Lue keskustelun säännöt.
Ihmettelen lähi- ja sairaanhoitajien palkkakeskustelua. Valaiskaa tietämätöntä!
23.04.2022 |
Ymmärrän, että liitot ajaa omiensa asiaa ja tämän lisäksi varmasti osassa työpaikkoja käytössä vielä paikallinen sopiminen. Tuntuu vaan vähän oudolta nämä palkankorotus- vaatimukset. Siis jos lähihoitaja työskentelee vaikka jollain pienellä paikkakunnalla vanhainkodissa, jossa kiire muodostuu lähinnä huonosta organisoinnista ja vähistä työntekijöistä, niin miten palkankorotus vaikuttaa tähän? Onko varaa maksaa sekä lisää palkkaa että palkata lisää työntekijöitä? Toki varmaan palkankorotuskin on tarpeellinen.
Mutta eikö palkankorotus kannattaisi ensisijaisesti suunnata niille, joilla esim. työn luonne on itsessään kiireinen ja vaativa. Esim. teholla, päivystyksessä ja ylipäätään sairaaloissa työskentelevät ym. Väheksymättä millään lailla esim. vanhainkodeissa työskenteleviä, mutta en vaan käsitä tätä keskustelua siitä, että kaikki sairaanhoitajat niputetaan samaan.
Esim. eilen luin jostakin sairaanhoitajasta, joka oli lisäkouluttautunut tekemään jotakin silmänsisäisiä pistoksia, jotka olivat aiemmin kuuluneet lääkäriin tehtäviin. Tämän ansiosta hänen palkkansa oli noussut n. 80 euroa. Aivan järjetöntä.
Eikö ne palkankorotukset kannattaisi ennemmin suunnatta tämän tyylisiin, jotka työskentelevät vaativissa ja rankoissa tehtävissä. Lisäksi kannattaisi pitää kiinni tällaisista henkilöistä, jotka ovat itse motivoituneet kouluttautumaan lisään eli ovat sitoutuneita. Tällaisille henkilöille varmasti suurin osa soisi isonkin palkankorotuksen.
Edelleenkään en meinaan etteikö vanhainkodissa työ olisi varmasti erittäin haastavaa, mutta haastavuuden taustalla ovat varmasti eri syyt esim. huono johtajuus, liian vähän työntekijöitä ja huonot työolot. Näitä tuskin pelkällä palkankorotuksella korjataan.
Jotenkin tässä palkkakeskustelussa menee vaan kaksi asiaa sekaisin. Nämä sairaanhoitajat, joiden työ on itsessään rankkaa ja vaativaa ja, jotka todellakin "ansaitsevat" palkankorotuksen. Ja sitten nämä, joiden työ on rankkaa johtuen muista seikoista kuin työn luonteesta, jotka eivät varmastikaan (pelkällä) palkankorotuksella korjaannu.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sata varma, ettei ap. koskaan ole hoitanut vanhuksia, vaan tehtailee aloituksia mutu tuntumalla.
Suurin osa hoivakodissa olevista vanhuksista ei elä tässä ajassa, eikä ole tietoinen ympäristöstä, paljon harhaisuutta, väkivaltaa, kipua jne.
Itse en läksisi alalle, mistään hinnasta, niin raskasta ja vaativaa.
Oman kokemukseni perustuu isovanhempien omaisuushoitajuuteen, kun autan äitiäni ja olen sitä tehnyt 3v vapaa-ajallani. Viimeksi sain mustikkakeitto lautallisen naamalleni.
Toin jo aiemmin ilmi etten ole alalla. Joskus nuorena ollut vain kesätöissä vanhainkodissa ym. En kestäisi aidosti päivääkään hoitajana vanhainkodissa, niin rankkaa se vaikuttaa olevan. Vanhainkodissa kun ei ole niitä vireitä sukkaa kutovia mummeleita, vaan muistisairaita ja tosiaan pahimmassa tapauksessa aggressiivisia. Työ on todellakin rankkaa, en epäile sitä hetkeäkään. Mutta toin ilmi, että aika paljon tästä rankkuudesta ja kiirestä on varmasti kiinni hoitajapulasta ja huonosta johtajuudesta. Vanhainkodissa työntelyn ei siis pitäisi olla akuuttia ja kiirrellistä, jos vertaa vaikka johonkin päivystykseen, jossa jo työnluonne on itsessään kiireinen. Toki hyvä palkka on houkutin uusien työntekijöiden palkkaamiseen. Mutta onko oikeasti niin, että vuosien mittaan ei ole ollut tarpeeksi hakijoita vai eikö näitä ole vain palkattu?
Vastahan uutisoitiin, Suomen työvoimapula koostuu suurimmaksi osaksi hoitajista.
Hoitoalan koulutukseen on kyllä hakijoita, mutta moni lopettaa opiskelun kesken, vaihtaa opiskelupaikkaa ja ne loput jotka valmistuvat, eivät jää alalle, vaan hakeutuvat muihin tehtäviin esim. lääkefirmoille, ensiapukouluttajaksi jne. Ja moni vaihtaa maata ja menee töihin Tanskaan, Britteihin jne.
Suomeen ei lähdetä edes töihin Virosta, kun vielä parikymmentä vuotta sitten, kun suomalaisen hoitajan ostovoima on niin heikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sata varma, ettei ap. koskaan ole hoitanut vanhuksia, vaan tehtailee aloituksia mutu tuntumalla.
Suurin osa hoivakodissa olevista vanhuksista ei elä tässä ajassa, eikä ole tietoinen ympäristöstä, paljon harhaisuutta, väkivaltaa, kipua jne.
Itse en läksisi alalle, mistään hinnasta, niin raskasta ja vaativaa.
Oman kokemukseni perustuu isovanhempien omaisuushoitajuuteen, kun autan äitiäni ja olen sitä tehnyt 3v vapaa-ajallani. Viimeksi sain mustikkakeitto lautallisen naamalleni.No voi että kun rankkaa, mä lähtisin jos olisi älyä työhön kouluttautua. Amk:t ja kaikki. Ravintolassa työskenteleville ei oikee edes vessataukoja ole. Sekä palkka huonompi?
Senkus lähet. Ei se lähihoitajan koulutus nyt niin paljon älyä vaadi. Varmasti pääset. Turha tekosyy olla hakeutumatta alalle ja vaan soittaa tyhjää suutaan.
Monet sairaanhoitajien ulostulot kertovat kyllä karua kieltä siitä, millä tasolla joidenkin kohdalla potilaiden kunnioitus tai yleinen tiedontaso yhteiskunnasta on. Välillä tuntuu, että potilaita ja asiakkaita vihataan paljon. Näin varmaan tietenkin on tälläkin alalla, mutta asiasta olisi sitten hyvä puhua oikealla nimellä. Tänään joku lehdessä esim. kertoi, että haki Valvirasta itselleen ammattioikeuden harjoittamisen poistoa, koska häntä ärsytti se, että eduskunta mahdollisesti joutuu säätämään suojelutyöstä lakkotilanteessa potilaiden hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Siis oikeesti! Työ oli varmaan liian raskasta hänelle, mutta kertoisi sen, tuollainen ulostulo aiheuttaa jo häpeää koko ammattikunnalle mun mielestä. Ja joku toinen selittää, että suojelutyö potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkoittaa, että hoitajilla ei olisi ylipäätään lakko-oikeutta! Kukahan sen estää? No ei kukaan tietenkään. Hätätilanteessa meiltä on löydyttävä poliiseja, palomiehiä ja hoitajia. Tätä ei taatusti kansa eikä kansanedustajat vastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eri
Siis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Monet sairaanhoitajien ulostulot kertovat kyllä karua kieltä siitä, millä tasolla joidenkin kohdalla potilaiden kunnioitus tai yleinen tiedontaso yhteiskunnasta on. Välillä tuntuu, että potilaita ja asiakkaita vihataan paljon. Näin varmaan tietenkin on tälläkin alalla, mutta asiasta olisi sitten hyvä puhua oikealla nimellä. Tänään joku lehdessä esim. kertoi, että haki Valvirasta itselleen ammattioikeuden harjoittamisen poistoa, koska häntä ärsytti se, että eduskunta mahdollisesti joutuu säätämään suojelutyöstä lakkotilanteessa potilaiden hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Siis oikeesti! Työ oli varmaan liian raskasta hänelle, mutta kertoisi sen, tuollainen ulostulo aiheuttaa jo häpeää koko ammattikunnalle mun mielestä. Ja joku toinen selittää, että suojelutyö potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkoittaa, että hoitajilla ei olisi ylipäätään lakko-oikeutta! Kukahan sen estää? No ei kukaan tietenkään. Hätätilanteessa meiltä on löydyttävä poliiseja, palomiehiä ja hoitajia. Tätä ei taatusti kansa eikä kansanedustajat vastusta.
Itsekin kuulin tässä ihan vastikään pohdintaa oikeuksien poistamisesta Terhikistä, jotta ei joudu hoitoalalle pakkotöihin. Mikä siinä on niin hirveää? En ymmärrä tuota kauhistelua. Jokaisella on oikeus valita työnsä ja piste. Hävettävää tämä on hallitukselle ja päättäjille, että tällaista kyykytystä ja arvostuksen puutetta taas nostetaan esille ja sillä uhkaillaan. Ala-arvoista suorastaan! Jos oikeuksien poisveto on ihmisten ainoa mahdollinen käytettävissä oleva puolustuskeino, niin siitä vaan, pakkohan se silloin on. Useimmilla alalta lähtijöillä on kuitenkin jo se uusi (vaki)työ, kenties päivätyö, jota haluaa tehdä esim juuri perheensä vuoksi. Länsimaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa" tarpeellisten alojen työvoiman riittävyys on turvattava aivan muulla keinolla kuin pakolla.
Häpeä sinä itse, kun tuollein arvostelet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eriSiis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Kun nykyajan hoitotyö on melko tarkkaa eikä mitään sinne tänne roiskimista. Esim jos vanhusten ruokavälit menee liian pitkäksi, saattaa Avi puuttua asiaan. Ruoka-ajat on tiettyyn aikaan monesta syystä, esim koska ei ruokia voi pitää tarjolla tunteja. hoivakodeissa arjessa on vaan tietty aikataulu. Jos siirrät kaikki ruokailuja, kaikki työtehtävät siirtyy ja täytyy jäädä ylitöihin.
Mun mielestä on kummallista, että esität ratkasuja asioihin, kun et ole alan ammattilainen. Ei mullekkaan tulisi mieleen puuttua muiden alojen ammattilaisten työtapoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Se ruoka tulee hoivapalveluihin keskuskeittiön kautta, joka voi olla vaikka 50,km päässä ja ruoka on jo hygienia ja turvallisuus syistä tarjottava tietyn lämpöisenä, eikä saa kuumentaa toiseen kertaan. Siitä on ihan oma lainsäädäntö.
Ja mitä tulee vanhusten syöttämiseen, niin usein siinä tehdään karhunpalvelus, jos hoitajat ja omaiset syöttävät, jolloin vanhuksen toimintakyky heikkenee entisestään. Tietysti auttaa voi.
Näin minulle on kerrottu ja enkä ole asiantuntija tai alalla työssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eriSiis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Et todellakaan tiedä alasta mitään. Kun sen vuoron aikana ei riitä nytkään aika tehdä kaikkea. Sen päivällisen siirto tarkoittaisi iltapalan siirtoa. Se tarkoittaisi iltatoimien siirtoa ja kirjausten siirtoa jne. Ne iltavuoron työt on saatava tehtyä ennen vuoron loppua. Siihen ei ole nytkään monessa paikkaa aikaa, niin miten sitten, jos lähdetään kaikkea siirtelemään vielä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Koulutettuja sairaanhoitajia on Suomessa suuri määrä, mutta aivan liian suuri osa heistä eivät halua tehdä työtä, koska tietävät hyvin, että palkka on pieni ja työ on raskasta ja epäarvostettua.
Hoitajien olisi helpompaa saada ratkaisu tuohon "raskasta" kysymykseen. Se voidaan ratkaista niin monella tavalla, jos halua on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eriSiis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Kun nykyajan hoitotyö on melko tarkkaa eikä mitään sinne tänne roiskimista. Esim jos vanhusten ruokavälit menee liian pitkäksi, saattaa Avi puuttua asiaan. Ruoka-ajat on tiettyyn aikaan monesta syystä, esim koska ei ruokia voi pitää tarjolla tunteja. hoivakodeissa arjessa on vaan tietty aikataulu. Jos siirrät kaikki ruokailuja, kaikki työtehtävät siirtyy ja täytyy jäädä ylitöihin.
Mun mielestä on kummallista, että esität ratkasuja asioihin, kun et ole alan ammattilainen. Ei mullekkaan tulisi mieleen puuttua muiden alojen ammattilaisten työtapoihin.
Tässä nyt on viimeiset kaksi kuukautta kuunneltu eri hoitajien puheenvuoroja ja lisäksi olen omin silmin tämän kiireen nähnyt ja ihmetellyt, että eikö tosiaan joitakin asioita voisi tehdä toisin. Se on mielestäni jännä, että koko Suomen pitäisi olla nähtävästi kiinnostunut arvostamaan sairaanhoitajien työtä ja jatkuvasti kuuntelemaan työn rankkuudesta (en sano että tämä olisi väärin) mutta, jos on kiinnostunut kuulemaan, että eikö minkäänlaisia muutoksia esim. työn organisoinnissa voisi tehdä, että johtuuko tämä byrokratiasta tai huonosta johtajuudesta, joista on ollut myös paljon puhetta. Niin tämä on väärin, eikä saisi puuttua sairaanhoitajien asioihin, koska ei ole alan ammattilainen. Ok.
Saanen vain edelleen ihmetellä, että jos ruokailut porrastaa, niin miten tämä liittyy ruokailuvälien pitenemiseen. Ikään kuin niitä seuraavia ruokailuja ei voisi myös porrastaa. Mutta selkeästi en sitten ymmärrä kokonaisuutta. Ap
Kun aloitin parikymmentä vuotta sitten hoitajan työn, oli kotihoidossakin aikaa tehdä ruuat, jakaa lääkkeet, kysellä potilaan vointia. Nyt aikataulu hoidetaan minuutti pelillä. Eläköityneiden hoitajien tilalle ei ole uusia saatu. Turussa uutisoitiin että joka päivä puuttuu 120 hoitajaa. On oikeasti jo hätä!! Kiireesti pitää ala saada vetovoimaisemmaksi. Joka ihmistä houkuttaa raha. Näin se vaan on. Itsellä jo bensakulut on nousseet puolella työn takia , taas uusi iso menoerä. Ei vaan kannata enää työnteko. Harmi näille kotihoidon asiakkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin parikymmentä vuotta sitten hoitajan työn, oli kotihoidossakin aikaa tehdä ruuat, jakaa lääkkeet, kysellä potilaan vointia. Nyt aikataulu hoidetaan minuutti pelillä. Eläköityneiden hoitajien tilalle ei ole uusia saatu. Turussa uutisoitiin että joka päivä puuttuu 120 hoitajaa. On oikeasti jo hätä!! Kiireesti pitää ala saada vetovoimaisemmaksi. Joka ihmistä houkuttaa raha. Näin se vaan on. Itsellä jo bensakulut on nousseet puolella työn takia , taas uusi iso menoerä. Ei vaan kannata enää työnteko. Harmi näille kotihoidon asiakkaille.
Siis sut käsketään töihin heti kun oot päässyt kotiin? Vai miksi kuvittelet että bensaa menee enemmän kuin muilla työntekijöillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutettuja sairaanhoitajia on Suomessa suuri määrä, mutta aivan liian suuri osa heistä eivät halua tehdä työtä, koska tietävät hyvin, että palkka on pieni ja työ on raskasta ja epäarvostettua.
Hoitajien olisi helpompaa saada ratkaisu tuohon "raskasta" kysymykseen. Se voidaan ratkaista niin monella tavalla, jos halua on.
Voin kuvitella, mitä nämä monet tavat ovat, joita omakin työnantaja todennäköisesti ehdottaisi...
Se helpottaa sillä, että väkeä palkataan lisää. Annetaan työntekijöille kerralla pidempiä sopimuksia kuin parin päivän keikkaa. Silloin he haluavat myös jäädä ja kun työvoimaa on riittävästi eli työnsä ehti tehdä kunnolla, on työ palkitsevaa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eriSiis miten nämä liittyvät toisiinsa? Vai tuleeko kaikille vanhuksille samaan aikaan aina vessahätä? Vai miten niin venyisi suhteettomasti seuraavaan ruokailuun tai olisi peräperään seuraava ruokailu? Ai näitä seuraavia ruokailuja ei voisi vastaavasti siirtää myöhemmäksi tai aikaistaa. Jos vaikka kahdeksan henkilöä jaetaan ruokailun ajaksi kahteen. Niin onhan se varmasti hieman helpompaa hallinnoida kahden asukkaan ruokailua kuin kahdeksan.
Ap
Kun nykyajan hoitotyö on melko tarkkaa eikä mitään sinne tänne roiskimista. Esim jos vanhusten ruokavälit menee liian pitkäksi, saattaa Avi puuttua asiaan. Ruoka-ajat on tiettyyn aikaan monesta syystä, esim koska ei ruokia voi pitää tarjolla tunteja. hoivakodeissa arjessa on vaan tietty aikataulu. Jos siirrät kaikki ruokailuja, kaikki työtehtävät siirtyy ja täytyy jäädä ylitöihin.
Mun mielestä on kummallista, että esität ratkasuja asioihin, kun et ole alan ammattilainen. Ei mullekkaan tulisi mieleen puuttua muiden alojen ammattilaisten työtapoihin.
Tässä nyt on viimeiset kaksi kuukautta kuunneltu eri hoitajien puheenvuoroja ja lisäksi olen omin silmin tämän kiireen nähnyt ja ihmetellyt, että eikö tosiaan joitakin asioita voisi tehdä toisin. Se on mielestäni jännä, että koko Suomen pitäisi olla nähtävästi kiinnostunut arvostamaan sairaanhoitajien työtä ja jatkuvasti kuuntelemaan työn rankkuudesta (en sano että tämä olisi väärin) mutta, jos on kiinnostunut kuulemaan, että eikö minkäänlaisia muutoksia esim. työn organisoinnissa voisi tehdä, että johtuuko tämä byrokratiasta tai huonosta johtajuudesta, joista on ollut myös paljon puhetta. Niin tämä on väärin, eikä saisi puuttua sairaanhoitajien asioihin, koska ei ole alan ammattilainen. Ok.
Saanen vain edelleen ihmetellä, että jos ruokailut porrastaa, niin miten tämä liittyy ruokailuvälien pitenemiseen. Ikään kuin niitä seuraavia ruokailuja ei voisi myös porrastaa. Mutta selkeästi en sitten ymmärrä kokonaisuutta. Ap
Monella on myös lääkkeitä useamman kerran päivässä ja ne myös vaikuttavat noiden ruokailujen ajoitukseen.
Ei ole kysymys siitä, etteikö saisi esittää ratkaisuehdotuksia ja pohdintaa, mutta kun tietämys alasta ja työstä on käytännössä täysi nolla, niin ymmärrät varmaan, että tuollaiset heppoiset ratkaisuehdotukset, joista tietää heti, ettei ne käytännössä ei toimi ei niin mitenkään, ovat tosi turhauttavia sitä työtä tekeviä. Ja sitten vielä pitäisi ihan itsestään selvillä perusasioilla jaksaa perustella, että miksi ne ei toimi. Jos ei oikeasti tiedä työstä yhtään mitään, niin ei ehkä kannata yrittää päteä ratkaisuineen. Ei siitä oikeasti ole apua, ei millään pahalla.
Monessa palvelukodissa aletaan laittamaan asukkaita yöpuulle jo heti päivällisen jälkeen, ei ruokailuja voi porrastaa. Koska jos on 18 asukasta ja illassa kaksi tai kolme hoitajaa niin aikaa ei jää riittävästi iltapalan jälkeen ennen yövuoron tuloa. Yövuoroa ennen on oltava annettu iltalääkkeet, tehtynä iltapesut, vaihdettu vaatteet ja esimerkiksi muistisairaiden hoidossa asiat ei onnistu ihan vaan sormia napsauttamalla.
Monet potilaat/asukkaat vaativat syöttämistä tai pientä ruokailuapua, jos yksi jakaa ruokaa niin kaksi muuta on näissä ruokailuavuissa. Osa joutuu odottelemaan että saa apua ruokailuun.
Monissa paikoissa ei ole erikseen laitoshuoltoa, tai se on vaan aamuvuorossa eli iltavuorolaiset hoitavat myös siivoukset, roskisten tyhjennykset, ruoanlaiton (esim. Iltapalan valmistuksen).
Avoimiin työpaikkoihin ei ole hakijoita nytkään, miten tilanne muuttuisi jos vaan erikoissairaanhoitoa tekevät saisivat palkankorotuksen?
Onhan se vaihtoehto, että pakotetaan lailla omaiset huolehtimaan ikääntyvistä läheisistään. Silloin helpottuisi hoitajien työkuorma. Esim. Espanjassahan omaiset tekee sairaalassakin lähiomaisensa pesut ja ruokailuavut. Hoitajat vain hoitaa pakolliset toimenpiteet mitä omaiset eivät voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sairaanhoitajien ulostulot kertovat kyllä karua kieltä siitä, millä tasolla joidenkin kohdalla potilaiden kunnioitus tai yleinen tiedontaso yhteiskunnasta on. Välillä tuntuu, että potilaita ja asiakkaita vihataan paljon. Näin varmaan tietenkin on tälläkin alalla, mutta asiasta olisi sitten hyvä puhua oikealla nimellä. Tänään joku lehdessä esim. kertoi, että haki Valvirasta itselleen ammattioikeuden harjoittamisen poistoa, koska häntä ärsytti se, että eduskunta mahdollisesti joutuu säätämään suojelutyöstä lakkotilanteessa potilaiden hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Siis oikeesti! Työ oli varmaan liian raskasta hänelle, mutta kertoisi sen, tuollainen ulostulo aiheuttaa jo häpeää koko ammattikunnalle mun mielestä. Ja joku toinen selittää, että suojelutyö potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkoittaa, että hoitajilla ei olisi ylipäätään lakko-oikeutta! Kukahan sen estää? No ei kukaan tietenkään. Hätätilanteessa meiltä on löydyttävä poliiseja, palomiehiä ja hoitajia. Tätä ei taatusti kansa eikä kansanedustajat vastusta.
Itsekin kuulin tässä ihan vastikään pohdintaa oikeuksien poistamisesta Terhikistä, jotta ei joudu hoitoalalle pakkotöihin. Mikä siinä on niin hirveää? En ymmärrä tuota kauhistelua. Jokaisella on oikeus valita työnsä ja piste. Hävettävää tämä on hallitukselle ja päättäjille, että tällaista kyykytystä ja arvostuksen puutetta taas nostetaan esille ja sillä uhkaillaan. Ala-arvoista suorastaan! Jos oikeuksien poisveto on ihmisten ainoa mahdollinen käytettävissä oleva puolustuskeino, niin siitä vaan, pakkohan se silloin on. Useimmilla alalta lähtijöillä on kuitenkin jo se uusi (vaki)työ, kenties päivätyö, jota haluaa tehdä esim juuri perheensä vuoksi. Länsimaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa" tarpeellisten alojen työvoiman riittävyys on turvattava aivan muulla keinolla kuin pakolla.
Häpeä sinä itse, kun tuollein arvostelet!
Jos et halua turvata AVIn määrittelemää suojelutyötä etkä potilaan turvallisuutta hätätilanteessa, sinun täytyy toki tehdä sellaisia toimia, ettet suojelutyöhön joudu, jos sellainen laki joudutaan tekemään. Älä esimerkiksi mene päivystyssairaalaan töihin tai poista oikeutesi. Hyvä kuitenkin selkiyttää itselleen oikea syy. Ja saahan sitä toki senkin takia luopua ammatistaan, jos ärsyttää se, että eduskunta tekee omaa työtään eli säätää lakeja kansan turvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhusten hoitaminen on erittäin rankkaa. Vanhusten psykiatrisella osastolla on melkein koko ajan joku tilanne päällä. Usein monta tilannetta samanaikaisesti. Hoitaja joutuu usein taivuttelemaan vanhusta ottamaan lääkkeensä kun tämä vain itsepintaisesti kieltäytyy. Hoitaja pesee, pukee ja auttaa kaikessa, usein myös joutuu syöttämään potilasta. Jotkut hoitajat ovat todella taitavia, ei voi kuin ihmetellä. Yhdessä tutkimussairaassalassa omaistani hoiti omahoitaja, joka oli todella hyvä ja oli liikuttavaa nähdä miten potilas turvautui ja tarrautui häneen. Tässä sairaalassa häntä ei ollut vielä lääkitty liikkumattomaksi vuodepotilaaksi. Monta kertaa olen miettinyt tätä naista ja tätä palkkariitaakin seuratessa hänen kasvonsa ja olemuksensa tulee mieleen. En kyllä lähtisi vertailemaan anestesiahoitajaa ja vanhustenhoitajaa, että kumpi tekee vaativampaa työtä. Olen omin silmin seurannut ja nähnyt miten vaativaa vanhuksen hoito on ja miten hyvin siitä hoitaja voi suoriutua. Vanhuksen hoitaja jos kuka on palkkansa ansainnut.
Ehkä tämä oli vähän asiatonta itseltäni lähteä vertailemaan. En todellakaan vähättele vanhushoitajien työtä. Erittäin tärkeää työtä teette, kiitos siitä. En tiedä miten muotoilisin sanat. Tarkoitan vain sitä, että kaikkia työtehtäviä ei pitäisi mielestäni niputtaa samaan. Joissakin vanhainkodeissa on varmasti järkyttävä kiire koko ajan.
Mutta esim. oma isoisäni oli yksikössä, jossa oli 8 vanhusta. Näille oli yhteensä paikalla n. 2-3 hoitajaa. Korostan, että olin vain lapsenlapsen asemassa viikoittain vierailemassa. Mutta tuntui, että siellä kiire muodostui aina näihin yhteisiin vanhusten hetkiin, jolloin tapahtui jotakin esim. ruokailu. Kauhealla kiireellä vanhukset kärrättiin tai talutettiin ruokapöydän ääreen ja osa vaati syöttämistä. Ja tosiaan näytti siltä, että hoitajalla oli ihan valtava kiire. Valtavalla kiireellä otti tarjottimia ja osa alkoi syöttämään. Sitten ruokailun päätteeksi vanhukset jätettiin nuokkumaan pöydän ympärille tai kärrättiin takaisin huoneeseen. Sama toistui taas seuraavan ruuan kohdalla.
En siis epäile tätä kiirettä, sen tosiaan näki, että kiire oli, kun osa vaati syöttämistä. Olimme sitten usein ruokailuaikaan paikalla, jotta saimme myös autettua syöttämisessä. Mutta ihan vilpittömästi edelleen ihmettelen tätä, että miksi näiden kaikkien piti syödä samaan aikaan? Se ruoka ei kuitenkaan osan kohdalla kuitenkaan ole enää lämmintä siinä, kohtaa, kun sen saa suuhunsa. Ja muutenkin eikö se helpottaisi vähän kiirettä, jos näitä ruokailuja voisi vähän porrastaa. Voisiko joku selittää tämän? Ap
Se ruoka tulee hoivapalveluihin keskuskeittiön kautta, joka voi olla vaikka 50,km päässä ja ruoka on jo hygienia ja turvallisuus syistä tarjottava tietyn lämpöisenä, eikä saa kuumentaa toiseen kertaan. Siitä on ihan oma lainsäädäntö.
Ja mitä tulee vanhusten syöttämiseen, niin usein siinä tehdään karhunpalvelus, jos hoitajat ja omaiset syöttävät, jolloin vanhuksen toimintakyky heikkenee entisestään. Tietysti auttaa voi.
Näin minulle on kerrottu ja enkä ole asiantuntija tai alalla työssä.
Meni ohi tämä kommentti. Kiitos selvennyksestä. Tosin esim. täällä, jossa oma läheinen oli, niin keskuskeittiö oli samassa rakennuksessa. Itse lopetan nyt jankkauksen. Mielenkiintoisia pointteja alalla työskenteleviltä. Omaan korvaan kuulostaa erittäin jäylkältä toimintakulttuurilta, jolle varmasti on syynsä. Mutta joita kenties voisi osin muuttaa, mutta kuulostaa siltä, että on totuttu tekemään tietyllä tavalla, joten muutosta ei nähdä mahdollisuutena. Ap
Pandemian aikana kauhisteltiin, ettei ihmishengelle voi laskea hintaa, vaikka terveydenhuollon arjessa vastaavia priorisointeja ja valintoja tehdään jatkuvasti.
Tiukkoja rajoituksia perusteltiin myös rokotusten jälkeen ja aivan viime kuukausiin saakka terveydenhuollon kantokyvyllä. Erityisen kärkkäästi näin tekivät pääministeripuolue Sdp ja sen peruspalveluministeri Krista Kiuru.
Pakkotyölailla ei saada Suomeen yhtään uutta työntekijää, päinvastoin moni tulee irtisanoutumaan ja ala tulee entistä vähemmän houkuttelevaksi. Miksei muuten työnantajille määrätä sanktioita, jos he vaarantavat potilasturvallisuuden, sillä heillähän tästä on ensisijainen vastuu?
Ja ennen kaikkea tästä vastaa Suomea johtava pääministeri Sanna Marin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet sairaanhoitajien ulostulot kertovat kyllä karua kieltä siitä, millä tasolla joidenkin kohdalla potilaiden kunnioitus tai yleinen tiedontaso yhteiskunnasta on. Välillä tuntuu, että potilaita ja asiakkaita vihataan paljon. Näin varmaan tietenkin on tälläkin alalla, mutta asiasta olisi sitten hyvä puhua oikealla nimellä. Tänään joku lehdessä esim. kertoi, että haki Valvirasta itselleen ammattioikeuden harjoittamisen poistoa, koska häntä ärsytti se, että eduskunta mahdollisesti joutuu säätämään suojelutyöstä lakkotilanteessa potilaiden hengen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Siis oikeesti! Työ oli varmaan liian raskasta hänelle, mutta kertoisi sen, tuollainen ulostulo aiheuttaa jo häpeää koko ammattikunnalle mun mielestä. Ja joku toinen selittää, että suojelutyö potilasturvallisuuden takaamiseksi tarkoittaa, että hoitajilla ei olisi ylipäätään lakko-oikeutta! Kukahan sen estää? No ei kukaan tietenkään. Hätätilanteessa meiltä on löydyttävä poliiseja, palomiehiä ja hoitajia. Tätä ei taatusti kansa eikä kansanedustajat vastusta.
Itsekin kuulin tässä ihan vastikään pohdintaa oikeuksien poistamisesta Terhikistä, jotta ei joudu hoitoalalle pakkotöihin. Mikä siinä on niin hirveää? En ymmärrä tuota kauhistelua. Jokaisella on oikeus valita työnsä ja piste. Hävettävää tämä on hallitukselle ja päättäjille, että tällaista kyykytystä ja arvostuksen puutetta taas nostetaan esille ja sillä uhkaillaan. Ala-arvoista suorastaan! Jos oikeuksien poisveto on ihmisten ainoa mahdollinen käytettävissä oleva puolustuskeino, niin siitä vaan, pakkohan se silloin on. Useimmilla alalta lähtijöillä on kuitenkin jo se uusi (vaki)työ, kenties päivätyö, jota haluaa tehdä esim juuri perheensä vuoksi. Länsimaisessa "hyvinvointiyhteiskunnassa" tarpeellisten alojen työvoiman riittävyys on turvattava aivan muulla keinolla kuin pakolla.
Häpeä sinä itse, kun tuollein arvostelet!
Lakko-oikeus säilyy edelleen, vaikka minimaalinen murto-osa joutuisi välillä lakon aikana tekemään suojelutyötä, lähinnä päivystyksessä ja laitoksissa. Tämä on kuitenkin totuus.
Miten sä ajattelet, että se ruokailun porrastaminen auttaisi? Sitten on kuitenkin kaikki muutkin asiat hoidettavana. Vessatukset, pesut ym, jotka ei sinun silmiesi edessä siellä tapahdu. Osalla saattaisi venyä ruokailuvälit hyvinkin pitkiksi tai osa ruokailuista tulisi melkein peräperään. Kun jo nyt esim ilta- ja aamupalan väli on monessa paikkaa aivan kohtuuton. Ei se hoitaminen ole vain sitä ruokailua.
-eri