Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos parisuhteessa tapahtuu jotain sellaista pahaa, josta ei vain pääse yli vaikka yrittää?
23.04.2022 |
Pitkässä, sitoutuneessa liitossa siis, jossa lapsiakin on. Kyse voi olla oikeastaan mistä vain sellaisesta pahasta, josta ei pääse yli, sellaisestakin joka muiden mielestä ehkä olisi ”unohda ja jatka elämää” - tason asia. Se voi olla vaikka yksi valhe vain, yksi haukkumasana, yksi suutuspäissään rikottu lautanen, yksi salaa lähetetty tekstari (toista sukupuolta edustavalle) tms. Asia ainakin näennäisesti puhutaan läpi ja selvitetään, mutta se jää kalvamaan. Eikä sitä unohda vaan se varjostaa koko fiilistä siitä parisuhteesta. Mitä silloin? Ero ja lapset menettää ehjän kodin? Mustin ajatuksin varustettu loppuelämä yhdessä rakkauden hiljalleen kuollessa? Vai mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Itsehän tuossa sen jo kirjoitit. Pitää päättää voiko sen asian kanssa elää, ja jos ei voi, niin eroaa. Jos voi, mutta ei haiua, niin silloinkin ehkä eroaa. Jos voi ihan hyvin, niin silloin ei ehkä eroa, ainakaan siitä syystä. Jos taas voi pitkin hampain että lapsilla pysyy ktoi, niin ei eroa.
Mutta ei tuohon ole yhtään sen oikeampaa yhtä ainoaa vastausta kuin se, millainen asia voi olla sellainen josta ei pääse yli. Kuten sanoit, joillekin riittää yksi sana, toiselle jotain dramaattisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni jäi kiinni tupakoinnista. Kiinni siis sikäli että oli vannonut ettei tupakoi. Jäi pian uudelleen kiinni tupakoinnista. Vaikka oli toistamiseen vannonut ettei tupakoi. Menetin luottamuksen, koska salasi tupakoimisen ja valehteli siitä. Hulluinta on, että minua ei olisi haitannut satunnainen tupakointi / bilepolttaminen. En olisi siitä mitään valittanut tai ajatellut pahaa. Mutta sattui se että salaili ja valehteli. Enkä koskaan ymmärtänyt edes miksi.
Onko koti ehjä jos siellä elää katkeroitunut ihminen tai ihmisiä jotka eivät pääse minkä tahansa asian yli vaan jäävät junnaamaan paikalleen?
Mietin tässä sitä, että onko minussa vikaa, kun jään jotenkin kiinni yksittäisiin ei-valtavan-vakaviin-tekoihin, ja rakkauteni alkaa hiipumaan niiden, yhdenkin, vuoksi. Vai olenko vain viisas kun en kestä pientäkään pahaa, koska eihän kenenkään pitäisi joutua kestämään. Toisaalta voiko parisuhde olla vapaa kaikesta tuollaisesta? Pitäisikö vain hyväksyä että kaikki tekee pahoja tekoja joskus?
En osaa tietää vastausta näihin, koska olen itse rikkinäisestä kodista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö kasvaa aikuiseksi?
Mitä se tarkoittaa? Että aikuisuus on sitä, että kestää avioliitossa sen, että valehdellaan tai rikotaan lautasia? Vai mitä tarkoitat?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko koti ehjä jos siellä elää katkeroitunut ihminen tai ihmisiä jotka eivät pääse minkä tahansa asian yli vaan jäävät junnaamaan paikalleen?
En minä ainakaan katkeroidu, en tarkoittanut sellaista ollenkaan. Vaan sitä vain että rakkaus vain kuolee sen yhden rikotun lautasen takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä sitä, että onko minussa vikaa, kun jään jotenkin kiinni yksittäisiin ei-valtavan-vakaviin-tekoihin, ja rakkauteni alkaa hiipumaan niiden, yhdenkin, vuoksi. Vai olenko vain viisas kun en kestä pientäkään pahaa, koska eihän kenenkään pitäisi joutua kestämään. Toisaalta voiko parisuhde olla vapaa kaikesta tuollaisesta? Pitäisikö vain hyväksyä että kaikki tekee pahoja tekoja joskus?
En osaa tietää vastausta näihin, koska olen itse rikkinäisestä kodista.
Ap
Kun toinen tekee sinulle jatkuvasti pahaa, vaikka ne olisivatkin pieniä asioita niin tuleehan siitä väistämättä sellainen olo, ettei se toinen rakasta tai välitä, koska ei ajattele sinun tunteitasi. Ei varmasti myöskään tunnu siltä, että se toinen arvostaisi sinua.
Silloin voi olla todella vaikea arvostaa ja rakastaa myös sitä toista.
Mielestäni ihan normaalia tuo on. Toisille ihmisille tietyt asiat voivat olla sellaisia, että niistä pääsee helpommin ylitse kun taas toisille ne ovat vakavampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko koti ehjä jos siellä elää katkeroitunut ihminen tai ihmisiä jotka eivät pääse minkä tahansa asian yli vaan jäävät junnaamaan paikalleen?
En minä ainakaan katkeroidu, en tarkoittanut sellaista ollenkaan. Vaan sitä vain että rakkaus vain kuolee sen yhden rikotun lautasen takia. Ap
Kannataako suhdetta sen jälkeen jatkaa jos ja kun rakkaus on kuollut?
Pitkän liiton salaisuus on se että vain unohtaa ikävät tapahtumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko koti ehjä jos siellä elää katkeroitunut ihminen tai ihmisiä jotka eivät pääse minkä tahansa asian yli vaan jäävät junnaamaan paikalleen?
En minä ainakaan katkeroidu, en tarkoittanut sellaista ollenkaan. Vaan sitä vain että rakkaus vain kuolee sen yhden rikotun lautasen takia. Ap
Kannataako suhdetta sen jälkeen jatkaa jos ja kun rakkaus on kuollut?
Ei, jos on pysyvästi niin. Mutta mietin vain että onko minussa vikaa jos rakkauteni kuolee yhteen rikottuun lautaseen tai yhteen valheeseen. Ap
Kuulostaa, että sulta ei ole pyydetty anteeksi ja tarkoitettu sitä kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sulta ei ole pyydetty anteeksi ja tarkoitettu sitä kans.
Mielenkiintoinen pointti. Itse asiassa minulta ei ole kukaan koskaan tainnut pyytää anteeksi mitään niin että olisi todella tarkoittanut sitä. Edes siinä rikkonaisessa lapsuudenperheessäni (vaikka syytä olisi ollut). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sulta ei ole pyydetty anteeksi ja tarkoitettu sitä kans.
Mielenkiintoinen pointti. Itse asiassa minulta ei ole kukaan koskaan tainnut pyytää anteeksi mitään niin että olisi todella tarkoittanut sitä. Edes siinä rikkonaisessa lapsuudenperheessäni (vaikka syytä olisi ollut). Ap
Just siltä se vähän haiskahtaa. Vilpitön anteeksipyyntö korjaa aika pahojakin juttuja. Ehkä asiasta voisit keskustella puolison kanssa vielä kerran tästä näkökulmasta; ymmärtääkö hän mitä on sulle aiheuttanut ja pyytääkö anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sulta ei ole pyydetty anteeksi ja tarkoitettu sitä kans.
Mielenkiintoinen pointti. Itse asiassa minulta ei ole kukaan koskaan tainnut pyytää anteeksi mitään niin että olisi todella tarkoittanut sitä. Edes siinä rikkonaisessa lapsuudenperheessäni (vaikka syytä olisi ollut). Ap
Just siltä se vähän haiskahtaa. Vilpitön anteeksipyyntö korjaa aika pahojakin juttuja. Ehkä asiasta voisit keskustella puolison kanssa vielä kerran tästä näkökulmasta; ymmärtääkö hän mitä on sulle aiheuttanut ja pyytääkö anteeksi.
Tästä pääsenkin siihen, että ehkä hän ei sitten ole pahoillaan siitä teosta, omasta mielestään pikkujutusta. Kun ei kerran ole pyytänyt vilpittömästi anteeksi. Vaikka olen sanonut että rakkauteni tulee kuolemaan tuollaisista. Ap
Ei se nyt niin paha ole jos vähän viestittelee. Ja kuka nyt ei välillä paiskoisi lautasia.
Itse olen ollut parisuhteessa saman miehen kanssa jo 30 vuotta. Meillä on hyvä olla, mutta mahtuuhan näihin vuosiin niitä "pahojakin" tekoja molemmin puolin, muutama isokin kriisi, jolloin on jopa käynyt mielessä pystyykö suhdetta jatkamaan. Suhteeseemme ei ole kyllä kuulunut pettäminen tai väkivalta, joita pidän oikeesti pahoina tekoina ja varsinkin niistä jälkimmäistä ei kenenkään pitäisi sietää. On kyllä rikkoutuneita astioita ja jopa valheita rahakriisiin liittyen jne. Kuitenkin se rakkaus, yhdessä kasvaminen ja lapsen kasvattaminen on tehnyt meistä todella vahvan tiimin ja rakastan miestäni edelleen aivan valtavasti. On vain tajuttava, että toista ei voi muuttaa ja myöskin se, että itsekkään ei välttämättä ole täydellinen.
Kiusaat eniten itseäsi jos jäät murehtimaan jotakin yksittäistä asiaa ja/tai tulee myöskin mieleen, että rakastatko tarpeeksi. Joskus kun meillä huonompi vaihe menossa niin huomaan, että kyse on omasta ahdistuksestani eli "oma elämäni muilta osa-alueilta" on retuperällä (työ, ystävät jne) ja se heijastuu myös siihen mitä tunnen / koen parisuhteessa.
En osaa sanoa mutta jään seuraamaan jos joku osaisi.