Millä saada neljävuotiaan nukkumaanmenohulinat loppumaan?

Nykypäivänä lapsille ei saisi pitää kuria oikein mitenkään, kun kaikki kurinpitokeinot ovat aiheuttavinaan lapsille jotain kamalia traumoja... Siitä ei sitten puhuta mitään, että mitkä kurittomuuden seuraukset ovat.

4v ymmärtää jo jonkin verran syy seuraus suhteita! Mitäs jos jos kertoisit lapselle, että tänään ei lueta satua, koska eilen illalla nukkumaan meno ei onnistunut! Lapselle voi hyvin kertoa, että äidistä ei ole kiva lukea sinulle satua, kun et käy nätisti sen jälkeen nukkumaan!
Lapsi alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään, että käytös ei ollut toivottavaa. Ja nukkumaan meno onnistuu niin voidaan taas iltasatu lukea tai vaikka kaksi satua palkkioksi!

Voi myös kokeilla ihan tavallisia lahjonta keinoja! Kerrot lapselle, että jos tänään nukkumaan meno sujuu hyvin niin voidaan huomenna käydä puistossa tai mennä eväsretkelle puistoon jne.
Ja sanot, että käydään nyt äkkiä nukkumaan niin huomenna mennään eväsretkelle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytä vessassa ennen kuin menee sänkyyn eikä sinne ole enää tarvetta päästää, sanot että jos on hätä hän herää siihen yöllä varmasti. Lapsi hulisee juuri niin paljon kuin sä annat hänelle siimaa... Eikä tarvitse pelätä jos lapsi suutuksissaan nukahtaa omaan itkuun... Se menee ohi kun vuorokausirytmi alkaa toimia.
Muista myös herättää lapsi ajoissa aamulla ja liikkua riittävästi päivän aikana.

Missään tapauksessa lasta ei saa kieltää menemästä vessaan. Sillä saa aikaiseksi vain lapsen, joka koko ajan jännittää, tuleeko pissahätä. Ja kun tarpeeksi jännittää, niin ihan oikea hätä tulee jo 10 minuutin päästä edellisestä vessakäynnistä, sitten taas muutaman minuutin päästä uudelleen jne. Eikä tämä rajoitu pelkästään nukkumaan menemisiin, vaan kaikkiin muihinkin tilanteisiin, joissa on hankala päästä vessaan.

Näitä "ei missään tapauksessa" -sääntöjä kun vanhempi kehittelee itselleen, niin niistä tulee juuri sellaisia juttuja joita lapsi oppii käyttämään hyväkseen saadakseen tahtonsa läpi. Lapset ovat fiksuja manipuloijia eivätkä suinkaan mitään kaikesta rikki meneviä ja viattomia poloisia kuten yhä useampi haluaa ajatella.
Jos lapselle opetetaan, että sanalla pissahätä pääsee takuuvarmasti pois sängystä tai muusta ikävästä paikasta, niin niille "pissahädille" ei tule loppua.

Minua vanhemmat eivät varsinaisesti kieltäneet käymästä vessassa, mutta motkottivat kyllä siitä, jos kävin vessassa sen jälkeen, kun olin jo mennyt sänkyyn. Olen 56, ja vieläkin minulle ovat vaikeita tilanteet, joissa tiedän, että seuraavaan kahteen tuntiin ei pääse vessaan. On uskomatonta, miten nopeasti pissahätä tulee, jos jännittää, tuleeko se.

Oletko varma tuosta syy- ja seuraussuhteesta? Tai siitä, että muut kokisivat asian samoin?

Syy- ja seuraussuhteesta olen varma, koska muistan vieläkin, kuinka sängyssä jännitin, tuleeko pissahätä ja moittivatko vanhemmat, jos pissahätä tulee ja joudun käymään uudelleen vessassa. Pahimmillaan taisin käydä kymmenen kertaa vessassa sen jälkeen, kun olin mennyt nukkumaan enkä taatusti lähtenyt kertaakaan huvikseni.

Se ei tietenkään ole varmaa, että jokainen kokee asian samalla tavalla, mutta riski tuohon on ilmeinen. On aika luonnollista, että lapsi rupeaa jännittämään pissahätää, jos häntä moititaan ylimääräisistä vessareissuista tai ne jopa kuelletään.

Jospa lapselle ottaisi tavaksi myös iltaulkoilun, rauhallisen kävelylenkin ennen nukkumaanmenoa?