Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.

Tämä on erittäin yleistä jos vanhempi on narsisti, sillä narsisti ottaa aina yhden suosikkilapsen ja yhden inhokkilapsen. Suosikkia autetaan kaikessa, tuetaan, kannustetaan ja lopuksi koko perintö menee sille. Inhokkia kiusataan, vihataan, ei auteta mitenkään, tallotaan ja alistetaan, ja lopulta viedään koko perintö.

Oma narsistivanhempi varmisti tämän tempun vielä siten että jakoi omaisuuden jo eläissään ja oikein hieroi naamaan sitä että ”aion pitää huolen ettei jää mitään, mistä voisit saada lakiosan”.

Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.

En kyllä olisi enää missään tekemisissä, jättäisin varmaan hautajaiset kun väliin. Lapsille kyllä saa rakkaita ja hyviä aikuisia elämään muualtakin eikä tee tiukkaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kannattaa vakavasti siskojen kanssa harkita, että kysytte (toimitatte tiedot talosta, mökistä ja tilanteesta jne) perintöasioihin erikoistuneelta juristilta mielipidettä asiaan jo nyt.

Äiti on elossa edelleen, tiedä vaikka kuinka moniakin vuosia, ja lapset jo nyt laskettavat perintöosuuksiaan juristin luona? Aika karulta tuntuu.

Äiti itse aloitti perintökeskustelut lahjoittamalla ison osan yhdelle lapsista.

- ohis

Mikä mahtaa olla se ikä, jonka kohdalla elossa olevan ihmisen omaisuus muuttuu tämän normaalista omaisuudesta lasten perinnöksi, jonka käytöstä pitää kysellä muiden mielipiteitä? Palstan perustella tällainen ikä näyttäisi olevan olemassa.

On erittäin Ikävää lukea tällaisia yhden lapsen suosimisia. Lähinnä törkeää. Millainen persoonallisuushäiriö tuollaista mummoa vaivaa?

Tällainen kuvio näyttää toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen pilaten lopullisesti sisarusten välit. Sairasta vanhemmuutta.

Oudointa on se, että koko ympäristö ymmärtää, miksi yksi saa kaiken, muut eivät mitään. Vain nuo ahneet ilman jääneet sukulaiset väittävät mummon olevan persoonallisuushäiriöinen.

Vierailija kirjoitti:

Voi herrajumala. Äiti on elossa, joten lapsilla ei ole mitään vaateita eikä oikeuksia hänen omaisuutensa. Kysymys kuului voivatko lapset tehdä mitään? EIVÄT VOI, muuta kuin korkeintaan yrittää jutella äitinsä kanssa. Ymmärrän mielipahan, mutta se ei liity siihen voivatko lapset tehdä/vaatia mitään asian suhteen.

Sekä äidin että lasten kannattaisi kuitenkin ottaa selvää suosiolahjan käsitteestä ennen kuin tehdään mitään lopullisia päätöksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi vähän samalla tavalla: meitä on 2 sisarta ja 1 veli, vanhemmat olivat tehneet testamentin nimeltä mainiten "ainoan poikansa" hyväksi, eli veli sai talon, sijoitusasunnon, metsää, kesämökin ja kaiken mitä vain saada voi sillä perusteella, että perintö pysyisi "suvussa". (Siskoni ei ole naimisissa, minä olen eronnut.)

Vanhemmilla oli täysin laillinen oikeus tehdä tämmöinen testamentti, mutta kyllähän se kirpaisi -sekä rahallisesti että hylkäämiskokemuksena, kun veli ei koskaan auttanut vanhempiamme mitenkään ja kävikin vain harvoin ja silti poika olikin yhtäkkiä "arvokkaampi" kuin tyttäret.

Varmasti tuntui pahalta! Se ei tee hyvää sisarusten väleillekään, vanhempien pitäisi ajatella tällaisia asioita.

Teillä tytöillä oli kuitenkin oikeus lakiosaan. Puolet omaisuudesta menee aina tasan lapsille, toinen puoli on testamentilla määrättävissä kenelle tahansa. Eli sinä sait kuudesosan, eikö vain?

Juuri näin! Jos ei tuossa älynnyt hakea edes lakiosaa, jäi kymmeniä ellei satojatuhansia köyhemmäksi!! Otetaan teoreettinen esimerkki;

Vanhemmilta jaatu omaisuus vähennettynä mahdollisilla veloilla olisi esim. 1,5 miljoonaa e. On kolme rintaperillistä ja jos testamenttia ei olisi, jokainen saisi 500 000 e.

Kun yhtä suosiva testamentti on tehty, jakautuu omaisuus seuraavasti:

Suosikki saa miljoona e

Kaksi muuta lasta: 250 000 e henkeen

Näin lakiosa maksetaan.

Itse asiassa suosikki saa 1,5 miljoonaa ja niiden kahden tulee vaatia lakiosaansa, sitä ei makseta automaattisesti.

Onko ap ja muut sisarukset jutelleet uudestaan sille mummolle tai veljelle, vaatien perusteluja tähän?

Onko tämä ollut aina samanlaista (veljen suosiminen vaikka auttaa vähiten) vai alkanut viime aikoina/vuosina?

Mietin lähinnä voiko mummolla olla alkavaa muistisairautta tms joka ei välttämättä vielä "kunnolla" näy?

Oletko ap jutellut siskon/siskojen kanssa siitä, meinaatteko yhä jatkaa mummon auttamista jos lahjoittaa kaiken veljelle?

Moni varmasti lopettaisi tuossa kohtaa auttamisen, sanoen mummolle että pyytäköön siltä ainoalta pojalta sitten apua, kun maat, talot ja mökit menevät sinne:(

Ehkä havahduttaisi mummoa siihen, että onhan tuo ihan hemmetin epäreilua ja aiheuttaa taatusti kitkaa sisarusten välille?

Juristilta voi myös kysyä niitä neuvoja, mutta jos mummo kuolee alle 3 vuoden sisällä, niin oikeuteen menisin veljeä vastaan = Siinähän se raja oli, että ainakin otetaan lahja huomioon perikunnassa.

Ei pidä olla kynnysmatto, joka kaiken tuon jälkeen auttaa yhä mummoa kuin mitään ei sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa toimintaa mummolta. Miten joku voi olla noin julma muita kohtaan? Ai mutta, mullehan kävi vähän samalla tavalla, mutta tekijänä oli omat vanhemmat. Toivottavasti itse en omien lasten kohdalla sorru vastaavaan. Luulisin, että en, koska tiedän miltä se tuntuu.

Tämä on erittäin yleistä jos vanhempi on narsisti, sillä narsisti ottaa aina yhden suosikkilapsen ja yhden inhokkilapsen. Suosikkia autetaan kaikessa, tuetaan, kannustetaan ja lopuksi koko perintö menee sille. Inhokkia kiusataan, vihataan, ei auteta mitenkään, tallotaan ja alistetaan, ja lopulta viedään koko perintö.

Oma narsistivanhempi varmisti tämän tempun vielä siten että jakoi omaisuuden jo eläissään ja oikein hieroi naamaan sitä että ”aion pitää huolen ettei jää mitään, mistä voisit saada lakiosan”.

Ärsyttäähän tuo mutta mitä teet, et mitään. Vanhemmalla on oikeus testamentata kaikki suosikille.

En kyllä olisi enää missään tekemisissä, jättäisin varmaan hautajaiset kun väliin. Lapsille kyllä saa rakkaita ja hyviä aikuisia elämään muualtakin eikä tee tiukkaakaan.

Juuri näin. Jäisi minultakin kokonaan mummelin auto pois, samoin ei olisi enää osa lasteni elämää. Ja veli olisi ilmaa tämän jälkeen. Jos ketjun aloittanut on siskojensa kanssa yhtään itsetuntoa omaavia, niin ilmoittaisin mummelille yhdessä faktat. Että pyytäköön pojan tästä lähin apuun, kun sitä rakastaa noin, että me tyttäret lapsinemme käytämme aikamme tästä lähin muuhun kuin mummelin auttoon tai edes lyhyisiin tapaamisiin.

Aloittaja ei maininnut vielä, että onko mummo leski? Onko kyseessä siis Aloittajan vaarin perikunnan omistama talo ja mökki? Jos on, on mummolla lainmukaan asumisoikeus siinä. Ja on perinyt puolet vaarin omaisuudesta.

Silloin kuitenkin tilanne on täysin eri tuon lahjoituksen suhteen veljelle, koska kyseessä on perikunnan omaisuus. Eli vaarin perikunnan, eikä mummo voi toimia sen suhteen noin. Eli aloittajalla on oikeus vaarilta perittyyn lakiosaan, jolloin käsittääkseni mummo ei voi lahjoittaa omaisuutta pois?

Eli onko mummo leski, joka lahjoittanut vaarin perikunnan omaisuuden veljelle? Jos näin on, ei ole laillista millään ja lakiosa vaarin omaisuudesta kuuluu kaikille. Tähän kaipaisin vastausta, se tulee mutkistamaan tilannetta veljen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap ja muut sisarukset jutelleet uudestaan sille mummolle tai veljelle, vaatien perusteluja tähän?

Onko tämä ollut aina samanlaista (veljen suosiminen vaikka auttaa vähiten) vai alkanut viime aikoina/vuosina?

Mietin lähinnä voiko mummolla olla alkavaa muistisairautta tms joka ei välttämättä vielä "kunnolla" näy?

Oletko ap jutellut siskon/siskojen kanssa siitä, meinaatteko yhä jatkaa mummon auttamista jos lahjoittaa kaiken veljelle?

Moni varmasti lopettaisi tuossa kohtaa auttamisen, sanoen mummolle että pyytäköön siltä ainoalta pojalta sitten apua, kun maat, talot ja mökit menevät sinne:(

Ehkä havahduttaisi mummoa siihen, että onhan tuo ihan hemmetin epäreilua ja aiheuttaa taatusti kitkaa sisarusten välille?

Juristilta voi myös kysyä niitä neuvoja, mutta jos mummo kuolee alle 3 vuoden sisällä, niin oikeuteen menisin veljeä vastaan = Siinähän se raja oli, että ainakin otetaan lahja huomioon perikunnassa.

Ei pidä olla kynnysmatto, joka kaiken tuon jälkeen auttaa yhä mummoa kuin mitään ei sattunut.

Mummo vastaan todennäköisesti niin, että ei tiennytkään, että välitätte vain rahasta, että olettekin tuoneet lapset hänelle hoitoon vain miettien, että kuolisipa pois ja päästäisiin perimään. Ei se varmaan ole kiva kuulla, että ei merkitse ihmisenä mitään, väki on käynyt kääntymässä vain siksi, että on voitu samalla arvioida omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap ja muut sisarukset jutelleet uudestaan sille mummolle tai veljelle, vaatien perusteluja tähän?
Onko tämä ollut aina samanlaista (veljen suosiminen vaikka auttaa vähiten) vai alkanut viime aikoina/vuosina?
Mietin lähinnä voiko mummolla olla alkavaa muistisairautta tms joka ei välttämättä vielä "kunnolla" näy?
Oletko ap jutellut siskon/siskojen kanssa siitä, meinaatteko yhä jatkaa mummon auttamista jos lahjoittaa kaiken veljelle?
Moni varmasti lopettaisi tuossa kohtaa auttamisen, sanoen mummolle että pyytäköön siltä ainoalta pojalta sitten apua, kun maat, talot ja mökit menevät sinne:(
Ehkä havahduttaisi mummoa siihen, että onhan tuo ihan hemmetin epäreilua ja aiheuttaa taatusti kitkaa sisarusten välille?
Juristilta voi myös kysyä niitä neuvoja, mutta jos mummo kuolee alle 3 vuoden sisällä, niin oikeuteen menisin veljeä vastaan = Siinähän se raja oli, että ainakin otetaan lahja huomioon perikunnassa.
Ei pidä olla kynnysmatto, joka kaiken tuon jälkeen auttaa yhä mummoa kuin mitään ei sattunut.

Mummo vastaan todennäköisesti niin, että ei tiennytkään, että välitätte vain rahasta, että olettekin tuoneet lapset hänelle hoitoon vain miettien, että kuolisipa pois ja päästäisiin perimään. Ei se varmaan ole kiva kuulla, että ei merkitse ihmisenä mitään, väki on käynyt kääntymässä vain siksi, että on voitu samalla arvioida omaisuutta.

Ja veljelläkö on jokin automatisoitu oikeus periä koko mummon maallinen omaisuus, ilman että se on rahallista suosimista?
Ehkä veli on tässä se ahne, muut koittavat pitää oikeuksistaan kiinni? Tuollainen perinnönjaossa suosiminen EI aiheuta mitään muuta kuin harmeja.

Narsismissa ja muissa luonnehäiriöissä on tapana, että yksi on se suosikki, muut eivät mitään. Tiedän elävästä elämästä esimerkin, miten luonnehäiriöinen ihminen kiristää ja vihjailee vuoronperään lapsiaan perinnöllä.

Hänellä omaisuutta jonkin verran. Useampi lapsista luovuttanut luonnehäiriöisen suhteen, eli perinnöstä puhuminen ei vaikuta enää mitään. Ihan sama, jääkö perittävää vai ei.

Hyvin epämoraalinen ihminen suostuu ottamaan vastaan lahjaa tai perintöä, joka kuuluu muille. Lahjoittaja vain voi olla niin tyhmä ja piittaamaton omista perillisistään, että ei ajattele asian olevan todella epäreilu.

On mummoja ja "mummoja".

Jos tuo leski on edennyt elämässä reittå pitkin ts tilan rahat ovat pääosin miehen suvun kautta tulleita eikä vaimo ole omaisuuden arvoa nostanut omalla työllään kotona tai kodin ulkopuolella, voi ajatella, että uuninpankkopoika on niin aikaansaamaton, että häntä pitää suosia satoja vuosia sitten vallinneilla periaatteilla ja että sukutila säilyt samassa suvussa. Pojalla ei ole munaa eikä rahaa lunastaa tilaa äidiltään (ja sisaruksiltaan, jos heidän isän petintönsäkin on vielä jakamatta).

Isän perintönsäkin...

Täällä kävi yksi "sukupolvenvaihdos" niin, että puolison vanhemmat antoivat yli 300 000 euron edestä peltoja, metsiä sekä maatilan nuorimmalle sisarukselle, kun puolisolleni ja kolmannelle sisarukselle molemmille vain 20 000 euroa ennakkoperintönä. Ihan mukavat appivanhemmat, mutta vaikea ymmärtää valintaansa. Koko perhe hyvissä väleissä toistensa kanssa mutta yhdelle annetaan noin paljon enemmän. En itse kehtaisi koskaan tehdä samoin omille lapsilleni. Kun aika minusta jättää, saavat kaikki saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Muut ovat onnellisia. Tuollainen on järkyttävä taakka.

Miksi se taakka olisi? Jos rakennus on suht hyvässä kunnossa ja ollut kaikkien sukulaisten rakastama paikka niin eiköhän tuollaisen saa myytyä helposti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin epämoraalinen ihminen suostuu ottamaan vastaan lahjaa tai perintöä, joka kuuluu muille. Lahjoittaja vain voi olla niin tyhmä ja piittaamaton omista perillisistään, että ei ajattele asian olevan todella epäreilu.

Juuri näin. Eikö tuota veljeä oikeasti yhtään häiritse se, että välit muihin sisaruksiin voivat jäätyä jopa kokonaan? Jos mummo paapoo poikaa, koska se on poika Herranen aika, niin miksei kuspää veli ole kieltäytynyt lahjoista? Jos olisi kyseessä MIES niin olisi kieltäytynyt tai maksanut edes siskonsa tosiaan pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Täällä kävi yksi "sukupolvenvaihdos" niin, että puolison vanhemmat antoivat yli 300 000 euron edestä peltoja, metsiä sekä maatilan nuorimmalle sisarukselle, kun puolisolleni ja kolmannelle sisarukselle molemmille vain 20 000 euroa ennakkoperintönä. Ihan mukavat appivanhemmat, mutta vaikea ymmärtää valintaansa. Koko perhe hyvissä väleissä toistensa kanssa mutta yhdelle annetaan noin paljon enemmän. En itse kehtaisi koskaan tehdä samoin omille lapsilleni. Kun aika minusta jättää, saavat kaikki saman verran.

300 000 eurolla ei saa  elinkelpoista tilaa, joten lahjoittaminen oli ainoa vaihtoehto, koska pankista ei lainaa saisi. Harmi, että tuossa joutui maksamaan lahjaveroja 40 000 e eli tavallisen palkansaajan vuoden palkan verran. Noin pieni tila ei tuota kulujaan enempää ja sen jakaminen olisi ollut vielä typerämpää kuin lahjoitus.

Outoa, että nimenomaan miniät ovat ihmettelemässä appivanhempien omaisuudenhoitoa.

PS. Meillä veli teki 15 vuotta palkatonta työtä maatilalla omien töittensä ohessa. Oli vain oikeus ja kohtuus, että hän osti maatilan edullisilla ehdoilla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin epämoraalinen ihminen suostuu ottamaan vastaan lahjaa tai perintöä, joka kuuluu muille. Lahjoittaja vain voi olla niin tyhmä ja piittaamaton omista perillisistään, että ei ajattele asian olevan todella epäreilu.

Miten niin lahja tai perintö voi kuulua muille ja silti se annetaan jollekin toiselle? Et taida ymmärtää, että tuossakin mummo tekee omalla omaisuudellaan sitä, mitä haluaa. Ei siis ole olemassa ketään muuta, jolle mummon omaisuus kuuluisi, hän saa lahjoittaa sitä miten haluaa.

Harva morsian kieltäytyy timanttisormuksesta vaikka tietää, ettei se oikeastaan kuulu hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin epämoraalinen ihminen suostuu ottamaan vastaan lahjaa tai perintöä, joka kuuluu muille. Lahjoittaja vain voi olla niin tyhmä ja piittaamaton omista perillisistään, että ei ajattele asian olevan todella epäreilu.

Miten niin lahja tai perintö voi kuulua muille ja silti se annetaan jollekin toiselle? Et taida ymmärtää, että tuossakin mummo tekee omalla omaisuudellaan sitä, mitä haluaa. Ei siis ole olemassa ketään muuta, jolle mummon omaisuus kuuluisi, hän saa lahjoittaa sitä miten haluaa.
Harva morsian kieltäytyy timanttisormuksesta vaikka tietää, ettei se oikeastaan kuulu hänelle.

Voi että nyt, kyse on ihan eri asiasta. Timanttisormus harvoin on esim perikunnan omaisuutta, niinkuin se talo & mökki ovat nyt, jos mummo on leski. Tällöin on sen vaarinkin perintöosuus jakamatta, mummolle kuuluu puolet, muille rintaperillisille lakiosa. Eli vertauksesi ontuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kävi yksi "sukupolvenvaihdos" niin, että puolison vanhemmat antoivat yli 300 000 euron edestä peltoja, metsiä sekä maatilan nuorimmalle sisarukselle, kun puolisolleni ja kolmannelle sisarukselle molemmille vain 20 000 euroa ennakkoperintönä. Ihan mukavat appivanhemmat, mutta vaikea ymmärtää valintaansa. Koko perhe hyvissä väleissä toistensa kanssa mutta yhdelle annetaan noin paljon enemmän. En itse kehtaisi koskaan tehdä samoin omille lapsilleni. Kun aika minusta jättää, saavat kaikki saman verran.

300 000 eurolla ei saa  elinkelpoista tilaa, joten lahjoittaminen oli ainoa vaihtoehto, koska pankista ei lainaa saisi. Harmi, että tuossa joutui maksamaan lahjaveroja 40 000 e eli tavallisen palkansaajan vuoden palkan verran. Noin pieni tila ei tuota kulujaan enempää ja sen jakaminen olisi ollut vielä typerämpää kuin lahjoitus.
Outoa, että nimenomaan miniät ovat ihmettelemässä appivanhempien omaisuudenhoitoa.
PS. Meillä veli teki 15 vuotta palkatonta työtä maatilalla omien töittensä ohessa. Oli vain oikeus ja kohtuus, että hän osti maatilan edullisilla ehdoilla.

Teit lapsellisen vihjauksen, että havittelisin appivanhempieni perintöä, ja kommentoit muutenkin turhan itsevarmasti asiaa jota et tunne. Mitä maatilaan tulee, se on todellakin pieni eikä siellä ole vuosiin ollut minkäänlaista toimintaa. Käytännössä yksi sisaruksista saa itselleen asuintalon ja tilukset, vaikka hänellä ei ole esim. aikeita ottaa eläimiä vanhaan navettaan. Ehkä kasvattelee hiukan viljaa, ehkä ei. Kasvatus jäänee parhaassakin tapauksessa kulut hädin tuskin kattavaksi harrasteluksi. Mitään lainoja he eivät ole hakemassakaan, joten sen vuoksi kirjoitin "sukupolvenvaihdoksen" lainausmerkkeihin, koska kyseessä on nimestä huolimatta tavanomainen mutta epätasapuolisesti jaettu ennakkoperintö. Hienoa tietysti, että tila säilyy suvussa, vaikka se ei mitään tuottaisikaan. Tilan ja maat olisi voinut myös myydä, ja jakaa rahat tasan perillisten kesken. Sellaisen testamentin ainakin itse laatisin, jos kyse olisi omasta jälkikasvustani.