Miehen aikuisen lapsen ja lapsen puolison vierailu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on sanalla sanoen itsekäs mt-tapaus.
Törkeää valittamista, aivan sairasta.
Olkoon miten introvertti tahansa, kyllä normaalit elämän asiat tulee kestää ja joustaa.
Onhan lapsella oikeus vierailla isänsä luonna, vaikka onkin jo aikuinen ihminen.
Miksi introvertit ovat aina kitisemässä ja valittamassa kaikista asioista?
Mikä oikeus heillä muka on saada erikoiskohtelua ja eri oikeuksia?
On tässä maailmassa muitakin sairaita  ja eri tavalla ongelmaisia, mutta eivät he ole jatkuvasti siitä vaahtoamassa ja itkemässä tällä palstalla.
Itselläni oli nuorena ns. kahvikuppineuroosi.   Minun oli vaikea mennä kahvipöytään kun jännitin niin suunnattomasti, että käsi aina tärisi.   Juhlat ja kahvittelut tuntuivat kauhistuttavilta.
Mutta niin vain sekin tuli ns. lusittua eli kärsittyä, kun ponnisteli ne läpi.
Sittemmin olen onneksi tuosta päässyt, ja tuokin oli tiettyä introverttiyttä.
En vieläkään hirveästi pidä juhlista enkä suurista tilaisuuksista, mutta pärjään niissä.
En kuitenkaan valita muille tästä ongelmasta.
Ihmisen täytyy joustaa ja sopeutua, eikä aina olla ensimmäisenä ajattelmassa vain itseään ja omaa olemistaan ja hyvää ja parasta oloaan.

Ekstrovertithan tässä vaatii erikoiskohtelua. Introverttien pitäisi heidän mielestään kärsiä ja sinnitellä, että ekstrot saavat pitää elämässään kohtaamiset, jotka energisoi heitä. Viis siitä, että toinen väsyy ja kärsii. Tyypillinen itsekeskeinen ekstrovertti.

Mikä estäisi introverttiä painumaan sinne makuhuoneeseen lepäämään tai lähtemään välillä ulos lenkille?

Kysymys:  jos ihmisellä on oma koti, missä haluaa olla ihan itsekseen ja omillaan, miksi hänen pitää lähteä siitä kodistaan pois, jos haluaa rentoutua?
Pidä itse vieraita pitemmän aikaa aamusta iltaan, kuinka kauan tykkäät?  
Koti on itseä varten, ei vieraita.  
Täällä oli vuosia sitten joulun alla pitkä ketju, jonka aloittaja huokaili sitä, että taas heille tulee koko suku jouluksi, eikä hän jaksaisi millään niitä niin pitkää aikaa.  Hän kysyi nevoja siihen, miten hän ilmoittaisi tästä jaksamattomuudestaan niille sukulaisille ilman, että he loukkaantuvat.
Hän sai vastauksia melkoisen määrän.  Valitettavasti vain joku kaksi tai kolme vastasi hänen kysymykseensä, sen sijaan varmaan ainakin sata tai enemmän tykitti häntä sillä, kuinka itsekäs ihminen hän on ja kuinka hän voisi rentoutua lähtemällä välillä vaikka lenkille tai kahville jonkun ystävänsä luo, tai miten hänen pitäisi olla että huomaisi kuinka kivaa on kun on paljon porukkaa jne.  Aivan kuin hänen väsymystään ei olisi olemassakaan, vaan hänen pitäisi vaan nyt tsempata ja jaksaa ja olla vieraanvarainen emäntä.  
Ettäkö ihminen, joka kaipaa oman kodin rauhaa, olisikin velvollinen siitä omasta kodistaan lähtemään muualle "rauhaa" saamaan.  Eikös jokaiselle se oma koti ole juuri se paikka, missä kaikkein mieluiten pitäisi voida olla rauhassa muilta ihmisiltä?

Mutta kun kyse ei ole pelkästään ap:sta, vaan kyse on myös miehen kodista.

Jotkut tykkäävät, että läheiset, varsinkin omat lapset, voivat käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on sanalla sanoen itsekäs mt-tapaus.
Törkeää valittamista, aivan sairasta.
Olkoon miten introvertti tahansa, kyllä normaalit elämän asiat tulee kestää ja joustaa.
Onhan lapsella oikeus vierailla isänsä luonna, vaikka onkin jo aikuinen ihminen.
Miksi introvertit ovat aina kitisemässä ja valittamassa kaikista asioista?
Mikä oikeus heillä muka on saada erikoiskohtelua ja eri oikeuksia?
On tässä maailmassa muitakin sairaita  ja eri tavalla ongelmaisia, mutta eivät he ole jatkuvasti siitä vaahtoamassa ja itkemässä tällä palstalla.
Itselläni oli nuorena ns. kahvikuppineuroosi.   Minun oli vaikea mennä kahvipöytään kun jännitin niin suunnattomasti, että käsi aina tärisi.   Juhlat ja kahvittelut tuntuivat kauhistuttavilta.
Mutta niin vain sekin tuli ns. lusittua eli kärsittyä, kun ponnisteli ne läpi.
Sittemmin olen onneksi tuosta päässyt, ja tuokin oli tiettyä introverttiyttä.
En vieläkään hirveästi pidä juhlista enkä suurista tilaisuuksista, mutta pärjään niissä.
En kuitenkaan valita muille tästä ongelmasta.
Ihmisen täytyy joustaa ja sopeutua, eikä aina olla ensimmäisenä ajattelmassa vain itseään ja omaa olemistaan ja hyvää ja parasta oloaan.

Ekstrovertithan tässä vaatii erikoiskohtelua. Introverttien pitäisi heidän mielestään kärsiä ja sinnitellä, että ekstrot saavat pitää elämässään kohtaamiset, jotka energisoi heitä. Viis siitä, että toinen väsyy ja kärsii. Tyypillinen itsekeskeinen ekstrovertti.

Mikä estäisi introverttiä painumaan sinne makuhuoneeseen lepäämään tai lähtemään välillä ulos lenkille?

Kysymys:  jos ihmisellä on oma koti, missä haluaa olla ihan itsekseen ja omillaan, miksi hänen pitää lähteä siitä kodistaan pois, jos haluaa rentoutua?
Pidä itse vieraita pitemmän aikaa aamusta iltaan, kuinka kauan tykkäät?  
Koti on itseä varten, ei vieraita.  
Täällä oli vuosia sitten joulun alla pitkä ketju, jonka aloittaja huokaili sitä, että taas heille tulee koko suku jouluksi, eikä hän jaksaisi millään niitä niin pitkää aikaa.  Hän kysyi nevoja siihen, miten hän ilmoittaisi tästä jaksamattomuudestaan niille sukulaisille ilman, että he loukkaantuvat.
Hän sai vastauksia melkoisen määrän.  Valitettavasti vain joku kaksi tai kolme vastasi hänen kysymykseensä, sen sijaan varmaan ainakin sata tai enemmän tykitti häntä sillä, kuinka itsekäs ihminen hän on ja kuinka hän voisi rentoutua lähtemällä välillä vaikka lenkille tai kahville jonkun ystävänsä luo, tai miten hänen pitäisi olla että huomaisi kuinka kivaa on kun on paljon porukkaa jne.  Aivan kuin hänen väsymystään ei olisi olemassakaan, vaan hänen pitäisi vaan nyt tsempata ja jaksaa ja olla vieraanvarainen emäntä.  
Ettäkö ihminen, joka kaipaa oman kodin rauhaa, olisikin velvollinen siitä omasta kodistaan lähtemään muualle "rauhaa" saamaan.  Eikös jokaiselle se oma koti ole juuri se paikka, missä kaikkein mieluiten pitäisi voida olla rauhassa muilta ihmisiltä?

Miksi ihmisen, joka ei kestä muita ihmisiä ja vaatii paljon yksinoloa, pitää olla ihmisen kanssa jolla on lapsi?
Ota erakko puolisoksi, niin voitte yhdessä erakoitua.

Naisethan tässäkin aina jyrää. Jos nainen on introvertti, niin sen pitäis saada omaa rauhaa jopa satunnaisilta miehen jälkeläisten vierailulta.

Jos mies on introvertti, joka haluais olla rauhassa, se on vaan tunteeton paskiainen. Todellakin naisen lapset saa tulla milloin haluaa ja piste.

Ap kirjoittaa alussa että lapsi "alaikäisenä"kävi isällään kuten kuuluukin. Eli: ap on tullut kuvioihin kun lapsi ollut jo aika iso, ei pikkulapsi. Loogista olisi ollut kirjoittaa "lapsesta saakka".Lapsi nyt aikuinen. Ei taida aplla olla yhteisiä vuosia paljon matkoilla olevan miehensä kanssa kuitenkaan kovinkaan montaa?

Tutustu niihin ihmisiin, niin eivät ole enää kuormittavia ja ventovieraita. Ja kerro miehellesi että haluaisit joskus olla omassa kodissasi rauhassa kahden kesken, yleensä pariskunnat kysyvät etukäteen toisiltaan sopiiko jos x ja x tulevat yökylään viikonloppuna tms.

Lapsi asuu "monen tunnin matkan päässä". Käy isällään, kotonaan siis. Hyvät välit isäänsä on hieno asia. Uuden rouvan kipuilu aiheuttaa myötähäpeää ainakin minussa.
Taitaa olla kiva asunto.

Sori ap, ei heru sympatiaa. Ihan ihme asioista häiriinnyt. Ei kai se nyt niin kamalaa ole vetää satunnaisesti yöpaita päälle, kun on vieraita? Ja ihan normaalia istua iltaa. Ei tuo miehen lapsi teillä ilmeisesti mitenkään joka ilta notku, kun asuukin noin kaukana. Aika kohtuutonta tehdä ongelmaa jostain satunnaisista vierailuista. Olet itsekäs. Suosittelen, ettet puutu vierailuihin, vaan menet terapiaan miettimään, miksi ahdistut noin kamalasti noin tavallisesta asiasta, kuin laajennetun perheen vierailuista.

En kyllä ymmärrä miksi lapsen pitäisi kysyä saako tulla kotona käymään jos siinä kodissa on ikänsä käynyt, ehkä asunutkin alunperin. Ei sitä voi ymmärtää mitä sanomista uudella puolisolla on jos ei ole yhteinen asunto. Tosiaan sitä voi häipyä sinne mihin omat varat riittää vierailujen ajaksi. Toki sellainen käytös noteerataan.

Mä ymmärrän ap:ta erittäin hyvin.
Olen periaatteessa ihan sosiaalinen, mutta en halua itse yökyläillä kenenkään luona, tai halua ketään luokseni.

Kun hankimme puolisomme kanssa tilavan talon, hänen kauempana asuvat sukulaisensa alkoivat pyydellä yöpaikkaa omien lomien ja kyläilyjensä ajaksi.

Tähän saakka olemme välttäneet luodin koronapelkoon vedoten, mutta kohta sekään ei enää mene läpi. En tietenkään halua loukata näitä ihmisiä, heissä ei ole mitään vikaa.

Kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta minua ahdistaa vieraiden läsnäolo tietyn pisteen jälkeen.
Kutsun toki vieraita kylään ja lasten syntymäpäiville, leivon ja laitan sekä huomioin ruokarajoitteet.
Pitkät vierailut kuitenkin kuormittavat, ja mukavienkin juhlien jälkeen kaipaan hiljaisuutta ja rentoutumista oman perheen kanssa.

Miksiköhän ilmeisesti aika monella naisella käsitys tasa-arvosta, tasapuolisuudesta ja vastavuoroisuudesta on vinoutunut? Hyvin vaikeata asettua sen miespuolison asemaan, ajatella suostuisiko itse samaan mitä vaatii toiselta..ja minä olen nainen, vuosikymmenet itseni elättänyt ja lapseni kasvattanut. Hävettää naisten käytös.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta erittäin hyvin.
Olen periaatteessa ihan sosiaalinen, mutta en halua itse yökyläillä kenenkään luona, tai halua ketään luokseni.
Kun hankimme puolisomme kanssa tilavan talon, hänen kauempana asuvat sukulaisensa alkoivat pyydellä yöpaikkaa omien lomien ja kyläilyjensä ajaksi.
Tähän saakka olemme välttäneet luodin koronapelkoon vedoten, mutta kohta sekään ei enää mene läpi. En tietenkään halua loukata näitä ihmisiä, heissä ei ole mitään vikaa.
Kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta minua ahdistaa vieraiden läsnäolo tietyn pisteen jälkeen.
Kutsun toki vieraita kylään ja lasten syntymäpäiville, leivon ja laitan sekä huomioin ruokarajoitteet.
Pitkät vierailut kuitenkin kuormittavat, ja mukavienkin juhlien jälkeen kaipaan hiljaisuutta ja rentoutumista oman perheen kanssa.

Puolison lapsen ja kumppaninsa kyläilystä kysymys, ei koko suvun.

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta erittäin hyvin.
Olen periaatteessa ihan sosiaalinen, mutta en halua itse yökyläillä kenenkään luona, tai halua ketään luokseni.
Kun hankimme puolisomme kanssa tilavan talon, hänen kauempana asuvat sukulaisensa alkoivat pyydellä yöpaikkaa omien lomien ja kyläilyjensä ajaksi.
Tähän saakka olemme välttäneet luodin koronapelkoon vedoten, mutta kohta sekään ei enää mene läpi. En tietenkään halua loukata näitä ihmisiä, heissä ei ole mitään vikaa.
Kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta minua ahdistaa vieraiden läsnäolo tietyn pisteen jälkeen.
Kutsun toki vieraita kylään ja lasten syntymäpäiville, leivon ja laitan sekä huomioin ruokarajoitteet.
Pitkät vierailut kuitenkin kuormittavat, ja mukavienkin juhlien jälkeen kaipaan hiljaisuutta ja rentoutumista oman perheen kanssa.

Jatkan vielä, että ongelma ei ole pelkästään miehen suvun kohdalla, vaan myös omieni.
Me tosin olemme samanlaisia kaikki, emme esim. koskaan olleet isovanhempien luona yötä tai mökillä yhtä aikaa.

Jostain syystä sekä minulla että vanhemmillani on aina ollut luonnollista haluta yöpyä aikuisina oman perheen kanssa.
Meillä on yhteinen mökki, mutta emme oikein viihdy siellä keskenämme. Toki mökillä on useampi rakennus, ettei kaikkien tarvitse nukkua samassa, mutta silti se ei tunnu yhtä rennolta.

Muuten kyllä olen vanhempieni kanssa yhteydessä paljon, ja olemme läheisiä, sekä tapaamme useita kertoja viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap:ta erittäin hyvin.
Olen periaatteessa ihan sosiaalinen, mutta en halua itse yökyläillä kenenkään luona, tai halua ketään luokseni.
Kun hankimme puolisomme kanssa tilavan talon, hänen kauempana asuvat sukulaisensa alkoivat pyydellä yöpaikkaa omien lomien ja kyläilyjensä ajaksi.
Tähän saakka olemme välttäneet luodin koronapelkoon vedoten, mutta kohta sekään ei enää mene läpi. En tietenkään halua loukata näitä ihmisiä, heissä ei ole mitään vikaa.
Kuulostan kamalalta ihmiseltä, mutta minua ahdistaa vieraiden läsnäolo tietyn pisteen jälkeen.
Kutsun toki vieraita kylään ja lasten syntymäpäiville, leivon ja laitan sekä huomioin ruokarajoitteet.
Pitkät vierailut kuitenkin kuormittavat, ja mukavienkin juhlien jälkeen kaipaan hiljaisuutta ja rentoutumista oman perheen kanssa.

Puolison lapsen ja kumppaninsa kyläilystä kysymys, ei koko suvun.

Niin, mutta aikuisen lapsen ja kumppaninsa. Itseäni varmasti ahdistaisi nimenomaan sen vieraan yökyläily.
Tiedän, olen vaikea ihminen.

Mikäli lapsen on tarkoitus tulla isäänsä katsomaan, niin miksi hän sitten tulee juuri silloin kun faijansa ei ole kotona.  Älä ap pidä liian hyvää huolta.  Passaamista voi jo aikuisille vähentää, jollei sitä voi kokonaan lopettaa.  Ota vaikka liinavaatteet valmiiksi sängylle ja saavat sitten yhdessä laittaa pedin itselleen.  Kotityöt luonnollisesti voit jakaa kaikkien kesken.  Keskustele mitä laitatte ruoaksi ja sitten pariskunta lähtee hakemaan tarvikkeet.  Vetäydy vaikka kirjan ääreen ja jätä heidät seurustelemaan keskenään.  Onnea uuden hieman itsekkäämmän ajankäytön opetteluun.

Ap vastaa:

- käyvät 2 kertaa kuussa. Tämä on mieheni lapsen kotikaupunki ja hänellä ystäväpiiri täällä

- tämä asunto on siis kerrostalokolmio. Olen asunut tässä alunperin kaksin oman lapseni kanssa. Mieheni on muuttanut tänne kun oma lapseni muutti pois. Hänen lapsensa oli tuolloin 11-v. Asunto sijaitsee Helsingissä kantakaupungissa ja asunnon arvo on tuplaantunut 20 vuodessa. Ei ole mitään mahdollisuutta ostaa isompaa asuntoa tältä alueelta. Asunto minun ja tulee jatkossakin olemaan. Meillä on molemmilla yksi rintaperillinen ja he tulevat näin perimään oman vanhempansa ilman ylimääräisiä sotkuja.

- mökki sitten taas on mieheni, en oikein viihdy siellä itsekseni

- joku kehotti minua tutustumaan lapseen ja muodostamaan siteen. Tämä kommentti kertoo hyvin selkeästi, että kommentoijalla ei ole uusperhettä. Mieheni lapsi on ihan kiva. Hän ei kuitenkaan ole minulle samalla tavalla läheinen kuin oma lapseni.

Ymmärrän kyllä. En itsekkään jaksa yökyläiliöitä. En enää omia vieraita enkä miehen jo isoja lapsia.
Voivat käydä päivisin tai Tavataan jossain muualla.. jotenkin kun ikää tullut lisää ei jaksa enää padasta muuta kotonani..
En itsekkään tunge kylään muille. Näemme lenkillä tai muualla..

Vierailija kirjoitti:

Naisethan tässäkin aina jyrää. Jos nainen on introvertti, niin sen pitäis saada omaa rauhaa jopa satunnaisilta miehen jälkeläisten vierailulta.
Jos mies on introvertti, joka haluais olla rauhassa, se on vaan tunteeton paskiainen. Todellakin naisen lapset saa tulla milloin haluaa ja piste.

Luepa vastauksia niin huomaat, että useimpien mielestä Ap ei ole oikeassa! Eli lähes kaikki täällä ovat sitä mieltä, että on itsekäs ja epäsosiaalinen. Joten lakkaa nyt jo tuo ikuinen nainen-mies-vouhotuksesi! Kyllästyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ap vastaa:
- käyvät 2 kertaa kuussa. Tämä on mieheni lapsen kotikaupunki ja hänellä ystäväpiiri täällä
- tämä asunto on siis kerrostalokolmio. Olen asunut tässä alunperin kaksin oman lapseni kanssa. Mieheni on muuttanut tänne kun oma lapseni muutti pois. Hänen lapsensa oli tuolloin 11-v. Asunto sijaitsee Helsingissä kantakaupungissa ja asunnon arvo on tuplaantunut 20 vuodessa. Ei ole mitään mahdollisuutta ostaa isompaa asuntoa tältä alueelta. Asunto minun ja tulee jatkossakin olemaan. Meillä on molemmilla yksi rintaperillinen ja he tulevat näin perimään oman vanhempansa ilman ylimääräisiä sotkuja.
- mökki sitten taas on mieheni, en oikein viihdy siellä itsekseni
- joku kehotti minua tutustumaan lapseen ja muodostamaan siteen. Tämä kommentti kertoo hyvin selkeästi, että kommentoijalla ei ole uusperhettä. Mieheni lapsi on ihan kiva. Hän ei kuitenkaan ole minulle samalla tavalla läheinen kuin oma lapseni.

2 kertaa kuussa on kyllä aika usein kyläilyä ja kolmiossa..tämähän jo vastaa melkein alaikäisen lapsen hoitoa eli joka 2.vkl. voisiko tästä keskustella että max kerran kk tai sitten tosiaan hotellissa yötä, näitähän on kantakaupungissa lähes joka kulmalla. JOs kämppä on kerran sun, niin miehellä lienee varaa ustantaa hotelli/lapsi kustantaa itse.

Nukut alasti? 🤢Kaikki p*llumehut valuu yöllä lakanoihin ja pierun mukana lentää kakkaa sumuna ympäriinsä!
Aika oksettava!🤢