Lue keskustelun säännöt.
Milloin itkit viimeksi?
Järkyttynyt
01.05.2022 |
Itkin vuolaasti katsoessani ranskalaisen Anne-Laure Bonnellin dokumenttielokuvan Donbass 2016.Siinä samalla itkin kaikkien niiden puolesta, joiden hätä on syystä tai toisesta jäänyt muilta piiloon. Koulukiusattujen, ja muiden jotenkin "vääränlaisten", jotka ovat rikkoneet yhteisönsä normeja ja joutuneet siksi eristetyksi, sivuun työnnetyiksi, halveksituiksi ja siksi vaille sympatiaa.Donbassilaisten ihmisten ihmisarvo on ollut nolla. Länsimaissa ei ole kukaan vuodattanut kyyneltäkään heidän siviiliuhriensa puolesta. Sen tajuaminen rinnan tämän nykyisen sodan rinnalla tuntui ylitsepääsemättömän pahalta. On hyvin tuskallista nähdä, kuinka maailmassa on valtavasti hyvää tahtoa ja auttamisenhalua, mutta joillekin sitä ei kuitenkaan suoda koskaan.Sydämeni särkyi. 😭
Kommentit (26)
Tänään. Väsymys uuvuttaa 6 viikkoisen vauvan kanssa. Yöllä valvottiin taas 2-5 välinen aika. Päivät tuntuu ikuisuudelta, vaikka sen tiedostaa että tämäkin aika menee lopulta ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko krokotiilin kyyneliä joita käytetään että oma tahto toteutuu vai oikeita kyyneliä?
En itke koskaan. Sen verran raskas elämä että kyyneleet loppuneet jo vuosia sitten.
Tänä aamuna. Syynä yksinäisyys ja välillä iskevä musertava ikävä exää.
Eilen illalla. Musertava tunne, että oon epäonnistunut elämässäni, joka saralla ja ikääkin jo on joten ei enää niin helppoa saada uutta suuntaakaan kuin parikymppisenä, ja siihen päälle maailmantilanne ja pelko sodasta, tähän yhdistyy myös se että on pari teini-ikäistä poikaa, joiden puolesta huoli myös tulevasta maailmansodasta. Nää yhdessä on liikaa, tulevaisuus ei näytä valoisalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 min sitten kun katsoin surudokumenttia. Omasta menetyksestä 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantaina kun meni hermot lapseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En itke koskaan. Sen verran raskas elämä että kyyneleet loppuneet jo vuosia sitten.
Itsellä itku on ollut mukana läpi elämän. Lapsesta asti toruttu ettei saa itkeä, mutta se on ainut tapa millä tunteet saa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aitoa itkua tarkoitin, mutta voithan kertoa kummastakin. Aidosta ja teeskennellystä.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko krokotiilin kyyneliä joita käytetään että oma tahto toteutuu vai oikeita kyyneliä?
Lapseni on elänyt tuon vaiheen. Nyt elän sitä itse. Toivon, että aika tuo eteen uusia ihmisiä.
Pyrin pysymään rehellisesti omana itsenäni ja suvaitsemaan erilaisuutta. Jos ystäviä saa vain esittämällä jotain muuta mitä on, aion olla sitten yksin ja löytää elämästä iloittavaa ilman ystäviä.
Näin päätti lapseni. Miten viisas olikaan. Yksinäisyytensä on jo mennyttä. Samat, jotka hylkäsivät, halusivatkin takaisin.
Toivon teille sitkeyttä ja uskoa elämään, läpi yksinäisen ajan. Asiat voivat muuttua. Yrittäkää löytää onnea, joka ei tule kavereista, vaan jostain ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Eilen, koska surin sitä ettei lapsellani ole oikein kavereita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5 min sitten kun katsoin surudokumenttia. Omasta menetyksestä 3kk.
Vierailija kirjoitti:
Tänään. Väsymys uuvuttaa 6 viikkoisen vauvan kanssa. Yöllä valvottiin taas 2-5 välinen aika. Päivät tuntuu ikuisuudelta, vaikka sen tiedostaa että tämäkin aika menee lopulta ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lokakuun 29. päivä. Itkin koko päivän, joten muistan tämän päivän. Vanhempieni terrieri kuoli / nukutettiin tuona päivänä. Ei ollut edes oma koira, mutta olin koiran kanssa paljon tekemisessä. Vieläkin ikävöin tuota hassua kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina kun meni hermot lapseni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lokakuun 29. päivä. Itkin koko päivän, joten muistan tämän päivän. Vanhempieni terrieri kuoli / nukutettiin tuona päivänä. Ei ollut edes oma koira, mutta olin koiran kanssa paljon tekemisessä. Vieläkin ikävöin tuota hassua kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Eilen illalla. Musertava tunne, että oon epäonnistunut elämässäni, joka saralla ja ikääkin jo on joten ei enää niin helppoa saada uutta suuntaakaan kuin parikymppisenä, ja siihen päälle maailmantilanne ja pelko sodasta, tähän yhdistyy myös se että on pari teini-ikäistä poikaa, joiden puolesta huoli myös tulevasta maailmansodasta. Nää yhdessä on liikaa, tulevaisuus ei näytä valoisalta.
Samoja murheita, vaikka en vielä ole itkenyt. Lähinnä tuntenut ahdistusta ja huolta. Minulle sitä aiheuttaa intuitio, että liittoutuminen tulee olemaan vakava virhe.
Vierailija kirjoitti:
Tänä aamuna. Syynä yksinäisyys ja välillä iskevä musertava ikävä exää.
Sama täällä.
Eilen kulkiessani hautausmaan ohi, vappupallo pienen lapsen haudalla.
Eilen, koska surin sitä ettei lapsellani ole oikein kavereita