Kannoin lapseni tänä iltana 82 kertaa sänkyynsä.

tämä nyt ei varmaan rohkaise, mutta... meillä oli aivan samanlaista n. puoli vuotta siitä lähtien, kun tyttö siirtyi 2,5-vuotiaana lastensänkyyn. Kyllä, PUOLEN VUODEN AJAN kannoimme (väsyneen, uhmiksen) lapsen illalla sänkyyn n. 50 kertaa illassa. Jos kertoja oli vain tusina, niin oli hyvä ilta ja lapsi tosi väsynyt. Ennätys oli jotain sitä luokkaa, että aikaa meni 2,5 tuntia ja keskimäärin tyttö kipitti olkkariin 2 kertaa minuutissa (joskus useammin, joskus oli jopa pari minuuttia hiljaa), eli siitä kun laskee niin aika monta kertaahan se on.



Mikään ei auttanut. Jos laittoi sänkyyn myöhemmin ja väsyneempänä, niin tyttö karkaili huudon kanssa. Jos laittoi aikaisemmin ja pirteämpänä, karkaili hihittäen. Lapsi saattoi siis olla nukahtamassa sohvaan, mutta heti kun pääsi makkariin, niin piristyi. Oli ihan sama, juttelimmeko hänelle kantaessa vai ei, toruimmeko vai ei, raivostuimmeko vai pysyimmekö rauhallisina. Koskaan ei annettu periksi, kaikkea muuta kokeiltiin. (No, paitsi kiinnisitomista ja lahjontaa; jälkimmäistä ei, koska tyttö oli liian pieni.)



Kesällä tyttö täytti kolme ja syksyllä aloitti päiväkodin. Siinä syyskesällä karkailut alkoivat vähentyä 5-10 kertaan illassa, osittain siksi, että hän alkoi ymmärtää vähän paremmin asioita ja juttelimme kovasti siitä nukkumaanmenosta ja miten sen kuuluisi tapahtua ja miksi; ja kehuimme heti kun oli vähänkin edistystä. Ja päivähoidon aloitettuaan on niin väsynyt että nukahtaa oikein kiltisti.

Päikkäreiden poisjättö auttoi myös hieman; lakkasin taistelemasta sitä kahta tuntia päivittäin saadakseni tytön nukkumaan. Kyllä oli ensin tosi väsynyttä ja kiukkuista lasta sitten iltapäivällä :( mutta sitten totuimme molemmat.



Nyt pk:ssa aloitettuaan nukkuu tunnin päikkärit myös iltapäivällä.



t. 45

seen. En nyt tiedä, että onko juuri ap:llä ollut tätä, mutta mitä näitä juttuja on lukenut, on hyvin yleistä valvoa tunti kaksi sängyn vieressä nukuttamassa lasta. Eiks olisi helpompi ihan alusta asti tehdä selväksi, että nyt nukutaan eikä siihen mitään vahtia tarvita.

päinvastoin, tyttö juoksi, pomppi tms. riemuissaan ne pari metriä kun sai liikuntaa keskellä yötä.



t. 45

Saa tosiaan nähdä, miten taas tänä iltana onnistuu nukutus. Eilen illlalla olisi ollut turha laittaa lapsi kävelemään sänkyynsä, kun olisi nauraen juossut vaan. Sellainen hän on, kun on yliväsynyt. Ja te helposti nukahtavien lapsien vanhemmat, kertokaapa miten lapsen saa sitten pysymään siellä sängyssä jos ei nukuta vieressä istuen, tai tällä metodilla? Ei viitsisi lepositeitäkään käyttää. Nukahtaminen kun on vaan joillekin niiiin vaikeaa, itsekin kärsin nukahtamisvaikeuksista. Minä kuitenkin tajuan jäädä sinne sänkyyn yrittämään.

Hämmästyttävää pitkäjännitteisyyttä sinulta. Itselläni olisi mennyt hermot viimeistään 40. kerralla.



Meillä koitettiin samaa tapaa puolitoistavuotiaalla. ekana iltana kolmetoista, tokana kahdeksan ja kolmantena neljä kertaa kiikutin takaisin sänkyyn. Nykyään jää kerrasta petiinsä ja nukahtaa itsekseen. Tsemppiä, kyllä se siitä tokenee!

kuule kyllä meni hermot monta kertaa. Ei auttanut sekään. ...vai mitä sinä sitten teit kun hermot meni, löit ja sidoit kiinni sänkyyn vai?



t. 45

päiväunia. Olisit kasvattanut lapsesi johdonmukaisesti alusta asti, etkä antanut pompottaa itseäsi. Turha sun on alkaa sättiä helposti nukahtavien lasten vanhempia. He ovat tehneet työnsä ajoissa, toisin kuin eräät.

Älä nyt tuomitse.



Itsekin opetin koirakoulutyylisesti jo pienen lapsen nukkumaan. Ymmärrän siis pointtisi.

Mutta mitä sinä nyt ap:tä moitit: hänhän on ottanut itseään niskasta kiinni. Rohkaisua, ei mollaamista!

59 kertaa. Tälläkertaa kantajana taas äiti. Muutaman kerran kävin lisäksi rauhoittelemassa siinä vaiheessa kun pysyi sängyssä, mutta itki siellä. Jospa luku tästä alkaisi vielä pienentyä! :)

Tällä kertaa nukuttajana isä: Nukkumaanmeno myöhästyi sukulaisvierailun takia, joten lapsi oli väsyneempi. Tänäiltana päästiin 29 sänkyynkannolla. Loistavaa kehitystä tähän asti! :)

Meillä kaksoset 2v2kk ja kauhulla odotan aikaa jolloin heidät on pakko siirtää pinniksistä lastensänkyihin.

Vai tunnustatko ihan suorilla, että huudatit turvaa ja läheisyyttä tarvitsevaa vauvaa ihan vastasyntyneestä lähtien tuntikausia iltaisin? Jos näin on, niin sitten voit puhua " opettamisesta" , muussa tapauksessa on kyse siitä, että lapsesi ovat helposti nukahtavaa ja rauhoittuvaa sorttia, etkä, sori vaan, voi loistaa täällä " opettamisillasi."

Vierailija:

meillä lapset opetettiin pienestä pitäen nukahtamaan itse, ilman varsinaista nukutusta. Ja koskaan ei ole ollut ongelmia, nukahtavat edelleen itsekseen.

Jos vauva ei rauhoitu sinne silittelemällä, laulamalla, olemalla hiljaa, tassuttelemalla, huudattamalla, valoisassa, pimeässä, yöllä, päivällä, jne, eli ei mitenkään, niin miten ihmeessä vauva opetetaan nukahtamaan. Ei todellakaan mitenkään. Kaikki vauvat kun eivät osaa nukahtaa itsekseen, vaan jotkut tarvitsevat siihen äidin tukea, ja jotkut vauvat tarvitsevat sitä tukea todella paljon. Joten kyllä sellaisen lapsen kanssa se oikea aika opettaa nukahtamaan omaan sänkyyn on silloin, kun lapsi ymmärtää puhetta ja hänelle voidaan selittää, mikä idea nukkumaan käymisessä on.



Kerro vain ap vielä huomennakin. Meillä supersitkeä kaksivuotias on vielä pinniksessä, joten voi olla että nuo sadat kerrat ovat vielä meilläkin edessä. Siispä kiinnostaa.