Mitä jos parisuhteessa tapahtuu jotain sellaista pahaa, josta ei vain pääse yli vaikka yrittää?
Pitkässä, sitoutuneessa liitossa siis, jossa lapsiakin on. Kyse voi olla oikeastaan mistä vain sellaisesta pahasta, josta ei pääse yli, sellaisestakin joka muiden mielestä ehkä olisi ”unohda ja jatka elämää” - tason asia. Se voi olla vaikka yksi valhe vain, yksi haukkumasana, yksi suutuspäissään rikottu lautanen, yksi salaa lähetetty tekstari (toista sukupuolta edustavalle) tms. Asia ainakin näennäisesti puhutaan läpi ja selvitetään, mutta se jää kalvamaan. Eikä sitä unohda vaan se varjostaa koko fiilistä siitä parisuhteesta. Mitä silloin? Ero ja lapset menettää ehjän kodin? Mustin ajatuksin varustettu loppuelämä yhdessä rakkauden hiljalleen kuollessa? Vai mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Ainoa joka tarvii terapiaa on se lautasen rikkoja. Tai tekstailija.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa joka tarvii terapiaa on se lautasen rikkoja. Tai tekstailija.
Näinpä.
Mutta myös sun pitää osata antaa anteeksi. Ja armoa sille toiselle ihmiselle joka ei ole täydellinen. Niinku ei kukaan. Kuulostaa siltä että jumitat vanhoissa asioissa. Enkä tietenkään tarkoita että väkivaltaa, suurta epäluottamusta, tms tarvittis antaa anteeksi. Mutta tavanomaista elämää. Paitsi jos et halua, sitten lopputulos on varmasti lopulta se rakkaudettomuus. Mutta oikeasti, älä ole ihan ehdoton. Jossain määrin tämä kaikki on tahdon asia.
Vierailija kirjoitti:
Mutta myös sun pitää osata antaa anteeksi. Ja armoa sille toiselle ihmiselle joka ei ole täydellinen. Niinku ei kukaan. Kuulostaa siltä että jumitat vanhoissa asioissa. Enkä tietenkään tarkoita että väkivaltaa, suurta epäluottamusta, tms tarvittis antaa anteeksi. Mutta tavanomaista elämää. Paitsi jos et halua, sitten lopputulos on varmasti lopulta se rakkaudettomuus. Mutta oikeasti, älä ole ihan ehdoton. Jossain määrin tämä kaikki on tahdon asia.
Ei kukaan ole täydellinen mutta jos vaikka paiskaisee läppärin lattialle rikki niin kuin tuo yksi kuvasi, niin pitääkö sellaista kohtaan tuntea armoa? Minusta ei. Tai onko AP:n rikottu lautanen normaalia elämää? Minusta ei. Eikä ne tekstailut. Mikä kellekin sitten on normaalia.
Terapiaan tai jos jotain todella pahaa sitten ero.