Vauvakuume 39 vuotiaana, vieläkö ehtii?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse raskaana. Jos voisin, peruisin. Sodan pelko ja syyllisyys jatkuvasti läsnä. Lapsi tulee elämään kamalassa maailmassa.

Minulla sama. Lähinnä pelkoni koskettaa sitä, etten sotatilassa/muuten oudoissa olosuhteissa jaksakaan lapsen kanssa, puhumattakaan että jotakin todella pahaa sattuisi. Nyt on myöhäistä, mutta kyllä, kadun. Olisi pitänyt miettiä tarkemmin. Elin fantasioissa ikuisesta rauhasta ja hyvinvointiyhteiskunnasta.

No juuri tämä. Ja turha ihmisten miinustaa. Pelko ja uhka on todellinen. Itsekin elin sellaisessa kuvitelmassa, ettei tällainen voisi koskaan olla mahdollista.

Syntyvyys nousee sota-aikoina ja etenkin heti niiden jälkeen, kun sota on vielä tuoreessa muistissa. Ihmiset toimivat siis juuri päinvastoin kuin sinä.

Ei kannattaisi. Mikään ei ole ollut pahempaa, kuin seurata Ukrainan sodan keskellä lapsia.

Noo..onkos sinulla miestä. Jos on, niin eiku hommiin, jos miehesi on samaa mieltä :) , mutta jos olet eronnut, eikä miestä juuri nyt ole; niin oletko kaunis 39 v, onko kroppa millaisessa kunnossa? Hyvät rinnat, peppu timmi.. ? Eli jos oot kaunis hyvävartaloinen nainen, jota miehet haluaa, niin eiku hommiin :), toki silloin varsinkin pitää olla varma että myös mies haluaa 39 v naisen kaa lapsen

Osta siveydenpuu (angus castus vitex) kapseleita. On muualla maailmassa paljon käytetty naisten hormoonitoiminnan buustaamiseen/tasaamiseen. Lisää LH-hormonin eli sen hormonin joka aiheuttaa ovulaation sekä sitä kautta keltarauhashormonin erittymistä.

Itse tulin 41 v raskaaksi muutamassa kuukaudessa kun käytin tuota.

Ja tää ei oo pazkapuhetta, aiheesta löytyy tieteellisiä tutkimuksi kuten
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5308513/
it was found that Vitex agnus-castus is beneficial in infertility disorder.

Vierailija kirjoitti:

Kait se jokaisen oma asia on,mutta itte en tuota täysin ymmärrä , lapset tuli tehtyä reilusti alle 30 v, nyt ollaa 48 v, ja odotellaan lapsenlapsia

Itse opiskelin innokkaasti nuorena, olin vaihto-oppilaana mistä sain kipinän opiskella ulkomailla lisää, sain hyvän huippuammatin ja loistavan työuran ulkomailla. Panostin opiskeluun ja duuniin lähes 100% elämästäni, sillä harvoin aukeaa ihmiselle sellaiset mahdollisuudet mitä sillä saralla sain. Työni oli elämäni.

Olin 38v kun se tapahtui, minä ikisinkku ja lapseton - (ihan tyytyväinen elämääni, sillä työni toi valtavasti sisältöä elämääni) tapasin suomalaisen miehen maailmankolkassa työni puolesta jossa en ikinä olisi voinut kuvitellakaan olevan toista suomalaista. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, että hänen kanssaan haluan lapsia.

Siinä vaihtui itsenäinen maailman kansalainen suomeen pieneen kaupunkiin 4 lapsen äidiksi. Sain lapset 39v-45v luomuna kaikki suht helposti (yhdet kaksoset). Terveet lapset vaikka ikäni puolesta pelotti.

Tämä tarinani sen pohjalta, että kaikilla meillä on oma tarinamme. Osa saa lapset nuorena, osa niillä viimeisillä biologian hetkillä.

Kuinka kauan vauvakuume on jatkunut? Minulla on myös ollut elämässä vaihe, kun ihan kirkkaalta taivaalta aloin yhtäkkiä haluta raskautta ja vauvaa.

Onneksi en tehnyt mitään peruuttamatonta (kuten eronnut vela-puolisostani), koska jo kuukauden päästä vauvakuume oli tiessään ja ihmettelin, että mikä ihme hulluuskohtaus se oli ollut. Ehkä hormonit jotenkin hetkellisesti sekosivat?

Vastaavaa ei ole sen jälkeen tapahtunut, nyt olen tyytyväinen 45v vela.

Pointti lienee, että asiaa kannattaa harkita myös järjellä, erityisesti jos ennen on ollut varma ettei lasta halua.

Jos tosiaan on ennestään lapsia niin hyvät mahkut lisääntyä vielä nelikymppisenä.

Ehkä, ehkä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suosittele keskelle ydinsotauhkaa. Keksit varmasti järkevämpääkin tekemistä kuin lisääntyminen.

Itsekään et olisi olemassa, koska ydinsotauhka oli olemassa koko kylmän sofan ajan. Meiltä puuttuisivat kaikki ihmiset väliltä 1945-91.

No viimeiset vajaa 3kk olen toivonut etten olisi syntynytkään, koska tällaisessa pelossa ja turvattomuudessa eläminen on kamalaa. Jos ei olisi jo yhtä lasta, olisin varmaan tehnyt asian suhteen jotakin.

Jotkut ovat vähän heikkoa tekoa. Minun isoäitini kestivät viisi vuotta sotaa tässä maassa. Eivät miettineet leukakiikkua sotauutisten takia. Koveta itseäsi.

Up

Kokemuksia?

Toisilla hedelmällisyys säilyy pidempään, toki voi ehtiä tai sitten juna meni jo.

Tsemppiä vaan yöheräilyihin ym jos tärppää.

Sinun ikäiselläsi on jopa prosentin todennäköisyys saada Downin syndroomainen lapsi. Kaikkien muidenkin kehityksen häiriöiden todennäköisyys moninkertaisesti suurempi kuin mitä se olisi ollut, jos olisit saanut lapsia oikeaan aikaan. Sinun pitää hyväksyä se, ettei enää ole riittävän turvallista tapaa saada lasta.