Tunnetko miehiä jotka saivat perheen vaikka eivät nuorena kelvanneet naisille

Vierailija kirjoitti:

Tänne vastailee 25-30 vuotiaita miehiä niin miten nuorena siis tässä tarkoitetaan että olisi pitänyt "kelvata"? Esim minä en muista yhdenkään pojan nimeä yläasteeltä tai lukiosta eli luonnollisesti ei ole mitään hajua kenelle ne kelpasi tai miten nyt menee.

Jatkan ihmettelyä. Olenko minä siis sellainen joka ei nuorena kelvannut miehille koska seurustelin ekan kerran 25-vuotiaana?

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

Eipä kaikki hiljaiset naisetkaan seurustele vielä lukioikäisenä, vaan löytävät sen ainoan miehen vähän myöhemmin

Ihmetyttää tuo jankkaaminen, että mies alkaa kelvata naisille, kun sillä on rahaa.

Entäs ne jotka seurustelee jo lukioaikana tai opiskeluvuosina? Ei niillä mitään rahaa ole. Jotkut vaan kypsyy henkisesti myöhemmin ja aloittaa seurustelut myöhemmin, ei sillä rahan kanssa ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

Et siis kelvannut parhaille, mutta sulle ei kelvannut tavikset.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo jankkaaminen, että mies alkaa kelvata naisille, kun sillä on rahaa.

Entäs ne jotka seurustelee jo lukioaikana tai opiskeluvuosina? Ei niillä mitään rahaa ole. Jotkut vaan kypsyy henkisesti myöhemmin ja aloittaa seurustelut myöhemmin, ei sillä rahan kanssa ole mitään tekemistä.

Silloin on vielä jännä-zonella, kun käyvät rafloissa ja opiskelijariennoissa. Vielä ei tiedä millainen tylsimys siitä "alfasta" kasvaa vanhemmiten.

Tapasin mieheni kun olin 22v, hän oli silloin 25v eikä ollut koskaan ennen seurustellut. Ei ollut vaan ketään sopivaa osunut kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Monta. Olin aikoinaan ala-asteen luokkakokouksessa ja kaikki ne parikymppisenäkin sinkkuna olleet olivat perustaneet perheen. Ne lihavat, silmalasipäiset, änkyttäjät ja kiusatutkin.

Jännä, omassa luokkakokouksessani tämä oli toisin päin. Kaikki kiusaajapojat olivat perustaneet perheen jo nuorena, mitä todella ihmettelin. Parilla hyvälläkin tyypillä oli kyllä parisuhde, mutta useammalla ei, ja he olivat myös niitä, jotka olivat opiskelleet pidemmälle. Tosin oltiin tällöin vielä 26 eli suht nuoria, tilanne on hyvin voinut sittemmin muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Eivät kelvanneet? Eli taas naisten vika.

Häh?

Yksi hyvä riittää.

Eivät kelvanneet… kenelle eivät kelvanneet?

Ihan outoa puhetta tuo aapeen aloitus.

Ihan kuin ihminen olisi stabiili ja jossain yhdessä tilassa oleva otus.

Kyllähän me muututaan ja kehitytään ja liikutaan.

Ihan potaskaa tuollainen ajattelu. Panta varmaan kovasti kiristää ja siksi ajattelu on noin jumissa.

Pentuna mennään niissä perheen ja yhteisön kuvioissa. Sitten voi ruveta itse vaikuttamaan.

Aapee: avaa sielusi silmät!.

En tunne, kaikki ovat yksin vieläkin. Yhtä lukuunottamatta, hän oli töissä ulkomailla ja sai ihan tavallisen naisen itäblokista.

Mullakin oma mies. Oli koulussa pienikokoinen, arka ja hiljainen, ja joutui kovisten kiusaamaksi. Ei uskoisi samaksi ihmiseksi, kun katsoo hänen lapsuuskuviaan. Intissä ja opiskeluaikoina hän jotenkin rohkaistui, ja on nykyisin hyvännäköinen, hyväntuulinen, itsevarma ja hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Menestyy hyvin myös urallaan. Hän oli 24 kun tapasimme, eikä ollut seurustellut ennen sitä. Hän taitaa olla sitä tyyppiä, joka paranee jatkuvasti vanhetessaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

Et saanut kyseistä naista, koska hän ei ollut kiinnostunut sinusta. Vai olisiko hänen pitänyt väen vängällä seurustella kanssasi, koska sinä olit hänestä kiinnostunut? Luuletko, että siitä olisi tullut onnellinen suhde?

Ja mitä tarkoitat "parhaimmilla"? Suosituimmat ja kuumimmat naiset? Eikö tämä ole kaksinaismoralismia? Miesten pitäisi saada kaikkein "parhaimmat" naiset ja naisten pitäisi ottaa sellainen mies, josta ei ole kiinnostunut.

Loppu viestistäsi tuntuu olevan jonkinlaista kostofantasiaa. Taidat nauttia siitä, että saat kerskua varakkuudellasi entisille naispuolisille koulukavereille, koska he eivät alkaneet seurustelemaan kanssasi.

Kaikille löytyy kyllä joku, kunhan on sinut itsensä kanssa. Kukaan ei tykkää negatiivisista valittajista, joiden itsetunto on nolla. Lyhyenä suhteena vielä menee jos on hyvännäköinen, mutta ei toimi pidemmässä parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne vastailee 25-30 vuotiaita miehiä niin miten nuorena siis tässä tarkoitetaan että olisi pitänyt "kelvata"? Esim minä en muista yhdenkään pojan nimeä yläasteeltä tai lukiosta eli luonnollisesti ei ole mitään hajua kenelle ne kelpasi tai miten nyt menee.

Jatkan ihmettelyä. Olenko minä siis sellainen joka ei nuorena kelvannut miehille koska seurustelin ekan kerran 25-vuotiaana?

Mietin samaa. Olen 25 enkä ole koskaan seurustellut...

N25

En tunne yhtäkään miestä, joka ei olisi saanut nuorena naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne vastailee 25-30 vuotiaita miehiä niin miten nuorena siis tässä tarkoitetaan että olisi pitänyt "kelvata"? Esim minä en muista yhdenkään pojan nimeä yläasteeltä tai lukiosta eli luonnollisesti ei ole mitään hajua kenelle ne kelpasi tai miten nyt menee.

Jatkan ihmettelyä. Olenko minä siis sellainen joka ei nuorena kelvannut miehille koska seurustelin ekan kerran 25-vuotiaana?

Mietin samaa. Olen 25 enkä ole koskaan seurustellut...

N25

Ei kai tuo kelpaamiseen liity?

En minäkään ole koskaan seurustellut, mutta ei se liity siihen ettenkö olisi kelvannut kenellekään tai etteikö minusta tykättäisi.

N29

Vierailija kirjoitti:

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

7000 e/kk ansaitseva mies vauvapalstalla arkiaamuna? Katkerana siitä, että naiset valitsivat nuorina pitkiä ja komeita miehiä?

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Vierailija kirjoitti:

Mullakin oma mies. Oli koulussa pienikokoinen, arka ja hiljainen, ja joutui kovisten kiusaamaksi. Ei uskoisi samaksi ihmiseksi, kun katsoo hänen lapsuuskuviaan. Intissä ja opiskeluaikoina hän jotenkin rohkaistui, ja on nykyisin hyvännäköinen, hyväntuulinen, itsevarma ja hänellä on hyvät sosiaaliset taidot. Menestyy hyvin myös urallaan. Hän oli 24 kun tapasimme, eikä ollut seurustellut ennen sitä. Hän taitaa olla sitä tyyppiä, joka paranee jatkuvasti vanhetessaan.

Eli sai nuorena naisen :D

Puhut miten mies ikään kuin ”puhkesi kukkaan” intissä ja opiskeluaikoina, ja sitten 24v tapasi sinut aivan kuin nämä olisivat olleet jotenkin myöhään.

Tuohan on ihan normaalia, niin naisilla kuin miehilläkin, että rohkaistutaan ja löydetään itseä siinä parikymppisenä.

Alle 24v seurustelemattomuuskaan ei ole outoa.

Peruskoulussa moni joutui tuurista riippuen sietämään ihan ihme tyyppejä, jonkalaisia ei tarvitse aikuisena kohdata missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

7000 e/kk ansaitseva mies vauvapalstalla arkiaamuna? Katkerana siitä, että naiset valitsivat nuorina pitkiä ja komeita miehiä?

:-DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Kai sitä nyt pitää tulla vähän leijumaan omaa paremmuuttaan, millaisen miehen kaikki entiset koulukaverit ovat menettäneet. En tajua joitain mieheä, jotka kitisevät, että naiset ovat vain rahan perässä, mutta koittavat itse saada naisen itselleen rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Minä. En saanut naista jota halusin kovasti, muita ei hirveästi ollut ja parhaisiin ei tietenkään ollut mahdollisuutta, koska en ole pitkä, komea, pikkukunnan rikkaimpia maanviljelijöitä enkä muutenkaan rikas.

Opiskelin ja opiskelujen jälkeen tapasin paikkakunnalleni myös opiskelemaan tulleen ulkomaalaisen naisen.

Nyt on perhe ollut jo kauan, 3 aikuista lasta, tienaan pirun hyvin (n. 7000€/kk). Ikäiseni naiset, jotka monet ovat koulukavereitani ym. näyttävät hiukan "vaivaantuneilta" tavatessaan... eikä miehen pituus ja komeus enää riitä, kun alla on 15 vuotta vanha saksanmersu, kun meillä on 2 tuliterää autoa ym. kivaa hankittu... 

Ei tästä nyt oikein saa selvää, että oletko edes aloituksen kohderyhmää vai et?

Tässähän kysyttiin miehistä jotka eivät saaneet nuorena naisia - ei miehistä, jotka eivät saaneet nuorena niitä suosituimpia naisia.

Siinä on vissi ero, saako ollenkaan naista vai eikö vain saa sitä suosituinta naista.

Vauvapalsta on kyllä opettanut sen, että osa tavallisista miehistä on huvittavia prinssiharhailijoita joille ei kelpaa oman tasoinen nainen, vaan tavoittelevat suosittuja kaunottaria ja kun eivät niitä saa, katkeroituvat.

Naisista en vastaavaa ilmiötä tiedä.