Jälkiviisastelua: mikä harmittaa valitsemassasi ammatissa nyt jälkikäteen? -peukutusketju
Nyppiikö kehnot työajat tai olemattomat työsuhde-edut? Hoidetaanko rekrytoinnit huonosti tai onko vaikea löytää vakituista työtä? Etukäteen ehkä ajattelit, että tuo piirre työssäsi ei haittaa, mutta työelämässä olet huomannutkin asian olevan oikeasti tosi ärsyttävä. Ehkä etukäteen et tullut ajatelleeksi koko asiaa ja tilanne valkeni sinulle vasta työn myötä. Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ärsyttää/ärsyttäisi minuakin, peukku alas = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa:
Valitsin alan, jossa ei ole työvoimapulaa eikä tule koskaan olemaankaan. Päteviä hakijoita riittää vakituisiin paikkoihin ja vakituisen työpaikan saaminen on kuin lottovoitto, kun hakijoita riittää.
Ap
Kommentit (56)
Tiesin palkan etukäteen toki, mutta yllätti että työn vaativuus ei tosiaankaan korreloi sen kanssa millään tavalla. Oletin jotenkin että vaativuus on samaa tasoa sairaanhoitajan työn kanssa, mutta ollaankin aivan eri tasolla. Palkka silti sama. Olen kätilö.
Olen töissä joulut, pääsiäiset ja muut pyhät, jolloin normityössä lomaillaan. Usein myös illat ja viikonloput. Mitään ylimääräistä korvausta tästä ei tietenkään saa, ei edes iltalisiä.
T. Kirkon työntekijä
Se, että mielenkiintoiseen työpaikkaan hakiessani on hakijoiden joukossa _aina_ joku hakija talon sisältä. Yritäpä saada ulkopuolisena paikka, kun talon sisältä on jo valmiiksi tuttu hakija.
Lakisääteisesti nuo paikat on pakko laittaa auki, vaikka sisäinen hakija lopulta valittaisiin.
Sosionomi. Kiinnostava työkenttä ja työ, mutta en etukäteen tajunnut, että toisten ihmisten ongelmien ja huolien parissa työskentely vaikuttaa mielialaan apeuttavasti myös vapaa-ajalla.
Onneksi löytyi vakitöitä varhaiskasvatuksen puolelta :)
Oikeasti aika olemattomat työsuhde-edut. Naurettavinta on, että emme edes saa alennuksella/ilmaiseksi käyttöömme työnantajan juhlatilaa esimerkiksi omien synttärien järjestämiseen (tietenkin sellaiseen ajankohtaan, jolloin tilassa ei ole asiakkaiden varauksia). Monessa muussa paikassa työntekijöillä on mahdollisuus tehdä näin, me maksetaan täyttä hintaa siinä missä ulkopuoliset asiakkaat.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä joulut, pääsiäiset ja muut pyhät, jolloin normityössä lomaillaan. Usein myös illat ja viikonloput. Mitään ylimääräistä korvausta tästä ei tietenkään saa, ei edes iltalisiä.
T. Kirkon työntekijä
sama, mutta eri ala. alkuun ei häirinnyt nuo työajat, mutta perheellistyttyä alkoi häiritä. miksi ihmeessä haluaisin olla töissä perheen kannalta vaikeisiin kellonaikoihin, kun se ei näy tilipussissa mitenkään?
En ymmärtänyt heti alussa verkostoitua kiivaasti!
Mutta laskelmoiva verkostoituminen on kylläkin mielestäni ällöttävää.
Rekrytoinneissa suositaan ns. oman kylän tyttöjä/poikia. Vakituista virkaa on vaikea saada valmistumisen jälkeen ja moni kiertää pitkin Suomea pätkää tekemässä monta vuotta. Kummasti kun oman kylän tyttö/poika lähtee opiskelemaan jotain alaa, niin virka järjestyy heti maisterin paperien saamisen jälkeen siltä kotipaikkakunnalta. Pätevin ei siis aina tule valituksi, vaan suhteet, sukulaisuus ja kotiseutu painaa vaakakupissa todella paljon. Yritäpä ulkopuolisena päästä johonkin ennestään vieraaseen paikkaan töihin...
Vierailija kirjoitti:
Se, että mielenkiintoiseen työpaikkaan hakiessani on hakijoiden joukossa _aina_ joku hakija talon sisältä. Yritäpä saada ulkopuolisena paikka, kun talon sisältä on jo valmiiksi tuttu hakija.
Lakisääteisesti nuo paikat on pakko laittaa auki, vaikka sisäinen hakija lopulta valittaisiin.
Pakko nokittaa. :D Omalla kohdalla käy niin, että työnhaussa on joka kerta joku korkeammin koulutettu/kokeneempi/pätevämpi hakemassa myös tuota työtä. Olen kouluttautunut pitkälle ja työuraa on takana jo vuosia, mutta joka kerta hakemassa on joku, joka menee ohitseni. Olisipa joskus se kerta, että itse olisin se koulutetuin/kokenein/pätevin. :D
Palkkaus.
Tottakai tiesin sen etukäteen, mutta vuosia työelämässä olleena palkka on yhä liki sama kuin alussa. Koulutuksen pituuteen ja työn vaativuuteen nähden palkka on turhan pieni, kuten monella muullakin toki on.
Inhottaa myös se, että keskustelupalstoilla aina kohkataan, kuinka alallani olisi hyvät palkat. Ei todellakaan ole ja ne googlattavat "keskiansiot" alallani on sellaisia, ettei niihin pääse kuin vuosikymmenten töiden jälkeen.
Huono työilmapiiri. Toki hyviäkin työpaikkoja on, mutta niissä harvoin avautuu paikkoja, kun mukavasta paikasta ei haluta lähteä pois. Huonoissa paikoissa sen sijaan ovi käy säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä joulut, pääsiäiset ja muut pyhät, jolloin normityössä lomaillaan. Usein myös illat ja viikonloput. Mitään ylimääräistä korvausta tästä ei tietenkään saa, ei edes iltalisiä.
T. Kirkon työntekijä
Olen pahoillani, mutta tämä huvittaa minua. Vaikuttaa, ettet tiennyt kirkosta yhtään mitään silloin kun olet sinne töihin mennyt.
Työpaikoista on ollut kova kilpailu jo pitkään ja työnantajat ottavatkin tästä ilon irti. Palkkaus on tesin minimi, työtä on paljon ja työntekijältä odotetaan paljon joustamista. Käytännön työssä nuorimpilla työntekijöillä teetätetään liikaa töitä, sillä "kyllä nuori jaksaa paahtaa". Osa palaakin loppuun jo muutamassa vuodessa.
Eli vastaan työnantajien tavan imeä työntekijöistä mehut.
Yläkoulun ope:
Harmittaa se, että opettajille voidaan lisätä töitä loputtomasti. Samassa palaverissa istuminen "vähentää" esim. kuraattorin työaikaa, mutta minun töitäni se vain lisää, koska laskennallinen työaika (ys-aika) ylittyy aina eikä siitä makseta lisää.
Harmittaa toimia esim. vanhempien parisuhdeterapeuttina, hoitaa sairaita/loukkaantuneita oppilaita, koska terveydenhoitaja ei ole paikalla, vastata kyselyihin, osallistua kunnan hankkeisiin, miettiä erityisoppilaiden ratkaisuja, kun ohjaajaa/erkkaopea ei ole, antaa vanhemmille neuvoja kasvatukseen KOTONA, kun eivät osaa edes peliaikaa rajata, hoitaa kirjatilaukset ja lippulaput, koska koulusihteeriä ei enää ole jne.
Eli siis tehdä muiden töitä ja kodin hommat.
Argh. Pahoittelut purkautumisesta. Teen pirusti töitä ja suunnittelen opetustani aina vain vähemmän. Lisää kouluterveydenhoitaji, psykologeja, kuraattoreita, ohjaajia, erityisopettajia, sosiaalityöntekijöitä, koulupoliiseja jne., ettei revitä mun selkänahasta ja mun työajasta, joka on ympäripyöreä ja jota ei työnantaja suostu rajaamaan, koska ole virkamies, virkavastuu.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy enemmän yksittäiseen työpaikkaan:
Työpaikan vaihtaminen on tehty todella hankalaksi. Olen virkatyössä ja jumissa nykyisessä ikävässä työpaikassa. Virkavapaan ehdot on kiristetty tässä työpaikassa niin tiukaksi, että voi jäädä ainoastaan opintovapaalle tai vanhempainvapaalle eli ei voi lähteä määräaikaisen työn perässä muualle. Jos haluan lähteä pois nykyisestä paikasta, täytyy minun saada vakivirka toisesta paikasta tai irtisanoutua tyhjän päälle. En voi vain lähteä tekemään jotain mielenkiintoista sijaisuutta muualle ja saada sitä kautta jalkaa toisen työpaikan oven väliin. Raivostuttavaa, kun olen jumissa huonossa paikassa, mutta perheellisenä ei voi irtisanoutua tyhjän päälle! :(
Varmaan tyhmä kysymys, mutta oikeastiko valtiolla on systeemi, että voi kokeilla muilla työnantajilla työntekoa oman mielensä mukaan ja aina palata vanhalle virkapaikalleen, kun projekti tms. loppuu? Ei yksityisellä voi sanoa, että tarvitsen vuoden vapaata, koska menen kilpailijalle töihin ja se on pelkkä määräaikainen pesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä joulut, pääsiäiset ja muut pyhät, jolloin normityössä lomaillaan. Usein myös illat ja viikonloput. Mitään ylimääräistä korvausta tästä ei tietenkään saa, ei edes iltalisiä.
T. Kirkon työntekijä
Olen pahoillani, mutta tämä huvittaa minua. Vaikuttaa, ettet tiennyt kirkosta yhtään mitään silloin kun olet sinne töihin mennyt.
Mä ymmärrän tuota ekan viestin kirjoittanutta. En mäkään tajunnut etukäteen, miten raskas joku osa-alue omassa työssä oikeasti on. Meni monta vuotta, kunnes ärsyyntyminen alkoi kasvaa. Sitä vain ajattelee asian kuuluvan alaan, mutta aika moni ei enää iän myötä siedä epäkohtia. Ja eiköhän tuossakin ole kyse siitä, että noista illoista, viikonlopuista ja pyhäpäivistä haluttaisiin asianmukainen korvaus eli ne lisät, jotka muilla aloilla saa.
-eri
Ammattini herättää monissa negatiivisia tunteita, epäluuloa yms. Ihmetellään, miten joku voi tehdä tällaista työtä ja minun täytyy varmasti olla jotenkin vinksahtanut, kun olen tässä ammatissa. Osaisipa ihmiset suhtautua neutraalisti. Väsyttää kohdata ennakkoluuloja, jos ammattini tulee jossain muualla kuin työyhteyksissä puheeksi.
P.S. Joku kuitenkin kysyy, että mikä ammatti. En sano, mutta tämä ongelma pätee moneenkin ammattiin.
Valitsin alan, johon koen paloa ja nautin työstäni. Palkka on huono ja ala naisvaltainen.
Huonoina päivinä käy mielessä, että voi kun olisin valinnut jonkun "perinteisen miesten alan" ja palkka olisi jo lähtökohtaisesti +4000 e/kk.
töiden takia on pakko asua seudulla, jossa en muuten haluaisi asua.
Liittyy enemmän yksittäiseen työpaikkaan:
Työpaikan vaihtaminen on tehty todella hankalaksi. Olen virkatyössä ja jumissa nykyisessä ikävässä työpaikassa. Virkavapaan ehdot on kiristetty tässä työpaikassa niin tiukaksi, että voi jäädä ainoastaan opintovapaalle tai vanhempainvapaalle eli ei voi lähteä määräaikaisen työn perässä muualle. Jos haluan lähteä pois nykyisestä paikasta, täytyy minun saada vakivirka toisesta paikasta tai irtisanoutua tyhjän päälle. En voi vain lähteä tekemään jotain mielenkiintoista sijaisuutta muualle ja saada sitä kautta jalkaa toisen työpaikan oven väliin. Raivostuttavaa, kun olen jumissa huonossa paikassa, mutta perheellisenä ei voi irtisanoutua tyhjän päälle! :(