Lue keskustelun säännöt.
Miten puhua exälle siitä että lapsi ei aio enää käydä
24.04.2022 |
Meillä oli vuosia sitten riitaisa ero ja lapsi on siitä traumatisoitunut. Hän on nyt jo teini ja ilmottanut, ettei enää halua käydä isällään. En ole koskaan puhunut p*skaa exästäni, mutta lapsi on tietysti oivaltanut, että ero tuli lähinnä siitä, että mies ryyppäsi eikä välittänyt perheestään. Eron jälkeen mies rypi itsesäälissä, sekoili ja jätti lapsen tapaamisia välistä, kun oli putki päällä. Sitten hän ryhdistäytyi ja laittoi elämänsä järjestykseen, mutta hyvät välit eivät enää koskaan palautuneet ja on ollut kova vääntö siitä että lapsi edes joskus menisi isälleen. Olen itse pystynyt vuosien jälkeen antamaan exälleni anteeksi ja miehen tilanne säälittääkin, mutta en halua olla kovinkaan paljon hänen seurassaan, pahat muistot tulevat helposti pintaan. En halua enkä voikaan teiniä pakottaa isäviikonloppuihin. Vaikea kuitenkin puhua tästä exän kanssa, käy ihan suoraan sanottuna sääli. Teimme lapsen ja perustimme perheen ja kodin yhdessä, mutta homma meni mieheltä niin pahasti reisille, että hän menetti kaiken. Ei tästä perheestä tainnut jäädä miehelle kuin paha mieli.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Sellasseet miesvihat. Mitä jos ne elarit menis tapaamisten mukaan. Ei tapaamisia, ei elareita.
Mun poikani olisi ilomielin vaihtanut isänsä maksaman hikisen 150€/kk siihen, ettei hänen olisi tarvinnut tavata isäänsä lainkaan. En tiedä, vieläkö nykyisin lähivanhempi joutuu maksamaan uhkasakon, jos lapsi ei halua tavata lähivanhempaansa. Mun poikani tapasi vain tuon uhkasakon vuoksi (eli ei halunnut harmia mulle) isäänsä siihen asti, että täytti 18 vuotta. Sen jälkeen ei ole ollut isänsä kanssa missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit voi olla sellaisia ettei ne halua siirtyä mihinkään vaikka siellä isällä olisi ihan hyvät olot. Ainakin mun pojat kykkivät huoneessa. Ollaan ydinperhe ja ei noi meidän kanssa seurustele.
Voisin kuvitella että jos oltaisiin erottu niin ei noi kummankaan luokse hyppäisi.
No meillä nuorin jo 18 vuotta.
Pitäisi olla se jokin huokutin.
Silti kannatan että mietit yhdessä miehesi kanssa asiaa ja älä syytä miestäsi asiasta.
Teinillä ehkä tylsää miehesi luona ja hänen isänsä pitäisi nyt panostaa noihin tapaamisiin.
Oletko keskustellut teinin kanssa siitä, miksi on hyvä idea tavata isäänsä kuitenkin ajoittain jos tapaamattomuuteen ei ole painavia syitä. Voihan välejä harventaa jos tapaamiset ovat raskaita. Mutta hyvä niitä silti olisi ylläpitää jonkinverran, ellei välit ole katkipoikki. Ihan jo siksi, että tuntisi tyypin, jonka geenejä kantaa. Mielellään myös hänen sukunsa.
Jos taas isä onnistuu loukkaamaan lastaan joka ikinen kerta, niin siinä on asia joka pitäisi nostaa pöydälle ja auttaa teiniä käsittelemään asiaa. Pahinta on se, jos teini jää hautomaan asiaa ja kärsii hiljaa.
Kyseessähän on lapsen oikeus tavata. Lapsi ei tätä oikeutta halua niin kunnioittakaa. Lapsi on ihminen, jolla on toiveet, halunsa ja syynsä ja tietyissä asioissa päätäntävalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholismi on sairaus, hienoa että mies sai apua ja on nyt raitistunut! Harmi että sinä ehdit kärsiä.
Isä on erittäin tärkeä henkilö lapselle, koittaisin saada lapseni ymmärtämään asian. Juteltais, juteltais ja juteltais. Lapsellakin on varmasti paljon katkeruutta johtuen menneistä, mutta traumoista on mahdollista päästä yli. Suhde pitää kuitenkin jossain vaiheessa tehdä selväksi, ja harmihan se on jos menee 40v katkerana ennenkuin voi antaa toiselle anteeksi. Voi olla jo myöhäistä :(
En usko että lapsella on niinkään kateruutta, varmaankin hylätyksi tulemisen tunteita ja ehkä pelkoakin. Kenen pitää jutella, jutella ja jutella ja mistä asiasta tarkkaan ottaen?
Itse äitinä juttelisin lapselleni, ja juuri niistä hylätyksi tulemisen tunteista ja peloista, mitä kaikkea hänellä mielen päällä olisikin. Kertoisin että ymmärrän, ettei halua nähdä isäänsä, mutta koittaisin selittää sitäkin että alkoholismi on sairaus, eikä isän ilkeyttä. Että isä oikeasti rakastaa mutta ei vain ole pystynyt ennen osoittamaan. Nyt kun on raitistunut, isä haluaa osoittaa rakkauttaan, pyytää anteeksi ym, ja tätä koittaisin selittää lapselleni.
Katkeruus kasvaa, jos lapsi ajattelee että toinen vanhempi ei rakasta ym, ja tässä asiassa pyrkisin auttamaan kaikin keinoin. Anteeksiantaminen on elinehto onnelliseen elämään. Surullinen kohtalo kenenkään lapsen ajatella, ettei halua ikinä nähdä toista vanhempaansa, vie energiaa ja on onnesta ja tasapainosesta elämästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessähän on lapsen oikeus tavata. Lapsi ei tätä oikeutta halua niin kunnioittakaa. Lapsi on ihminen, jolla on toiveet, halunsa ja syynsä ja tietyissä asioissa päätäntävalta.
Ymmärrän että lapsi ei ole halunnut tavata kun isä on ollut epäluotettava, ryypännyt ja unohtanut tapaamisia ym. Nyt kun tilanne on muuttunut on vain surullista, jos lapsi jää vihaansa. Kuka haluaa tällaista lapselleen? Teini voi kuvitella pystyvänsä ignooraamaan toisen vanhempansa, mutta psykologisessa mielessä tämä on vain tuhoisa tie.
Menkää vaikka kaikki kolme syömään ja jutelkaa asia niinkuin se totuudenmukaisesti on riitelemättä. Itse tiedän lapsen, joka ei halunnut pitää yhteyttä isäänsä alkoholinkäytön ja siitä johtuneen eron vuoksi, mutta aikuistuttuaan välit isään kohenivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ex.miehesi säälittää sinua tämän vuoksi, voithan kertoa hänelle, että lapsen mieli voi muuttua, kun aikuistuu. Ehkäpä hän haluaa vapaaehtoisesti tutustua isäänsä uudelleen.
Sääli on sairautta.
Isä on itse asiansa sössinyt. Lapsi ei ole hänelle mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no mä kutsuisin exän vaikka silloin tällöin kahville käymään. Haluaisin tukea teinin ja isän suhdetta. JOnkun aikaa sitä murrosikäisenä joutuu kannattelemaan tuollaisessa tilanteessa, mutta teini kiittää sitten aikuisena, ettet antanut kokonaan katkaista välejä. Tai tavatkaa vaikka kaupungilla kahvilla, bensiksellä, mäkkärissä. Yhden aterian verran kuukaudessa kestää kuka vaan ketä vaan.
Ei, ei, ei. Jos lapsi selkeästi sanoo ettei halua tavata isäänsä niin pitää sitä toivetta kunnioittaa eikä väkisin pakottaa näkemään. Elät kovin ruuruisessa maailmassa jos kuvittelet ettei olisi aikuisiakin jotka eivät halua olla vanhempansa kanssa tekemisissä. Ketään ei tarvitse hampaat irvessä "kestää yhden aterian verran" vain siksi kun sattuu olemaan sukua. Ihmisellä on vapaus valita.
Olisipa sitten vapaus valita myös, että maksaako elatusmaksuja lapsesta joka ei sua halua edes nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, no mä kutsuisin exän vaikka silloin tällöin kahville käymään. Haluaisin tukea teinin ja isän suhdetta. JOnkun aikaa sitä murrosikäisenä joutuu kannattelemaan tuollaisessa tilanteessa, mutta teini kiittää sitten aikuisena, ettet antanut kokonaan katkaista välejä. Tai tavatkaa vaikka kaupungilla kahvilla, bensiksellä, mäkkärissä. Yhden aterian verran kuukaudessa kestää kuka vaan ketä vaan.
Ei, ei, ei. Jos lapsi selkeästi sanoo ettei halua tavata isäänsä niin pitää sitä toivetta kunnioittaa eikä väkisin pakottaa näkemään. Elät kovin ruuruisessa maailmassa jos kuvittelet ettei olisi aikuisiakin jotka eivät halua olla vanhempansa kanssa tekemisissä. Ketään ei tarvitse hampaat irvessä "kestää yhden aterian verran" vain siksi kun sattuu olemaan sukua. Ihmisellä on vapaus valita.
Olisipa sitten vapaus valita myös, että maksaako elatusmaksuja lapsesta joka ei sua halua edes nähdä.
Melkoisen isot on syyt, jos lapsi ei halua vanhempaa tavata. Yleensä kun halutaan molemmat vanhemmat pitää elämässä.
Exäni ei halua tavata lapsiaan ja elatuskin piti nyt hakea kelasta, kun maksuja maksamatta. Pitäiskö hälle määrätä tuplasti nuo elatusmaksut? Kyllä vanhemmat osaa olla huonoja ja itsekkäitä. Lapsella on oikeus päättää haluaako tuollaisia elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa sitten vapaus valita myös, että maksaako elatusmaksuja lapsesta joka ei sua halua edes nähdä.
Melkoisen isot on syyt, jos lapsi ei halua vanhempaa tavata. Yleensä kun halutaan molemmat vanhemmat pitää elämässä.
Exäni ei halua tavata lapsiaan ja elatuskin piti nyt hakea kelasta, kun maksuja maksamatta. Pitäiskö hälle määrätä tuplasti nuo elatusmaksut? Kyllä vanhemmat osaa olla huonoja ja itsekkäitä. Lapsella on oikeus päättää haluaako tuollaisia elämäänsä.
Ei välttämättä, lasten tunne-elämä on aika heittelehtivää, ja pienikin syy voi riittää että ei halua enää mennä. Jos toisen vanhemman luona joutuu vaikka osallistumaan kotitöihin ja toisella ei, jne.
Aloittaja tässä. Lapsen kanssa olen puhunut ja paljon. Olen selittänyt, että alkoholismi on sairaus ja kertonut että isä välittää hänestä. Nuorempana lapsi itki kun hänen piti mennä isälle, nyt isompana hän on selkeästi vain ilmoittanut kantansa. En tajua mikä puhuminen tässä enää auttaisi. Kyse on vain siitä että miten ilmoitetaan isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu ollenkaan. Jos kerran lapsesi on teini, hän järjestää tapaamisasiat (tai ei) isänsä kanssa itse. Ja isä voi olla lapseensa yhteydessä itse jos haluaa. Ei sinun pidä tähän sekaantua ollenkaan.
Täytyyhän minunkin nyt tietää miten asiat menevät ja missä lapsi on. Pakkohan se on sopia ja vaikka lapsi on teini, hän on silti alaikäinen ja vanhempien täytyy tietää kenen vastuulla hän on.
Entä luotto siihen lapseen?
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä. Lapsen kanssa olen puhunut ja paljon. Olen selittänyt, että alkoholismi on sairaus ja kertonut että isä välittää hänestä. Nuorempana lapsi itki kun hänen piti mennä isälle, nyt isompana hän on selkeästi vain ilmoittanut kantansa. En tajua mikä puhuminen tässä enää auttaisi. Kyse on vain siitä että miten ilmoitetaan isälle.
Jos lapsi on riittävän kypsä päättämään ettei hän enää halua tavata tämä on riittävän kypsä kertomaan isälle miltä hänestä tuntuu. Jos rohkeus ei riitä kasvokkain puhumaan viestintä kanavia on tänä päivänä ihan riittävästi. Lapsi on aikuisuuden ja itsenäisyyden kynnyksellä, joten voisit antaa hänelle jo sitä tilaa ottaa sitä vastuuta.
Vai haluatko sinä nyt päästä sanomaan isälle sen viimeisen sanan?
Hankala tilanne AP. Itse painiskelen myös asian kanssa, kun lapset ovat alkaneet havaitsemaan isän vakavat mielenterveysongelmat ja oireilemaan voimakkaasti. Nuorempi ei enää haluaisi mennä isälle, sillä hän ei osaa kuulemma kuunnella mitä lapsi sanoo, vaan vääntää sanat ympäri toiseen muotoon (karkea esimerkki: tykkään eniten näistä housuista, isä vastaa että et pidä niistä housuista, vaan näistä housuista). Pahinta on lapsen tunteiden syyn muuttaminen toiseksi, isän psyykkeelle sopivammaksi.
Lapsi on puhunut viikkoja, että haluaisi asua luonani enemmän, alkuun vain isälle mutta todennut sen ilmeisesti tehottomaksi, koska nyt pyytää minua olla viemättä häntä sinne enää. Kertoo sanoneensa päivittäin asiasta. Myös toinen lapsi tekee samaa, eli aloittaa isän pehmittelyn ja pyynnöt muutoksesta, mutta koska isä ei reagoi näihin tai vähättelee, siirtyvät lapset sitten minuun. Tässä on kuitenkin välissä aina viikkoja. Yritin avata keskustelua yhdestä ekstrapäivästä täällä (meillä on viikko-viikko), mutta ex sanoi ettei se käy missään nimessä, lapsille ei saa ilmaista missään tapauksessa että mikään muu kuin 50-50 ei käy ja ratkaisuksi lapsen oireiluun isä tarjoutui ottamaan lapsen asumaan enemmän hänen luokseen.
Uskon AP, että lapsesi on parasta puhua suoraan isän kanssa asiasta. Tarvittaessa tuet häntä, jos isä ei kuuntele. Tärkeintä on kuunnella lasta.
Vaikea tilanne. Voit myös käydä jonkun psykologin tms luona juttelemassa tästä ja kysyä, miten asia kannattaa ilmoittaa ja miten jatkossa tukea lasta parhaiten.
Itse toimisin ehkä näin. Ilmoittaisin lapsen isälle, että tällä hetkellä lapsi kokee, ettei halua tavata isäänsä, koska tapaamiset ahdistavat. Ahdistuksen syyksi laittaisin lapsuuden kokemukset ja luottamuspulan. Sanoisin, että nyt kannattaa antaa lapselle tilaa eikä pakottaa suhdetta. Sanoisin myös, että isän kannattaa syntymäpäivinä jne. lähettää vaikka postikortti tai joku lahja, koska näin näyttää lapselle, että muistaa. Sanoisin, että lapsen mieli voi myöhemmin muuttua ja lapsi voi haluta rakentaa suhteen uudelleen. Nyt kuitenkin tilanne se, että lapsi ei halua tavata ja lapsen toivetta tulisi kunnioittaa.
Se on sitten oma asiansa miten lapsen isä reagoi tähän.
Teini-ikäinen päättää itse omista tapaamisistaan. Joten asia ei edes teille vanhemmille kuulu. Jos ei halua tavata niin ei tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä. Lapsen kanssa olen puhunut ja paljon. Olen selittänyt, että alkoholismi on sairaus ja kertonut että isä välittää hänestä. Nuorempana lapsi itki kun hänen piti mennä isälle, nyt isompana hän on selkeästi vain ilmoittanut kantansa. En tajua mikä puhuminen tässä enää auttaisi. Kyse on vain siitä että miten ilmoitetaan isälle.
Lopetat sen lapsesi syyllistämisen ja traumatisoimisen. Olet henkisellä painostamisella pakottamassa hänet traumatisoimaan itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Alkoholismi on sairaus, missä sivustaseuraajat on uhreja ja hänellä todellakin on oikeus jättää isänsä tapaamatta vaikka ilman selityksiä. Lopeta se exäsi hyysääminen ja selittely, että hän rakastaa. Se on omaa toiveajatteluasia ja manipulointia mitä suoritat hänen puolestaan. Olette kyllä kumpikin vastenmielisiä ja tuhoisia ihmisiä. Lapsesi on fiksu ja tekee fiksuja päätöksiä. Sinä ja exäsi voitte mennä vaikka yhdessä parkumaan jonnekin aiheuttamaanne ongelmaa itsellenne. Älä vaivaa tällä asialla enää ikinä lastasi.
Eikö siitä tulisi kahta kauheampi valitus, että isä joutuu maksamaan lapsen ruuan ja muun olemisen kotonaan ja lisäksi vielä maksamaan elareita. Olisiko kaunis tilanne, jos äiti yrittäisi pakottaa lasta menemään isälle rahapulan vuoksi? Ja isä saisi lapsensa kylään kuin jonkun maksullisen seuralaisen? Et taida oikein hahmottaa mitä ne elarit ovat ja miksi niitä maksetaan.