Tunnetko miehiä jotka saivat perheen vaikka eivät nuorena kelvanneet naisille

Kommenttiani ei jostain syystä julkaista.

Lyhyesti: älä ole katkera kaikille naisille siksi, ettet joskus nuoruudessasi ole kelvannut. Se asenne näkyy ja ei hyvällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tässä kontekstissa tarkoitetaan nuorella? Alle 18v?

No jos 25v ikään mennessä ei ole kelvannut kenellekään naiselle? Onko silloin paha

Pöh ja höps! Mistä edes tietää, ettei olisi kelvannut kenellekään naiselle? Aina jollekin "kelpaa", ja osalle ei koskaan kelpaa. Riitäiskö ihan "vain" se, et kelpaa yhdelle?

Omani poimin kun hän oli 27v, oli kokematon naisten suhteen. Odotti parasta ;)

Minä. Aloin kelpaamaan naisille vasta kun täysin 30v.

Vierailija kirjoitti:

Insseistä ainakin 70-80 prosenttia vielä korkeakouluaikoinaankin ovat tapauksia johon yksikään yli kutosen nainen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Jostain syystä tämä muuttuu kun ajautuvat parempiin hommiin,

Koulutus ja kyky tehdä töitä kertookin ihmisestä enemmän kuin ulkonäkö.

Tänne vastailee 25-30 vuotiaita miehiä niin miten nuorena siis tässä tarkoitetaan että olisi pitänyt "kelvata"? Esim minä en muista yhdenkään pojan nimeä yläasteeltä tai lukiosta eli luonnollisesti ei ole mitään hajua kenelle ne kelpasi tai miten nyt menee.

Kyllähän mies kolmekymppisenä naisen ja perheen saa, jos puhkikulunut jänniksiin kyllästynyt luuseri vain kelpaa.

Jännis plaaplaa raha plaa plaa plaa ristus kun kyllästyttää nämä mielenterveysongelmaiset täällä

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän mies kolmekymppisenä naisen ja perheen saa, jos puhkikulunut jänniksiin kyllästynyt luuseri vain kelpaa.

Tää on niin totta. Niitä kolmekymppisiä amispatjoja on tyrkyllä joka kulman takana. Kyllähän niitä panna voi (ja kaikki perversiot käy) kunhan pitää vaan kortsut mukana.

Joo. Ei tosin ollut mikään pullanmussuttaja, vaan auttoi vaimoa kotitöissä töiden jälkeen ja piti huolta lapsista. Laittoi ruokaa.

Sellanen yksisarvinen.

On se jännä, miten incelit syyttävät naisia kaikesta. Kukaan ei voi pakottaa toisia kiinnostumaan sinusta. Joillekin tuntuu olevan hankala ymmärtää, että parisuhteeseen tarvitaan 2 osapuolta.

No oma mieheni. Ollut jo lapsesta hyvin herkkä ja pohdiskeleva luonteeltaan. Koulussa oli menestyvä oppilas, hiljainen ja tunnollinen. Pitkä ruipelo, joka ei hirveästi kiinnittänyt ulkonäköönsä huomiota ennen lukiota. Pienellä paikkakunnalla oli vähän näkymätön.

Yliopiston aikana koki vapauttavana täysin uudet ympyrät, alkoi käydä salilla ja harrastaa liikuntaa, kiinnostui enemmän vaatteista ym. Tapasimme, kun hän oli 22 ja minä 19, juuri muualta muuttanut myös ja aloitin opinnot. Kiinnostuin nimenomaan hänen herkästä puolestaan ja älystään. Siitä asti oltu yhdessä, nyt olemme 35 ja 38. Lapsia neljä, mies hyvässä vakituisessa työssä, minäkin. Kehittää itseään jatkuvasti, on hellä ja huolehtiva isä ja puoliso. Nuoruuden hoikkuus on nyt vain etu, kun on lihaksiakin ympärillä niin sittemmin ovat muutkin naiset kiinnostuneet. Miehistynyt hurjasti yhdessäolomme aikana ja komistunut. Arvostaa kuitenkin pitkän suhteemme ja perheen etusijalle.

Miehet alkaa kelpaamaan kunhan aikuistuvat. Ei se sen kummempaa ole.

Eli kun on opiskeltu kunnon työ ja hommattu asunto, osaa jutella ihmisille, osaa käyttäytyä normaalisti naistenkin kanssa, ja pitää kunnostaan ja kodistaan huolta eikä ole possu, sovinisti tai mammanpoika, niin kyllä kelpaa.

Kaikki eivät kuitenkaan koskaan aikuistu. Ei naiset halua miehelle äidiksi, ei ole kovin seksikästä.

Vierailija kirjoitti:

Tänne vastailee 25-30 vuotiaita miehiä niin miten nuorena siis tässä tarkoitetaan että olisi pitänyt "kelvata"? Esim minä en muista yhdenkään pojan nimeä yläasteeltä tai lukiosta eli luonnollisesti ei ole mitään hajua kenelle ne kelpasi tai miten nyt menee.

Joidenkin miesten mielestä naisten olisi pitänyt valita lukioikäisenä itselleen mies loppuelämäksi. Ja ainoat "hyvät miehet" ovat niitä, jotka ovat hiljaisia, näkymättömiä ja pitävät itseään kiltteinä.

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet opiskelevat pitkään, hankkivat hyvän työn ja kolmekymppisenä pariutuvat ja perustavat perheen. Ihan yleistä

Hauska kun se muotoilee näin eikä "mies saa rahaa niin naisia alkaa kiinnostaa" niin johan tulee tykkäyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies. Oli yksin vielä pitkälle yli parikymppisenä. Häntä kiusattiin jo lapsena ja oli yksinäinen. Tavattiin, kun mies oli 30.

Ollaan oltu jo useampi vuosi yhdessä, ollaan naimisissa ja lapsikin on. Mieheni on minulle aivan helmi, en ymmärrä, miksi ei ole muille kelvannut. Minä aion pitää hyvänäni. :)

Ihana tarina :)

Oma mieheni sai esikoisensa 56-vuotiaana. Tosin sanojensa mukaan oli itsekin ollut ronkeli naisten suhteen. Nyt kaksi lasta.

Mun mies oli 27v, kun tapasin hänet. Hän ei ollut koskaan seurustellut, ei edes tapaillut ketään. Ei ollut halunnut, oli mieluummin sinkku. No, minä sitten sain siitä napattua itelleni hyvän miehen. Ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insseistä ainakin 70-80 prosenttia vielä korkeakouluaikoinaankin ovat tapauksia johon yksikään yli kutosen nainen ei koskisi pitkällä tikullakaan. Jostain syystä tämä muuttuu kun ajautuvat parempiin hommiin,

Uskoisin, että työelämässä menestymisen kautta saavat lisää itsevarmuutta. Itsevarmuus vetää naisia puoleensa.

Vetää heti, kun ulkonäkö on sitä luokkaa, että itsevarmuus näkyy siitä ja/tai sitä itsevarmuutta ylipäätään pääsee jossain esittelemään. En ole Suomessa kovin moneen itsevarmaan mieheen törmännyt, juopuneisiin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne miehet opiskelevat pitkään, hankkivat hyvän työn ja kolmekymppisenä pariutuvat ja perustavat perheen. Ihan yleistä

Hauska kun se muotoilee näin eikä "mies saa rahaa niin naisia alkaa kiinnostaa" niin johan tulee tykkäyksiä.

Näin se naisten kanssa menee. Jos sanot suoraan asian näin: "Mies saa naisia, kun alkaa oikeasti olla rahaa pankissa", niin naiset eivät voi ymmärtää ja tuomitsevat asian täysin paikkaansa pitämättömäksi. Mutta kun faktan verhoilee tarinamuotoon: "Mies alkoi olla selvästi enemmän naisten mieleen, kun ikää tuli lisää ja hän pääsi hyvään asemaan työelämässä. Oli hienoa huomata, miten miehen itsevarmuus kehittyi ikävuosien karttuessa ja se tuntui tekevän hänestä myös jollain tavalla puoleensavetävämmän", niin sitten ymmärrys tuntuu lisääntyvän.

Mieheni oli 36 vuotias ja täysin jo menettänyt toivonsa naisten suhteen kun hänet löysin. Minun onni ettei kukaan muu ehtinyt häntä napata. En usko että lapsia hankitaan kun kumpikaan ei niitä halua mutta aion pysyä hänen rinnallaan loppuelämäni ja ollaan sitten yhdessä perhe.