Jälkiviisastelua: mikä harmittaa valitsemassasi ammatissa nyt jälkikäteen? -peukutusketju
Nyppiikö kehnot työajat tai olemattomat työsuhde-edut? Hoidetaanko rekrytoinnit huonosti tai onko vaikea löytää vakituista työtä? Etukäteen ehkä ajattelit, että tuo piirre työssäsi ei haittaa, mutta työelämässä olet huomannutkin asian olevan oikeasti tosi ärsyttävä. Ehkä etukäteen et tullut ajatelleeksi koko asiaa ja tilanne valkeni sinulle vasta työn myötä. Yksi asia per viesti. Peukku ylös = ärsyttää/ärsyttäisi minuakin, peukku alas = ei ärsyttäisi minua. Ap aloittaa:
Valitsin alan, jossa ei ole työvoimapulaa eikä tule koskaan olemaankaan. Päteviä hakijoita riittää vakituisiin paikkoihin ja vakituisen työpaikan saaminen on kuin lottovoitto, kun hakijoita riittää.
Ap
Kommentit (56)
Saan varmasti alapeukkuja tästä:
Kunnan virasta kyse. Työpaikallamme monet vakituisissa viroissa olevat vanhat ja sairaat työntekijät tekevät tosi vähän/hitaasti töitä. Ottavat ilon irti eläkeviroistaan. Me nuoremmat saadaan sitten nuo tehtäväksi. Vanhimmilla työntekijöillä lisäksi pitkät lomat ja kaikki lisät käytössä, meillä nuoremmilla ei. Töitä on paljon ja kun joku noista vanhoista jää eläkkeelle, ei sitä virkaa koskaan avata. Porukkaa pienenee ja työt lisääntyy.
Enää ei mikään, kun olen yksityisyrittäjä, mutta aiemmin se, että vaikka kunnipitettiin, tiedostettiin, että olen yksi tärkeimmistä työyhteisön ja yhteiskunnan kannalta, maksettiin vähän.
Enkä ole hoitaja 😀
Vuorotyö.
En yleensä tee yötä, mutta ottaa voimille, kun työpäivät on tosi vaihtelevia. Nyt hoitovapaalla ja hirvittää, millaista on yhdistelmä päiväkoti + vuorotyö.
En ole valinnut ammattia, menin minne pääsin. Ehkä se harmittaa, että en tutkinut tarpeeksi mahdollisuuksiani. Nyt itse asiassa olen ammatissa, jossa viihdyn, mutta mutkein kautta, harmittaa etten ymmärtänyt hakea alalle heti nuorena.
Huono työtilanne.
Puolustuksena voin kuitenkin sanoa, että työtilanne ei ole aina ollut näin huono ja vielä opiskeluja aloittaessani (2008) työtilanne oli huomattavasti parempi.
Paska palkka, raskasta, huono työilmapiiri, paskat osa-aikasopimukset. Hyvää on, että aina työtä löytyy. Ravintola-ala siis kyseessä.
Valitsin alan jota näinä päivinä haukutaan ihan puhtaasti auttamisen halusta. Mutta nykyään ammatista on tullut kaikkea muuta, johtoporras keksii uusia toimintatapoja ja sääntöjä joilla ei ole järjen kanssa enää mitään tekemistä. Kaikki on vedetty äärimmilleen. Työilmapiiristä valitetaan tällä alalla paljon mutta olen ottanut asenteen että pyrin edistämään positiivista ja avointa keskustelua enkä lähde mukaan mihinkään kuppikuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy enemmän yksittäiseen työpaikkaan:
Työpaikan vaihtaminen on tehty todella hankalaksi. Olen virkatyössä ja jumissa nykyisessä ikävässä työpaikassa. Virkavapaan ehdot on kiristetty tässä työpaikassa niin tiukaksi, että voi jäädä ainoastaan opintovapaalle tai vanhempainvapaalle eli ei voi lähteä määräaikaisen työn perässä muualle. Jos haluan lähteä pois nykyisestä paikasta, täytyy minun saada vakivirka toisesta paikasta tai irtisanoutua tyhjän päälle. En voi vain lähteä tekemään jotain mielenkiintoista sijaisuutta muualle ja saada sitä kautta jalkaa toisen työpaikan oven väliin. Raivostuttavaa, kun olen jumissa huonossa paikassa, mutta perheellisenä ei voi irtisanoutua tyhjän päälle! :(
Varmaan tyhmä kysymys, mutta oikeastiko valtiolla on systeemi, että voi kokeilla muilla työnantajilla työntekoa oman mielensä mukaan ja aina palata vanhalle virkapaikalleen, kun projekti tms. loppuu? Ei yksityisellä voi sanoa, että tarvitsen vuoden vapaata, koska menen kilpailijalle töihin ja se on pelkkä määräaikainen pesti.
Oletko kuullut pakasteviroista ja eräästä Tytistä?
Töitä on lisätty, mutta se ei näy palkassa.
Esimiehet olettavat, että käytännön työn päälle tehdään lisää paperihommia, tilastointeja ja muuta. Lisäksi monessa paikassa kohkataan, että somekin pitää ottaa haltuun ja sisältöä työstä julkaista. "No kun verottajallakin on niin hauskaa sisältöä, niin pitää meilläkin olla!" Arvatenkin tuo somepuoli pitäisi hoitaa muun työn lomassa, eikä siihen tarvita työaikaa eikä koulutusta.
En voi vaatia lisää palkkaa jokaisesta uudesta työtehtävästä/työnkuvan muutoksesta saati sitten koulutusta uuteen aiheeseen. Hoitajilla aina tämä väninä että työnkuva muuttuu=pitää saada lisää palkkaa.
Työn vaativuus ja palkka ei kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Saan varmasti alapeukkuja tästä:
Kunnan virasta kyse. Työpaikallamme monet vakituisissa viroissa olevat vanhat ja sairaat työntekijät tekevät tosi vähän/hitaasti töitä. Ottavat ilon irti eläkeviroistaan. Me nuoremmat saadaan sitten nuo tehtäväksi. Vanhimmilla työntekijöillä lisäksi pitkät lomat ja kaikki lisät käytössä, meillä nuoremmilla ei. Töitä on paljon ja kun joku noista vanhoista jää eläkkeelle, ei sitä virkaa koskaan avata. Porukkaa pienenee ja työt lisääntyy.
Sama. Lusmuilua katsotaan läpi sormien ja töissä on myös joitakin todella hankalia persoonia. Irtisanominen on kuitenkin niin vaikeaa, jos ei tee räikeää virkavirhettä, että noita hankalia persoonia siedetään vuosikymmenestä toiseen. Pilaavat ilmapiirin, mutta jos eivät todistettavasti riko lakia, niin tilanteelle ei voida mitään.
Ala, jossa ei ole paljon potentiaalisia työnantajia. Piirit on siis pienet. Ei ole paljon valinnanvaraa työpaikkojen suhteen ja puheet kulkee. Jos saat huonon maineen jossain (joku yksittäinen merkittävä pomo ei pidä sinusta), niin voi pilata koko uran. Olisi pitänyt valita ala, jossa voi mennä töihin laajemminkin eri työnantajille.
olemattomat etenemismahdollisuudet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liittyy enemmän yksittäiseen työpaikkaan:
Työpaikan vaihtaminen on tehty todella hankalaksi. Olen virkatyössä ja jumissa nykyisessä ikävässä työpaikassa. Virkavapaan ehdot on kiristetty tässä työpaikassa niin tiukaksi, että voi jäädä ainoastaan opintovapaalle tai vanhempainvapaalle eli ei voi lähteä määräaikaisen työn perässä muualle. Jos haluan lähteä pois nykyisestä paikasta, täytyy minun saada vakivirka toisesta paikasta tai irtisanoutua tyhjän päälle. En voi vain lähteä tekemään jotain mielenkiintoista sijaisuutta muualle ja saada sitä kautta jalkaa toisen työpaikan oven väliin. Raivostuttavaa, kun olen jumissa huonossa paikassa, mutta perheellisenä ei voi irtisanoutua tyhjän päälle! :(
Varmaan tyhmä kysymys, mutta oikeastiko valtiolla on systeemi, että voi kokeilla muilla työnantajilla työntekoa oman mielensä mukaan ja aina palata vanhalle virkapaikalleen, kun projekti tms. loppuu? Ei yksityisellä voi sanoa, että tarvitsen vuoden vapaata, koska menen kilpailijalle töihin ja se on pelkkä määräaikainen pesti.
Oletko kuullut pakasteviroista ja eräästä Tytistä?
Minä en ole kuullut, kerro lisää.
- eri
Vähän etenemismahdollisuuksia, perushuono palkka, vaaralliset aineet, idiootti työkaverit, kova melu, raskas työ, paikat kipeänä usein.
Työvoimapula, joten hommat kaatuu niskaan. Tunnollisena jatkuvasti burn outin partaalla, kun ei pysty siihen suoritukseen, mihin haluaisi. Kiireellä teet, asiat jää hoitamatta. Ihmisiä sairauslomalla uupumisen vuoksi ja kyynistyminen uhkaa. Oli unelma-ammatti, enää en jaksa.
Ehkä ves joka ei kyllä innostanut juuri ylitöitä tehdä, joten palkka ei paljon vaihdellut. Pitkät lomat oli kyllä etuna.
Mitkä työsuhde-edut? Ai se 140 euron sporttipassi, jota voi käyttää kunnan uimahalliin?
Alalta ei saa duunia kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Teoreettinen kilpailukyky kadonnut. Valitsisin ammatin, jolta saa aina töitä, esim. hoitoalan.
Tilanne tulee säilymään, kunnes työviiko nelipäiväinen tai työpäivä kuusituntinen, ja siihen ei ole tulossa muutosta ennen kuin tuotannon hyödyt jaetaan palkkoina, että kyseinen muutos ei alenna palkkoja.
Nykyiset työntekijät tekevät mieluummin täyttä aikaa, koska siitä saa enemmän palkkaa, vaikka 20% ihmisistä joutuu sen takia olemaan paljon työttöminä. Yksikään eduskunta ei tule äänestämään sitä oikeutta pois.