Lue keskustelun säännöt.
Erakoituminen yli 70-vuotiaana. Eli kyseessä vanhempani joilla ei ole oikeastaan muita sosiaalisia kontakteja
26.04.2022 |
kuin minä ja sisarukseni ja meidän lapset. Eli ollaan ainoat jotka käy kylässä. Naapureihin eivät halua tutustua vaikka asuvat omakotitaloalueella. Sitten soittelevat kaukaisimpien sukulaisten kanssa. Mietin tässä että kun jonmpikumpi kuolee ekana, mikä mahtaa olla hänen kohtalonsa ja pärjääkö sitten yksin omakotitalossa.Kokemuksia?
Kommentit (77)
Vanhempasi saavat elää kuten haluavat. Mikä tässä on ongelma? Olen 50-vuotias enkä halua missään nimessä naapureiden kanssa lähempiä välejä. Viihdyn kotona ja asia tuskin tulee muuttumaan jos vanhukseksi elän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini sanoi kerran mulle, ettei halua jäädä yksin eli pelkää isäni kuolemaa. Minä en kyllä ole muuttamassa taloon hänen jäädessään ehkä leskeksi. t.ap
Tuskin naapuritkaan on muuttamassa taloon äitisi jäädessä ehkä leskeksi. Ja on ihan normaalia pelätä sitä toinen kuolemaan, jne eikä sen ääneen sanominen mikään kosinta ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole paha mieli mistään heidän asioista. Ihmettelen vaan miten pystyvät vuodesta toiseen olemaan kahdestaan. t.ap
Kaikkeen tottuu. Aikoinaan sitten myös siihen yksin oloonkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ole paha mieli mistään heidän asioista. Ihmettelen vaan miten pystyvät vuodesta toiseen olemaan kahdestaan. t.ap
Etkös sä just kertonut, että nuorempi teistä sisaruksista on pandemian aikanakin tavannut vanhempiasi? Mutta noin yleisesti ottaen jos parisuhde on hyvä, silloin viihtyy ihan hyvin kahdestaankin. Monesti myös ikäihmisen "yksinäisyys" ei ole niinkään seuranpuutetta (jonka vaikkapa naapurit tai kotihoidon henkilöstö voisi täyttää) vaan kaipausta läheisiinsä eli lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa.
Seurakunnasta voi pyytää diakonia käymään heillä. Ei ole tärkeää kuuluvatko kirkkoon. Diakonille voi vihjaista, jos eivät ole oikein uskovia tai eivät halua keskustella uskon asioista lainkaan. Puhuvat sitten muusta.
Jos seurakunnassa on jotain vanhusten olopäiviä tai näkövammaisten kerhoja tms. niistä voisi vihjaista. Viime vuosituhannella tällaisia oli, en tiedä onko enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnasta voi pyytää diakonia käymään heillä. Ei ole tärkeää kuuluvatko kirkkoon. Diakonille voi vihjaista, jos eivät ole oikein uskovia tai eivät halua keskustella uskon asioista lainkaan. Puhuvat sitten muusta.
Jos seurakunnassa on jotain vanhusten olopäiviä tai näkövammaisten kerhoja tms. niistä voisi vihjaista. Viime vuosituhannella tällaisia oli, en tiedä onko enää.
Haista paska. Ei ap vanhemmilla mitään hätää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnasta voi pyytää diakonia käymään heillä. Ei ole tärkeää kuuluvatko kirkkoon. Diakonille voi vihjaista, jos eivät ole oikein uskovia tai eivät halua keskustella uskon asioista lainkaan. Puhuvat sitten muusta.
Jos seurakunnassa on jotain vanhusten olopäiviä tai näkövammaisten kerhoja tms. niistä voisi vihjaista. Viime vuosituhannella tällaisia oli, en tiedä onko enää.
Älä viitsi. Miksi mennä häiritsemään pariskuntaa, joka elää itselleen sopivaa ja ihan normaalia elämää?
Miten naapurit voivat olla muka täysin tuntemattomia, jos ap;n vanhemmat asuvat omakotitalossa?
Jos naapuri ovat aivan aidan takana, niin kyllä silloin ainakin tervehditään kun nähdään ja vaihdetaan muutaman sananenkin.
Ja eivät kaikkiien kemiat kohtaa tiheästi asutullakaan aluellaa. Suomalaiset ihmiset ovat tarkkoja yksityisyydestään, eikä halutakaan liian tuttavalliinn väleihin naapureiden kanssa.
Vaikka sellaista vois olla iloa, voi siitä olla myös tiettyjä ongelmiakin.
Ja mitäs tuo nyt muka on, jos ei yli 70 vuotiailla enää ole juuri ystäviä? Ei niitä ole nuoremmillaaan ihmisillä, eikä edes töissäkävijöillä.
Saa kai ne vanhemmat kerran pari viikkoon lapsillee soittaa, haluavat myös tietää mitä lapsille kuuluu.
Taas on tehty niin ilkeä provo iäkkäämmistä ihmisistä ja jopa omista vanhemmista kuin olla voi.
Miksi?
Miksi tällä palstalla iäkkäät ihmiset ovat pelkkä vaiva ja suunnaton taakka?
Miksi muka kaikkien tänne kirjoittavien mielestä kaikki vanhemmat ja vanhukset ovat kaikki täysin p#rseestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurakunnasta voi pyytää diakonia käymään heillä. Ei ole tärkeää kuuluvatko kirkkoon. Diakonille voi vihjaista, jos eivät ole oikein uskovia tai eivät halua keskustella uskon asioista lainkaan. Puhuvat sitten muusta.
Jos seurakunnassa on jotain vanhusten olopäiviä tai näkövammaisten kerhoja tms. niistä voisi vihjaista. Viime vuosituhannella tällaisia oli, en tiedä onko enää.
Maaseudulla jotkut diakonit kiertävät kylillä autollaan ja käyvät tervehtimässä vanhuksia-
He ovat evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa, eivät mitään lahkoon kuuluvia.
He juttelevat vanhusten kanssa aivan tavallisista asioista, saattavat kysäistä voinnista ja siitä sitten riittääkin vointia.
He eivät tyrkytä uskoa. Heillä ole käynnillään mukana edes raamattua tai mitään muutakaan uskontoon viittaavaa.
Diakonia on työtä pyyteettä heikompi osaisia ja vanhuksia kohtaan.
Ei kirkon diakonia avussakaan kuten ruoka ja raha-avussa kysytä keltään, oletko uskovainen vai et.
Diakonia auttaa kaikkia katsomatta, sukupuoleen, ikään, sosiaalisen asemaan, sairauteen tai mihinkään muuhunkaan.
Mutta ei diakonialla riitä hlökuntaa antamaan pelkästään seuraa yksinäillie vanhuksille ja syrjäytyneille.
Vierailija kirjoitti:
Miten naapurit voivat olla muka täysin tuntemattomia, jos ap;n vanhemmat asuvat omakotitalossa?
Jos naapuri ovat aivan aidan takana, niin kyllä silloin ainakin tervehditään kun nähdään ja vaihdetaan muutaman sananenkin.
Ja eivät kaikkiien kemiat kohtaa tiheästi asutullakaan aluellaa. Suomalaiset ihmiset ovat tarkkoja yksityisyydestään, eikä halutakaan liian tuttavalliinn väleihin naapureiden kanssa.
Vaikka sellaista vois olla iloa, voi siitä olla myös tiettyjä ongelmiakin.
Ja mitäs tuo nyt muka on, jos ei yli 70 vuotiailla enää ole juuri ystäviä? Ei niitä ole nuoremmillaaan ihmisillä, eikä edes töissäkävijöillä.
Saa kai ne vanhemmat kerran pari viikkoon lapsillee soittaa, haluavat myös tietää mitä lapsille kuuluu.
Taas on tehty niin ilkeä provo iäkkäämmistä ihmisistä ja jopa omista vanhemmista kuin olla voi.
Miksi?
Miksi tällä palstalla iäkkäät ihmiset ovat pelkkä vaiva ja suunnaton taakka?
Miksi muka kaikkien tänne kirjoittavien mielestä kaikki vanhemmat ja vanhukset ovat kaikki täysin p#rseestä?
Suurin osa vastanneista on kyllkin sitä mieltä, että aloittajalla on ongelma, ei vanhemmilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitoksia kaikille vastanneille. t.ap
Vanhempasi eivät varmaan sitten enää etsi uutta kumppania kun jäävät leskeksi? Mun appiukko taas yli 70-vuotiaana alkoi tapailla tiivisti toista leskeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen vielä lisään että kun olin lapsi, meillä ei käynyt kukaan silloinkaan kylässä. Ovat siis aina olleet samanlaisia. t.ap
Ei heillä ole varaa matkusteluun, sen lisäksi ovat kielitaidottomia. t.ap
Vierailija kirjoitti:
Olen antanut vanhempieni olla rauhassa kun vaistoan puheluissa etteivät halua nähdä. Yleensä äitini on kutsunut kylään mutta ei enää puoleen vuoteen ole pyytänyt. t.ap
Hän voi pelätä koronaa tai olla vain väsynyt. Saako riittävästi vitamiineja ja hivenaineita jos ruoka on yksipuolista.
Minä olen 67 v ja en ihmeesti kaipaa kanssakäymistä muitten kun lasteni perheitten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sen vielä lisään että kun olin lapsi, meillä ei käynyt kukaan silloinkaan kylässä. Ovat siis aina olleet samanlaisia. t.ap
Tuskin enää muuttuvat tuosta seurallisemmiksi. Me olemme alle 70v ja lähisuvun kanssa tekemisissä ja siinä se. Jos joku tuttava tulee kaupassa tai jossain vastaan, vaihdetaan pari sanaa, mutta siinä se. Matkustelu ulkomaille ei kiinnosta. Kotimaassa voisi pienen reissun tehdä, mutta harvoin. Kun toinen jää yksin, huonosti menee. Aina vaan vähemmän on kontakteja.
Ei mulla ole paha mieli mistään heidän asioista. Ihmettelen vaan miten pystyvät vuodesta toiseen olemaan kahdestaan. t.ap