Uuden miehen esittely lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko edes sotkea mukaan? Tapailette vaan kahdestaan silloin, kun on mahdollista. En ymmärrä miksi pitää väkisin vääntää jotain perhekuviota.

On tässä kohta vuosi niin mentykin. Ei miehestä ole lapsille mitään toista iskää tulossa tai emme ole muuttamassa yhteen. Mutta miksi minulla uutta tärkeää ihmistä ei voisi heille esitellä? Ihme ajatus. Ihan normaalia, että ihminen löytää uuden kumppanin eronkin jälkeen ja jatkaa elämäänsä.
Ap

Niin. Oma reaktiosti paljastaa että jotainhan siinä on kun äidin kaverin tapaaminen on niin jännittävä juttu. Mikä siinä jännittää. Kai teillä muutenkin on käynyt vieraita tai olette käyneet kahvilassa tuttujen kesken. Isot lapset huomaavat jos äitiä jännittää ja äiti on kummallinen, tilanteessa jossa ei pitäisi olla mitään outoa. Mikä siinä on niin jännää ja ihmeellistä, miksei se ole kuin mikä tahansa tutun näkeminen?

Miten voit olla noin yksinkertainen, ettet ymmärrä? Uuden miehen esittely lapsille on ihan sama asia kuin uuden miehen esittely vaikkapa sun vanhemmille. Kyllä ne vaan tuppaa vähän jännittämään (eikä se uusi mies niiden sun vanhempienkaan kanssa ole muuttamassa yhteen, ettei tarvitse olla sellaisia suunnitelmia, että jännittää). Jos taas otat vaikka jonkun kaverisi mukaan vanhempiesi luo, niin ei se nyt jännitä samaan tapaan.

Olen ollut noissa tilanteissa itse ja eromme on kai siinä että luotan omiin valintoihini eikä tuollainen jännitä minua, ainakaan siinä määrin että pitäisi hakea tukea nettipalstalta kun en tiedä mitä tehdä.

Joku sellainen rento tapahtuma, eikä mikään pönötystilaisuus. Jos lapsilla on joku pelikonsoli, niin sitä mies ja lapset voivat yhdessä pelata. Todennäköisesti on hauskaa kaikilla ja jännitys hälvenee.

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä lapsia pakko edes sotkea mukaan? Tapailette vaan kahdestaan silloin, kun on mahdollista. En ymmärrä miksi pitää väkisin vääntää jotain perhekuviota.

Lapsia pakko sotkea mukaan omaan elämään? Ihan niinkuin ne lapset olis jotenki irrallisia siitä, että minulla on kumppani elämässä. Mites tulevaisuudessa? Laitetaanko se vanhemman uus kumppani komeroon aina kun lapset tulee kotiin kylään vai miten? Ettei ne vaan, hui, näe äidin uutta kumppania.

Joo, kyllä sellainen kaksoiselämä on ihan normaalia se.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän tekisin näin:
(Alkufanfaari)
No niin, hyvät Jimi, Jamina-Yassica ja Cecilia-Celine. Tässä on teidän uusi isänne.
(Lapset nousevat seisomaan ja taputtavat.)

😂

Mies tuli meille kotiin ja tehtiin yhdessä koko porukalla pizzaa. Minusta sellainen tavallinen yhdessäolo oli luontevinta.

Ajatelkaa hiukan mitä suustanne pääståtte! Tottakai vuoden seurustelun jälkeen on aika tavata lapset.

Minä en menisi syömään tai kahville vaan tekisin jotain hauskaa. Pakohuone, hohtokeilaus, huvipuisto. Jotain kivaa yhdessä tekemistä.

Me käytiin hampparilla. Lapset ei puhua pukahtaneet sanaakaan, mutta kai se meni ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa hiukan mitä suustanne pääståtte! Tottakai vuoden seurustelun jälkeen on aika tavata lapset.
Minä en menisi syömään tai kahville vaan tekisin jotain hauskaa. Pakohuone, hohtokeilaus, huvipuisto. Jotain kivaa yhdessä tekemistä.

No, se nyt on palstapirkkojen ja Jonnejen lempipuuhaa haukkua yh-äitejä ja eronneita äitejä. Vaikka kukaan ei heiltä mitään edes kysyis, niin ovat paikalla 2 sek ketjun perustamisesta saarnoineen ja paheksuntoineen 👵👵🤓 ei yh:n kannattaisi ja ei yh saa ja sössön sössön.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten reaktio on negatiivinen koska suurin osa meistä tietää ison määrän eronneita vanhempia joiden eka ajatus oli vain vähän hengata uuden kumppanin kanssa lasten aikana. Tapailin jonkin aikaa miestä jonka eksä oli sanonut eron jälkeen että missään nimessä ei sitten lasten edessä olla kenenkään uuden kanssa. Ymmärrettävä toive kun lapset ovat pikkukoululaisia ja ero oli heille rankka paikka. Kun nainen itse löysi kumppanin, sääntö kuitenkin muuttui heti ja tämä uusi ihan vieras mies alkoi oleilla heillä jatkuvasti. Mies oli jo aivan mutkalla kun lapset reagoivat uuteen ihmiseen kotonaan niin voimakkaasti, toinen lapsi kertoi että kun hän oli ollut menossa aamupalalle olkkarissa äidin sängyssä oli nukkunut mies pippeli paljaana. Luontevaa yhteiseloa :) Pikkutyttönsä ei ollut uskaltanut kolmeen päivään käydä kakalla koska äidin mies pelotti häntä niin paljon.
Rakastunut vanhempi luulee 99% tapauksista että lapsetkin rakastavat uutta ihmistä vaikka kukaan lapsi tai nuori ei takuulla halua muutosten keskellä että kotona on yötä päivää joku vieras ihminen joka itse nukkuu karvapylly paljaana äiti sylissä. Lapsi tai nuori ei voi rauhassa mennä suihkuun ja olla rennosti kotikalsareissa koska paikalla on vieras aikuinen. Mieti itse että kotonasi olisi joku jonka läsnäolo saa olon vaivautuneeksi, mutta et saa sanoa että voisko vieras jo lähteä koska vanhempi haluaa että vieras on vaikka koko viikon.
Puheissa nää jutut on aina leppoisaa yhdessäoloa porukalla ilman mitään aikeita uusperheeseen, käytännössä homma lipsuu todella nopeasti siihen että lapset joutuvat kokemaan epämieluisia asioita ja olemaan tilanteissa jotka eivät ole heille mitenkään kivoja tai luontevia. On harvinaista että uudet kumppanit eivät tule pilaamaan mitään. Tilannetaju menee useimmilla kun hormonit ja haaveet hyrräävät.

Allekirjoitan tämän. Ja olen siis itse se ulkopuolinen, eli äitipuoli. Minusta olisi ollut järkevää pitää erilliset kämpät. Mies tunki kakaroidensa kanssa minun luokseni heti. Ei mikään ihme, että lapsetkaan eivät olleet riemuissaan.

Tunnet itse lapsesi parhaiten ja tiedät miten heille on helpoin ottaa uusi ihminen vastaan. Jollekin se voi olla vaikka siellä pizzalla, toiselle taas se, että mies tulee käymään ja vietätte aikaa aika normisti, lapset voi halutessaan olla teidän seurassa tai touhuta omiaan ja käydä vaan moikkaamassa. Täällä nämä uusperhekuviot on demonisoitu, älä siitä välitä. Ihmisillä on jotain omia pelkoja, joiden kautta tilanteita tulkitsevat. Useimmat lapset (varsinkin isommat) on aidosti iloisia siitä, että vanhemmalla on tukenaan joku tärkeä ihminen. Usein kumppanista muodostuu yksi tärkeä aikuinen lisää myös lapsille. Jos aikuiset keskenään ovat asioiden kanssa sinut, lapset ei niistä myöskään tee ongelmaa. Uusperhekuvioita on tullut tarkasteltua monesta vinkkelistä, myös äitipuolena. Omilla lapsilla on ydinperhe. Väitän, että. Lapsi hyötyy siitä, että vanhempi on onnellinen. Hyvin se menee!

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa hiukan mitä suustanne pääståtte! Tottakai vuoden seurustelun jälkeen on aika tavata lapset.
Minä en menisi syömään tai kahville vaan tekisin jotain hauskaa. Pakohuone, hohtokeilaus, huvipuisto. Jotain kivaa yhdessä tekemistä.

Noista pakohuone olisi fiksuin. Siellä on pakko kommunikoida. Ruokailut on siitä huonoja, että teinit helposti jää tuppisuiksi.

Tässä on mun viikon hoito. Olkaa kiltisti tai äiti on puutteesta kärttyinen kunnes löytää seuraavan höynäytettävän.

Kaikki yhdessä saunaan

En oikein enää tarkkaan edes muista, miten meillä se meni. Olen ollut nykyisen kumppanini kanssa kuusi vuotta, olisko lapset tavanneet hänet joskus kolme vuotta sitten? Luontevasti se kuitenkin meni, mutta aika vähän vietetään aikaa porukalla vieläkään. Lapset ja parisuhde on mun elämässä kaksi erillistä yksikköä, en koe tarvetta yhdistää niitä.

Yh-mammuleita on kiva paneskella 😎

Vierailija kirjoitti:

Tunnet itse lapsesi parhaiten ja tiedät miten heille on helpoin ottaa uusi ihminen vastaan. Jollekin se voi olla vaikka siellä pizzalla, toiselle taas se, että mies tulee käymään ja vietätte aikaa aika normisti, lapset voi halutessaan olla teidän seurassa tai touhuta omiaan ja käydä vaan moikkaamassa. Täällä nämä uusperhekuviot on demonisoitu, älä siitä välitä. Ihmisillä on jotain omia pelkoja, joiden kautta tilanteita tulkitsevat. Useimmat lapset (varsinkin isommat) on aidosti iloisia siitä, että vanhemmalla on tukenaan joku tärkeä ihminen. Usein kumppanista muodostuu yksi tärkeä aikuinen lisää myös lapsille. Jos aikuiset keskenään ovat asioiden kanssa sinut, lapset ei niistä myöskään tee ongelmaa. Uusperhekuvioita on tullut tarkasteltua monesta vinkkelistä, myös äitipuolena. Omilla lapsilla on ydinperhe. Väitän, että. Lapsi hyötyy siitä, että vanhempi on onnellinen. Hyvin se menee!

Kiitos

Sanoin lapsille jo eron jälkeen, että en etsi nyt just ketään, mutta en tietenkään halua loppuikääni olla yksin vaan toivon, että jossain vaiheessa minulla olisi joku kumppani.

Lapset vaikuttavat nimenomaan aidosti iloisilta siitä, että minulle on uusi kiva tyyppi löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Yh-mammuleita on kiva paneskella 😎

Äiti-tytär on parhautta

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten reaktio on negatiivinen koska suurin osa meistä tietää ison määrän eronneita vanhempia joiden eka ajatus oli vain vähän hengata uuden kumppanin kanssa lasten aikana. Tapailin jonkin aikaa miestä jonka eksä oli sanonut eron jälkeen että missään nimessä ei sitten lasten edessä olla kenenkään uuden kanssa. Ymmärrettävä toive kun lapset ovat pikkukoululaisia ja ero oli heille rankka paikka. Kun nainen itse löysi kumppanin, sääntö kuitenkin muuttui heti ja tämä uusi ihan vieras mies alkoi oleilla heillä jatkuvasti. Mies oli jo aivan mutkalla kun lapset reagoivat uuteen ihmiseen kotonaan niin voimakkaasti, toinen lapsi kertoi että kun hän oli ollut menossa aamupalalle olkkarissa äidin sängyssä oli nukkunut mies pippeli paljaana. Luontevaa yhteiseloa :) Pikkutyttönsä ei ollut uskaltanut kolmeen päivään käydä kakalla koska äidin mies pelotti häntä niin paljon.
Rakastunut vanhempi luulee 99% tapauksista että lapsetkin rakastavat uutta ihmistä vaikka kukaan lapsi tai nuori ei takuulla halua muutosten keskellä että kotona on yötä päivää joku vieras ihminen joka itse nukkuu karvapylly paljaana äiti sylissä. Lapsi tai nuori ei voi rauhassa mennä suihkuun ja olla rennosti kotikalsareissa koska paikalla on vieras aikuinen. Mieti itse että kotonasi olisi joku jonka läsnäolo saa olon vaivautuneeksi, mutta et saa sanoa että voisko vieras jo lähteä koska vanhempi haluaa että vieras on vaikka koko viikon.
Puheissa nää jutut on aina leppoisaa yhdessäoloa porukalla ilman mitään aikeita uusperheeseen, käytännössä homma lipsuu todella nopeasti siihen että lapset joutuvat kokemaan epämieluisia asioita ja olemaan tilanteissa jotka eivät ole heille mitenkään kivoja tai luontevia. On harvinaista että uudet kumppanit eivät tule pilaamaan mitään. Tilannetaju menee useimmilla kun hormonit ja haaveet hyrräävät.

Toki voi olla joskus jotain tällaistakin, mutta kuulostaa silti todella omituiselta. Miten nuo lapset suhtautuvat, jos vaikka joku äidin tai isän ystävä tulee vaikka koko viikonlopuksi vierailulle? Ehkä miesvalinta ei osunut ihan nappiin, jos lapset koki uuden miehen pelottavaksi. Vai onko lapset jotenkin muuten epätavallisen arkoja ja ihmispelkoisia? Vai eikö lapset ole tottuneet perheen ulkopuolisiin ihmisiin? Että eikö teillä koskaan käy kukaan ystävä yökylässä?

Äiti löysi uuden! Se on lapset tilipäivä!

Vierailija kirjoitti:

Äiti löysi uuden! Se on lapset tilipäivä!

Jee! Ei enään makaroonia ja kepsuttia! 🥳