Mitä tehdä, kun lapsi on sotkenut elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat täysin epärealistisia?

Poika on 28-vuotias, ja ainoa koulutus on datanomin tutkinto seitsemän vuoden takaa. Koskaan ei ole saanut mitään töitä, ei edes lähi-Lidlistä.
Aikoinaan jo pelkän peruskoulun läpi pääseminen oli työn ja tuskan takana, ja sen jälkeen hän oli vuoden Valmassa. Sen jälkeen kokeiltiin kuljetusalaa, hoitoalaa ja LVI-alaa ennen kuin lopulta kiinnostui datanomin opinnoista sen verran että sai ne suoritettua. Väliin mahtui sellaisiakin jaksoja jolloin vain makasi kotona tekemättä mitään.
No, nyt tilanne on se että poika lähinnä vain pelaa huoneessaan videopelejä kaiken aikaa. Tulevaisuudensuunnitelmiin kuuluu joku e-urheilujuttu ja koodarikoulu, kummatkin Yhdysvalloissa. On saanut idean kai ulkomaalaisilta pelikavereiltaan jotka tietävät kaikesta kaiken.
Ollaan miehen kanssa yritetty takoa pojan päähän järkeä että Yhdysvalloissa koulutus on maksullista eikä hän mitenkään pysty tukirahoillaan kattamaan kuluja. Epäilen myös että koulutukseen on joku valintakoe. Poika ei myöskään ole aiemmin opetellut koodaamista, mutta se ei hänen mukaansa ole este.
28-vuotiaana on jo hyvin vaikea saada töitä ilman minkäänlaista kokemusta, ja ongelma vain pahenee vuosi vuodelta. Ainoa ammatti jossa poika varmasti saisi töitä taitaa olla lähihoitaja tai hoiva-avustaja, mutta ne ammatit eivät häntä tietenkään kiinnosta.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?