Kohta kuntouttavaan työtoimintaan

Mä lähetän sulle tsemppiä ja hyvää mieltä. Parempi tehä jotain ku makoilla himas.

Mä olen ollut kutyssä puuhommissa ja vähän kaikessa muussakin nyt pari vuotta.
Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.
Jotkut on tykästyneet paikkaan niin paljon, että eivät edes halua muualle. Mä olen kans tykännyt. Saa tehdä oman jaksamisen ja tahdin mukaan.
Sulla on hyvä asenne :)
Varoitan tosin, että ainakin mun paikassa pitää olla aktiivinen sen suhteen että siellä on tekemistä. Monet vaan istuu selaamassa puhelintaan sen neljä tuntia päivässä, mä olen monesti ärähtänyt ohjaajille että antakaa mulle jotain tekemistä! Omia projektejakin saa tehdä.

mä en  mihinkään kuntouttavaan mene. olin 4 vuotta sitten 9 kk pajalla , eikä edistäny työllistymistä pätkääkään.

Onnittelut ap:lle. Askel on kuitenkin aktiivisempaan suuntaan, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan!

Todella hyvä asenne. Koska olet motivoitunut, antaa se hedelmällisen maaperän myös jatkosuunnitelmille. Tsemppiä hommiin! Toivon mukaan saat pajalta kipinän esim. juuri tutkinnon suorittamisen aloittamiseen. Kaltaisiasi, jotka tunnistavat ja hyväksyvät nykytilanteensa ja ennen kaikkea toivovat siihen muutosta, soisi olevan paljon enemmän.

Kun pääset töihin on mukavaa tienata rahaa. Sen se vaatii että herää ajoissa ja menee työpaikalle ja tarttuu toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.

Ei sinne ketään viskata. Kuntouttavan sisällyttäminen aktivointisuunnitelmaan on vapaaehtoista ja tarkoitettu vain niille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Tämä määritelmä tulee ihan laista (laki kuntouttavasta työtoiminnasta).

Velipoika valmistui metallipuolelta, eikä saanut töitä mistään. Meni pajalle, oppi siellä automaattihitsikoneen käytön ja sitten olikin työelämään vientiä! On nyt työporukkansa nokkamies 27-vuotiaana ja opettaa nuorempiaan samoihin hommiin. Ja hänen tilanteensa oli samankaltainen kuin sulla, ap. Mutta kaikki on mahdollista, jos vaan itse haluaa.

Ap tässä. Kiitoksia teille kannustavista kommenteista.

Mulla on jo ala-asteella diagnosoitu Asperger-piirteisyys voimakkailla aistien yliherkkyyksillä. Siitä johtuvan itseohjautuvuuden vaikeuksien takia mun toisen asteen koulut on yläasteen jälkeen menneet toistuvasti pieleen. Lisäksi mulla on toistuvaa masennusta ja ahdistuneisuushäiriö, mutta lääkityksen ja kognitiivisen käyttäytymisterapian ansiosta ne ovat tällä hetkellä balanssissa.

En usko, että kykenen kokoaikaiseen työntekoon mun autismini takia, mutta osa-aikaiset työt olisivat mulle sopivia. En halua jäädä saikulle tai työkyvyttömyyseläkkeelle vaan tehdä töitä.

Olisiko työkkärin tai sosiaalitoimen mahdollista antaa aloittajalle jokin tukihenkilö, jonka avustuksella pääsisi paremmin takaisin yhteiskuntaan. Kaverilla on oikea asenne, mutta tiedän kokemuksesta että tuossa tilanteessa olisi hyvä olla tukihenkilö, joka neuvoo ja opastaa elämässä ja koulutuksessa eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko työkkärin tai sosiaalitoimen mahdollista antaa aloittajalle jokin tukihenkilö, jonka avustuksella pääsisi paremmin takaisin yhteiskuntaan. Kaverilla on oikea asenne, mutta tiedän kokemuksesta että tuossa tilanteessa olisi hyvä olla tukihenkilö, joka neuvoo ja opastaa elämässä ja koulutuksessa eteenpäin.

Mulla oli tämmönen työkkäri/sosku-henkilö.
Mua ne enemmän vaan ahdisti. Osaan itsekin pohtia mikä olis ala mistä tykkään, osaan etsiä koulutuksia ja katsoa vapaat työpaikat.
Nää vaan kyseli että "potkia tuota miettinyt ja mitä pitäis tehdä". Joo oonhan mä miettinyt. "No me kysellään sit kuukauden päästä miten etenee". No ei ole edennyt nyt kun ahdistaa niin. "No voisko sille tehdä jotain". Joo mä syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. Kuukauden päästä kysellään taas. No ei ole asiat edenneet, eikä tästä jankkaamisesta ole mitään apua, jätättekö mut rauhaan niin voin keskittyä hommiini, teen ne sit kun kykenen.
Ja parhaillaan karenssia päälle.

Ap, tosi hyvä, kun haluat elämässä eteenpäin.
Itse olin suurinpiirtein sun ikäisenä työpajalla, kun etsin suuntaa elämälle. Mulla se oli ponnahduslauta eteenpäin.

Nyt olen reilu 40 v ja ollut jo monia vuosia työelämässä. Mies ja lapsiakin on.

Onnea elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.

Ei sinne ketään viskata. Kuntouttavan sisällyttäminen aktivointisuunnitelmaan on vapaaehtoista ja tarkoitettu vain niille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Tämä määritelmä tulee ihan laista (laki kuntouttavasta työtoiminnasta).

Mitä hyötyä kuntouttavasta on ihmiselle joka on terveyssyistä joutunut työttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.

Ei sinne ketään viskata. Kuntouttavan sisällyttäminen aktivointisuunnitelmaan on vapaaehtoista ja tarkoitettu vain niille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Tämä määritelmä tulee ihan laista (laki kuntouttavasta työtoiminnasta).

Mitä hyötyä kuntouttavasta on ihmiselle joka on terveyssyistä joutunut työttömäksi?

Vai voisiko kuntouttava olla polku vaikkapa työttömyydestä opiskelun aloittamiseen tai alan vaihtoon? Jos/kun työttömyys on ehtinyt pitkittyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.

Ei sinne ketään viskata. Kuntouttavan sisällyttäminen aktivointisuunnitelmaan on vapaaehtoista ja tarkoitettu vain niille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Tämä määritelmä tulee ihan laista (laki kuntouttavasta työtoiminnasta).

Mitä hyötyä kuntouttavasta on ihmiselle joka on terveyssyistä joutunut työttömäksi?

Mulle siitä on sellainen hyöty, että saan rytmiä elämään ja on syy herätä uuteen päivään. En jaksa olla kotona tyhjänpanttina tk-eläkkeellä tai saikulla, sillä vointini ei ole niin huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko työkkärin tai sosiaalitoimen mahdollista antaa aloittajalle jokin tukihenkilö, jonka avustuksella pääsisi paremmin takaisin yhteiskuntaan. Kaverilla on oikea asenne, mutta tiedän kokemuksesta että tuossa tilanteessa olisi hyvä olla tukihenkilö, joka neuvoo ja opastaa elämässä ja koulutuksessa eteenpäin.

Mulla oli tämmönen työkkäri/sosku-henkilö.
Mua ne enemmän vaan ahdisti. Osaan itsekin pohtia mikä olis ala mistä tykkään, osaan etsiä koulutuksia ja katsoa vapaat työpaikat.
Nää vaan kyseli että "potkia tuota miettinyt ja mitä pitäis tehdä". Joo oonhan mä miettinyt. "No me kysellään sit kuukauden päästä miten etenee". No ei ole edennyt nyt kun ahdistaa niin. "No voisko sille tehdä jotain". Joo mä syön lääkkeitä ja käyn terapiassa. Kuukauden päästä kysellään taas. No ei ole asiat edenneet, eikä tästä jankkaamisesta ole mitään apua, jätättekö mut rauhaan niin voin keskittyä hommiini, teen ne sit kun kykenen.
Ja parhaillaan karenssia päälle.

Oletko tutustunut Nuotti-valmennukseen? Kelan kuntoutusta. Ei vaadi lääkärinlausuntoa, että sen kuin pyytää vaan. Saat valmentajan jota tapaat 20 krt viiden kuukauden aikana (eli about kerran viikossa). Voitte yhdessä selvitellä asioita, tehdä yhteydenottoja, luoda suunnitelmia, jne.

T. Nuotti-valmentaja. Ei ole vierasta esim. soitot terveydenhuoltoon niin, että hoidan puhujan roolin pääasiallisesti ja valmennettava komppaa. Mikäli siis on sitä haastetta, että asioiden edistäminen on liian ahdistavaa pelkästään itsenäisesti toimien.

itse opiskelin korkekoulutasolle asti, mutta silti olen syrjäytynyt. Käyn osa-aikatöissä, mutta ei ole kavereita, vaan yksin joudun viettämään vaput yms.

t. M36

Mä olin joskus kuntouttavassa työtoiminnassa ns työpajalla tossa yhdeksän vuotta sitten, ja mun sopparissa mainittiin se että mun jaksamisen mukaan mennään koska sairaalloinen ylipaino + reuma, jalkavamma ja masennus oli suuria kuormittavia tekijöitä mun jaksamiselle. Silloin oli se että saa 1-4 päivää olla (vai taisiko silloin olla vielä se 1-5 päivää) en muista, mutta sanoin että haluan olla viikossa aluksi sen yhden päivän, sitten katsoo jos jollain viikolla pystyisi olemaan enemmän. Ja hitaasti sovittiin että teen työni tuon jalkavamman ja muiden tekijöiden vuoksi, niiin ei se mennyt sitten loppupelissä niin. Mun piti olla se 4-5 päivää, kun koin että niiden työnjohtajien ym, muiden kuntouttavassa olevien ihmisten puolelta mua syyllistettiin kun en ollut ekalla viikolla kuin yhden päivän. Myöskään se että vaikka sovittiin että teen oman vointini mukaan töitä, niin en saanut tehdä niin, vaan kaikki piti nopeasti tehdä, ja taukoja ei oikein ollut. Mun olotila (psyykkinen ja fyysinen) pahenivat ja stressasin tuolla oloa niin paljon että hiukset alkoivat lähteä. Lopulta sain suuni auki, ja oikein huusin että älkää syyllistäkö mua tai puhuko p*skaa siitä kun joudun hitaammin kuin muut tekemään työt. Vähän aikaa se toimi, ja oli mukavaakin kun sai tehdä omaa tahtia eikä kukaan ainakaan mun kuullen haukkunut mua. Tosin kuulin jäkikäteen muilta että kun olin poissa, mua mollattiin oikein urakalla :D 

Mut sitten meni taas samaan vanhaan, ja lopetin siellä ja menin muualle kuntouttavaan. Toisella kertaa paria vuotta myöhemmin kun menin samaiselle työpajalle kuntouttavaan yksilövalmentajani suosituksesta, niin oli ihan erilaista kun ne tietyt "kuppikunnat" ei ollut siellä enään. Nykyään painonpudotukseni kautta, oon ihan palkkatöissä.

Mä olin yli 10 vuotta masentunut, työtön ja työkyvytön, monta opiskeluyritystä eri aloilla meni mönkään. 24-vuotiaana menin puutarha-alalle työkokeiluun, ja vaikka olinkin siellä vaan kuukauden niin silloin päätin että tämä on se ala mitä haluan opiskella. Hain ammattikouluun ja suoritin opinnot hyvin arvosanoin, samalla kävin läpi Kelan 3 vuoden psykoterapian ja parannuin masennuksesta. 27-vuotiaana sain elämäni ensimmäisen työpaikan viheralalta, tänä keväänä hain opiskelemaan hortonomiksi. En olisi koskaan uskonut että voisin elää tälläistä tavallista tylsää aikuisen elämää. Nautin täysin rinnoin. Itsellä auttoi eniten juuri se että pääsi tekemään asioita ja sai onnistumisen kokemuksia, eikä vaan murehtinut asioita yksin kotona. Olen toki hyvin käytännönläheinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän siitä kukaan kuntoudu mihinkään, ne jotka aikoo jonnekin hakea ja haluta, osaavat sitä ilman kuntouttavaakin mutta tuonne nyt viskataan kun asiat ei ole edennyt kunnan mukaan tarpeeksi nopeasti.

Ei sinne ketään viskata. Kuntouttavan sisällyttäminen aktivointisuunnitelmaan on vapaaehtoista ja tarkoitettu vain niille, jotka eivät työ- tai toimintakykynsä rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Tämä määritelmä tulee ihan laista (laki kuntouttavasta työtoiminnasta).

Mitä hyötyä kuntouttavasta on ihmiselle joka on terveyssyistä joutunut työttömäksi?

Vai voisiko kuntouttava olla polku vaikkapa työttömyydestä opiskelun aloittamiseen tai alan vaihtoon? Jos/kun työttömyys on ehtinyt pitkittyä.

Olen käynyt ammatillisen kuntoutuksen ja miettinyt uutta alaa mutta ammattilaiset ei ymmärrä sitä ettei niitä heidän ehdottamia töitä/kouluja ole lähimaillakaan.