Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En saa elämässä mitään aikaan, en yhtään mitään
23.04.2022 |
Olen todella saamaton yksilö. Olen asunut 10 vuotta samassa asunnossa vuokralla, asunnossa mistä en edes pidä. En ole saanut aikaiseksi ostaa omaa, vaikka olen siitä haaveillut. Rahaa olisi ja lainankin saisin.
Työpaikka on ollut yli 10 vuotta sama, matala-palkkainen duunarityö. En viihdy sielläkään, mutten saa aikaiseksi lähteä. Joskus toivon, että saisin potkut, koska tiedän, että mikään muu ei minua sieltä saa pois, ennenkuin on pakko. Kuitenkin pomot ja työkaverit kehuu minua hyväksi työkaveriksi ja heidän silmissään olenkin oikealla alalla, eli en potkuja kyllä luultavasti siis saa.
En jaksa etsiä kumppania, vaikka periaatteessa haluisin. En laita tikkua ristiin asian eteen, vaikka tinderiä käytän ja sieltä joskus tyyppejä näen, mutta kaikki loppuu silti.
Olen täysin tyytymätön elämääni, joka on yhtä ja samaa, vuodesta toiseen. Täytän pian kolmekymmentä, kriisiä pukkaa, koska en halua elää näin, mutten saa aikaan yhtään mitään.
En haluisi olla näin tylsä ja tasainen, mutta kun olen. Kun elämässä ei tapahdu mitään huonoa tai hyvää, olen kuitenkin tyytyväinen ja mielenterveyteni on periaatteessa parhaimmillaan.
Samaistuuko kukaan? Mitä oikein tehdä?
Kommentit (24)
Pitäiskö vaikka miettiä mistä saamattomuus johtuu? Ootko jo lapsena ollut sellainen? Oletko temperamentiltasi flegmaattinen? Et voi muuttaa persoonaasi, mutta voit muuttaa ajatusmalleja ja sitä kautta käyttäytymistäsi.
Mutta kysy ensin itseltäsi rehellisesti: Haluatko muuttua? Jos et niin jatka elämääsi noin äläkä valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta pitkäaikainen työpaikka on hyvä asia. Vähän pahempi ongelna on se, että on ollut esim. yli 10 vuotta työttömänä.
Varmaan on kuitenkin pieniä asioita, joita teet ja saat aikaiseksi. Shoppailet ei-välttämättömiä asioita, matkustat, käyt ravintoloissa jne. Et siis ole täysin aikaansaamaton! Voisitko miettiä, mikä on se ero näissä pienemmissä ja mainitsemissasi isommissa jutuissa eli miksi joitain juttuja saat aikaiseksi ja joitain et? Onko se pelko huonommasta/stressaavammasta tulevaisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, pelkään stressiä aika paljon. Olen melko rutinoitunut ihminen, koska vihaan ja vältän stressiä.
Esimerkiksi asunnon ostoa olen lykännyt, koska pelkään sitä ja siitä aiheutuvaa stressiä.
Taas näitä jotka eivät saa mitään aikaan, mutta on kuitenkin koulutusta, työtä, puolisoa, ystäviä…
Joillain ei oikeasti ole MITÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä jotka eivät saa mitään aikaan, mutta on kuitenkin koulutusta, työtä, puolisoa, ystäviä…
Joillain ei oikeasti ole MITÄÄN.
No ne on joskus saanut aikaiseksi. Kuten minä. Olin joskus tosi aikaansaava, nyt en saa tehtyä mitään, paitsi samaa vanhaa. Haaveilen muutoksesta mutta en saa sitä aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelua arvostetaan ihan liikaa. Yhteiskunnat on kautta evoluution tarvinneet Rutiini-Raunoja
Jostain syystä odotin aloituksen liittyvän johonkin oikeaan "saamattomuuteen", tyyliin ADHD, mt-ongelmat, syrjäytyminen.
Mutta ap:llahan on mahdollisuuksia vaikka mihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä häpeän elämääni. Noloimmat hetket ovat niitä, kun näen esimerkiksi jotain 10 vuotta vanhaa heilaa.
"mitäs kuuluu, missäs vaikutat nykyään"
'no edelleen asun siellä samassa..'
"VIELÄKIN?!?? MITÄ"
Syvä hiljaisuus
"no mitäs nykyään duunia teet"
'olen itseasiassa siellä samassa missä vuonna 2011'
"Ohoh.. No eikö kyllästytä jo, oot kyllä viihtynyt liian kauan".Olen siis nainen. Jos joku miettii.
Jos tuollainen keskustelu saa sinut häpeämään elämääsi, mieti miten paljon häpeäisit sitä jos olisit vaikka ollut 10v työttömänä ja vetänyt kurkusta alas koko elämäsi ihmissuhteita ja terveyttä myöten.
Mulla on tätä samaa, paitsi olen jo vanhempi. Harmittaa, kun ei saa mitään aikaiseksi. En jotenkin uskalla tehdä mitään, kun pelkään tekeväni vääriä valintoja. Ole tyytyväinen, että sulla on työ. Mä jäin työttömäksi oltuani 20 v samassa työpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä jotka eivät saa mitään aikaan, mutta on kuitenkin koulutusta, työtä, puolisoa, ystäviä…
Joillain ei oikeasti ole MITÄÄN.
No ne on joskus saanut aikaiseksi. Kuten minä. Olin joskus tosi aikaansaava, nyt en saa tehtyä mitään, paitsi samaa vanhaa. Haaveilen muutoksesta mutta en saa sitä aikaan.
Mulla tää sama fiilis. Joskus oli monta rautaa tulessa ja nyt en saa yhtään mitään aikaiseksi. Katson vain vierestä, kun muut menevät elämässä eteenpäin. Mistä tämmöinen voisi johtua.
Normaalia elämää. Ehkä kuitenkin olet aloitekyvytön, rutinoitunut, tavallaan mukavuusalueella viihtyvä. Uusi työ on aina riski, jos ei viihdykään. Muutto ja asuntolaina ovat riskejä, jos asunto ei olekaan hyvä. Ihminen kaipaa tuttua ja turvallisuutta.
Pitkää työsuhdetta pidetään nykyään jostain syystä huonona. Ennen saatettiin olla samassa työssä 35 vuotta ja eläkkeelle.
Suomalaisten on vaikeaa poistua mukavuusalueeltaan. Tätä ihmetteli jenkkiläinen suurlähetteliäs, että suomalainen keksii miljoona syytä miksei voi tehdä jotain tai muuttaa elämäänsä.
Jenkit myös eivät pelkää epäonnistumista. Itseltä voikin kysyä mitä muka voisi tapahtua.
Olet jämähtänyt samaan kaavaan koska et uskolla tehdä muutosta. Aloita sillä että kokeilet huomenna vaikka ihan eri ruokaa mitä et normaalisti söisi. Ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin!
Hmm. Mä olen samanlainen muuten paitsi että minä olen onnellinen. En kaipaa mitään muuta. Helppo, mukava tavallinen vaatiimaton elämä on mun juttu.
Olet hyvässä kohdassa. Sellaisessa kohdassa, että jossain kohtaa olet valmis muutokseen ja sitten vaan annat mennä uutta kohti.
Ei se haittaa vaikka on pysähtynyttä. On hyvä, että kyllästyy.
Et sinä sen 10 vuoden alussa ollut tylsistynyt.
Pelko tekee myös tuollaista jähmettymistä. Ehkä haluat vielä olla varmempi siitä, mikä
On sopiva vaihtoehto sinulle.
Henkisiä prosesseja on hyvä työstää.
Jos et ole tyytyväinen, niin listaa mihin haluat muutosta ja tee myös lista siitä Mitä sinä haluat. Listaat me asiat. Katsot sitten viiden vuoden kuluttua, missä menet.
Ei tylsyydestä ole pahaa.
Nyt vaan tutkit kapasiteettiasi. Olet kohdannut jotakin merkittävää elämässäsi. Työstät. Hyvä!
Alue: Aihe vapaa
Välillä häpeän elämääni. Noloimmat hetket ovat niitä, kun näen esimerkiksi jotain 10 vuotta vanhaa heilaa.
"mitäs kuuluu, missäs vaikutat nykyään"
'no edelleen asun siellä samassa..'
"VIELÄKIN?!?? MITÄ"
Syvä hiljaisuus
"no mitäs nykyään duunia teet"
'olen itseasiassa siellä samassa missä vuonna 2011'
"Ohoh.. No eikö kyllästytä jo, oot kyllä viihtynyt liian kauan".
Olen siis nainen. Jos joku miettii.