Perityykö hyvä kielipää lapsille ja lapsenlapsille? Anoppi on kielten opettaja.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi se periytyä. Pyydä että anoppi puhuu lapsille vain vierailla kielillä, ne oppii kuin itsestään pieninä, myöhemmin on vaikeampaa. Lapsilla pysyy ihan hyvin eri kielet päässä erillään, ei tarvi pelätä että suomi jotenkin sekavoituisi.
Miksi joku alapeukuttaa tätäkin? Kielet kannattaa opetella mahdollisimman nuorena.
No oishan se koomista, kun umpisuomalainen mummo puhuisi Juupajoen kodissaan esimerkiksi pelkkää saksaa lapsenlapsilleen.
En nyt sanoisi koomista, mutta ehkä surullista, jos anoppi ei puhu äidinkieltään lapsenlapsilleen.
Itse ehdottaisin, että anoppi halutessaan esim. laulaa, loruttelee, lukee lastenkirjoja vahvimmalla vieraalla kielellään lapsenlapsille.
Anopit ja muut sukulaiset puhuvat luonnollisesti äidinkieltään lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suattaapi olla, että perriytyy, vuan suattaapi olla ettei perriyty. Savon huastaminen perriytyy, kun kaik tiäl huastoo savvoo.
Oma virkkeesi kumoaa itsensä
Murre ei ikinä periydy vaan se opitaan.
Savon murre on rumin murre mitä löytyy.
Savon murre kuulostaa todella kamalalta, junttimaiselta.
miksi ihmiset vastaavat provoon?
Se periytyy yhtä todennäköisesti tai epätodennäköisesti kuin äkkipikainen luonteenlaatu, vaivaisenluut tai huono ryhti. Aika paljon on asioita, jotka vaikuttavat enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Jos anoppisi on lapsesi biologinen isovanhempi, on mahdollista, että lapsesi perii hyvän kielipään häneltä. Toki riippuu paljon myös siitä, onko se hyvä kielipää periytynyt jo sille lapsesi vanhemmalle, joka on anoppisi biologinen lapsi.
Kuvittelet, että kieltenopettajalla on aina hyvä kielipää? Erehdyt, sillä kieltenopettajaksi opiskellaan. Hyvä kielipää voi olla vaikka merimiehellä tai rekkakuskilla, joka oppii hyvin vaivattomasti eri maiden kieliä, vaikka ei varsinaisesti koskaan opiskele niitä.
Isäni puhui sujuvasti useampaa kieltä ja minulle on helppoa oppia, mutta sisarelleni ei.
Omat lapseni ovat oppineet kielet helposti.
Mulla miehellä on tosi hyvä kielipää. Englantia osaa tosi hyvin peruskoulu-amis pohjalta (lukioon ei ole mennyt painostuksesta huolimatta, ei ole ollut kiinnostunut vaikka ka yli 9 peruskoulussa). Lisäksi esim. saksaa ymmärtää paljon, vaikkei ole ikinä opiskellut. Kuuntelee vain laulujen sanoja ja seuraa telkkarista tekstejä kun on saksankielistä ohjelmaa. Ruotsia myös näyttää osaavan kohtuullisesti. Nuorempi lapsi on myös erittäin nopea oppimaan uusia kieliä, kirjoitti laudaturit, ja hänkin jo ennen kuin koulussa alkoi oppi tuon saman, että yhdisti telkkarissa kuulemiaan tekstiin. Vanhempikin lapsi osaa englantia hyvin, vaikka joissain aineissa on ollut oppimisvaikeuksia. Koulussa 9-10, lukiota ei käynyt. Minä taas olen kielissä keskinkertainen, en surkea, mutta en kovin hyväkään. CCC/7-8-tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kielipäätä.
Tasan tarkkaan on. On kielellisesti lahjakkaita ihmisiä ja kansankielellä se on hyvä kielipää.
Riippuu ny vähä. Itellä koulussa ei ollu kielipäätä yhtään, mut nykyään äidinkielen lisäks fluentisti ruotsi, englanti ja espanja. Hyvällä tasolla myös ranska. Ulkona ja puhumalla mä ne olen oppinut. En oo käyny kursseilla tai missää. Ensin oppi ymmärtämään kun tarpeeks kuuntelee, ja sitten puhumaan kun rohkeasti puhuu. Asun Espanjassa. Ja pirusti on espanjasta ja ranskasta hyötyä ollutkin :)
Mun tyttö opi englantia kaverilta ja YouTubesta ja aloitti ehkä 3-4 v
Nyt osaa tosi hyvin kun on jo 10
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kielipäätä.
No on tietysti. Ihmiset oppivat kieliä ihan eri tavoilla, toiset helpommin ja toiset vaikean kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään kielipäätä.
Tasan tarkkaan on. On kielellisesti lahjakkaita ihmisiä ja kansankielellä se on hyvä kielipää.
Juuri näin. Ainakin jokunen vuosi sitten oli oikein ohje, ettei lapsille saa puhua mistään kieli- ja matikkapäästä. Eli lapsen pitää uskoa, että hän oppii ihan samalla tavalla ja yhtä nopeasti/hitaasti kuin muut. Sitten kun lapsi innoissaan alkaa opiskella kieltä, lukee tunteja kokeeseen ja saa kuutosen, ja kaveri luki viisi minuuttia ja sai kympin, niin mitä hänen pitäisi ajatella? Että hän luki nyt jotenkin tosi huonosti tai teki jonkin älyttömän virheen? On ihan realismia opettaa, että on eri lahjakkuuksia. Jos se "kielipäätön" lukee paljon ja saa tyydyttävän arvosanan, sitä pitää juhlistaa, eikä vain rutista, että lukisit niin saisit kympin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suattaapi olla, että perriytyy, vuan suattaapi olla ettei perriyty. Savon huastaminen perriytyy, kun kaik tiäl huastoo savvoo.
Oma virkkeesi kumoaa itsensä
Murre ei ikinä periydy vaan se opitaan.
Savon murre on rumin murre mitä löytyy.
Ihan seko.
Yhtälailla murteet on kieltä ja musiikkia.
Jotain osviittaa antaa miten kirjoitukset meni.
Miten se hyvä kielipää näkyy noin käytännössä? Jos joku on koulussa keskitasoa kielissä, niin onko se merkki kielellisestä lahjakkuudesta?
Minulle kielet ovat olleet koulussa helppoja, ja tekstin tuottaminen myös. Toinen lapsistani ei ollut hyvä kielissä, mutta hän suoltaa tekstiä helposti suomeksi, työssään hän joutuu käyttämään paljon englanninkieltä, ja pärjää erittäin hyvin. Toinen lapsista oli koulussa hyvä kielissä, ja puhuu erittäin sujuvaa englantia, mutta tekstin tuottamisen kanssa on vaikeuksia. Miten kielellinen lahjakkuus määritellään tässä tapauksessa?