Muita jotka ei viihdy oman äitinsä seurassa?

Minä.

Äitini on kamala ruikuttaja, valehtelee kaikesta aivan kokoajan vaikka varmasti tietää jäävänsä valheesta kiinni, syyllistää ja haukkuu toisia omista ongelmistaan ja virheistään.
Ja levittelee kaikkien yksityisasiat muille juoruämmille..

Ei tulla toimeen ollenkaan.

Kuulostaa tutulta. Oma äitini valittaa vain omista ja tuttujensa asioista, mutta ei ole lainkaan kiinnostunut minun asioistani. En jaksa kovin usein olla tekemisissä, kun ei ole muutenkaan
ollut hyvä ja huolehtiva äiti elämäni aikana.

Hep, en jaksa kuunnella hänen itsensä kehumistaan (muistellaan ja suurennellaan jotain yksittäisiä tapauksia vuosikausien takaa), persuvöyhötystään, minun elämäni utelua ja ohjausta jne.

Minä. Äitini on matalasti kouluttautunut ja itse olen akateeminen eikä oikein olla samalla aallonpituudella. 

Täällä myös. Äitini on epärehellinen manipuloija. En pidä hänen tyylistään arvostella muita.

En pidä äitini seurasta yhtään. Etsii keskusteluistamme vain aseita joita käyttää sopivan tilaisuuden tullen mua vastaan. En voi kertoa mistään vastoinkäymisistä, kun ne riitatilanteessa hierotaan mun naamaan. Keskustelut on luokkaa ilmoja pidellyt nykyään. Kun en kerro itsestäni tai elämästäni mitään, niin äitini keksii asioita miten ne varmaan ovat ja heittelee nykyään näitä täysin keksittyjä tikareita minun suuntaan.

En vaan jaksa. Kun koko elämä on ollut konfliktien pelkäämistä ja täysin turhaan, riita aloitetaan kuitenkin jossain vaiheessa jostain mitättömästä syystä.

On vaikea olla. Äitini sai minut hyvin vanhana, minä olen keski-ikäinen ja äitini 85v. En jotenkin pysty katsomaan sitä haurastumista silmiin. Hän on "hallinnut" minua rahalla, antanut sitä aina reiluistikin, pelastanut monesta liemestä jne. En ole koskaan kasvanut ns.aikuiseksi tämän takia. Nyt on vaikeaa kun hänellä ei enää rahaa, niin suhtautuminen häneen on vaikeaa kun alkaa pää pehmetä. En jaksa enää olla se ns.avuton kakkoslapsi, sisarukseni on aina olluit menestyvä ylpeyden aihe. Olen tekemisissä vain pakolliset, huolehtikoon tämä mahtava sisarukseni hänestä loppuajan. Jos olisi ymmärtänyt hoitaa perintöasiat minun hyväkseni, asiat olisi vähän toisin.

Äidilläni on maailman matalin itsetunto. Sen takia hän vertailee itseään ja omia tekemisiään ihan kaikessa. Hän ottaa kaikki tekemiseni arvosteluna itseään kohtaan. Esim. jos olen siivonnut ja satun mainitsemaan siitä, alkaa hän selittelemään, miksi hän ei ole. Hän ei kestä kuulla lastemme asioista. Hän ei osallistunut mulle tärkeisiin asioihin ollessani lapsi eikä hän halua kuulla siitä, kun minä osallistun omien lasten osalta. Hän yrittää manipuloida minua enkä usko, että hän ymmärtää, mitä hän tekee. Hän ei vain osaa muuta. Mulla ei kuitenkaan ole voimia lähteä häntä terapioimaan, joten kanssakäyminen on minimissä.

Äitini on kuollut mutta en todellakaan tuntenut oloani hyväksi hänen seurassaan hänen elinaikanaan.

Erittäin ilkeä ihminen, pahantahtoinen.  Muistan että hänellä oli yksi ystävä ja sisar ja veli joiden luona kyläiltiin, jotain tapahtui ja ne kyläilyt loppui kokonaan. Kukaan ei tullut myöskään meille.

Hän piti itseään parempana ja jotenkin ylempänä kuin naapurimme. Vain yksi kelpasi koska tämä nainen oli hänen sanojensa mukaan "nöyrä ja yksinkertainen". Hän pystyi siis olemaan yläpuolella ja parempi.

Asuimme omakotialueella, ja isä oli hyvissä väleissä kaikkien naapureitten kanssa mikä herätti pahaa verta äidissäni.

Sitten naapuriin muutti "hienompi" perhe, tai siis nuorehko mies joka oli jäänyt leskeksi liikenneonnettomuuden jälkeen. Hän asui lastensa, kolme kappaletta naapurissamme ja heillä oli jonkinlainen taloudenhoitaja-lastenhoitaja. Voi olla että joku sukulainen en tiedä, vähän vanhempi naisihminen.

Se oli äidilleni hienouden huippu, hän oli siis hyväksyttävä.

Oli todella raskasta kuunnella sitä alituista haukkumista ja arvostelua ja pilkkaa muista ihmisistä.

Ihan kaikesta, siis kaikesta näki vain ja ainoastaan negatiivista. Mikään ei kelvannut.

Eipä siellä kovin huvittanut sitten käydäkään vaikka isä oli minulle tärkeä, kuollut nyt hänkin.