Miksi nainen häpeää sitä, että mis on pahoinpidellyt hänet?

Kertoo, että naisessa on ollut jotain syytä tapahtuneeseen eikä halua tai kehtaa sitä myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo, että naisessa on ollut jotain syytä tapahtuneeseen eikä halua tai kehtaa sitä myöntää.

Ai kuten tässäkin ketjussa esitetään kelpuutettavaksi syyksi sen kun nainen ei ole siivonnut tai nainen on lihonut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo, että naisessa on ollut jotain syytä tapahtuneeseen eikä halua tai kehtaa sitä myöntää.

Ai kuten tässäkin ketjussa esitetään kelpuutettavaksi syyksi sen kun nainen ei ole siivonnut tai nainen on lihonut?

Ja nämähän oli siis naisten itsensä kertomia, eikö?

Onhan se hävettävää olla niin kaikinpuolisen huono, että sekin ihminen joka minua kaikkein eniten rakastaa ja puutteineni hyväksyy, kuitenkin joutuu minua hakkaamaan. Tällaisena se tilanne usein uhrille näyttäytyy.

Uhri on monesti vakuuttunut, että hänen sietää olla kiitollinen, että pahoinpitelijä kuitenkin rakastaa häntä niin paljon, että jaksaa olla suhteessa hänen kanssaan, vaikka uhri on niin viallinen.

Mietippä sitä ja yhteiskunnan asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Häpeä liittyy väkivallan anatomiaan. Miehiä pätkitään turpaan joka viikonloppu snagarilla. Etpä kuule turpaan saaneiden kehuskelevan. Koska häpeä.

Tämä on kyllä totta. Asiasta mieluummin vaietaan, kuin puhutaan. Juurikin häpeän takia. Lyöjä sen sijaan saa rehvastella "vetäneensä turpaan", eikä kukaan kyseenalaista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan syyttä lyö.

Ex löi koska "ärsytin".

Olin koko illan kuunnellut könnisen ukon aiheetonta mustasukkailua ja päänaukomista. Pysyin itse rauhallisena ja koetin vastailla provosoimatta kunnes en jaksanut enää jankata samaa ja olin vain hiljaa.

Ärsytin, eli olin hiljaa.

Aina se ei syytä tarvitse.

Narsisti-isä pieksi meitä lapsia myös ”syystä”. Syitä oli esim:

- hengitin ”väärin”

- katsoin ”väärin”

-kävelin tai istuin ”väärim”

- suljin jääkaapin oven ”väärin”

- yskin ”väärin”

Syitä oli loputtomasti ja oikeasti kyse oli siitä että oma kiukku ja stressi piti purkaa väkivaltaan avutonta lasta kohtaan, sitten vaan keksittin se ”syy” jolla tuon toiminnan voi oikeuttaa.

Sepä se, yleensä se syy on just mielivaltaisesti keksitty tekosyy.

Ensin on päätös siitä että hakkaan nyt vainon/lapsen. Sitten keksitään tekosyy jolla sen voi perustella itselleen. Sittenhän teko on oikeutettu! Kätevää.

Minua kiinnostaisi tietää, ja monta kertaa eri foorumeilla kysyttyäno vastausta vaille jäänyt, että miksi MIES häpeää tulla naisen pahonpitelemäksi? Miksi ei myönnetä, ei kerrota vaikka suoraan kysytään ja omin silmin ollaan oltu todistajana jos ei ihan fyysisen pahoinpitelyn mutta rankan henkeisen sellaisen?

Ainakin kahta esimerkkiä ole ollut todistamassa, toinen omassa lähipiirissä.

Tässä lähipiirin tapauksessa mies sieti tätä 16! vuotta. Ei suostunut ottamaan apua vastaan, intti kiven kovaa että kaikki on hyvin vaikka kaikki ympärillä näkivät missä mennään.

Tarjottiin suoraan apua mutta ei. Minkäs teet? Miten väkisin auttaa?

Lopulta sitten oltiin siinä pisteessä että mies ambulanssilla sairaalaan ja sitä kautta sosiaalihpoitajan avustuksella kierre poikki. Mies sai tilapäiasunnon ja autettiin samaan oma kämppä. Kova pelko oli että palaa sen naisen luo mutta ei sentään palannut.

Toinenkin tapaus ilmiselvä, mutta mies ei suostunut myöntämään. Oliko häpeä sitten niin suuri.

Hän pääsi "karkuun" kun vaimo joutui sairaalaan ja sillä aikaa lähipiiri auttoi muuttamaan pois, kokonaan toiseen kaupunkiin. Vaimolta salattiin missä mies on, ja sitä raivoa mutta ei voinut mitään.

Niin että ei ne pelkästään naiset ole jotka eivät uskalla/halua lähteä. Parisuhdeväkivaltaa kohtaavien miesten joukko on todella suuri pimeä luku koska he eivät kerro. Syytetää sitä että apua ei saa ja että vähätellään. Tosiaisassa häpeä on niin suuri että mieluummin jäädään pahonpideltäväksi. Miehet eivät saa suutaan auki. Turha syytellä jos itse ei puhu, ja kun yritetään auttaa torjutaan.

Väkivaltainen suhde voi tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita. Kai nyt jokainen tajuaa, että on kuitenkin eri asia, jos on kyse varsinaisesta hakkaamisesta kun esim. taas kyse ikävästä ja ajoittain aggressiivisesta käytöksestä. Sen takia, ei kaikkia voi vain niputtaa: "väkivaltainen" suhde alle tai "väkivaltainen" ihminen alle.

Tämän takia myös nämä ihmettelyt, miksi se ei lähde, eivät ole aina ihan paikallaan kun ei oikein edes välttämättä tiedetä, mitä on ollut ja kuinka usein.

Onhan niitä varmaan sellaisiakin, joiden mielestä ei paljon koskaan saisi olla eripuraa, tai heti toisesta uhkaavasta käytöksestä pitäisi lähteä. Ei ne aina ole niin mustavalkoisia nuo jutut.

Mitä tulee tuohon, että nainen tuntee syyllisyyttä ja monesti ulkopuolisetkin saattaa ajatella, että syy on vähintäänkin kummankin, niin tilanteita on varmaan monenlaisia, sellaisia, missä on aihetta suuttua ja sellaisia missä ei ole. Ratkaisevaa on tietenkin vihanhallinta ja se, että ihan turhista tai aiheettomista ei käydä riitelemään.

Nykyään kysyn aina että miksi.  Koska yleensähän se syy on naisen. Naiset on väkivaltaisia sanojen ja manipuloinnin kautta. Mies fyysisesti. Nainen yleensä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vuosia väkivaltaisen miehen kanssa. Syy oli se, että hän sai minut uskomaan, että vaikka hän kaikin muin tavoin kohteli minua kaltoin, hän ei koskaan pettäisi minua. Ei kukaan muu voisi koskaan tyytyä minuun. Kaikki muut pettäisivät varmasti ja nauraisivat, ja kaikki maailman ihmiset tietäisivät ja nauraisivat minulle.

Hän jotenkin tarkoituksellisesti maalaili ja muovasi minulle niin järkyttäviä ja häpeällisiä mielikuvia ja pelkoja juuri tuota asiaa kohtaan. Se oli pian mielessäni jotakin paljon pahempaa kuin toistuva hakatuksi ja raiskatuksi tuleminen suhteessa ja ne monet muut väkivallan muodot. 

Toisaalta tämä hypnoosi oli lopulta minun pelastukseni, sillä "taika" raukesi, kun hän jäi kiinni pettämisestä. Kaikki minua tähän ihmiseen sitonut katosi savuna ilmaan sillä sekunnilla, hypnoosi ikään kuin haihtui. Eikä se pettäminen edes tuntunut nöyryyttävältä tai pahalta. Se oli ihmeellinen hetki. Järjestin itselleni välittömästi väliaikaismajoituksen ja muutin pois, kun asiat järjestyivät.

Melkein kaksi vuotta vei poliisi miestä pois uuden asuntoni oven takaa, sillä nyt hän oli "muuttunut" ja halusi elämänsä rakkauden takaisin. Nykyisin hänellä on kuulemma uusi uhri.

Yksi ystävä oli lyhyen aikaa miehen kanssa joka paljastui väkivaltaiseksi. Hän kertoi että pahoinpidellessään mies monesti huusi kovaan ääneen, että "hullu älä lyö" tai vastaavaa, ikään kuin nainen olisi ollut se väkivallan tekijä. Liekö ollut tarkoitus huijata naapureita vai ystävääni vai sekä että. Ystävä kuitenkin osasi lähteä suhteesta muutaman kerran jälkeen. Henkinen manipulointi ja gasligting on kai yleistä sen fyysisen väkivallan rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen kaverini joutui miehensä pahoinpitelemäksi. Hän lähti lipettiin välittömästi, asui vanhemmillaan ja minunkin luona kunnes sai oman asunnon.

Muutaman vuoden päästä alkoi vanha suola janottaa ja lämmitteli uudelleen suhdetta pahoinpidelleeseen eksään.

Läheisriippuvainen idiootti.

No joutuiko hän vielä pahoinpideltäväksi?

Kuka viitsii edes jäädä ottamaan selvää?

Vierailija kirjoitti:

Sepä se, yleensä se syy on just mielivaltaisesti keksitty tekosyy.

Ensin on päätös siitä että hakkaan nyt vainon/lapsen. Sitten keksitään tekosyy jolla sen voi perustella itselleen. Sittenhän teko on oikeutettu! Kätevää.

Niinpä. "Se hengitti väärin". Tosi hyvä syy hakata toinen.

Vankilaan tuollaiset miehet kuuluisi.

Siellä heitä arvostetaankin melkein yhtä paljon kuin pedoja, saavat varmasti ihanaa palautetta muitten vankien nyrkeiltä.

Itseäni ihmetyttää nämä kommentoijat, jotka todellakin ovat täysin sitä mieltä, että uhrin kuuluu hävetä. Että pahoinpidelty on tehnyt jotain väärin ja siksi ansaitsee lyönnit TAI että uhrin kuuluu hävetä sitä, että on jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen. Usein näiden keskustelijoiden viesteissä esiintyy kummallista jyrkkyyttä, esim. "Sillehän ei mitään voi, jos yhden kerran tulee hakatuksi. MUTTA sen ekan kerran jälkeen pitäisi tajuta lähteä heti! Jos ei lähde, on täysi idiootti eikä ansaitse mitään apua!"

Vastuu jonkun väkivaltaisesta käytöksestä siis vyörytetään uhrille, aivan kuin tilanteet muka olisivat jotenkin ennustettavissa. Eiväthän ne ole. Lisäksi uhri mitätöidään täysin sanomalla, että hän on "tyhmä" sekä "valinnut tyhmästi" ja että hän ei ansaitse sympatiaa, ymmärrystä eikä apua. Mitähän tässä on taustalla? Ärsyttääkö ihmisiä heikkous, alistuvuus ja avuttomuus?

Samanlaista tuomitsevuutta ja mustavalkoista jyrkkyyttä esiintyy myös kiusaamista käsittelevissä ketjuissa.

Vierailija kirjoitti:

Koska kenties paljastaa hölmöytensä, mennyt ansaan ja sen jälkeen vapaaehtoisesti samaan ansaan joka viikko.

Vaikka voisi lähteä.

Selitykset ovat selityksiä. Lähteä voi ekan uhkauksen jälkeen.

Hölmöt jäävät.

Koska näin ajattelevia empatiakyvyttömiä ihmisiä on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai ekaa kertaa tarvitsekaan hävetä. Jos sen jälkeen jää suhteeseen ja vaan sietää väkivaltaa, sitä tuleekin hävetä.

En ihan ymmärrä tätä logiikkaa. Miksi uhrin pitäisi hävetä sitä, että on jäänyt väkivaltaiseen suhteeseen? Entäs se tekijä ja hänelle kuuluva häpeä?

Itse luulen, että väkivaltaiseen suhteeseen jäänyt yrittää sietää väkivaltaa juuri häpeän takia. Hän ei voi lähteä suhteesta eikä voi kertoa tilanteesta kenellekään, koska hän häpeää. Tavallaan hänet on aivopesty, hän on passivoitunut eikä hän usko ansaitsevansa mitään parempaa.

Yritän itse päättää juuri suhdetta, jossa mua pahoinpidellään.

Tää ketju ei tosiaan auta.

En voi ymmärtää näitä tuomitsevia kommentteja. Uhrihan saattaa olla täysin lamaantunut ja aivopesty. Se on jotenkin niin, että pahan trauman kokenut ihminen sysää tapahtuneen taka-alalle ja yrittää jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siksi hän ei lähde.

Minulla ainakin se on ollut sitä, että olen suojellut pahoinpitelijää niin kauan kuin olen itse ollut suhteessa hänen kanssaan. Vasta, kun olen ollut valmis lopettamaan suhteen, olen ollut valmis lopettamaan suojelun ja siirtämään häpeän hänelle, kenelle se kuuluu. 

Olisin kai kokenut, että minua olisi painostettu jättämään pahoinpitelijä ennen kuin olen itse siihen valmis, ennen kuin olen ihan varma, että olen todella väkivallan uhri. 

Koen itse, että siinä vaiheessa kun myönnän kaiken itselleni ja myös toisille, minulla ei ole enää paluuta suhteeseen, haluan tai en. 

Voimia kaikille henkisen, fyysisen, seksuaalisen, taloudellisen jne. väkivallan uhreille! Pyrkikää katsomaan tilannetta rehellisesti ja pelastakaa itsenne!