Lue keskustelun säännöt.
Mitä jos parisuhteessa tapahtuu jotain sellaista pahaa, josta ei vain pääse yli vaikka yrittää?
23.04.2022 |
Pitkässä, sitoutuneessa liitossa siis, jossa lapsiakin on. Kyse voi olla oikeastaan mistä vain sellaisesta pahasta, josta ei pääse yli, sellaisestakin joka muiden mielestä ehkä olisi ”unohda ja jatka elämää” - tason asia. Se voi olla vaikka yksi valhe vain, yksi haukkumasana, yksi suutuspäissään rikottu lautanen, yksi salaa lähetetty tekstari (toista sukupuolta edustavalle) tms. Asia ainakin näennäisesti puhutaan läpi ja selvitetään, mutta se jää kalvamaan. Eikä sitä unohda vaan se varjostaa koko fiilistä siitä parisuhteesta. Mitä silloin? Ero ja lapset menettää ehjän kodin? Mustin ajatuksin varustettu loppuelämä yhdessä rakkauden hiljalleen kuollessa? Vai mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (45)
Ei yhtään haukkumasanaa tarvitse sietää. Liitto poikki jo yhdestä, vaikka olisi lapsia. Tai etenkin jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kasvanut sellaisessa perheessä, missä ei ollut ikinä mitään fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Toki muita ongelmia oli. Menin yhteen miehen kanssa, joka alkoi saada hillittömiä raivareita ja esim heitti kerran läppärini lattialle niin, että se meni rikki. Tämä oli minulle aivan lamaannuttavaa ja rikkoi suhteemme. Luottamus haihtui savuna ilmaan hyvin nopeasti, eikä se enää palannut, vaikka suhde ei heti päättynytkään. Lopun alku oli tuo läppäricase. Hän kyllä hankki uuden läppärin ja oli pahoillaan. Mutta maito oli jo kaatunut. Yhteisiä lapsia ei onneksi ollut, se olisi mutkistanut tilannetta. Mutta en sittenkään olisi jäänyt suhteeseen, jossa ei voi luottaa.
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että sulta ei ole pyydetty anteeksi ja tarkoitettu sitä kans.
Mielenkiintoinen pointti. Itse asiassa minulta ei ole kukaan koskaan tainnut pyytää anteeksi mitään niin että olisi todella tarkoittanut sitä. Edes siinä rikkonaisessa lapsuudenperheessäni (vaikka syytä olisi ollut). Ap
Just siltä se vähän haiskahtaa. Vilpitön anteeksipyyntö korjaa aika pahojakin juttuja. Ehkä asiasta voisit keskustella puolison kanssa vielä kerran tästä näkökulmasta; ymmärtääkö hän mitä on sulle aiheuttanut ja pyytääkö anteeksi.
Eikös semmoinen sanontakin ole että avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. 💞
Sitten kai äiti ja isä asuvat lähekkäin, lapsia hoitaen ja lapset leikkivät. Paitsi jos isä on liian jännittävä uudelle miehelle tai uusi mies isälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Niin. Mutta minä nyt kuitenkin olen päätynyt parisuhteeseen ja jälkikasvuakin on. Eli siitä neuvosta ei ole hyötyä, että ei kannata koskaan ryhtyä parisuhteeseen, sillä myöhäistä on sen suhteen. En vain osaa unohtaa, tai ehkä osaan unohtaakin, mutta tunteeni eivät, sillä ne kuolevat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kasvanut sellaisessa perheessä, missä ei ollut ikinä mitään fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Toki muita ongelmia oli. Menin yhteen miehen kanssa, joka alkoi saada hillittömiä raivareita ja esim heitti kerran läppärini lattialle niin, että se meni rikki. Tämä oli minulle aivan lamaannuttavaa ja rikkoi suhteemme. Luottamus haihtui savuna ilmaan hyvin nopeasti, eikä se enää palannut, vaikka suhde ei heti päättynytkään. Lopun alku oli tuo läppäricase. Hän kyllä hankki uuden läppärin ja oli pahoillaan. Mutta maito oli jo kaatunut. Yhteisiä lapsia ei onneksi ollut, se olisi mutkistanut tilannetta. Mutta en sittenkään olisi jäänyt suhteeseen, jossa ei voi luottaa.
Kiitos juuri tämän tyyppistä asiaa pohdin. Toki läppäri on pahempi juttu kuin lautanen, mutta silti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvattomuuden tunne ja et pysty luottamaan kenenkään. "Vahdit" pientäkin epäluottamuuden osoittamista toisesta ja kun huomaat sen niin se sinun pelkosi toteutuu, jolloin voit osoittaa itsellesi olevan oikeassa:"Tiesinhän, että se tekee noin." Eli jos tunnet olevasi turvassa niin se on sinulle pelottava olo.
Rakkautta on myös armo, ymmärtäminen ja anteeksianto. Ihmisen ei todellakaan tarvitse olla täydellinen. Pitää osata kasvaa haasteiden edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvattomuuden tunne ja et pysty luottamaan kenenkään. "Vahdit" pientäkin epäluottamuuden osoittamista toisesta ja kun huomaat sen niin se sinun pelkosi toteutuu, jolloin voit osoittaa itsellesi olevan oikeassa:"Tiesinhän, että se tekee noin." Eli jos tunnet olevasi turvassa niin se on sinulle pelottava olo.
Hmm. Siinä olet oikeassa että minun on vaikea luottaa ihmisiin. Mutta en minä kyllä voi tuntea olevani turvassa, jos minulle vaikkapa valehdellaan, paiskotaan lautasia rikki tai selkäni takana tekstaillaan (nämä osin kuvitteellisia esemerkkejä). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Niin. Mutta minä nyt kuitenkin olen päätynyt parisuhteeseen ja jälkikasvuakin on. Eli siitä neuvosta ei ole hyötyä, että ei kannata koskaan ryhtyä parisuhteeseen, sillä myöhäistä on sen suhteen. En vain osaa unohtaa, tai ehkä osaan unohtaakin, mutta tunteeni eivät, sillä ne kuolevat. Ap
Tunnistan tässä tosi paljon itseäni. Olen siis tuo läppäricase. Me ollaan kaikki erilaisia ja on erilaiset taustat ja mielet. Jonkun toisen on helppo unohtaa erilaiset episodit ja jonkun toisen on ihan mahdoton unohtaa. Yritä tutkiskella omia tunteitasi. Oletko onnellinen? Pystytkö rentoutumaan kotona? Onko kotiin mukava tulla? Miltä tuntuu ajatus sinusta ja kumppanistasi yhdessä 10-20 vuoden päästä? Onko se lämmin, turvallinen tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkautta on myös armo, ymmärtäminen ja anteeksianto. Ihmisen ei todellakaan tarvitse olla täydellinen. Pitää osata kasvaa haasteiden edessä.
Miten antaa anteeksi jos pahantekijä ei edes pyydä anteeksi? Miten paljon huonoa käytöstä pitää vain jaksaa ymmärtää (ja samalla itse kärsiä siitä)?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Niin. Mutta minä nyt kuitenkin olen päätynyt parisuhteeseen ja jälkikasvuakin on. Eli siitä neuvosta ei ole hyötyä, että ei kannata koskaan ryhtyä parisuhteeseen, sillä myöhäistä on sen suhteen. En vain osaa unohtaa, tai ehkä osaan unohtaakin, mutta tunteeni eivät, sillä ne kuolevat. Ap
Tunnistan tässä tosi paljon itseäni. Olen siis tuo läppäricase. Me ollaan kaikki erilaisia ja on erilaiset taustat ja mielet. Jonkun toisen on helppo unohtaa erilaiset episodit ja jonkun toisen on ihan mahdoton unohtaa. Yritä tutkiskella omia tunteitasi. Oletko onnellinen? Pystytkö rentoutumaan kotona? Onko kotiin mukava tulla? Miltä tuntuu ajatus sinusta ja kumppanistasi yhdessä 10-20 vuoden päästä? Onko se lämmin, turvallinen tunne?
En pysty rentoutumaan eikä ajatus yhteisestä elämästä 20 vuoden päästä tuo lämmintä tunnetta. Kaikki mureni palasiksi sen yhden lautasen särkyessä sirpaleiksi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon vielä, että tavaroiden rikkominen on vallankäyttöä. Siitä tulee fiilis, että pahempaakin voi tapahtua. Pidä varasi tai rikon lisää, etkä voi sille mitään. Ja voiko käsiksi käymisen kynnys myös madaltua, kun on ensin paiskottu tavaroita? Minusta se ei ole pikku juttu. Lapsillekin pelottavaa ja hämmentävää, jos ovat paikalla.
Tai itselleni tuli fiilis, että piti omassa kodissa kävellä kuin kananmunankuorilla, ettei toinen vaan suutu ja sitten taas jotain menisi rikki. T. Läppäricase
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Niin. Mutta minä nyt kuitenkin olen päätynyt parisuhteeseen ja jälkikasvuakin on. Eli siitä neuvosta ei ole hyötyä, että ei kannata koskaan ryhtyä parisuhteeseen, sillä myöhäistä on sen suhteen. En vain osaa unohtaa, tai ehkä osaan unohtaakin, mutta tunteeni eivät, sillä ne kuolevat. Ap
Tunnistan tässä tosi paljon itseäni. Olen siis tuo läppäricase. Me ollaan kaikki erilaisia ja on erilaiset taustat ja mielet. Jonkun toisen on helppo unohtaa erilaiset episodit ja jonkun toisen on ihan mahdoton unohtaa. Yritä tutkiskella omia tunteitasi. Oletko onnellinen? Pystytkö rentoutumaan kotona? Onko kotiin mukava tulla? Miltä tuntuu ajatus sinusta ja kumppanistasi yhdessä 10-20 vuoden päästä? Onko se lämmin, turvallinen tunne?
En pysty rentoutumaan eikä ajatus yhteisestä elämästä 20 vuoden päästä tuo lämmintä tunnetta. Kaikki mureni palasiksi sen yhden lautasen särkyessä sirpaleiksi. Ap
Oliko sun puolisollasi suhde johonkin muuhun? Tai rakastuiko hän johonkin toiseen? Siltä tuo nimittäin kuulostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmisen pitää oppia myös päästämään irti ja jatkamaan eteenpäin. Jos jää jumittamaan joka ikiseen väärään sanaan tai kiukkupäissä rikottuun lautaseen, ei kannata yrittääkään olla parisuhteessa. Koska sellaista parisuhdetta ei olekaan, missä toinen käyttäytyisi jatkuvasti juuri sinun vaatimallasi tavalla, eikä koskaan tekisi mitään virheitä. Koska niitä teet sinäkin.
Niin. Mutta minä nyt kuitenkin olen päätynyt parisuhteeseen ja jälkikasvuakin on. Eli siitä neuvosta ei ole hyötyä, että ei kannata koskaan ryhtyä parisuhteeseen, sillä myöhäistä on sen suhteen. En vain osaa unohtaa, tai ehkä osaan unohtaakin, mutta tunteeni eivät, sillä ne kuolevat. Ap
Tunnistan tässä tosi paljon itseäni. Olen siis tuo läppäricase. Me ollaan kaikki erilaisia ja on erilaiset taustat ja mielet. Jonkun toisen on helppo unohtaa erilaiset episodit ja jonkun toisen on ihan mahdoton unohtaa. Yritä tutkiskella omia tunteitasi. Oletko onnellinen? Pystytkö rentoutumaan kotona? Onko kotiin mukava tulla? Miltä tuntuu ajatus sinusta ja kumppanistasi yhdessä 10-20 vuoden päästä? Onko se lämmin, turvallinen tunne?
En pysty rentoutumaan eikä ajatus yhteisestä elämästä 20 vuoden päästä tuo lämmintä tunnetta. Kaikki mureni palasiksi sen yhden lautasen särkyessä sirpaleiksi. Ap
Oliko sun puolisollasi suhde johonkin muuhun? Tai rakastuiko hän johonkin toiseen? Siltä tuo nimittäin kuulostaa.
Kuulostaako siltä oikeasti? En ole mitään toista naista epäillyt. Se aloituksessa ollut tekstari-esimerkki ei muuten ollut tästä nykyisestä suhteestani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko koti ehjä jos siellä elää katkeroitunut ihminen tai ihmisiä jotka eivät pääse minkä tahansa asian yli vaan jäävät junnaamaan paikalleen?
En minä ainakaan katkeroidu, en tarkoittanut sellaista ollenkaan. Vaan sitä vain että rakkaus vain kuolee sen yhden rikotun lautasen takia. Ap
Kannataako suhdetta sen jälkeen jatkaa jos ja kun rakkaus on kuollut?
Ei, jos on pysyvästi niin. Mutta mietin vain että onko minussa vikaa jos rakkauteni kuolee yhteen rikottuun lautaseen tai yhteen valheeseen. Ap
Olisiko se yksi lautanen tai valhe kuitenkin vain jäävuoren huippu? Mulla on huonoissa suhteissa ollut yleensä joku yksittäinen ts. ensimmäinen huono kokemus, joka vei maun koko jutusta ja tämän jälkeen sitten tullut paskaa niskaan niin kauan kunnes erosin. Mutta siis rakkaus voi kuolla mihin vaan, varsinkin henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan.
Kaikki valehtelee joskus. Ja suuttuu joskus. Ja ruoho meinaa joskus vihertää aidan toisella puolella.
Eroat tietekin heti.