Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten ihanaa elämästä tuli, kun lapset muuttivat omilleen?
27.04.2022 |
Olen saanut lapseni nuorena (20-23v.) ja olen havahtunut siihen, että nuo teini-ikäiset ovat enää ehkä muutamia vuosia tässä kotona.Se tuntuu samaan aikaan MAHTAVALTA ja toisaalta aivan kamalalta, että olen nelikymppisenä laittanut lapset maailmalle ja loppuelämällä ei ole oikein suuntaa?Teen tietysti töitä ja vietän aikaa aviomiehen kanssa. Asuntolaina on maksettu, joten mikään ei sido.Onko kokemuksia tällaisesta elämänvaiheesta?Miten elämä jatkui kun lapset muuttivat?Tuliko kriisiä?
Kommentit (90)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein nämä nelikymppiset tyhjästä pesästä kärsivät yrittävät olla jonkin sortin humble braggejä. Että mitäs minä nelikymppinen tässä nyt itsekseen, mites muute teillä muilla saman ikäisillä menee siellä päiväkodin portilla ja vanhempainilloissa? 😌
Se lapsi on meillä kaikilla ihan yhtä pitkään ja yhtä monta vuotta lapsi, itse voi valita mille ikäkaudelle nuo lapsivuodet sattuvat. Jotkut haluavat viettää ne pikkulapsiajat parikymppisenä, toinen valitsee ajan vähän vanhemmalle iälle. Ja eihän se lapsiin sitoutuminen siihen lopu, että ne muuttaa pois, huoli on myös aikuisista, omillaan olevista lapsista.
Itse valitsin huolettoman nuoren aikuisen elämän ja lapseni sain vähän myöhemmin. Olen jotain 55 v. kun lapseni on parikymppinen.
Kaikki eivät vaan voi valita, joillakin on voinut kestää lasten saanti kauan, yrittämistä vuosia takana tai sopiva kumppani löytyi vasta myöhään. Itse sain ekan lapsen 39 vuotiaana monen vuoden yrittämisen jälkeen. Toki olisi ollut hienoa saada lapsi aiemmin jo mutta se nyt meni näin ja yhtä ihanaa se silti on.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset edes hankkivat lapsia, kun iloisin asia monelle tuntuu olevan se kotoa pois muutto. Nykyisin on ihan ok valita toisinkin.
Olen itse lapseton ja ihmetellyt kavereita ja tuttuja, joilla lapsia. Etenkin miehet kertovat aina kuinka vaikeaa arki lasten kanssa on. Buukkaavat työmatkat niin, että lähtevät kotoa mahdollisimman aikaisin ja palaavat viimeisellä lennolla takaisin. Juhlivat ja ottavat ilon irti kaikilla mittareilla kun pääsevät kotoa pois. En halua olla ilkeä mutta ihmettelen. Someen postataan kyllä ihania perhekuvia mutta todellisuus on jotain aivan toista.
Lapset ovat jo perheellisiä itsekin. On ihana viettää heidän kanssaan aikaan, tehdä ruokaa, olla yhdessä juhlapyhinä, käydä lounaalla, teatterissa, matkustella, mökkeillä jne. He ovat ystävien veroista hyvää aikuista seuraa.
Tätä puolta en osannut ajatella silloin, kun he muuttivat kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea kuinka moni lopettaa ruuanlaiton!?
Itselle ei tulisi mieleenkään, rakastamme hyvää ruokaa ja parasta saa itse tekemällä. 2 ateriaa päivässä kun olemme kotitoimistolla.
Jopa silloin kun olen n 5kk vuodessa yksin ulkomailla teen itse ruokaa.
Lisäksi meillä on ruokavieraita 1-4 kk joille ei myöskään einekset kelpaa.
Kun sitä ruokaa on joutunut vääntämään perheelle kymmeniä vuosia, niin kyllä se alkaa puuduttaa. Varsinkin, kun ruuan pitää olla terveellistä, edullista, nopeasti valmistuvaa ja kaikille maistuvaa. En enää ikinä edes katso jauhalihakeittoon tai nakkikastikkeeseen päin. Teen ruokaa edelleen, koska minulla on mies, mutta yksin en tekisi niitä ruokia mitä nyt teen. Yksin ollessa ruuanlaitto sujuu hetkessä ja saa aina maistuvaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun lapsi muutti pois jo 2-vuotiaana vierottaja-äitinsä kanssa. Tuli kerralla tyhjä koti ja saan tehdä mitä haluan. Silti en tee juuri mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea kuinka moni lopettaa ruuanlaiton!?
Itselle ei tulisi mieleenkään, rakastamme hyvää ruokaa ja parasta saa itse tekemällä. 2 ateriaa päivässä kun olemme kotitoimistolla.
Jopa silloin kun olen n 5kk vuodessa yksin ulkomailla teen itse ruokaa.
Lisäksi meillä on ruokavieraita 1-4 kk joille ei myöskään einekset kelpaa.
Kun sitä ruokaa on joutunut vääntämään perheelle kymmeniä vuosia, niin kyllä se alkaa puuduttaa. Varsinkin, kun ruuan pitää olla terveellistä, edullista, nopeasti valmistuvaa ja kaikille maistuvaa. En enää ikinä edes katso jauhalihakeittoon tai nakkikastikkeeseen päin. Teen ruokaa edelleen, koska minulla on mies, mutta yksin en tekisi niitä ruokia mitä nyt teen. Yksin ollessa ruuanlaitto sujuu hetkessä ja saa aina maistuvaa ruokaa.
Meillä elettiin lapsiperheen elämää 39 vuotta ja nyt teen meille kahdelle tai itselleni.
Ei puuduta! No, nakkikastiketta ja jauhelihakeittoa en minäkään tehnyt kuin kerran vuodessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
En tykkää. Olin onnellisempi lapsena ja sitten silloin kun lapset oli vielä kotona. Olen jo kaikki harrastuksetkin kokeillut mitä olen halunnutkin ja nyt vaan syljeskelen kattoon ja odotan, että aika kuluu.
Nauttikaa kun lapset vielä on kotona. Sitten sen jälkeen on uskonattoman tylsää.