Sammuuko ikävä kotipaikkakuntaa kohtaan koskaan?

Vierailija kirjoitti:

Muutin Helsingin kupeesta Pohjois-Savoon, ihan metsään. Olin muuttaessani n. kolmekymppinen. Reilun kymmenen vuotta täällä asuneena, enkä ole päivääkään ikävöinyt kotiseudulle.
Miksi ikävöisin? Täällä on tilaa harrastaa, edulliset asumiskustannukset, työ, ystäviä. Ei tuolla kotipaikkakunnalla ole kuin sukua - jota en ikävöi.

Useimmilla on kolmikymppisenä ystäviä entisillä kotipaikkakunnilla ja toisaalta sen ikäisenä voi olla vaikea löytää uusia ystäviä. Hyvä, jos sinulla toisin, mutta et taida olla enemmistöä noilla kokemuksilla. 

Vierailija kirjoitti:

2 jatkaa vielä. En olisi kuvitellut että Suomen kokoisessa maassa ihmiset voivatkin olla niin erilaisia. Etelässä ihmiset ovat eloisia ja avoimia. Täällä sisäänpäin kääntyneitä ja jotenkin pikkusieluisia. Harmittaa sanoa mutta iso osa on ihan kamalia juntteja. Iskelmä ja Suomipop raikaa ja pää on syvällä perseessä. Ihan kuin olisi ajassa matkustanut taaksepäin.

Hmm. Tämä on ristiriidassa omien kokemuksieni kanssa.
Etelä-Suomessa, etenkin isommissa paikoissa ollaan todella tylyjä ja muista piittaamattomia - ei tietenkään kaikki mutta moni. Just sellainen meininki, et joku sais kadulla vuotaa rauhassa kuiviin ilman, että kukaan pysähtyisi auttamaan.
Kaupassa jos hymyilet muille asiakkaille hyllyjen välissä ohittaessa toisen, katsotaan ihan kieroon.

Itse olen asunut pohjois-pohjanmaalla pienellä paikkakunnalla ikäni, ja erittäin moni muuttanut tänne takaisin 3kymppisenä, koska kaipasivat rauhaa, luontoa ja ystävällisiä ihmisiä.

Serkkuni, joka asuu Helsingissä, aina ihmettelee miten ihmiset juttelevat toisilleen tuntemattomille kaupassa, kadulla ja torilla, tapahtumissa on aina sellainen yhdessä tekemisen meininki mitä ei kuulemma Helsingissä näe.

Juntteja löytyy toki, niin kuin kaikkialta. Ei niitä pääse missään pakoon kokonaan.

Kaipaan edelleen Pohjanmaalle, vaikka olen joutunut asumaan Espoossa jo yli 20 vuotta. Olen tottunut asumaan täällä, lapset on syntyneet täällä, mutta ei tämä tunnu minulle siltikään oikealta kodilta.

Translate this and send to some very close relative abroad! / 'NOKIA - CONNECTING PEOPLE WORLDWIDE'... Rakennetaan maamme oma sukupuu... jokainen ihminen linkittyy toisiin ihmiseen... Nyt on kyse jokaisen ihmisen omasta historiasta... ja näistä muodostuu sitten kansakuntamme historia... / Tässä on kyse itsensä etsimisestä ja löytämisestä ja samalla ymmärtää miksi elämä ollut sitä mitä se on ollut - kaikelle ikään kuin ilmestyy merkitys, joka avautuu uudessa valossa. Jokainen ihminen kuuluu verkostoon - suvun ja heimonsa kautta - ja niistä verkostoista muodostuu sitten maan väestö. Kukaan ei voi olla joku irrallinen yksinäinen ihminen. Mutta tämä kaikki on lyöty säpäleiksi maassamme ja maailmalla ja tämä on yksi syy yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen. / Tässä hommassa tutustut omaan itseesi ja juuriisi... tee tästä kaikesta SE MINKÄ PYSTYT... / *Tarkat tiedot isovanhemmista ja omista vanhemmista, sisaruksista ja serkuistakin ainakin jotakin tietoja... tosi hyvä jos pystyt menemään 100 vuotta ajassa taaksepäin aikaan jolloin Suomi ei ollut tasavalta... Se että sinulla on henkilötiedot omista isovanhemmistasi on jo todella paljon! Onko tiedossa nimenmuutoksia? ÄLÄ HAE MITÄÄN TIETOJA MISTÄÄN ARKISTOISTA!!! KAIKKI TIEDOT OMASTA TAKAA!!! / *Suvun paikkakuntia / *Kaikki asuinpaikkasi ja kotiosoitteesi / *Kaikki käytössäsi olleet puhelinnumerot ja niiden operaattorit sekä sähköpostiosoitteesi / *Kaikki numerot puhelinkirjassasi - tee niistä kunnon kirja että ne eivät ole ainoastaan jollain laitteella / *Kaikki koulusi, luokkatoverit? / *Kaikki lukion jälkeiset oppilaitokset ja tutkinnot / *Ulkomaanvierailut, esimerkiksi vaihto-oppilaana / *Ulkomaanmatkat / *Kaikki tallella olevat henkkarit, ajokortit, passit... älä enää koskaan heitä mitään pois... / *Mitä kortteja - minne olet siis antanut henkilötietojasi - ehkä edes ajattelematta / *Pankit, joita olet käyttänyt / *Työpaikat ja niiden tiedot / Siis tämmöisiä tietoja, ja kaikki pitää olla omasta takaa oikein - vääriä tietoja ei kannata yrittää työntää mihinkään... nyt nimenomaan on tarkoitus oikaista vääriä tietoja, joita voi nimenomaan olla arkistoissa... Laita epävarmoihin tietoihin viereen kysymysmerkki! / *Yritä tehdä oma sukupuu / *Tee DNA-testi (ei voi tietää koska nekin mädätetään... identiteettivarkausrikokset tunkeutuvat kaikkialle, mitä 'tärkeämpi' ihminen, sitä suurempi riski olla ollut rikoksen uhri) / *Kirjoita OMAELÄMÄNKERTA viiden vuoden jaksoissa / * Ala pitää PÄIVÄKIRJAA tästä eteenpäin... peilaa päiväkirjaan omia tunteita ja tuntemuksia... ja myös mitä maailmassa tapahtuu... / *Näin KARTOITAT VERKOSTOSI niin paljon kuin pystyt alkaen siitä mitä puhelinnumeroita ja kenen on puhelinkirjassasi... mitä ihmisiä olet tavannut ja missä jne jne... / Kun olet tehnyt tämän homman niin esiin työntyy henkilö... voit olla joku somebody tai sitten et... ainakin selvität paikkasi niin paljon kuin mahdollista tässä meidän maassamme ja maailmankaikkeudessa... tästä eteenpäin sinulle alkaa uusi elämä ja tulee puhtoinen olo ja sellainen olo, että on jotkut juuret... ja kuuluu johonkin... / Tämä homma kannattaa tehdä käsin vaikka tavalliselle kopiopaperille, joka on sitten samaa kokoa A4 kaikilla. Yritä kirjoittaa n k kaunolla niin samalla kehittyy kirjoitustaitosi, minkä taidon suomalaiset ovat perinteisesti osanneet, mutta nyt ei vain luku- vaan myös kirjoitustaito on maastamme katoamassa... N k riisi eli 500 kpl paperia, maksaa 3,50-4 euroa... Voidaan skannata koko maamme kaikkien tähän osallistuvien ihmisten tiedot 'yksiin kansiin'... ONKO TIETOKONETIETOIHIN LUOTTAMISTA??? Kuvamateriaaliksi esimerkiksi yksi kuva isovanhemmasta, omista vanhemmista ja sisaruksista... / *Katso myös, ei tarvitse allekirjoittaa mitään: adressit.com: 'Puolueet pois! Suomen kansan yhdistäminen! Kansalaispalkka!' 06.04.2022...

Vierailija kirjoitti:

Elämä on pohjoisessa rakentunut sukulaissuhteiden ja muiden suhteiden varaan. Yksinäinen ihminen ja muualta tullut on kuin palapeliin sopimaton pala. Ei ole sellaista sinkkuystävällistä elämäntapaa ja kulttuuria. Suvut muodostavat klaaneja ja ovat pääosin vain toistensa kanssa tekemisissä.
2

Tunnistan tämän!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muutit ap? Mulla sama juttu, Tornioon muutin töiden perässä. Kaksi vuotta mennyt ja välillä kuvittelen että kyllä tää tästä, sitten iskee taas kauhea ikävä. En totu millään :( Kaipaan tapahtumia, ihmisvilinää, vehreää luontoa, palveluita.. jopa eteläistä puhetapaa.

Muutin Turusta Ouluun
Ap

Voin lohduttaa, että Turku-ikäväni loppui noin seitsemässä vuodessa. :) Enää en sinne haikaile, eikä se taida enää olla entiselläänkään.

Kyllä   etelässä on enemmän valintaa  ystävissä.  Tympeitäkin on joukossa.  Mutta kivoja lapsiperheitä kyllä on ympärillä.   hyvät leikkipuistot ja uimarannat. Naimisissa olen työtovern kanssa. Muutenkin työtovereissa on paljon ystäviä, fiksuja  ja avarakatseisia.Muut paikat ovat  hiljaisia ja aika  yksinäistä  on ollut pikkupaikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti niin päin toimii nämä ikävät että kun vilkkaasta paikasta muuttanut syrjempään. Mutta sinne syrjään takaisin harvempi hinkuaa kaupungin vilinöistä.

Itse en viihtynyt lainkaan Helsingissä.

Oma kokemukseni tästä kotipaikkaikävästä. Monta vuotta myös kaipasin kotikonnuilleni ja avioeron jälkeen koin, että haluan toteuttaa unelmani ja palata juurilleni. 

Noin pari vuotta jaksoin sitten asua siellä,  sillä kotipaikkakuntani oli muuttunut tunnelmaltaan ankeaksi lähiöksi eikä siellä ollut enää mukavia ihmisiä tai leppoisaa lintukototunnelmaa. 

Kyseinen paikkakunta on pk-seudun tuntumassa (en viitsi mainita tarkemmin), mutta pilattu aivan järkyttävällä rakentamisella.

Lisäksi paikkakunnalle on tullut liikaa ongelmaista väkeä  ja sosiaalitapauksia lukuisten vuokratalojen  myötä.

Minä en ikinä ole tuntenut hinkua palata. Lähdin 37 vuotta sitten enkä takaisin mene. Ei siellä ollut minulle mitään.

Pienen paikkakunnan tunnetun ja kadehditun perheen jäsenyys painoi rintakehää kuin norsu.

Oli ja on helpotus kadota tuntemattomuuteen 300 km päässä isossa kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti niin päin toimii nämä ikävät että kun vilkkaasta paikasta muuttanut syrjempään. Mutta sinne syrjään takaisin harvempi hinkuaa kaupungin vilinöistä.

Minulla on ollut ihan lamauttava koti-ikävä kaupungista syrjään. Jokainen päivä oli kidutusta, kaikki hyvätkin jutut tuntuivat kahleilta jotka sitoivat minut väärään paikkaan. Katkaisin ne kahleet ja lähdin, en kotiseudulle mutta vastaavaan paikkaan. Kannatti.

Tsemppiä kaikille koti-ikävästä kärsiville. Onnittelut myös niille jotka ovat löytäneet onnensa muualta kuin kotipaikkakunnalta. Itse ajattelin katsella nyt kesän yli tilannetta, ihan jo tuon Venäjänkin takia. Teen töitä ja kerään rahaa. Täällä on se hyvä puoli että asuminen on halpaa. Lisäksi rahaa jää säästöön kun ei ole mitään mihin sitä kuluttaisi kun ei ole tapahtumia tai palveluita.

2

Minäkin kaipaan kotiseudulle. Surullista vaan, että kotipaikkakunta on ihan toisenlainen kuin se mistä muutin ja se tuhoamisvimma saa mielen apeaksi. Ei siellä myöskään ole enää ketään ihmistä jonka vuoksi sinne haluaisin. Kirsti Paakkasen sanoin, olen jäänyt elämään jonnekin matkalle nykyisen ja entisen kotiseudun välille.

Ei paikkakuntaan välttämättä sopeudu ikinä, varsinkin jos työn perässä joutunut muuttamaan. Me muutettiin lähelle pk-seutua isän työn takia kun olin pieni lapsi. Isä ei koskaan viihtynyt tällä paikkakunnalla, viimeistään eläkkeelle siirtyessä olisi halunnut muuttaa takaisin sinne missä itse oli kasvanut. Koskaan ei kuitenkaan saanut aikaiseksi muuttaa, kun oli me lapset ja lapsenlapsetkin täällä etelässä Yli 40v asui täällä, aina kuolemaansa saakka, mutta ikinä ei lähtenyt ikävä sinne omalle paikkakunnalle.

Ei sammu. Etelä-Suomeen pakotettuna(miehen työt siirrettiin Hki), en ole sopeutunut 25 vuoteen. Ensimmäiset vuodet pk seudulla oli tuskaa. Sitten muutimme 40 kilometriä Helsingistä, eikä sekään ole riittänyt.
Onneksi tuli ero, niin olen vapaa lähtemään.

Ollut koomista seurata uutisointia vuosien varrella. Jos pk seudulta siirretään työpaikkoja maakuntiin, alkaa hirmuinen haloo ja surkuttelu, että pitää jättää sukulaiset ja tukiverkostot yms. Enemmän kuitenkin siirretään maakunnista pk seudulle työpaikkoja, niin kaikki vaan kohauttelee olkapäitään ja toteaa, että ei ole pakko muuttaa. Joo ei olekaan, mutta kun ihmisen pitää saada jostain rahaa ruokaan, niin on pakko muuttaa työnperässä. Toisin kun pk alueella, jossa on töitä, niin ei ole niin iso pakko.

Olen asunut pois kotipaikkakunnaltani nyt 5 vuotta.
Muutin siis Pohjanmaalle.
Olen kyllä saanut täällä kavereita, mutta kyllä sen jotenkin huomaa että suhtaudutaan vähän eri tavalla kuin paljasjalkaseen Pohjalaiseen.
Olen huomannut että muualta muuttaneet saavat hyvin kavereita toisistaan täällä.

Ei sitten minkäänlaista tarvetta saati kaipuuta synnyinpaikkakunnalle. Nykyinen on kotipaikkakunta, koska olen seen kodikseni valinnut.
Hieman on kutinaa, että voisi vielä kerran muuttaa koko ympäristön eli kaupungin ja jopa maan.

Tiesin jo pikkulapsena, etten koskaan muuta pois edes tästä lähiöstä, saati kotikaupungistani. Täällä pysyn. Elämäntapatyöttömänä minua ei pakota työtkään muuttamaan muualle. Nykyään ei tule kovin usein poistuttua edes tästä lähiöstä, kun palvelutkin on niin hyvin tänne sijoitettuna.

Minä muutin Haminasta Turkuun ja päivääkään en ole kaivannut takaisin. Pois pikkukaupungista jossa toisten asioista juoruaminen ja kyttääminen oli monen varsinainen elämäntehtävä.

Helsingissä asumisella ja pohjoisen pikkukunnassa asumisella on ero kuin yöllä ja päivällä.
Olen pohjoisen pikkukunnasta kotoisin, muutin 17v Helsinkiin opiskelemaan ja en kyllä haluaisi muuttaa takaisin.
Täällä on paljon enemmän tekemistä ja palveluja.
Tottakai kotipaikkakunnalle on välillä jonkunlainen ikävä, varsinkin silloin kun käy siellä lomalla niin tulee ikävä sinne.