en itsekään osannut olla luonteva. Mies laittoi saunan päälle. Me kaikki 3 mentiin saunaan.

En osannut muuta kuin mennä mukaan, jälkeenpäin tuli vasta mieleen että häh?!

Mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Tunnelma oli vaisu koko vkl. Maanantaina mies laittoi tekstarin että ei tavata enää, lapsi ei tykännyt minusta. Ehkä se loppu oli kaikkien kannalta paras. Ei ne miehetkään aina osaa handlata tilanteita.

Tästä on 5v aikaa, mies ja minä tahoillaan uusissa suhteissa. Mies muutti erään äiti ihmisen kanssa yhteen, ehkä se oli luontevinta.

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko edes sotkea mukaan? Tapailette vaan kahdestaan silloin, kun on mahdollista. En ymmärrä miksi pitää väkisin vääntää jotain perhekuviota.

Mä en taas tajua sitä, että tapaillaan lapsilta salaa jotain ihmistä ja funtsitaan että kehtaanko mä vuoden jälkeen ekaa kertaa hänet esitellä...

Jos tuntuu vieläkin hölmöltä niin ehkei sitten kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki yhdessä saunaan

Tää oli varmaan vitsiksi tarkoitettu mutta mä olen ollut tuossa tilanteessa! Olin lapseton nainen, 30+ ja olin seurustellut kuukauden erään isämiehen kanssa. En ollut tavannut lasta. Sitten tuli isä viikonloppu ja sovitusti tämä 8v poika isälleen, jonne myös minä. Syötiin, tunnelma oli vaivautunut, en itsekään osannut olla luonteva. Mies laittoi saunan päälle. Me kaikki 3 mentiin saunaan.
En osannut muuta kuin mennä mukaan, jälkeenpäin tuli vasta mieleen että häh?!
Mitään ihmeellistä ei tapahtunut. Tunnelma oli vaisu koko vkl. Maanantaina mies laittoi tekstarin että ei tavata enää, lapsi ei tykännyt minusta. Ehkä se loppu oli kaikkien kannalta paras. Ei ne miehetkään aina osaa handlata tilanteita.
Tästä on 5v aikaa, mies ja minä tahoillaan uusissa suhteissa. Mies muutti erään äiti ihmisen kanssa yhteen, ehkä se oli luontevinta.

Ai kauhee 🤭

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko edes sotkea mukaan? Tapailette vaan kahdestaan silloin, kun on mahdollista. En ymmärrä miksi pitää väkisin vääntää jotain perhekuviota.

Mä en taas tajua sitä, että tapaillaan lapsilta salaa jotain ihmistä ja funtsitaan että kehtaanko mä vuoden jälkeen ekaa kertaa hänet esitellä...

Ei se sitä tarkoita että tapaisi salaa vaikka ei tuokaan sitä uutta ihmistä lasten elämään konkreettisesti.

Mun lapsi oli 2v kun isänsä kanssa erosimme. Joo joo oli pieni lapsi, mutta niin nyt vain kävi. Lapsi on nyt 19v eikä muista sellaista aikaa kun vanhempansa ovat olleet yhdessä ja ajatus siitä tuntuu lapsesta oudolta.

Mun ja exän olisi ilmeisesti pitänyt olla ilman uutta kumppania siihen asti, että lapsi on 18v eli 16 vuotta? Vai olisiko sittenkään saanut olla ketään? Ja koskeeko tämä vain naisia, että ei saa olla uutta kumppania?

No jotkut ihmiset osaa hoitaa nämä asiat eikä heti esitellä uutta kumppania lapselle. Ei muuteta heti yhteen. Exällä ollut uusi puoliso 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Mulla ollut uusi puoliso melkein 10 vuotta, ei yhteisiä lapsia ainakaan vielä. Itse esittelin nykyisen miehen lapselle 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Saman katon alla ollaan asuttu melkein 9 vuotta.

En tajua miksi mun olisi pitänyt olla ilman puolisoa ja ilmeisesti loppuelämäni. Olin kuitenkin vasta 26v kun erosin lapseni isästä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli 2v kun isänsä kanssa erosimme. Joo joo oli pieni lapsi, mutta niin nyt vain kävi. Lapsi on nyt 19v eikä muista sellaista aikaa kun vanhempansa ovat olleet yhdessä ja ajatus siitä tuntuu lapsesta oudolta.
Mun ja exän olisi ilmeisesti pitänyt olla ilman uutta kumppania siihen asti, että lapsi on 18v eli 16 vuotta? Vai olisiko sittenkään saanut olla ketään? Ja koskeeko tämä vain naisia, että ei saa olla uutta kumppania?
No jotkut ihmiset osaa hoitaa nämä asiat eikä heti esitellä uutta kumppania lapselle. Ei muuteta heti yhteen. Exällä ollut uusi puoliso 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Mulla ollut uusi puoliso melkein 10 vuotta, ei yhteisiä lapsia ainakaan vielä. Itse esittelin nykyisen miehen lapselle 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Saman katon alla ollaan asuttu melkein 9 vuotta.
En tajua miksi mun olisi pitänyt olla ilman puolisoa ja ilmeisesti loppuelämäni. Olin kuitenkin vasta 26v kun erosin lapseni isästä.

Joo, en mäkään oikein ymmärrä näitä, joille on hirveä ongelma, jos nainen, jolla on lapsia, löytää uuden suhteen. Aina hirveä selitys kuinka kamalaa se on lapsille (miksi ihmeessä olisi kamalaa lapsille, jos se uusi mies on hyvä tyyppi, niin eiköhän lapsikin vain tykkää ja tosiaan ei kaikki lapset ole traumatisoituneet vanhempiensa erosta tai ole sitä mieltä, että vanhempiensa kuuluisi olla yhdessä). Ja sitten toinen on tämä elatuspuoli. Tässäkin ap kertoi tienaavansa itse enemmän kuin uusi miehensä, ja lapsen isä pitää lasta 50%, joten lapsen biologinen isä osallistuu elatukseen. Ap ei tuossa kuviossa varmasti ole uuden, itseään matalampipalkkaisen miehen rahapussilla, vaan eiköhän ihan muista syistä ole uuteen parisuhteeseensa päätynyt.

Mikähän siinä oikeasti on, että se sinkkuäitien pariutuminen aiheuttaa niin paljon negatiivisia tunteita ihan vieraissa ihmisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi oli 2v kun isänsä kanssa erosimme. Joo joo oli pieni lapsi, mutta niin nyt vain kävi. Lapsi on nyt 19v eikä muista sellaista aikaa kun vanhempansa ovat olleet yhdessä ja ajatus siitä tuntuu lapsesta oudolta.
Mun ja exän olisi ilmeisesti pitänyt olla ilman uutta kumppania siihen asti, että lapsi on 18v eli 16 vuotta? Vai olisiko sittenkään saanut olla ketään? Ja koskeeko tämä vain naisia, että ei saa olla uutta kumppania?
No jotkut ihmiset osaa hoitaa nämä asiat eikä heti esitellä uutta kumppania lapselle. Ei muuteta heti yhteen. Exällä ollut uusi puoliso 15 vuotta ja heillä on kaksi lasta. Mulla ollut uusi puoliso melkein 10 vuotta, ei yhteisiä lapsia ainakaan vielä. Itse esittelin nykyisen miehen lapselle 4 kuukauden seurustelun jälkeen. Saman katon alla ollaan asuttu melkein 9 vuotta.
En tajua miksi mun olisi pitänyt olla ilman puolisoa ja ilmeisesti loppuelämäni. Olin kuitenkin vasta 26v kun erosin lapseni isästä.

Joo, en mäkään oikein ymmärrä näitä, joille on hirveä ongelma, jos nainen, jolla on lapsia, löytää uuden suhteen. Aina hirveä selitys kuinka kamalaa se on lapsille (miksi ihmeessä olisi kamalaa lapsille, jos se uusi mies on hyvä tyyppi, niin eiköhän lapsikin vain tykkää ja tosiaan ei kaikki lapset ole traumatisoituneet vanhempiensa erosta tai ole sitä mieltä, että vanhempiensa kuuluisi olla yhdessä). Ja sitten toinen on tämä elatuspuoli. Tässäkin ap kertoi tienaavansa itse enemmän kuin uusi miehensä, ja lapsen isä pitää lasta 50%, joten lapsen biologinen isä osallistuu elatukseen. Ap ei tuossa kuviossa varmasti ole uuden, itseään matalampipalkkaisen miehen rahapussilla, vaan eiköhän ihan muista syistä ole uuteen parisuhteeseensa päätynyt.
Mikähän siinä oikeasti on, että se sinkkuäitien pariutuminen aiheuttaa niin paljon negatiivisia tunteita ihan vieraissa ihmisissä?

Ihmettelen ihan samaa. Ystäväpiirissäni ei ole ketään eron jälkeen nunnaksi ryhtynyttä, mutta täältä saa ihan käsityksen, että pitäis omistaa koko elämänsä lapsille ja olla yksin, kunnes muuttavat kotoa 😆

Minä esittelin oman uuden rakkaani lapsille jo alle 1kk seurustelun. Olimme tunteneet toisemme jo pitkään entuudestaan ja teimme päätöksen yhteisestä tulevaisuudesta viikon jälkeen.

Ei koettu tarpeelliseksi salailla asiaa.