Mummo antaa talon, mökit ja maan yhdelle lapselle lahjana, muut jäävät ilman

Minulle kävi vähän samalla tavalla: meitä on 2 sisarta ja 1 veli, vanhemmat olivat tehneet testamentin nimeltä mainiten "ainoan poikansa" hyväksi, eli veli sai talon, sijoitusasunnon, metsää, kesämökin ja kaiken mitä vain saada voi sillä perusteella, että perintö pysyisi "suvussa". (Siskoni ei ole naimisissa, minä olen eronnut.)

Vanhemmilla oli täysin laillinen oikeus tehdä tämmöinen testamentti, mutta kyllähän se kirpaisi -sekä rahallisesti että hylkäämiskokemuksena, kun veli ei koskaan auttanut vanhempiamme mitenkään ja kävikin vain harvoin ja silti poika olikin yhtäkkiä "arvokkaampi" kuin tyttäret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta jospa onkin vain avopuoliso eikä tee testamenttia?

Jos on vain avopuoliso, ei lapsia eikä testamenttia, niin silloin lain mukaan sisarukset perivät (jos vanhemmat eivät ole elossa=.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi vähän samalla tavalla: meitä on 2 sisarta ja 1 veli, vanhemmat olivat tehneet testamentin nimeltä mainiten "ainoan poikansa" hyväksi, eli veli sai talon, sijoitusasunnon, metsää, kesämökin ja kaiken mitä vain saada voi sillä perusteella, että perintö pysyisi "suvussa". (Siskoni ei ole naimisissa, minä olen eronnut.)

Vanhemmilla oli täysin laillinen oikeus tehdä tämmöinen testamentti, mutta kyllähän se kirpaisi -sekä rahallisesti että hylkäämiskokemuksena, kun veli ei koskaan auttanut vanhempiamme mitenkään ja kävikin vain harvoin ja silti poika olikin yhtäkkiä "arvokkaampi" kuin tyttäret.

Varmasti tuntui pahalta! Se ei tee hyvää sisarusten väleillekään, vanhempien pitäisi ajatella tällaisia asioita.

Teillä tytöillä oli kuitenkin oikeus lakiosaan. Puolet omaisuudesta menee aina tasan lapsille, toinen puoli on testamentilla määrättävissä kenelle tahansa. Eli sinä sait kuudesosan, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kannattaa vakavasti siskojen kanssa harkita, että kysytte (toimitatte tiedot talosta, mökistä ja tilanteesta jne) perintöasioihin erikoistuneelta juristilta mielipidettä asiaan jo nyt.

Äiti on elossa edelleen, tiedä vaikka kuinka moniakin vuosia, ja lapset jo nyt laskettavat perintöosuuksiaan juristin luona? Aika karulta tuntuu.

No voi voi, se on narsistimummon ihan oma syy.

https://www.svahn.fi/suosiolahja/

Kannattaa lukea tarkasti niiden, jotka mummua täällä kovasti puolustavat. Suosikille voi kolahtaa lahjat vielä omaan nilkkaan.

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi vähän samalla tavalla: meitä on 2 sisarta ja 1 veli, vanhemmat olivat tehneet testamentin nimeltä mainiten "ainoan poikansa" hyväksi, eli veli sai talon, sijoitusasunnon, metsää, kesämökin ja kaiken mitä vain saada voi sillä perusteella, että perintö pysyisi "suvussa". (Siskoni ei ole naimisissa, minä olen eronnut.)

Vanhemmilla oli täysin laillinen oikeus tehdä tämmöinen testamentti, mutta kyllähän se kirpaisi -sekä rahallisesti että hylkäämiskokemuksena, kun veli ei koskaan auttanut vanhempiamme mitenkään ja kävikin vain harvoin ja silti poika olikin yhtäkkiä "arvokkaampi" kuin tyttäret.

Varmasti tuntui pahalta! Se ei tee hyvää sisarusten väleillekään, vanhempien pitäisi ajatella tällaisia asioita.

Teillä tytöillä oli kuitenkin oikeus lakiosaan. Puolet omaisuudesta menee aina tasan lapsille, toinen puoli on testamentilla määrättävissä kenelle tahansa. Eli sinä sait kuudesosan, eikö vain?

Juuri näin! Jos ei tuossa älynnyt hakea edes lakiosaa, jäi kymmeniä ellei satojatuhansia köyhemmäksi!! Otetaan teoreettinen esimerkki;

Vanhemmilta jaatu omaisuus vähennettynä mahdollisilla veloilla olisi esim. 1,5 miljoonaa e. On kolme rintaperillistä ja jos testamenttia ei olisi, jokainen saisi 500 000 e.

Kun yhtä suosiva testamentti on tehty, jakautuu omaisuus seuraavasti:

Suosikki saa miljoona e

Kaksi muuta lasta: 250 000 e henkeen

Näin lakiosa maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Tämä on totta. Edellisessä tapauksessa vaan ei ollut kyse testamentista, ainakaan kirjoittaja ei sellaista maininnut. Kirjoittaja vain väitti jääneensä kokonaan ilman mitään (lakiosaansa siis).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Tämä on totta. Edellisessä tapauksessa vaan ei ollut kyse testamentista, ainakaan kirjoittaja ei sellaista maininnut. Kirjoittaja vain väitti jääneensä kokonaan ilman mitään (lakiosaansa siis).

Niin. Ei mainittu oliko omaisuus siirretty suosikkilapselle lahjoittamalla (vrt. tämän ketjun aloitus) vai testamentilla. Lakiosaa EI siis automaattisesti makseta vaan se pitää hakea tietyllä tavalla. Netistä löytyy ohjeita. Lakiosaa pitää myös jokaisen rintaperillisen hakea erikseen eli ei riitä, että vain yksi hakee vaan jokaisen pitää hakea sitä, jos siis haluaa lakiosansa. Ottakaa itsellenne lakimies, jos tuntuu, että perunkirjoitus ja pesänselvitys on yhden käsissä, joka vie muita kuin litran mittaa. Älkää säästäkö väärässä paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?

Jos on kyseessä mummon omaisuus eikä perikunnan, niin lahjoissa ei ole mitään lakiosia.

Perikunta on taas eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Tämä on totta. Edellisessä tapauksessa vaan ei ollut kyse testamentista, ainakaan kirjoittaja ei sellaista maininnut. Kirjoittaja vain väitti jääneensä kokonaan ilman mitään (lakiosaansa siis).

Niin. Ei mainittu oliko omaisuus siirretty suosikkilapselle lahjoittamalla (vrt. tämän ketjun aloitus) vai testamentilla. Lakiosaa EI siis automaattisesti makseta vaan se pitää hakea tietyllä tavalla. Netistä löytyy ohjeita. Lakiosaa pitää myös jokaisen rintaperillisen hakea erikseen eli ei riitä, että vain yksi hakee vaan jokaisen pitää hakea sitä, jos siis haluaa lakiosansa. Ottakaa itsellenne lakimies, jos tuntuu, että perunkirjoitus ja pesänselvitys on yhden käsissä, joka vie muita kuin litran mittaa. Älkää säästäkö väärässä paikassa.

Korjaus: kyllähän kirjoittaja mainitsi, että oli olemassa yhtä suosiva testamentti eli selvä tapaus. Siinä tapauksessa olisi siis ehdottomasti vaadittava tältä yhdeltä testamentinsaajalta rintaperillisten lakiosaansa 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta! Lakiosaa vaaditaan siis testamentin saajalta lakiosavaatimuksella, jossa on tiettyjä muotovaatimuksia ja toimitustapoja. Sen jälkeen käydään jakamaan pesää ja maksamaan lakiosa joko rahalla tai muulla pesän omaisuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Tämä on totta. Edellisessä tapauksessa vaan ei ollut kyse testamentista, ainakaan kirjoittaja ei sellaista maininnut. Kirjoittaja vain väitti jääneensä kokonaan ilman mitään (lakiosaansa siis).

Kyllä kirjoittaja mainitsi, että veljen hyväksi oli tehty testamentti ja kaksi siskoa jätetty ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?

Mummohan on elossa eli mitään perinnön lakiosuuksia voi vaatia kun ei ole vielä mitään perintöäkään. Mahdollisesti siinä vaiheessa kun mummo joskus kuolee, muut perilliset voivat yrittää saada nämä ennen mummon kuolemaa annetut kiinteistöt ja maat luetuksi ennakkoperinnöksi mutta eihän siitäkään ole takeita että se onnistuu. Mummo on elossa ja hänellä on ihan laillinen oikeus itse päättää omaisuudestaan ja antaa nuo mökit ja tilukset sille yhdelle lapselleen, muilla ei ole siihen mitään sananvaltaa.

Totta, en ymmärrä, miten aletaan puhua perinnöistä yms, kun mummo on elossa. Jos kaikki on mummon omaisuutta, niin kellään ei ole nokan koputtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jokaisen lapsen lakiosuus, onnistuukohan kuinka hyvin asian riitautus oikeudessa?

Mummohan on elossa eli mitään perinnön lakiosuuksia voi vaatia kun ei ole vielä mitään perintöäkään. Mahdollisesti siinä vaiheessa kun mummo joskus kuolee, muut perilliset voivat yrittää saada nämä ennen mummon kuolemaa annetut kiinteistöt ja maat luetuksi ennakkoperinnöksi mutta eihän siitäkään ole takeita että se onnistuu. Mummo on elossa ja hänellä on ihan laillinen oikeus itse päättää omaisuudestaan ja antaa nuo mökit ja tilukset sille yhdelle lapselleen, muilla ei ole siihen mitään sananvaltaa.

Totta, en ymmärrä, miten aletaan puhua perinnöistä yms, kun mummo on elossa. Jos kaikki on mummon omaisuutta, niin kellään ei ole nokan koputtamista.

Miksei näistä saisi puhua?! Kyllähän nämä perintöasiat ovat tärkeitä ja kiinnostavia ja joku on voinut saada jopa ohjeita täältä, miten kannattaa menetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaanpa sellainen tapaus, että poika kuolee ilman lapsia eikä tee testamenttia. Lahjaksi saamansa talot ym. menee näille siskoille, jos vanhemmatkin ovat jo mullan alla. Siinä tapauksessa siskot pääsevät nauttimaan yhteisomistuksesta!

Veikkaan, että rakennukset ränsistyvät eikä siskoilla ole varaa kunnostaa niitä. Joku vävyistä haluaa myydä ja joku ottaa muijastaan eron ja joku sisko hakee toimeentulotukea...

Poika kuolee ilman lapsia, mutta hänellä on aviopuoliso. Omaisuus menee aviopuolisolle.

Mutta jospa onkin vain avopuoliso eikä tee testamenttia?

Edelleen on kertomatta miten äiti/mummo on päätynyt ainoaksi (?) omistajaksi. Onko hän esim. perinyt mökit ym. aviomiehen kuoleman/eron jälkeen? Vai onko aviomiehensä kanssa ostanut mökit maineen, ja miehen kuolinpesä on selvittämättä/jakamatta. Voisiko ap kertoa tämän? Kuka nyt omistaa mökit?

Ap:n mummosta en tiedä, mutta meillä äitini on hankkinut talonsa ihan palkkatyöllä ja perinyt mökkinsä. Isä toi avioliittoon aikoinaan metsää ja se jaettiin isän kuoleman jälkeen lapsille. Avioehdon mukaan puolisoilla ei ollut oikeutta toistensa omaisuuteen.

Miksi täällä aina oletetaan, että naisella voi olla omaisuutta vain miehensä kautta?

Hyvin usein kiinteistöt ja asunto-osakkeet ovat vanhemmilla ikäpolvilla molempien nimissä. Se on huomattavasti yleisempää kuin se, että jompi kumpi omistaa yksin ne.

Ja hyvin usein ensimmäisen puolison kuoltua tehdään sekleä perinnönjako, jolloin mummo pitää oman omaisuutensa ja saa mahdollisesti tasinkoa pesältä, loput menee rintaperillisille. Mummot eivät halua elää osana kuolinpesää, joten perinnönjaon jälkeen mummon ei tarvitse kysellä lapsilta, miten tulee elää ja olla, jotta nämä ovat tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä myös se vähä, mitä rahallisesti arvokasta perintöä jäi, meni nuorimmalle lapselle. Sille, joka oli vähiten ollut isän kanssa tekemisissä. Keskimmäinen, joka puolisonsa kanssa hoiti isäänsä päivittäin, ei saanut mitään. Vanhin taas oli jo hyvissä ajoin tyhjentänyt isänsä asunnon kaikista arvoesineistä jo tämän eläessä. Ja ei, emme ruvenneet riitelemään tästä. Vanhempi oli jo eläessään tehnyt selväksi, ketkä lapsista olivat hänelle tärkeitä. Mutta kyllähän tuosta täysi arvottomuuden tunne jäi itselle.

Miten muka voi olla niin, että et (keskimmäinen) saanut lakiosaasi? Omaisuudesta täytyy vähintään puolet mennä rintaperillisille eli lapsille. Jos teitä on kolme, jokaiselle kuuluu lakiosa. Väitätkö, että et sellaista saanut tai siitä tiennyt?

En ole tuo henkilö, mutta olen seurannut erästä kuolinpesää sivusta. Ei lakiosan vaatimisesta edes tiedoteta välttämättä perunkirjoituksessa selkeästi! Perunkirjoituksen voi tehdä vaikka naapurin Pera. Ei siinä ole mitään pätevyysvaatimusta ja lakikoulutusta. Näin lakiosa voi mennä sivu suun ja vielä jos pirullinen itsekäs edunsaaja haluaa tehdä kaikki paperit nopeasti valmiiksi ja hyväksyttää testamentin äkkiä! Älkää hyvät ihmiset allekirjoittako mitään papereita ennen kuin olette ottaneet asioista selvää! Perunkirjoituksessa EI ole pakko hyväksyä testamenttia eikä olla vaatimatta tai vaatia lakiosaa. Lakiosaa voi vaatia nimittäin 6 kk kuluessa testamentin tiedoksiannosta samoin kuin voi moittia testamenttia! Pelkän testamentin tiedoksiannon voi rintaperillinen tehdä perunkirjoituksessa kun testamentin saaja on paikalla ja molemmat allekirjoittavat testamentin tulleen tiedoksiannetuksi ja kaksi todistajaa lisäksi.

Tämä on totta. Edellisessä tapauksessa vaan ei ollut kyse testamentista, ainakaan kirjoittaja ei sellaista maininnut. Kirjoittaja vain väitti jääneensä kokonaan ilman mitään (lakiosaansa siis).

Kyllä kirjoittaja mainitsi, että veljen hyväksi oli tehty testamentti ja kaksi siskoa jätetty ilman.

Kaksi siskoa voivat opetella, miten tulee toimia eli lakiosaa pitää vaatia. Ei sitä tarvitse kertoa testamentissa erikseen.

Voi herrajumala. Äiti on elossa, joten lapsilla ei ole mitään vaateita eikä oikeuksia hänen omaisuutensa. Kysymys kuului voivatko lapset tehdä mitään? EIVÄT VOI, muuta kuin korkeintaan yrittää jutella äitinsä kanssa. Ymmärrän mielipahan, mutta se ei liity siihen voivatko lapset tehdä/vaatia mitään asian suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös kannattaa vakavasti siskojen kanssa harkita, että kysytte (toimitatte tiedot talosta, mökistä ja tilanteesta jne) perintöasioihin erikoistuneelta juristilta mielipidettä asiaan jo nyt.

Äiti on elossa edelleen, tiedä vaikka kuinka moniakin vuosia, ja lapset jo nyt laskettavat perintöosuuksiaan juristin luona? Aika karulta tuntuu.

Äiti itse aloitti perintökeskustelut lahjoittamalla ison osan yhdelle lapsista.

- ohis

Mikä mahtaa olla se ikä, jonka kohdalla elossa olevan ihmisen omaisuus muuttuu tämän normaalista omaisuudesta lasten perinnöksi, jonka käytöstä pitää kysellä muiden mielipiteitä? Palstan perustella tällainen ikä näyttäisi olevan olemassa.

On erittäin Ikävää lukea tällaisia yhden lapsen suosimisia. Lähinnä törkeää. Millainen persoonallisuushäiriö tuollaista mummoa vaivaa?

Tällainen kuvio näyttää toistuvan yhä uudelleen ja uudelleen pilaten lopullisesti sisarusten välit. Sairasta vanhemmuutta.