Lue keskustelun säännöt.
Jätättekö asioita tekemättä koska oma ulkonäkö ahdistaa?
24.04.2022 |
Jäi sitten menemättä lenkille, kun katsoin rappukäytävän peilistä ja takapuoli näytti niin rumalta.
Kommentit (284)
Ihan hirveää. Oikeasti. Itse en ole missään mallinmitoissa ja osaan elää niin, että pskat välitän muiden mielipiteistä ja nytkin makoilen rannalla eikä kukaan ole katsonut tai arvostellut eikä minua kiinnosta mitä muut tekee. Elämä valuu hukkaan, jos ei pysty arvostamaak itseään sellaisena kuin on ja välittää liikaa muiden mielipiteistä. Se on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen tuolla katsele miltä näytät hirveesti. Sun omassa päässä vaan tuo elä anna oman ulkonäön estää elämistä
Eihän sillä olekaan mitään merkitystä katseleeko muut tai ajatteleeko ne jotain. Tai siis ei ainakaan mulle ole.
Ongelma on se, etten miellytä itse itseäni eikä omassa kropassa tunne olevansa omissa nahoissaan vaan olo on outo ja peilikuva on ihan vieras. Samoin koko oma olemus on kuin jonkun muun ihmisen.
Just eilen yritin sovittaa noita alesta tilaamiani kesävaatteita, mutta eihän ne näyttänyt päällä yhtään siltä miltä piti vaan tuo ihana mekkokin sai näyttämään ihan joltain tädiltä 60-vee.
Ja siis ei 60-vee tädeissä ole mitään vikaa, jos varsinkin on 60-vee ja täti. Silloinhan sitä näyttää ihan itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen tuolla katsele miltä näytät hirveesti. Sun omassa päässä vaan tuo elä anna oman ulkonäön estää elämistä
Eihän sillä olekaan mitään merkitystä katseleeko muut tai ajatteleeko ne jotain. Tai siis ei ainakaan mulle ole.
Ongelma on se, etten miellytä itse itseäni eikä omassa kropassa tunne olevansa omissa nahoissaan vaan olo on outo ja peilikuva on ihan vieras. Samoin koko oma olemus on kuin jonkun muun ihmisen.
Just eilen yritin sovittaa noita alesta tilaamiani kesävaatteita, mutta eihän ne näyttänyt päällä yhtään siltä miltä piti vaan tuo ihana mekkokin sai näyttämään ihan joltain tädiltä 60-vee.
Ja siis ei 60-vee tädeissä ole mitään vikaa, jos varsinkin on 60-vee ja täti. Silloinhan sitä näyttää ihan itseltään.
Oletko hakenut ammattiapua tuohon ongelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Viime joulukuussa olin valmistautumassa pikkujouluihin. Kaivoin kaapista nätin mekon, jota olen käyttänyt viimeksi ehkä neljä vuotta sitten. En tajunnut kuinka paljon olin tässä ajassa lihonut! Mekossa on takana vetoketju. Aiemmin olen saanut sen suht helposti kiinni, mutta nyt piti etsiä virkkuukoukku, jotta sain vetskarista otteen, ja nytkyteltyä vetoketjun kiinni. Siinä nytkytellessä silmiin kirposi häpeän kyyneleet ja otsalle hiki. Olin todella lähellä jättää menemättä koko pikkujouluihin.
Kun mekko viimein oli kunnolla päällä, päätin kuitenkin, ettei se pukemisen vaiva saanut mennä hukkaan. Päättelin, että strechmekko tuskin repeää, eikä revennyt. Pikkujouluissa sain oikein suomalaisilta miehiltä (eikä edes niin kännissä olevilta) positiivisia kommentteja ulkonäöstäni. Näytin kuulemma upealta. Kannatti siis mennä ihmisten ilmoille!
Nyt olen muutaman kiloin laihtunut tuosta joulukuusta, mutta en edelleenkään ole siinä kunnossa, että ko. mekko solahtaisi helposti päälle. Kirjoitan tämän kannustuksena muille naisille. Omasta mielestäni olin ruma läski, mutta pikkujouluissa olleilla miehillä, tai ainakin joillakin heistä, oli eri mielipide. Älkää siis luottako omaan arvioonne ulkonäöstänne! Todennäköisesti muut näkevät teidät kauniimpina kuin te itse.
Kaikkia meitä ei kiinnosta miesten positiiviset mielipiteet tai että niiden puuttuminen olisi syy siihen miksi oma ulkonäkö ei miellytä eikä tunnu omalta.
Sitä on kuin vankina tämän läskikerroksen alla ja se ahdistaa. Kateellisena ja ymmällään saa lukea kuinka monikin kertoo voivansa paremmin kuin ikinä ennen nyt, kun on lihonut 20-30kg ja itse taasen saa tuskailla päivittäin jotain uutta tuntemusta joka ei millään muotoa ole positiivinen.
Ei todellakaan ole hyvä tai kotoisa olo. Eikä peilistä edes näe itseään vaan jonkun vieraan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Mun tekee todella pahaa lukea näitä, koska mikä edes oikeuttaisi ihmisen ajattelemaan pahaa esim. ylipainoisesta, joka liikkuu tai nauttii muuten kropallaan tekemisestä uimassa tai salilla tai missä vaan? Tai ihan vaikka jäätelökojulla syömisestä.
Tiedostan kyllä myös, että kun itse näyttää (vaatteet päällä) urheilulliselle, niin tulee outoa painetta urheillessa näyttää aloittelevammille kuntoilijoille, ettei tuomitse tai jotenkin ylenkatso heitä jos treenataan vaikka pienessä tilassa vierekkäin. Haluan vain tsempata ja keskittyä omaan tekemiseen, mutta olen huolissani siltä minkä kuvan itse annan, ettei toiselle tule huonompi olo vain siksi, ettei ole samaa treenikokemusta. Äh, yliempaattisen ja eri tavalla itsekriittisen ihmisen ongelma, mutta toivottavasti ymmärrätte :)
Sano vaan suoraan, että tekee mieli nöyräkehua itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Riittää, että itse tiedän miltä näytän.
No pystytkö olemaan edes kotona läheisten seurassa? Nehän katsoo sinua enemmän kuin jotkut uppo-oudot ihmiset, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.
Ok. Itse en kiinnitä huomoioita kenenkään, en edes pitkiin ihmisiin. .Olen joskus miettinyt, että olisin maailman huonoin silminnäkiijä, jos pitäisi kuvailla jotain näkemäänsä ihmistä. No en minä nyt muista miltä hän näytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Riittää, että itse tiedän miltä näytän.
No pystytkö olemaan edes kotona läheisten seurassa? Nehän katsoo sinua enemmän kuin jotkut uppo-oudot ihmiset, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota sinuun.
Asun yksin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse oltua reilusti ylipainoinen hiukka tympii nämä kommentit, että "eihän kukaan katso/sano mitään/ajattele mitään pahaa"- lihavuus siis aiheuttaa harhoja kun kuuluu vaikka mitä kommenttia ja naureskelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.
No katsooko ne ihmiset sinua sekuntia pitempään? Todennäköisesti saattavat katsoa, että onpas pitkä nainen ja toisella sekunnilla jo unohtivat sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järjellä ajatellen tiedän olevani ihan virallisiin kauneusihanteisiin sopiva naisihminen, hoikka, nätti, siisti ja huoliteltu. Silti, esimerkiksi työmatkoilla, on vaikea välillä lähteä huoneesta aamupalalle, koska ajattelen että vaatteni ovat rumia, tai näytän väsyneeltä, olen vaikeana ja vaisu, tukka ainakin huonosti. Palaan ovelta katsomaan peiliin, pöyhin tukkaan, katson onko hampaiden välissä ruokaa. HUoh, pääsisipä rauhaan näiltä riivaavilta ajatuksilta.. elämä tapahtuu liikaa mun pään sisällä ja se aiheutta ongelmia. (oonkohan erityisherkkä, pakko-oireinen, ahdituneisuushäiriö?? you name it).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.
No katsooko ne ihmiset sinua sekuntia pitempään? Todennäköisesti saattavat katsoa, että onpas pitkä nainen ja toisella sekunnilla jo unohtivat sinut.
Kyllä ihmiset töllöttelevät aika estottomasti muita. Välillä jopa suu auki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä kesänä ensimmäistä kertaa kävelylle bikiniyläosa ja lyhyet shortsit. Pulskat reidet ja luutasuonia, 39v, enää en välitä.
Suosittelen kaikille!
Olisin oikeastaan toivonut että joku ohimennen olisi mutissut jotain negatiivista. Se olisi kirpaissut, mutta vain hetken :)
Vierailija kirjoitti:
Teininä ulkonäköäni haukuttiin paljon, etenkin "huonosta ihosta" kiusattiin. Siitä lähtien olen ollut erittäin tietoinen kaikista ulkonäkövirheistäni ja hävennyt itseäni.
Kiusaaminen teki minusta aran ja vetäytyvän, enkä ole vieläkään päässyt täysin eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta. Ja kyllä, olen jättänyt asioita tekemättä ulkonäköni takia. Olen jättänyt monet juhlat ja kaveritapaamiset väliin, koska ajatus ihmisten kohtaamisesta tai katseiden kohteena olemisesta ahdistaa. Valokuvattavana olemista myös inhoan.
Mietin juuri hetki sitten, että ihmisen ulkonäkö vaikuttaa hänen persoonallisuuteensa, nimenomaan toisilta saatujen reaktioiden myötä. En tiedä, onko asiaa tutkittu tai allekirjoittaako kukaan muu tätä.
Maskiaika on tuonut hieman helpotusta arkeeni. Olen iloinnut salaa siitä, että tarvittaessa voin piilottaa rumuuteni maskin taakse.
Itse taasen olen saanut kuulla eniten vartalostani ja hyvinkin "monipuolisesti" eri ihmisiltä niin teininä kuin (nuorena) aikuisena. Kommentteja on tullut tasapuolisesti niin naisilta/tytöiltä kuin miehiltä/pojilta.
On ihmetellen sanottu, että tosiaanko meinasin että body (se vaate siis) sopii sulle kun ethän sä ole mahalaiha.
On yllättyneenä huudahdettu yläselkää/hartioita hieromaan alkaessa, että oho sullahan on näemmä jäänyt kaikki selkäjumppa tekemättä ja punttisalilla käymättä.
On todettu mainoksessa olleesta hipsteri/bokseri-pöksyisestä naisesta, että nuohan näyttääkin aika kivalta (tuo oli siis sitä stringi-muotiaikaa) ja sitten vilkaistu mua lisäten, että tietty siis vain jos on treenattu pylly ja timmi kroppa toisin kuin sulla.
Ja näitä riittäisi lisääkin.
Vierailija kirjoitti:
Mua haukuttiin vuosia läskiksi päivittäin ja vaikka siitä on aikaa ja olen laihtunutkin niin ne sanat on kuin pinttyneet selkärankaan. Kesä saa ne muistot ikäänkuin vahvistumaan, kun yritän pukeutua kevyemmin ääni päässäni kuiskaa "läski".
Jos ja kun menen kesäisin ulos pukeudun sitten farkkuihin ja paistun... viimeiseen asti koetan pitää jotain peittävämpää paitaa koska inhoan käsivarsiani enkä halua kenenkään näkevän niitä.Välttelen myös erään kaverin näkemistä koska hän on aina kritisoinut painoani jollain sivulauseella, en halua kuulla mitä mieltä hän nyt olisi kun ei olla korona aikana nähty ollenkaan.
joskus käy niinkin että vielä kotoa lähtiessä ei ahdista mutta sitten julkiselle paikalle päästyä näen heijastuksen itsestäni ja silloin se ajatus siitä miten kauhealta oikeasti näytän, ja tulee miltei paniikin omainen tarve päästä kotiin ja ns suojaan ihmisten tuijotukselta.
Tuo on muuten ihan ka ma laa kun näkee itsensä jostain yllättävästä paikasta peilaantuneena. Vaikka se eteisen peilistäkin näkyvä kuva on epä miel lyt tävä ja ah dis ta va niin silti siinä näyttää aivan älyttömän paljon siedettävämmältä mitä todellisuudessa onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä lukea että noinkin voi ajatella, toimia ja rajoittaa itseään. Valintojen maailma.
Loistavaa. Ensin hau kutaan ulkonäköä ja sitten kun se menee perille, että on ruma/lihava/ällö/unameit niin sitten aletaan hauk kumaan mielenterveyttä siitä kuinka toimii ja minkälaisia valintoja tekee.
Tuota voisi kutsua jo melko kokonaisvaltaiseksi kiusaamiseksi ja ihmisen elämän pilaamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä lukea että noinkin voi ajatella, toimia ja rajoittaa itseään. Valintojen maailma.
Loistavaa. Ensin hau kutaan ulkonäköä ja sitten kun se menee perille, että on ruma/lihava/ällö/unameit niin sitten aletaan hauk kumaan mielenterveyttä siitä kuinka toimii ja minkälaisia valintoja tekee.
Tuota voisi kutsua jo melko kokonaisvaltaiseksi kiusaamiseksi ja ihmisen elämän pilaamiseksi.
Suosittelen kyllä terapiaa, jos noin ajattelee.
En muuta kuin yritän jättäytyä pois valokuvista. En tarvitse muistutusta siitä, että minusta ei saa hyviä kuvia. Miehen perhe on ahdistava, kun tulevat suunnilleen ovelle vastaan kamera kädessä ja räpsäisevät jonkun epäimartelevan kuvan, jota sitten lähettelevät kaikelle suvulle.
Kiitos kun kirjoitit tuon sanoiksi, että ajatus ei ole konkreettinen asia, toisin sanoen on vain pieru aivoissa. Ihan sama ajatteleeko ilkeä ihminen päällään vai perseellään. Ei anneta sille mitään arvoa.