Miten selvitä siunaustilaisuudesta, kun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voimia ja rohkeutta,  käy mielessäsi läpi koko tapahtuma ja mieti sanomiset ja sano ne ääneen itseksesi. Valitse kukkavihkoon mahdollisimman lyhyt jäähyväistervehdys ja opettele se ulkoa, ettei ääni katkea keske kaiken. Pyydä virren laulajaksi muita ystäväiä tuesi, silloin ei haittaa vaikka ääni loppuu. ja vihoviimeinen vaihtoehto, kysy lääkäriltä rauhoittavia ellet mitenkään jaksa

Rauhoittavat hyvä vaihtoehto, ei viimeinen.

Luetaanko kukkavihkojen tekstejä vielä? Varmaan tapauskohtaista. Meillä ei luettu. Hiljaa vietiin vain kukka.

Ei niitä ole mikään pakko lukea, vaikka muut lukisivat. Eikä mitään tekstejä edes tarvita. Vaikka yhdenkin kukan jättäminen sanomatta on ihan ok ja itse asiassa hyvin kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut kauheaa viime vuosina; meillä on iso suku, isälläni ja äidilläni on useita sisaruksia. Heitä on kuollut viime vuosina useita. Koko ajan hautajaisia. Kaikki ovat olleet raskaita.

Minä en mene joka sedän ja tädin hautajaisiin, en jaksa.

Luonnollisin asia, mitä siunaustilaisuudessa ja hautajaisissa omainen tekee, antaa itkun tulla , sitä ei pidä pidätellä. Laulat ,jos voit, et , jos ei voi. Muistovärssyn voit lukea ihan hiljaa , se on vain äidillesi ja sinulle. Siinäkin itket ihan vapaasti.

Vaikka joku sanoi, ettei mitään käsikirjoitusta pitäisi tehdä, niin silti neuvon miettimään, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Noin läheisenä omaisena olet ensimmäisten kukanlaskijoitten joukossa, jos et jopa ensimmäinen. Suosittelen, ettet mitään jättipitkää rimpsua kukkiisi laita, sillä mitä pidempi se on, sitä hankalampi se on lukea. Pakko ei ole lukea lainkaan, parin minuutin hiljaisuuskin riittää.

Älä laula virttä, jos tuntuu siltä, ettet pysty siihen. Yhteisvirsiähän hautajaisissa on kuitenkin. Ehkä sellainen voi toimia "sinun" virtenäsi.

Ei se haittaa, vaikka itkisitkin tilaisuudessa. Varmaan muutkin itkevät.

Täällä niin äitinsä kuin pikkuveljensä jo haudannut

Vierailija kirjoitti:

Vaikka joku sanoi, ettei mitään käsikirjoitusta pitäisi tehdä, niin silti neuvon miettimään, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Noin läheisenä omaisena olet ensimmäisten kukanlaskijoitten joukossa, jos et jopa ensimmäinen. Suosittelen, ettet mitään jättipitkää rimpsua kukkiisi laita, sillä mitä pidempi se on, sitä hankalampi se on lukea. Pakko ei ole lukea lainkaan, parin minuutin hiljaisuuskin riittää.

Älä laula virttä, jos tuntuu siltä, ettet pysty siihen. Yhteisvirsiähän hautajaisissa on kuitenkin. Ehkä sellainen voi toimia "sinun" virtenäsi.

Ei se haittaa, vaikka itkisitkin tilaisuudessa. Varmaan muutkin itkevät.

Täällä niin äitinsä kuin pikkuveljensä jo haudannut

Parin _minuutin_???

Ei siinä aikaa oteta, siinä voi olla vaikka ihan hetkenkin vain, ihan niin kuin itsestä tuntuu. Kaksi minuuttia on varsin pitkä aika seistä töröttää arkun äärellä mitään sanomatta.

Mä selvisin muutaman viskipaukun turvin. Helppo sanoa että ei tarvi "turruttaa" millään jos on sellainen että suru pysyy hillittynä itkuna. Mulla on ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriiö ja se voi mennä kohtauksekeksi joka johtaa ambulanssikyytiin. Joten koska lääkkeitä ei ollut, otin alkoholia, en saa ikinä paniikkikohtausta pienessä hiprakassa. Itkin silti vähän, en ollut turtunut, mutta pysyin kasassa. Isommat itkut sitten yksin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Se on tilaisuuden tarkoitus: surra. Anna tunteiden olla ja tulla, älä turruta niitä napeilla. Olet menettänyt äitisi ja se on valtavan surullinen asia.

Otan osaa.

Ei rauhoittavat estä surua eikä tunteita, niiden avulla vain selviää paremmin vaikeasta tilanteesta sen surun vallassa ollessa.

Suru jatkuu vielä pitkään hautajaisten jälkeenkin joka tapauksessa.