Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa miten ihanaa elämästä tuli, kun lapset muuttivat omilleen?
27.04.2022 |
Olen saanut lapseni nuorena (20-23v.) ja olen havahtunut siihen, että nuo teini-ikäiset ovat enää ehkä muutamia vuosia tässä kotona.Se tuntuu samaan aikaan MAHTAVALTA ja toisaalta aivan kamalalta, että olen nelikymppisenä laittanut lapset maailmalle ja loppuelämällä ei ole oikein suuntaa?Teen tietysti töitä ja vietän aikaa aviomiehen kanssa. Asuntolaina on maksettu, joten mikään ei sido.Onko kokemuksia tällaisesta elämänvaiheesta?Miten elämä jatkui kun lapset muuttivat?Tuliko kriisiä?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
En oikein ole ikinä ymmärtänyt, miksi ihmiset edes hankkivat lapsia, kun iloisin asia monelle tuntuu olevan se kotoa pois muutto. Nykyisin on ihan ok valita toisinkin.
Kuka on sanonut että on iloisin asia kun lapsi muuttaa pois? Se on yksi niistä monista iloisista asioista, kun näkee että lapsen siivet kantavat ja pärjää tuolla maailmassa. Ihan niinkuin ne ensiaskeleet, ensimmäiset sanat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tehdä jotkut nelikymppisenä vielä Iltatähden jos tyhjä talo pelottaa.
Hulluutta. Seuraava etappi on sitten lapsenlapset jos niitä tulee. Muuten kannattaa hankkia mieluummin lemmikki kuin vauva. Sitoo vähemmän; ei tarvitse taas odottaa ~6-7 vuotta että voi käydä yksin kauppareissulla järjestämättä lapsenvahtia.
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla odotan. Sitten olen ihan yksin. Kukaan ei tarvitse.
Tarvitseehan Neuvoja jne.
Ihanaa olla vapaa kuin taivaanlintu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan hirveä kriisi tuli, ennen meidän talossa oli elämää ja lapsilla paljon kavereita nyt on hiljenhiiraista kun minä ja mies ollaan vaan kotona ja illat on todella tylsiä, ennen oli harrastuksiin kuskaamista ym.Ei tullut kyllä yhtään ihanaa elämästä kun lapset muutti pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä tehdä jotkut nelikymppisenä vielä Iltatähden jos tyhjä talo pelottaa.
Hulluutta. Seuraava etappi on sitten lapsenlapset jos niitä tulee. Muuten kannattaa hankkia mieluummin lemmikki kuin vauva. Sitoo vähemmän; ei tarvitse taas odottaa ~6-7 vuotta että voi käydä yksin kauppareissulla järjestämättä lapsenvahtia.
No kyllähän se toinen vanhempi vahtii lasta sen aikaa kun itse käy kaupassa tai lenkillä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 38v, kun vanhin muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja 40v, kun nuorempi teki saman. Miehen kanssa löydettiin uusi nuoruus ja ollaan kuin kanit, matkustellaan paljon, tehdään, töiden niin salliessa, mitä ikinä huvittaa. Mutta silti olemme lapsillemme se tuki ja turva, mitä he sattuvat milloinkin tarvitsemaan. Ihana vapaus.
Ei tullut. Väsähdin ihan kun jäin kaksin miehen kanssa. Mulla ei ole oikein nyt mitään järkevää hommaa enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla lapsi nyt vuoden asunut omillaan mutta en ole vielä oikein oppinut että minä olen vapaa mutta reissaamista silmällä pitäen olen tehnyt säästösuunnitelman ja aion rohjeta matkailemaan yksin! Ehkä ensi kesänä jo ensimmäinen kohde, jännittävää :)
Vierailija kirjoitti:
Kauhulla odotan. Sitten olen ihan yksin. Kukaan ei tarvitse.
Olet roikkuja, hanki elämä! Oma syy jos mokasit suhteenne.
Meillä kuopus muutti opiskelemaan jo 3v sitten 150km päähän. Vielä tuo viestittelee lähes päivittäin, tulee jouluksi kotiin, lomailee meidän kanssamme, jakaa ja kyselee ruokaohjeita, laittelee kuvia kivoista paikoista missä käy jne. Kuten vanhemmat perheelliset sisaruksensakin. Meillä läheiset suhteet ovat säilyneet ja nyt bonuksena lastenlapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se oli mukavampaa kun lapset oli lapsia. Nykyään ei ole oikein mistä iloita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oli mukavampaa kun lapset oli lapsia. Nykyään ei ole oikein mistä iloita.
Kahvittelut ja tapaamiset ystävien kanssa? Harrastukset? Reissut yksin tai miehen tai ystävien kanssa. Rauhalliset illat kirjan seurassa? Leffat joiden katsomiselle kukaan ei naureskele? Rahaa ja aikaa omien haaveiden toteuttamiseen. Lounastapaamiset ja kivat keskustelut aikuisten lasten kanssa, ylpeys heidän pärjäämisestään?
Pienempi ruoka/sähkö/vesilasku, vähemmän siivoamista, vähemmän aikatauluja, ei enää kentän/maneesin laidalla värjöttelyä eikä viikonloppuja turnauksissa.
Itse löydän paljon ilonaiheita nykyisestä elämänvaiheesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sanon, että olen kyllästynyt ruoanlaittoon, ihmetellään, koska olen suht nuorekkaan näköinen nainen. Joten oletetaan, että minulla on pieniä tai pienehköjä lapsia.
Sitten tarkennan, että vanhin lapseni on 25 ja nuorin kevään abi, niin katsellaan vaan hiljaa.
Teiniäiti, vetäähän se hiljaiseksi, raukka... Ei edes isää lapsilla.
Olemme tehneet lapset yli kolmekymppisinä ja tulen olemaan 52-55v kun lentävät pesästä. Olen nyt 48v ja tehnyt siihen jo selvät suunnitelmat. Mikäli haaveeni toteutuu, sanoidun irti virastani opettajana ja siirryn muihin hommiin. Talvet asun ja työskentelen Lapissa ja kesät lomailen Etelä-Suomessa. Talot, autot ja mökit on maksettu ja sijoitusasunnosta tulee hieman tuottoa. Tulen toimeen vähällä. Aika näyttää toteutuuko haaveeni.
45 v, mutta vanhemman ihmisen elämä: lapsi jo useamman vuoden maailmalla puoliso eläkkeellä, asuntolaina maksettu, työntekoa vähennetty reilusti, reissataan ja harrastetaan ja hoidetaan suvun vanhusten (5 kpl) asioita. Me ei kumpikaan olla terveitä ja pyöriskelen hankalissa esivaihtarioireissa, muuten tämä kieltämättä olisi ihanaa aikaa. Helpotus ei tosin tullut heti (nepsyn perään sai katsoa vielä kotoa muuton jälkeenkin), mutta tosiaan, aika ja voimat lisääntyivät ihmeesti, ja kotona on sittemmin ollut aina rentoa, kukaan ei murjota tai kiukkua päivittäin.
Nuorin muutti viime vuonna, ja ikää minulla nyt 54 v, mies on 51 v. Lapsia on 4....
Oli vähän kahtiajakautunut olo, pisti itkettämään kun se muuttokuorma oli viety.
Toisaalta jääkaappi ei enää tyhjene samaan tahtiin, vesi- ja sähkölasku putosi ja varsinkin ruokalasku. Pyykkikone ei pyöri koko ajan. Käteen jää rahaa. Se on mukavaa, varsinkin kun sain uuden työn ja paremman palkan. Joskus hämmästymme, miten paljon rahaa jää. Täytyy vaan toivoa, että terveyttä riittää.
On pitänyt opetella kokkaamaan pienempiä satseja, eikä kerralla 2 kiloa perunoita ja iso kattila kastiketta....Omatekoisten leipien teonkin lopetin, kun kerralla menee niin vähän leipää. 4 lasta kun oli kotona yhtä aikaa, mietin jo lehmän ostamista....
Asuntolaina on maksettu eli talo on oma, vapaa-ajan matkustaminen ei ole juuri lisääntynyt, koska teen sitä muutenkin työn puolesta, niin mitään lisääntynyttä hinkua ei ole.... Mies ei tykkää ulkomaille reissata, mutta joku lapsista lähtee kyllä aina ja meillä on ollut hauskoja matkoja. Meillä on mies ollut kotihenki ja minä se uraputki. Aikoinaan mies piti hoitovapaat ja vanhempainvapaatkin jaettiin...... Parisuhde on kunnossa ja seksiä saa harrastaa nykyään milloin huvittaa ja missä vaan talossa. Meillä on keskenään hauskaa ja samat mielenkiinnon kohteet.
Lapsenlapsia ei vielä ole, vanhin kersamme on 27 v ja nuorin 20 v. Välissä on kaksoset.
Ja kyllä, jos lastenlapsia tulee, aion osallistua, koska minua hoitivat aikoinaan mummot, ja sekä anoppi, appi että äitini ja isäni auttoivat meidän lastemme kanssa. Nyt lopputuloksen näkee, kun lapset kyläilee mummeilla parin viikon välein ja välillä kuulee että mummin kanssa ollaan jossain konsertissa tai syömässä. (Appi ja isäni on molemmat kuolleet). Sitä niittää mitä kylvää....
Lapset käy kotona usein, nytkin yksi nukkuu tuolla vierashuoneeksi muutetussa vanhassa huoneessaan, kun istui eilen pitkään ja iltavuoroon menossa. Keittelin makkarasoppaa ja sanoin että ehtiihän sitä töihin tästäkin, otat makkarasoppaa evääksi...
-
Nuorin muutti kotoa pois yhdeksän vuotta sitten. Ikävä ei tunnu loppuvan koskaan.
Mono kirjoitti:
Nuorin muutti kotoa pois yhdeksän vuotta sitten. Ikävä ei tunnu loppuvan koskaan.
Ikävää ettette ole väleissä tai tapaa lainkaan:(
Alue: Aihe vapaa
Voihan sitä tehdä jotkut nelikymppisenä vielä Iltatähden jos tyhjä talo pelottaa.