Olen tehnyt töitä n. 25 vuotta ja tajusin juuri että vielä saman verran pitäisi jaksaa.

Ei se ole masentavaa, jos tekee työtä josta nauttii.
Olisiko sinulla mahdollista tällainen vaikka opiskelujen kautta?
Jos olet jo parikymppisenä työelämään siirtynyt, toisi muutama välivuosi poissa työelämästä opiskelun parissa kivan tauon ja työnteko uudessa ammatissa saattaisi maittaa hyvinkin pitkään.

Aika vaihtaa uraa.

Menisin narun jatkoksi, jos elämä olisi työtä. Minulle 8kk parin vuoden välein on se maksimi. Enempi tekisi hulluksi.

Melkein sama. Oon ollut työelämässä päätoimisesti 20 vuotta ja jo opiskeluaikana tein töitä ennen sitä. Ikää on nyt 44 ja muistaakseni alin eläkeikä mulla n. 66, mutta jos sillä eläkkeellään meinaa pärjätä, 70-vuotiaaksi asti pitäisi kyllä tehdä. Mitta on aivan täysi nykyistä alaa, mutta koulutus on täsmä, ei sillä oikein muutakaan voi tehdä.

Olo on aika toivoton. Kahden teinin yksinhuoltajana ei noin vain lähdetä uutta alaakaan opiskelemaan. Saati kuka edes palkkaisi lähes 50-vuotiaan jolla ei ole yhtään alan työkokemusta.

Kai tää elämä menee näinkin. Päivä kerrallaan selviydyn seuraavaan.

Siinä joutuu ehkä alanvaihdon tehdä jos nyt jo kyllästyttää.

Minä vaihdoin alaani noin 35 vuotiaana ja tykkään käydä töissä. Tunnin on enemmänkin harrastukseni, josta maksetaan rahaa hyvin ja jos minulla olisi rahaa liikaa, niin en ottaisi siitä välttämättä edes palkkaa.

En ymmärrä miksi ihmiset eivät ajattele tarkemmin sitä elämää, mihin laittavat aikaansa arkisin aikaansa hyvinkin kahdeksan tuntia! Miksi jotkut ovat niin hölmöjä, että hakkaavat päätään seinään vuosikymmeniä? Jos joku pyytäisi, että tekisitkö jotain ihan kamalaa skeidapuuhaa kahdeksan tuntia vuorokaudesta viitenä päivänä viikossa, niin te vastaatte, että joo, tottakai, mielelläni! Järki hoi, missä olet?

Itse ilmoitin itseni vapaaehtoiseksi lähtijäksi yt-neuvotteluiden yhteydessä. Kuinka kovaa huutoa luulet lähes 50v olevan työmarkkinoilla? :D

Vierailija kirjoitti:

Menisin narun jatkoksi, jos elämä olisi työtä. Minulle 8kk parin vuoden välein on se maksimi. Enempi tekisi hulluksi.

No onpa elämäsi aika löyhässä, jos narua mietit työn takia.

Itselläni työelämää takana 33 vuotta ja olen 49 vuotias. Ihan mahottoman monta työvuotta olisi vielä edessä. Aloitin kokopäiväisesti työt peruskoulun jälkeen 16 vuotiaana, monta vuotta olen tehnyt töitä niin, että edes eläke ei kerry. Päivääkään en ole ollut työttömänä. Neljäs työsuhde tällähetkellä ja ihan hyviä töitä olen päässyt tekemään. Ihana olisi päästä ansiosidonnaista nauttimaan, sillä pärjäisi kyllä, mutta tämän ikäisenä naisena ei kyllä uskalla itse hypätä työstä pois ..... välillä vaan miettii, että elämä on pelkkää työtä.

Alanvaihdon tai edes työpaikanvaihdon kanssa tulee ongelmaksi ikärasisimi. Lähes viisikymppisen on vaikea saada töitä omalla alallani ja jos tästä opiskelemaan lähtisi, olisi ikä sen jälkeen varmaan jo yli 50, niin pääseekö vastavalmistunut mihinkään töihin? Paitsi hoitoalalla, ja sinne en vaihtaisi kyllä missään tapauksessa.

Olisi kannattanut alkaa määrätietoisesti säästämään ja sijoittamaan sen sijaan, että pistää kaikki rahansa menemään. Itse voisin nyt 50-vuotiaana lopettaa työnteon huomenna, eikä elintasoni tästä laskisi. Onneksi kuitenkin pidän työstäni, joten jatkan sitä toistaiseksi.

Sinä olet ihan itse oman elämäsi herra ja jos valintasi on jatkaa valitsemallasi alalla valittaen ja itsesäälissä rypien, niin se on sinun valintasi sitten. Asia ei ole kenenkään muun vika ja vain itseäsi voit asiasta syyttää.

Vierailija kirjoitti:

Alanvaihdon tai edes työpaikanvaihdon kanssa tulee ongelmaksi ikärasisimi. Lähes viisikymppisen on vaikea saada töitä omalla alallani ja jos tästä opiskelemaan lähtisi, olisi ikä sen jälkeen varmaan jo yli 50, niin pääseekö vastavalmistunut mihinkään töihin? Paitsi hoitoalalla, ja sinne en vaihtaisi kyllä missään tapauksessa.

Seli seli seli. Älä syytä muita, vaan katso peiliin.

Vaihtoehtoja on, vain mielikuvitus on rajana.

Ammatinvalinta kysymys. Sotilaat ja balettitanssija pääsee aikaisemmin eläkkeelle.

Ehdit tehdä asialle jotain. Itse olen saanut asiat siihen kuntoon, että jos onnistun jatkamaan vielä kymmenisen vuotta, voi jäädä pois 60-vuotiaana. Voi tosin olla, että jos töitä on vielä silloin tarjolla, kannattaa jatkaa vähän lisää.