Lue keskustelun säännöt.
Jätättekö asioita tekemättä koska oma ulkonäkö ahdistaa?
24.04.2022 |
Jäi sitten menemättä lenkille, kun katsoin rappukäytävän peilistä ja takapuoli näytti niin rumalta.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suunnitelmissa oli mennä tänään torille, mutta jätin menemättä, kun totesin vatsani olevan jättimäisen turvonnut. Siihen lisäksi vielä huono ryhti, niin nam.
Ja kenen arvelit sinun katsovan? Itse en ainakaan kiinnitä kenenkään vatsaan tai ryhtiin mitään huomiota. Ihan hyvin olisit voinut tulla sinne torille ainakin omasta puolestani.
Aika monikin katsoo. Minua ainakin katsotaan ihan kaikkialla, koska olen huomiota herättävän pitkä nainen. Jos on jotenkin "poikkeuksellinen" niin joutuu helposti tarjottimelle. En voi vain hiippailla yhtään mihinkään paikalle kenenkään huomaamatta.
Minuakin katsotaan, vaikka en näytä mitenkään erottuvalla. Se on suomalainen (ja kuulemma myös keskieurooppalainen) tapa. Joitain amerikkalaisia turisteja huvittaa/pelottaa se tuijotus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, nyt kaikki vain ulos kevyissä vaatteissa! Itsekin menen tuolla selluliitit viuhuen eikä kiinnosta junttien mielipiteet. Koska sellaisia ne on, jotka haukkuvat toisia.
Nimenomaan! Itse olin 20 vuotta ja 20 kiloa laihempana tosi epävarma itsestäni ja häpeilin "läskejäni". Nykyään on ihan se ja sama, kunhan on kivat vaatteet jotka eivät purista eivätkä hierrä niin eikun menoksi elämästä nauttimaan. Se vaatteiden istuvuus ja oikea koko tuo minulle itsevarman ja kivan olon jonka jälkeen kaikki tekeminen ja meneminen tuntuu mukavalta. Liian pienissä vaatteissa olo on ihan tuskaa ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Korkealle kohoava jättikokoinen laatikkopylly, miten se tulee. Istumisesta?
Nyt alkoi naurattaa ihan kauheasti, vaikka mulla on juuri tuollainen takamus. Mulla se on tullut liikkumattomuudesta, liiasta makean syömisestä ja istumisesta.
Mutta vakavasti, minä en mene lihavuuteni vuoksi illanviettoihin tai ulos kahville mieheni kanssa. Olin ennen hoikka tai ainakin urheilullinen ja normaalipainoinen, sitten kasaantui murheita, joiden takia lamaannuin ja aloin syömään liikaa ja lopetin liikkumisen. Nyt ei riitä voimat laihdutukseen. Makoilen sohvalla, syön karkkia ja syytän itseäni menneisyydessä tekemistäni virheistä.
Työssä käyn kyllä.
No en todellakaan. Miten itsekeskeinen täytyy ihmisen olla, ettei kykene tekemään mitään huononnäköisenä???????????????????????????????????????????
Vierailija kirjoitti:
Usein töksäyttelijällä on paha olo tai muu ongelma. Harvemin onnellinen ihminen puuttuu muiden asioihin.
Tuo ei pahemmin lohduta. Eikä itseasiassa edes kiinnosta kuinka pzkaa töksäyttelijän nahoissa on olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika mielenvikainen juntti täytyy olla että alkaa arkisissa tilanteissa kyttäämään jonkun selluliitteja/läskejä ja vieläpä jollekin tuntemattomalle huutelemaan asiasta.
Minulla oli teininä anoreksia ja siitä kärsiessäni/parantuessani en kehdannut esim. käyttää shortseja koska mm. jalkani näyttivät mielestäni lihavilta. En käynyt moneen vuoteen esim. uimassa tämän asian takia. Joinakin päivinä oli vaikea ihan vaan lähteä vaikka kauppaan koska näytin mielestäni ällöttävältä peittävissäkin vaatteissa.
Sitten yhtenä kuumana kesäpäivänä näin naapuruston mummoja shortsit jalassa nauttimassa auringosta. En kokenut ällötystä vaikka molemmat mummot olivat ylipainoisia ja molempien ihokin oli tietenkin vanhentunutta. Jotenkin tästä valaistuneena uskalsin itsekin taas käyttää shortseja. Uskaltauduin vähitellen taas rannallekin ja sielläkin oli ylipainoisia sekä mummoja uikkareissa. Ei ällöttänyt eikä kiinnostanut miltä muut näyttivät. Tajusin vihdoin että tuskin kukaan muu arvostelee minua 24/7 tai kokee niin syvää ällötystä ulkonäöstäni että asialla olisi jotain väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkealle kohoava jättikokoinen laatikkopylly, miten se tulee. Istumisesta?
Nyt alkoi naurattaa ihan kauheasti, vaikka mulla on juuri tuollainen takamus. Mulla se on tullut liikkumattomuudesta, liiasta makean syömisestä ja istumisesta.
Mutta vakavasti, minä en mene lihavuuteni vuoksi illanviettoihin tai ulos kahville mieheni kanssa. Olin ennen hoikka tai ainakin urheilullinen ja normaalipainoinen, sitten kasaantui murheita, joiden takia lamaannuin ja aloin syömään liikaa ja lopetin liikkumisen. Nyt ei riitä voimat laihdutukseen. Makoilen sohvalla, syön karkkia ja syytän itseäni menneisyydessä tekemistäni virheistä.
Työssä käyn kyllä.
Yritä itsesi ja miehesi takia vaikka ihan pienin askelin irtaantua lihomisesta johtuvasta häpeästä ja mennä ihan pokkana ja reippaasti sinne kahville tai minne haluaisitkaan. Ettei elämä valu ohi murehtiessa. Kivoja juttuja tekemällä saattaa voimiakin ruveta löytymään enemmän. Jos vaikka jokin tietty kahvila ahdistaa, etsikää jokin muu vähemmän painostava jne. 😀 Tsemppiä! 👍
Itse en halua, että minua kuvataan. Oikeastaan minusta ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana kuin muutamia kuvia joissa olen koirani kanssa. Toki asiaan vaikuttaa se, ettei ole ystäviä tai kutsuta tapahtumiin yms joissa olisi "pakko" mennä kuvaan. Joskus silti mietin tätä, että olisi kiva jakaa muistoja ja että olisi kuvia enemmän. Tosin en rupea selfieitä itsestäni sentään ottamaan. Pitäisi olla jokin ns tarkoitus kuvilla ja esim joku tapahtuma jossa ollaan ne otettu.
Olen aika epävarma ulkonäöstäni muutenkin. On paljon pilkattu siihen liittyen. En ole esim koskaan käynyt baareissa ja en oikein missään tapahtumissa. Tosin tähän vaikuttaa paljon se, ettei seuraa ole ja saisin yksin mennä. Samoin en tykkää edes juoda alkoholia. Kyllä itsetuntoni on silti hyvin huono ja näen itseni epämiellyttävänä. Vaatteita on hankalaa ostaa ja työlästä. En oikein tiedä edes mikä minulle sopisi. Päädyn yleensä johonkin tavalliseen ja tylsään. Jos olisi enemmän rohkeutta niin pukeutuisin erikoisemmin ja tämä myös muuhun tyylin liittyen. En enää tykkää esim värjätä päätäni kirkkaalla värillä kun mietin, että se vaan korostaa isoa päähäni yms. Nuorempana itsetunto oli parempi. Kiusaaminen jälkeen en enää ole päässyt hyvälle tasolle siihen liittyen. En ole myöskään koskaan seurustellut ja sen suhteen olen aika ns varovainen. En odota, että kukaan pitäisi minusta niin paljon ulkonäöllisesti ainakaan, että kiinnostuisi.
Samalla tiedän sen, että kaikkeen vaikuttaa paljon myös kokemani ikävät asiat sekä luonteeni muutenkin. Tosin olin lapsena rohkeampi. Siinä jos saa kuulla pilkkaa itsestään alkaa jotenkin enemmän kiinnittää huomiota itseensä ja siihen miltä näyttää. Näin kävi minullekin. Aiemmin mietin, että olen ihan tavallisen näköinen. En koskaan miettinyt olevani kaunis, mutta että kuitenkin kelpaan ja olen edes tavallisen näköinen. Tuo epävarmuus tuli sitten myöhemmin mukaan. Tuli vielå mieleen uiminen sekä alastomuus. Uimassa on vähän hankalaa jossain uimahallissa käydä. En tykkää kulkea niin paljaana muiden edessä. Sanoin jos pitäisi riisuutua toisen edessä niin se vaikeaa. Näin on jäänyt kaikki seksiin liittyvä kokematta.
Olen alle 30 ja jotkut sanovat, että ikä auttaa. Itsellä ei sellaista vielä kovin paljon näy ja vieläkin olen epävarma. Toisaalta nykyisin en jaksa miettiä asiaa niin paljon. Samalla ymmärrä tietysti sen että olen aika tavallinen ihminen joten en tuolla kadulla kiinnitä huomiota. Ihmiset silti voivat olla ilkeitä ja surullisena mietin miten esim joku hyvin poikkeava ihminen (esim sairauden takia) pärjää. Samoin välillä mietin kuinka itsellä jää elämä elämättä vähitellen. En uskalla oikein tehdä asioita tai muuten hermoilen. Joku nauttii elämästään paljon enemmän. Itsellä moni asia vaikuttaa ja voin huonosti vuosia sitten. Nyt elän elämääni vähän ns sivusta seuraten. Se ei ole sitä mitä toivon. Tietysti tässä jokaisen pitää ottaa vastuu ja ymmärrän sen. En vaan tiedä elänkö koskaan niin kuin toivoin. Sori valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen vielä se, että itse olen normaalipainoinen, mutta vatsa pömpöttäå ja on notko selkä sekä pylly mallia "läski, mutta lättänä". Lisäksi selluliittiä paljon. Kasvot mallia pallo suurella leualla (ehkä se miesten havittelema laatikkoleuka) ja pienet silmät lasien takana. Piilareita en pysty käyttämään. Iholtani myös vähän huono olen. Siro en myöskään ole vaan roteva ja pitkä. Moni mies on jo pienempi kooltaan kuin minä. Mitoiltani 174 cm ja 67 kg. Tämä 250 viestiin.
No en todellakaan. Röhnötän menemään läskit ja isot tissit heiluen vaan. Olen jo niin vanha ettei voi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet ulkonäöstä.
N52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan ihminen tuolla katsele miltä näytät hirveesti. Sun omassa päässä vaan tuo elä anna oman ulkonäön estää elämistä
Eihän sillä olekaan mitään merkitystä katseleeko muut tai ajatteleeko ne jotain. Tai siis ei ainakaan mulle ole.
Ongelma on se, etten miellytä itse itseäni eikä omassa kropassa tunne olevansa omissa nahoissaan vaan olo on outo ja peilikuva on ihan vieras. Samoin koko oma olemus on kuin jonkun muun ihmisen.
Just eilen yritin sovittaa noita alesta tilaamiani kesävaatteita, mutta eihän ne näyttänyt päällä yhtään siltä miltä piti vaan tuo ihana mekkokin sai näyttämään ihan joltain tädiltä 60-vee.
Ja siis ei 60-vee tädeissä ole mitään vikaa, jos varsinkin on 60-vee ja täti. Silloinhan sitä näyttää ihan itseltään.
Sama juttu. Lisäksi mikään ei istu päälle kivasti ja nätisti vaan yhdestä kohtaa on liikaakin tilaa ja sitten toisaalta kinnaa todella pahasti. Itsekin rohkaisin mieleni ja tilasin muutaman mekon, koska ennen ne oli ihan mun lempparikesävaate mutta ne vanhat ei ole vuosiin mahtunut päälle.
Eikä sitten auttanut edes riittävän ison/oman nykykoon tilaaminen vaan noista jokainen oli epäsopiva vaikka olivat kaikki eri mallisia. Jopa sellainen muuten turhan kaapumainen mekko oli yläosasta ihan liian nafti ja toisaalta sai näyttämään joltain muumilta.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan. Röhnötän menemään läskit ja isot tissit heiluen vaan. Olen jo niin vanha ettei voi vähempää kiinnostaa muiden mielipiteet ulkonäöstä.
N52
Tuohon ikään mennessä et sitten sitä ole vielä ymmärtänyt, ettei niillä muiden mielipiteillä olekaan mitään väliä. Silläkään ei ole väliä välittääkö niistä vai ei.
Se ainoa mielipide joka kiinnostaa on oma ja kun peilikuva ei miellytä ja/tai ei näytä itseltään, niin silloin ei pahemmin huvita mikään.
Sen sijaan se on yksi lysti onko muilla minkälaisia ajatuksia tai vaikka ei olisi lainkaan aivotoimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menen silloin kun menen, en edes ajattele tuommoista. Olen reilut 100 kg, 60 v nainen. En ole koskaan aristellut ulkonäköäni.
Hyvin harva ihminen tuolla kenenkään ulkonäköä sen kummemmin arvostelee. Kannattaa ajatella, että katsooko itse tai arvioiko muiden ulkonäköä. Tuskinpa. Suurin osa ihmisistä ajattelee itseään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva ihminen tuolla kenenkään ulkonäköä sen kummemmin arvostelee. Kannattaa ajatella, että katsooko itse tai arvioiko muiden ulkonäköä. Tuskinpa. Suurin osa ihmisistä ajattelee itseään.
Ja just siksi se oma ulkonäkö ahdistaakin itseä ja/tai omassa kropassa tuntuu ihan vieraalta olla.
Ei mua kiinnosta muiden ulkonäkö pätkän vertaa vaan ainoastaan se oma peilikuva ja etenkin se fiilis mikä omissa nahoissa on. Ylipainoisena ei ainakaan mulla ole hyvä ja kiva olla vaan olo on kaikin tavoin tympeä, kömpelö, tukala ja hankala eikä se ole mun identiteetille sopivaa.
Kiva tietenkin heille, joille ylipaino on parasta mitä on voinut tapahtua mutta itse en kuulu tähän ryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei haloo, nyt kaikki vain ulos kevyissä vaatteissa! Itsekin menen tuolla selluliitit viuhuen eikä kiinnosta junttien mielipiteet. Koska sellaisia ne on, jotka haukkuvat toisia.
Nimenomaan! Itse olin 20 vuotta ja 20 kiloa laihempana tosi epävarma itsestäni ja häpeilin "läskejäni". Nykyään on ihan se ja sama, kunhan on kivat vaatteet jotka eivät purista eivätkä hierrä niin eikun menoksi elämästä nauttimaan. Se vaatteiden istuvuus ja oikea koko tuo minulle itsevarman ja kivan olon jonka jälkeen kaikki tekeminen ja meneminen tuntuu mukavalta. Liian pienissä vaatteissa olo on ihan tuskaa ihmisten ilmoilla.
Liian pienissä vaatteissa olo on tuskaa ihan kaikkialla, mutta se kropan kömpelöityminen ym hankaluus mitä ylipainosta tulee ei korjaannut vaatteilla. Olo on raskas, turvonnut, kankea ja tuntuu kuin olisi nykyään jokin pystyynnostettu pottusäkki joka ei pysy edes ryhdissä vaan painuu kasaan. Askel ei ole keveä, ei voi vaan hyppiä ja loikkia vaikka lätäköiden yli vaan on kuin jokin raskastekoinen norsu joka vaan lyllertää menemään. Kaikesta tulee hiki ja tuskainen olo, vaatteet liimautuu kiinni ihoon, mikään vaate ei ole ihanan ilmava ja liehuva päällä.
Naama on pysyvästi norsunveellä eikä mikään huvita kun mikään tekeminen ei ole enää kivaa tai mukavaa. Sama siis pysyä sisällä ja olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Aika mielenvikainen juntti täytyy olla että alkaa arkisissa tilanteissa kyttäämään jonkun selluliitteja/läskejä ja vieläpä jollekin tuntemattomalle huutelemaan asiasta.
Niitähän taas löytyy. Eikä ne nykyään juurikaan huutele päin naamaa vaan ottavat valokuvan ja naureskelevat porukalla netissä.
Kuuntelin koko lapsuuteni äitini valitusta kuinka hän on vanha, lihava ja ruma. Ja totta, tollanen valittaminen rumentaa ihmistä. Koko keskustelu on täynnä surkean itsetunnon omaavien ihmisten ruikutusta. Vaihtakaa asennetta ja lopettakaa se valitus. Mutta ei kun tarvii olla marttyyri. Ei haluta edes tuntea muuta kuin rumuutta. Ihana elämä. Kuolinvuoteella mietitte miksi tuhlasitte aikanne tollaseen turhaan paskaan.
Hei haloo, nyt kaikki vain ulos kevyissä vaatteissa! Itsekin menen tuolla selluliitit viuhuen eikä kiinnosta junttien mielipiteet. Koska sellaisia ne on, jotka haukkuvat toisia.