Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä siunaustilaisuudesta, kun
25.04.2022 |
kyseessä on oma äiti?
Pelkään, kun olen niin herkkä ja tunteella elävä ihminen, että en hallitse valtavaa tunnekuohua tilaisuudessa, vaan lopulta saan paniikkikohtauksen tms.....
Haluaisin myös jonkun virren laulaa äidilleni, mutta tiedän, ettei tilaisuudessa tuostakaan tule yhtään mitään.
Kommentit (47)
Löytyykö mistään pari tilanteeseen sopivaa nappulaa? Mutta ei kuitenkaan niin kuin eräälle kävi, nukahti siunaustilaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tunteiden ja itkun tulla, tuskin se on kenellekään yllätys tai kummastus. Et ole siellä muita ihmisiä kuin edesmennyttä ja itseäsi varten. Voimia.
Kaikki kuolee - jokainen. Täysin luonnollista ja normaalia, älä kehittele siitä päässäsi enempiä. Menet sinne ja tulet pois. As simple as that.
voimia ja rohkeutta, käy mielessäsi läpi koko tapahtuma ja mieti sanomiset ja sano ne ääneen itseksesi. Valitse kukkavihkoon mahdollisimman lyhyt jäähyväistervehdys ja opettele se ulkoa, ettei ääni katkea keske kaiken. Pyydä virren laulajaksi muita ystäväiä tuesi, silloin ei haittaa vaikka ääni loppuu. ja vihoviimeinen vaihtoehto, kysy lääkäriltä rauhoittavia ellet mitenkään jaksa
Saa siellä itkeä. Ota joku läheinen mukaan tueksi siltä varalta että menet täysin sekaisin. Jos virsi ei irtoa, niin käy jälkikäteen haudalla laulamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siitä pitäisi selvitä? Menee miten menee. Se ikään kuin kuluu elämään elää tuo tilanne läpi. Älä ota itsellesi mitään roolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaiset on mielestäni se tilaisuus jossa annetaan mennä, eli siihen ei minusta kannata lääkittäytyä. Muuten sitten tarpeen vaatiessa.
Saa siellä itkeä.
Mutta jos tuntuu, ettet kestä romahtamatta, niin hommaa vain jotain lievästi rauhoittavaa, itsesi takia. Testaa lääkettä kuitenkin etukäteen, jottei tule yllätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.
Ja tunteetko ovat heikkoutta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.
Ei se ole heikko kohta. Se ominaisuus pitää meidät ihmislajina hengissä, ettemme kaikki nuiji toisiamme haitariksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.Ja tunteetko ovat heikkoutta???
Siinä vaiheessa kun ne vievät toimintakyvyn niin ihan juuri sitä 🤷🏻♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
voimia ja rohkeutta, käy mielessäsi läpi koko tapahtuma ja mieti sanomiset ja sano ne ääneen itseksesi. Valitse kukkavihkoon mahdollisimman lyhyt jäähyväistervehdys ja opettele se ulkoa, ettei ääni katkea keske kaiken. Pyydä virren laulajaksi muita ystäväiä tuesi, silloin ei haittaa vaikka ääni loppuu. ja vihoviimeinen vaihtoehto, kysy lääkäriltä rauhoittavia ellet mitenkään jaksa
Älä laadi mitään käsikirjoitusta etukäteen. Jäähyväistervehdyksenkin voi jättää lukematta, jos siltä tuntuu.
Sen virren voi laulaa yksinkin esim myöhemmin haudalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.Ja tunteetko ovat heikkoutta???
Siinä vaiheessa kun ne vievät toimintakyvyn niin ihan juuri sitä 🤷🏻♀️
Eli toisten nuijiminen tunteikkaasti maanrakoon on sitä parempaa tunteellisuuttako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi kuin ihmetellä miten naiset voi olla noin tunteella käyviä.
Mutta joo, kaikilla meillä on heikot kohtamme.
Onnea se pieni eroavuus.Ja tunteetko ovat heikkoutta???
Siinä vaiheessa kun ne vievät toimintakyvyn niin ihan juuri sitä 🤷🏻♀️
Ja kun siitä tulee huomiohuoraamista, esim tuo virsi.
Ei tarvitse selvitä, olen molemmat vanhempani hautaan saattanut ja itkenyt ja vollottanut ja tärissyt, ja sanoistani ei kukaan saanut mitään selvää. Mutta ne on hautajaiset, kyllä saa kärsiä ja tuntea tuskaa ja ikävää.
Ihan normaalisti sukulaisetkin muhun suhtautuneet.
En itkenyt oman äitini hautajaisissa ja ihan selvinpäin tuolla olin. Alkoholia tai lääkkeitä en ollut ottanut. Jouduin kuitenkin hillitsemään itseni ja tyhjentämään mieleni, olemaan ajattelematta mitään ja sulkemaan korvani papin puheelta. Ajattelin vain koko homman teennäisyttä ja sitä, mikä suuren luokan näytelmä tämäkin on. Olin 22-vuotias äitini kuollessa sairauteen. Välimme olivat hankalat ja monimutkaiset, emme olleet läheisiä, enkä kokenut varsinaisesti tarvetta surra. Kuolema ei ollut järkytys ja käsittelin asian jo silloin kun tieto sairaudesta tuli. Eniten koko hommassa ärsytti muka surevat äitini sukulaiset, jotka eivät tarjonneet missään vaiheessa apuaan tai tukeaan millään tavoin. En nyt olisi tarvinnutkaan apua surutyöstä, mutta muussa kyllä. Samalla tosin kävin selväksi, että olivat tekemisissä vain äitini takia ja aikoinaan äitini kanssa. Sisarensa lapsista eivät välittäneet. Toki koen, että tässä kaikessa itseäni auttoivat omat jo nuorena kokemani vaikeudet työttömyys ja ahdistus, jota tuolloin luulin masennukseksi ja kaikki siihen liittyvä, jonka myötä olin oppinut mm. sen, että apua ei saa, ihmiset ovat julmia, ihminen jää yksin, eikä kenenkään voi luottaa, eikä kukaan välitä. Äitini kuoli siis jo reilut 15 vuotta sitten.
Alue: Aihe vapaa
Diapam.