Mitä tehdä, kun lapsi on sotkenut elämänsä ja tulevaisuudensuunnitelmat ovat täysin epärealistisia?

IT-ala selkeästi kiinnostaa. Tue poikaa tietokonejutuissa. Itse olen alalle kouluttautunut (datanomi, jonka jälkeen amk IT-tradenomi) ja sain ekan koodarityöpaikkani siten, että esittelin työnantajalle vapaa-ajalla tehtyä peliprojektiani. Täytän pian 31 ja käytin suuren osan nuoruudestani ikuisuusopiskeluun ja osa-aikatyöhön siivoojana opiskelun ohella.

Ehdottomasti tue häntä koodaamaan! Sano, että alalle pääsee hyväpalkkaisiinkin hommiin jos vaan tekee koodiprojekteja kotona.

Ei kai se mitään tee eikä tule tekemäänkään niin kauan kuin te jaksatte miesvauvaanne paapoa. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo asua omillaan ja huolehtia itse itsestään.

Jos nyt jotain realismia pojan suunnitelmiin haetaan, niin ensin kannattaisi hakea opiskelemaan koodausta Suomessa ja sitten voi mennä vaikka vaihtoon Yhdysvaltoihin. Tosin ei sekään mikään helppo tie ole, pojan todistus ei nähtävästi ole kaksinen ja koodausopintoihin ei noin vain kävellä sisään. Mutta jokin kansanopisto voisi olla hyvä väylä ensin vähän opiskella taitoja, ja myös itsenäistymistä. Katsokaa yhdessä opistoja, jotka tarjoavat alan opintoja ja miettikää löytyisikö niistä jokin joka voisi innostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hyysäätte liki kolmekymppistä miestä kotona? Pistäkää se omilleen asumaan niin ehkä oppii jotain itsenäistymistä.

Ei häntä voi pihallekaan heittää, kun ei pärjäisi omillaan. Sängyn osaa pedata, imuroida ja nuudelit keittää, mutta esim. tiskaaminen, pyykkääminen tai ns. oikean ruoan valmistaminen ei onnistu.

-ap

Ajattelitko, että yhtenä päivänä vaan herää ja alkaa opettelemaan näitä taitoja jos te jatkatte samaan malliin? C'mon, nyt!!! Miten hän voi itsenäistyä jos te mahdollistatte tuon loisimisen? Oma asunto HETI ja se taloudellinen tuki loppumaan HETI. Invalidisoitte tuolla paapomisella poikanne. Kyllä alkaa tiskaaminen, pyykkääminen ja ruuan valmistaminen kiinnostaa kun ne on asioita, joita pitää tehdä! 

Mietin kyllä, että onko ap trolli, voiko joku olla näin pihalla?

Kyllä tuollaisia nuoria miehiä on olemassa, oma veljeni on 24 ja samassa tilanteessa. Tosin hänellä vähän työkokemusta, kaksi lyhyttä potkuihin päättynyttä työsuhdetta.

Miten nämä mistään kiinnostumattomat edes saavat sen työn? 

Minä haluaisin työn mutta enpä saa.

Kansalaispalkkaratkaisu olisi toimivin. Nykyinen työttömyyskäsite stigmatisoi täysin kykeneviä ihmisiä ongelmiksi koneistolle joka yrittää ratkaista pulmaa vanhanaikaisin keinoin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään, aikuinen kyseessä. Asiat menevät ajan myötä eteenpäin ja hän katsoo mikä kiinnostaa tai ei kiinnosta. Voit tietenkin tuoda esille että ulkomailla ei pärjää ilman uraa tässä maailmantilanteessa, ettei joudu ongelmiin, jos siis on oikeasti lähdössä eikä ole kyse pelkästä unelmasta jota voisi tavoitella. Irlanti on lähempänä, jos joudut hakemaan hänet kotiin lentokoneella. 

Tämmöstä kerrotaan korkeintaan 16-vuotiaalle. 28 vuotiaalle sanotaan, että etsit itsellesi asunnon elokuun loppuun mennessä ja toukokuun alusta alkaen maksat huoneestasi vuokraa X summan kuussa. Kannattaa alkaa järjestelemään asioita jo heti huomenna. Vaikka tehdä vuokra-asuntohakemuksia ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, jollei nämä ole vielä hoidossa. Mikäli nämä ovat hoidossa, hän voi aloittaa ryhdistäytymisen maanantaina pesemällä ikkunat.

Ei se työttömyys ole ongelma vaan mielenvikaiset vanhemmat jotka ovat kasvattaneet mielenvikaisen pojan joka ei muka pärjää ilman heitä.

Mitäpä se töillä tekee kun ei hänestä ole tekemään mitään?

Rahaa kyllä saa ilman töitäkin ja katon pään päälle, mutta vanhemmat majoittaa sen sijaan että koittaisivat opastaa hakeutumaan sellaisen tuen ja avun piiriin että kykenisi elämään omillaan.

Suosittelen pihalle heittämistä ja välien katkaisua sillä tuskinpa teidän välinen suhde on kovinkaan terveellä pohjalla. Siinä ei kukaan tule voimaan paremmin.

anna sen kokeilla siipiään, joutuu vain itse kustantamaan unelmansa ja toki muuttamaan pois kotoa. Elämä opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä hyysäätte liki kolmekymppistä miestä kotona? Pistäkää se omilleen asumaan niin ehkä oppii jotain itsenäistymistä.

Ei häntä voi pihallekaan heittää, kun ei pärjäisi omillaan. Sängyn osaa pedata, imuroida ja nuudelit keittää, mutta esim. tiskaaminen, pyykkääminen tai ns. oikean ruoan valmistaminen ei onnistu.

-ap

Sitten aloitatte yhdessä heti huomenna. Pesette ne ikkunat, tiskaatte ja pyykkäätte niin, että hän tekee kun sinä neuvot. Sanot että seuraavalla kerralla hänen pitää osata itse. Nyt on korkea aika alkaa opettelemaan perusasioita, kun kuitenkin syyskuussa pitää jo viimeistään muuttaa omilleen.

-edellinen vastaaja-

Vetelykset ilmoitetaan armeijaan. Siellä tarvitaan tykin ruokaa, kun sota alkaa. Samalla ratkeaa monta ongelmaa.

Ei vtu repesin täysin, ”’mitä pitää tehdä”? Äijä asuu teidän kotona! Hommatkaa oma asunto ja lopettakaa hyysääminen. Mieluiten eri kaupungista. Sen verran voitte auttaa, että ostatte pesukoneen niin ei tule äidillä pesettämässä vaatteitaan. Autatte alkuun oman kodin perustamisessa mutta samalla pidätte huolta, että joutuu maksamaan itse laskunsa, huolehtimaan itse kaupassa käynnistä, ruoanlaitosta, hygieniasta, vaatteistaan ja asunnon siisteydestä. Toki opetat siivoamaan jos ei ole vielä tuohon ikään ole oppinut.

Saatte katsoa peiliin, te olette syypäitä tuohon tilanteeseen. Ei tuollaisessa ympäristössä kukaan voi itsenäistyä. Outo läheisriippuvuus sinulla äitinä, arvelisin.

Kuulehan ap, tilanne on sinun ja miehesi syyytä. Nyt alat opettaa tätä kolmekymppistä poikas itsenäiseen elämään sen sijaan että kohtelet häntä vammaisena.

Kasvatus on mennyt pieleen. Liian ankara ja liian lepsu kasvatus tuottavat pahaa jälkeä, lepsu vielä pitemmän sitoutumisajan vanhemmille. Liian ankaran kasvatuksen saanut voi vihansa kautta päätyä päihteiden ja väkivallan kierteeseen. Se on vielä pahempi vaihtoehto.

Turha oikeesti nyt tässä tapauksessa mitään kooderiuria alkaa hahmotella. Poika pitää saada hoitoon. Siinä on jo ihan tarpeeksi haastetta. 

Jos poika jossain vaiheessa saa itse pyyhittyä takamuksensa ja laitettua ruoan mikroon, ollaan jo askel lähempänä edes perustaitoja.

Turha oikeesti edes haaveilla jostain urasta tossa kohtaa.

Pojalle pullo tiukkaa ja sutturoihin. Sitten kerrotte paljonko maksoi ja montako tuntia kaupantyötä pitää tehdä maksuksi hommia niin eiköhänse motivoi nuortamiestä urapolulle.

Vastaisitko ap näihin kysymyksiin:

1) Saako poikasi työttömyystukea? Jos saa, niin eikö häntä ole ohjattu te-toimiston kautta kuntouttavien palveluiden piiriin? Paljonko hän saa työttömyystukea ja mihin se raha kuluu?

2) Onko hän hakenut vuokra-asuntoja ja oletteko te vanhemmat vaatineet sitä häneltä?

3) Miksi hän ei osaa tiskata/pyykätä/laittaa ruokaa? Ettekö te vanhemmat ole opettaneen hänelle tällaisia perustaitoja? Ja jos olette, niin miksette vaadi häntä tekemään niitä?

Minusta tällaisessa tilanteessa, kun aikuinen ihminen ei tunnu osaavan edes sitä vähää, mitä normaalisti kotona-asuvat teinitkin osaavat, on aika turha miettiä opintoja, varsinkaan ulkomailla. Nyt pitäisi fokus olla siinä, että poikanne oppii elämisen perustaitoja ja pääsee muuttamaan omilleen. Tämä kestää ehkä 2-6 kuukautta, riippuen sekä teidän että pojan omasta motivaatiosta. Kuitenkin, viimeistään tuon 6 kuukauden jälkeen pojan pitäisi olla kykenevä muuttamaan omaan asuntoon ja selviämään pääosin omatoimisesti, tapahtui se sitten Kelan tukien tai palkkatulojen kautta. Sitten kun 28-vuotiaan elämään kuuluvat vähimmäisodotukset täyttyvät, on aika alkaa miettimään opintoja. Jossain muunlaisessa tilanteessa suosittelisin näitä yhtäaikaa, mutta tässä tilanteessa pitää kyllä saada perusasiatkin ensin kuntoon ja vasta sitten miettiä ne opiskelut. Työkkärissäkin tämä varmasti ymmärretään, jos he tietävät tilanteen ja poika hakeutuu välittömästi kuntouttavan tuen piiriin. Siellä ne sitten kartoittavat kyllä, että mistä on hyvä aloittaa.

Miksi selkeästi kehitysvammainen ei ole vammaispalveluiden piirissä?

Suomessakin voi opiskella peliohjelmointia ja peligrafiikkaa aikuiskoulutuksessa. Kannattaisiko suositella hänelle tällaista suuntaa ja sitten jos opinnoissa menestyy, miettimään näitä suurempia haaveita?

Jos peruskoulu on ollut jo todella vaikeaa, on koodaaminen yleensä vielä vaikeampaa. Pelaamalla ei tule koodariksi.

Vierailija kirjoitti:

IT-ala selkeästi kiinnostaa. Tue poikaa tietokonejutuissa. Itse olen alalle kouluttautunut (datanomi, jonka jälkeen amk IT-tradenomi) ja sain ekan koodarityöpaikkani siten, että esittelin työnantajalle vapaa-ajalla tehtyä peliprojektiani. Täytän pian 31 ja käytin suuren osan nuoruudestani ikuisuusopiskeluun ja osa-aikatyöhön siivoojana opiskelun ohella.

Ehdottomasti tue häntä koodaamaan! Sano, että alalle pääsee hyväpalkkaisiinkin hommiin jos vaan tekee koodiprojekteja kotona.

Jos ap:n poikaa oikeasti kiinnostaisi IT-ala niin tämä tekisi asian eteen jotain eikä pyörisi kotona pelaamassa melkein kolmekymppiseksi. Ap:n poikaa kiinnostaa todella kiillotettu, epätodenmukainen mielikuva IT-alasta. Niillä mielikuvilla ei saada koodattua projekteja tai töitä.

V**uttaa ihan toden teolla nämä äidin mussukkapojat jotka vetelehtivät kotona ja joille toitotetaan että nämä ovat jumalan lahja maailmalle ja oppihan Einsteinkin puhumaan vasta neljävuotiaana tai jotain. Jos on ollut ongelmia opinnoissa peruskoulusta asti eikä mielenkiintoa tehdä asialle mitään, ei näytä hyvältä. Minulla on diagnosoitu aikuisiällä keskittymishäiriö ja teininä olin niin sekaisin että se meni jo psykoottisen masennuksen puolelle. Nyt melkein ap:n pojan iässä olen viittä vaille valmistumassa yliopistosta ja minua on kyselty jo oman alan töihin. Olen myös työskennellyt suurimman osan opiskeluajoista hanttihommissa. En ole saavuttanut mitään tästä millään erityisellä motivaatiolla eikä sitä ole ojennettu minulle, vaan olen tehnyt ihan hel vetisti töitä tämän eteen. Olen kyllä saanut kuulla olevani kultalusikka suussa syntynyt kympin tyttö joka ei oikeasti tiedä mistään mitään ihmiseltä, jonka lapsi on ap:n pojan kaltainen reippaasti parikymppisenä pers homeessa kotona istuva ylipainoinen geimeri, joka pääsee mielestään vielä joskus e-sports tähdeksi.

Trolli.